Kuinka tehokkaita sissitaktiikat ovat?

[Talvela]

Suurin ja todennäköisin uhka kuitenkin on lennokki + epäsuoratuli. Jos sitä ei huomioi tänä päivänä vakavasti, niin virheen tekee.
Ei sinne metsään lähde jalan vihollinen meikäläisiä etsiskelemään - miksi lähtisi kun se on hiton raskasta, vaikeata, hidasta, vaarallista ja tehotonta.
Lennokilla ja epäsuoralla tulella homma hoituu nopeammin, tehokkaammin ja itselle turvallisemmin. Se on myös vastustajan taktiikan mukaista ja sitä ne ovat kouluttaneet, harjoitelleet ja toteuttaneet - myös muille vastatoimille paljon vähemmän vaativissa maastoissa kuin suomalainen metsä.

Olen aivan samaa mieltä muuten mutta en vain usko että koskaan ja missään eivät yrittäisi kiinni saada, vankien sieppaus jo yksinään on hyvä syy.
Tämä ajatus jatkuvasta uhasta ja haavoittuvaisuudesta saa tiedustelijat noudattamaan heille opetettuja asioita maan pinnalla missä itse toimivat, kaikki huolimattomuus ei näy lennokista mutta paljastaa kyllä maastossa.

 

[miheikki]

Uhka on siis käytännössä lennokki ja lennokkihavainnolla päälle kaadettava kuorma kranaatteja tai raketteja.
Se, tuleeko sitä rautaa vai ei, riippuu siitä miten vastustaja tilanteen uhan arvioi.
Ilmasta se uhka kuitenkin tulee ja se on koko ajan huomioitava toiminnassa. Se että joku lähtisi metsään perään, on äärimmäisen epätodennäköistä tässä viitekehyksessä missä nyt ollaan.

Tuntuu, että on päästy voiton puolelle, jos vastustaja metsästää kevyttä jalkaväkeä epäsuoralla pitkin metsiä. Hyödyllisempiäkin kohteita varmasti löytyy. Jos on millä mällätä niin mikäettei.

UAV + TSTheko on kyllä pelottava yhdistelmä ilman omaa IT:aa.

 

[Talvela]

Tuntuu, että on päästy voiton puolelle, jos vastustaja metsästää kevyttä jalkaväkeä epäsuoralla pitkin metsiä. Hyödyllisempiäkin kohteita varmasti löytyy. Jos on millä mällätä niin mikäettei.

Tiedusteluryhmät maalittavat ja johtavat tulta vihollisen arimpiin ja arvokkaimpiin osiin joten niiden tuhoamisen luulisi olevan korkealla prioriteeteissä.
Jos näin ei ole niin pullat on hyvin uunissa.

 

[JR49]

@Kapiainen @Talvela
Sallittakoon pieni muinaishistorian osuus, kun tässä vissypullon kanssa rentoutuu ja muu perhe on appivanhemmilla.
90-luvun alussa RUK:ssa minulle koulutettiin tiedustelua/iskuosastotoimintaa reilun viikon verran kokonaisajasta. Tiedustelu oli vähemmistössä, ja kaiken ”sisseilyn” huipentuma oli isku kahdesti koottuna joukkueen vahvuudella vihollisen tukikohtaan. Sisseily käsitti pitkiä siirtymisiä, ketunlenkkejä.
Tiedustelussa keskityttiin sen aseman tekemiseen. Onko tosiaan niin, ettei voi laskea liikennettä kuin pelkästään kireäksi viritetyn sadeviitan alta? Asianmukainen kenttäpuhelin-parikaapeli-raportointiviritys lisäksi.
Kohteen tiedustelu, maastolaatikko jäänyt mieleen. Ja sitten tähtihetkeni. Vihollisen tukikohta, johon tien sulki valpas iivanan vartiomies (pahvitaulu). Sopivasti vielä piikkilankakesteen edessä.
Luutnantti määräsi yhtäkkiä minut vaientamaan puukolla vartiomiehen. Vähän hölmistyneenä ja itseni typeräksi tuntien lähdin sitten konttaamaan ja ryömimään tuota 50 metrin matkaa. Onneksi iivana oli vissiin nukahtanut keskipäivän kuumuuteen, ja tiikerinloikkani suoraan kaverin kurkkuun päättyi siihen, että pahvitaulu kuoli Ilves-puukkoni rinnassaan.
Jäin sitten suurieleisesti makaamaan polun viereen vieressä pahvitaulu, jossa puukko pystyssä. Tämä huvitti kovasti ohi ryömiviä tovereita. Lankku piikkilangan päälle ja eteenpäin vyöryttämään. Olen jo kyllästyttänyt perheeni useaan kertaan tällä tarinalla, kun nykyisin avaan makkarapaketin samalla tappovälineellä .

Samaan aikaan Savon Prikaatissa alikessut ja jääkärit saivat kaksi viikkoa käsittääkseni aika kovaa ja seikkaperäistä tiedustelukoulutusta ns. sissi-kurssilla. Syksyn sotahajoituksessa, kun tiedustelukokelaat loppuivat kesken, yksi kiväärikoksu pistettiin jääkäreiden kanssa pataljoonan yhdeksi tiedusteluryhmäksi. Hyvin pärjäsivät. Nyt kun muistelin, meille kerrottiin tosiaan, että osa sijoitettaisiin tiedusteluun, koska niihin ei varsinaisesti koulutettuja riittänyt. Eli tuohon aikaan koulutettiin sitten panssarijääkäreitä, jotka kelpasivat tiedusteluun. Tai kelpaahan sitä sotilaskäskyllä tietysti mihin vain
Yksi meidän varsinainen sissikokelas tuli kuuluisaksi tuossa syksyn sotaharjoituksessa. Hän ja ryhmänsä ottivat vangiksi Karjalan Prikaatin jääkärijoukkueen. Eli pojat olivat väljässä ryhmityksessä jääkäreiden sivulla, kun jätkät meni jonossa metsäpolkua myöten. Nousivat pystyyn ja karjaisivat että olette vankeja, liikkumatta.
Karjalan Prikaatin toverit, kärjessä tuttu koksu, hämääntyivät niin, etteivät edes yrittäneet vastatoimia. Joku nöyryytys, käännös tulosuuntaan tai vastaavaa, siinä muistaaksen oli tuloksena. Ei siis tulenavaus vihollisen suuntaan...

 

[Kapiainen]

@Kapiainen @Talvela
Sallittakoon pieni muinaishistorian osuus, kun tässä vissypullon kanssa rentoutuu ja muu perhe on appivanhemmilla.
90-luvun alussa RUK:ssa minulle koulutettiin tiedustelua/iskuosastotoimintaa reilun viikon verran kokonaisajasta. Tiedustelu oli vähemmistössä, ja kaiken ”sisseilyn” huipentuma oli isku kahdesti koottuna joukkueen vahvuudella vihollisen tukikohtaan. Sisseily käsitti pitkiä siirtymisiä, ketunlenkkejä.
Tiedustelussa keskityttiin sen aseman tekemiseen. Onko tosiaan niin, ettei voi laskea liikennettä kuin pelkästään kireäksi viritetyn sadeviitan alta? Asianmukainen kenttäpuhelin-parikaapeli-raportointiviritys lisäksi.
Kohteen tiedustelu, maastolaatikko jäänyt mieleen. Ja sitten tähtihetkeni. Vihollisen tukikohta, johon tien sulki valpas iivanan vartiomies (pahvitaulu). Sopivasti vielä piikkilankakesteen edessä.
Luutnantti määräsi yhtäkkiä minut vaientamaan puukolla vartiomiehen. Vähän hölmistyneenä ja itseni typeräksi tuntien lähdin sitten konttaamaan ja ryömimään tuota 50 metrin matkaa. Onneksi iivana oli vissiin nukahtanut keskipäivän kuumuuteen, ja tiikerinloikkani suoraan kaverin kurkkuun päättyi siihen, että pahvitaulu kuoli Ilves-puukkoni rinnassaan.
Jäin sitten suurieleisesti makaamaan polun viereen vieressä pahvitaulu, jossa puukko pystyssä. Tämä huvitti kovasti ohi ryömiviä tovereita. Lankku piikkilangan päälle ja eteenpäin vyöryttämään. Olen jo kyllästyttänyt perheeni useaan kertaan tällä tarinalla, kun nykyisin avaan makkarapaketin samalla tappovälineellä .

Samaan aikaan Savon Prikaatissa alikessut ja jääkärit saivat kaksi viikkoa käsittääkseni aika kovaa ja seikkaperäistä tiedustelukoulutusta ns. sissi-kurssilla. Syksyn sotahajoituksessa, kun tiedustelukokelaat loppuivat kesken, yksi kiväärikoksu pistettiin jääkäreiden kanssa pataljoonan yhdeksi tiedusteluryhmäksi. Hyvin pärjäsivät. Nyt kun muistelin, meille kerrottiin tosiaan, että osa sijoitettaisiin tiedusteluun, koska niihin ei varsinaisesti koulutettuja riittänyt. Eli tuohon aikaan koulutettiin sitten panssarijääkäreitä, jotka kelpasivat tiedusteluun. Tai kelpaahan sitä sotilaskäskyllä tietysti mihin vain
Yksi meidän varsinainen sissikokelas tuli kuuluisaksi tuossa syksyn sotaharjoituksessa. Hän ja ryhmänsä ottivat vangiksi Karjalan Prikaatin jääkärijoukkueen. Eli pojat olivat väljässä ryhmityksessä jääkäreiden sivulla, kun jätkät meni jonossa metsäpolkua myöten. Nousivat pystyyn ja karjaisivat että olette vankeja, liikkumatta.
Karjalan Prikaatin toverit, kärjessä tuttu koksu, hämääntyivät niin, etteivät edes yrittäneet vastatoimia. Joku nöyryytys, käännös tulosuuntaan tai vastaavaa, siinä muistaaksen oli tuloksena. Ei siis tulenavaus vihollisen suuntaan...

Ajat muuttuvat

Kohteelle iskemisestä tuli mieleen..
Se on ainakin varusmiehelle mahdottoman jännittävää ja sen myötä motivoivaa puuhaa.
Asiassa on kuitenkin yksi pieni "mutta".
Nimittäin se, kun katsoo miten vastustaja perustaktiikkansa mukaisesti suojaa käytännössä kaikki ne kohteensa joihin voisi "sissi-isku" kohdistua, huomaa nopeasti että taitaa olla liian iso pala purtavaksi.
Menemättä yksityiskohtiin, käytännössä ainoa toimiva keino meiltä on etsiä kohde, paikantaa siihen maali ja ampua riittävä määrä kranaatteja ja/tai raketteja päälle.
Muilla keinoilla on todennäköisintä ettei haluttua vaikutusta synny ja omia tappioita tulee rutkasti.

 

[Talvela]

Ajat muuttuvat

Kohteelle iskemisestä tuli mieleen..
Se on ainakin varusmiehelle mahdottoman jännittävää ja sen myötä motivoivaa puuhaa.
Asiassa on kuitenkin yksi pieni "mutta".
Nimittäin se, kun katsoo miten vastustaja perustaktiikkansa mukaisesti suojaa käytännössä kaikki ne kohteensa joihin voisi "sissi-isku" kohdistua, huomaa nopeasti että taitaa olla liian iso pala purtavaksi.
Menemättä yksityiskohtiin, käytännössä ainoa toimiva keino meiltä on etsiä kohde, paikantaa siihen maali ja ampua riittävä määrä kranaatteja ja/tai raketteja päälle.
Muilla keinoilla on todennäköisintä ettei haluttua vaikutusta synny ja omia tappioita tulee rutkasti.

Tämän huomasimme varsin hyvin itse kun teimme koottuja iskuja joukkueella tukikohtiin, käskettynä ohjelmistona, itse tosiaan olisimme vain tilanneet kranaattia jos se olisi ollut vaihtoehto.
Kuului näihin sissien hommien opetteluihin, ensimmäisessä meidät teurastettiin täysin.
Toisessa tiedustelimme kohdan josta syötimme koko porukan röyhkeästi sisään, saavutimme täyden yllätyksen ja olimme itse teurastajia.

 

[Kapiainen]

Olen aivan samaa mieltä muuten mutta en vain usko että koskaan ja missään eivät yrittäisi kiinni saada, vankien sieppaus jo yksinään on hyvä syy.
Tämä ajatus jatkuvasta uhasta ja haavoittuvaisuudesta saa tiedustelijat noudattamaan heille opetettuja asioita maan pinnalla missä itse toimivat, kaikki huolimattomuus ei näy lennokista mutta paljastaa kyllä maastossa.

Huolimattomuuteen ei ole varaa, vähän totutusta toisenlainen huolimattomuus paljastaa joukon lennokille helposti.
Vastustajan toimintamenetelmät huomioiden: kannattaa keskittyä lennokkiuhkaan ja jättää varautuminen jäljittäjiin aika paljon vähemmälle.
Jos miettii mistä vastustajalla edes löytyy jäljittämiseen tarkoitettua joukkoa välineineen niin...ei ole ihan heti uhkana edes prikaatin tiedustelijoille.
Lennokki on pirullinen väline jos sitä ei huomioi koko ajan. Nykyisin onneksi osataan jo huomioida. Toki sen huomioiminen toiminnasta ei ole kovin "kaukopartioromanttista" tai muutenkaan jännää touhua. Se on kuitenkin tänä päivänä elämän ja kuoleman kysymys.

 

[AKE-ukki]

Menemättä yksityiskohtiin, käytännössä ainoa toimiva keino meiltä on etsiä kohde, paikantaa siihen maali ja ampua riittävä määrä kranaatteja ja/tai raketteja päälle.

Muistaaksen KarPr:n sissit saivatkin koulutuksen 81 krh:n käyttöön.

 

[miheikki]

Eniten pään pudistelua aiheutti varusmiesaikana nimenomaan isku kohteelle -harjoitukset. Tiedustelu kohteesta ja siirtymiset yöaikaan oli hyvää koulutuksellista antia. Siitten kun alettiin jakamaan kasapanoksia iskua varten tuli "ei saatana" ajatukset mieleen. Näin 90- luvun puolivälissä.

 

[Talvela]

Huolimattomuuteen ei ole varaa, vähän totutusta toisenlainen huolimattomuus paljastaa joukon lennokille helposti.
Vastustajan toimintamenetelmät huomioiden: kannattaa keskittyä lennokkiuhkaan ja jättää varautuminen jäljittäjiin aika paljon vähemmälle.
Jos miettii mistä vastustajalla edes löytyy jäljittämiseen tarkoitettua joukkoa välineineen niin...ei ole ihan heti uhkana edes prikaatin tiedustelijoille.
Lennokki on pirullinen väline jos sitä ei huomioi koko ajan. Nykyisin onneksi osataan jo huomioida. Toki sen huomioiminen toiminnasta ei ole kovin "kaukopartioromanttista" tai muutenkaan jännää touhua. Se on kuitenkin tänä päivänä elämän ja kuoleman kysymys.

Varmasti jokainen tajuaa lennokkien vaarallisuuden, ilmasta tulevaa tähystystä kyllä pelättiin jo meidänkin aikana kuin ruttoa ja se vaikuttaa kaikkeen toimintaan.
Kerran saimme MD kopterin niskaamme joksikin aikaa ja opetetut asiat aukesivat varmasti kaikille.
Mi-24 oli meidän painajainen, pari kuljettaa mukana ukkoja melkein joukkueen ja vaikka sen koirankin sen lisäksi että kantavat itse paljon tulivoimaa.

En edelleenkään suostu nimeämään romantiikaksi kaikkia vanhoja hyviä konsteja, ne on testattu ja toimivaksi havaittu, tämä on ensimmäinen kerta kun kuulen että ne olisivat vanhentuneita joten kaipaan kyllä ihan tutkittua ja virallista dataa.

 

[Talvela]

Muistaaksen KarPr:n sissit saivatkin koulutuksen 81 krh:n käyttöön.

Tiedustelijat johtavat yhtymän tai ylijohdon tulta tärkeisiin kohteisiin.

 

[AKE-ukki]

Tuohon aikaan sissit olivat omansa ja tiedustelijat olivat erikseen. (80-luvulla) Vekaralla oli silloin sissikomppania.

 

[Kapiainen]

Varmasti jokainen tajuaa lennokkien vaarallisuuden, ilmasta tulevaa tähystystä kyllä pelättiin jo meidänkin aikana kuin ruttoa ja se vaikuttaa kaikkeen toimintaan.
Kerran saimme MD kopterin niskaamme joksikin aikaa ja opetetut asiat aukesivat varmasti kaikille.
Mi-24 oli meidän painajainen, pari kuljettaa mukana ukkoja melkein joukkueen ja vaikka sen koirankin sen lisäksi että kantavat itse paljon tulivoimaa.

En edelleenkään suostu nimeämään romantiikaksi kaikkia vanhoja hyviä konsteja, ne on testattu ja toimivaksi havaittu, tämä on ensimmäinen kerta kun kuulen että ne olisivat vanhentuneita joten kaipaan kyllä ihan tutkittua ja virallista dataa.

On ne vanhat konstit hyviä - jos sattuu sellainen uhka kohdalle.
Vastustajan taktiikasta ja sen tosielämässä käyttämistä toimintatavoista ei vain oikein niitä uhkia löydy.
Näinollen on olemassa mahdollisuus että koulutus keskittyy uhkiin nähden vääriin asioihin.
Lennokki on muuten tässä asiassa moninverroin HEKOa pahempi/vaativampi uhka.

 

[JR49]

Se on ainakin varusmiehelle mahdottoman jännittävää ja sen myötä motivoivaa puuhaa.
Asiassa on kuitenkin yksi pieni "mutta".
Nimittäin se, kun katsoo miten vastustaja perustaktiikkansa mukaisesti suojaa käytännössä kaikki ne kohteensa joihin voisi "sissi-isku" kohdistua, huomaa nopeasti että taitaa olla liian iso pala purtavaksi.

Tätä kyllä joukolla mietittiin juurikin näin. Vartiomiesten nitistämistä äänettömästi, miinoja, maastonvalvontatutkaa tms. ei käsitelty ollenkaan.
Ehkä sitä osin perusteltiin tarpeella kouluttaa taistelemaan vihollisen tukikohdassa. Kukaan ei kyllä tajunnut kyseenalaistaa sitä, oltaisiinko sodassa itänaapurin kanssa paljonkin kohdattu linnoitettuja tukikohtia. Siitä intensiteetistä päätellen, jolla juoksuhaudan vyörytystä harjoiteltiin, niin ilmeisesti paljonkin

Ilmatoiminnasta tuli mieleen. Haminan sissileirillä meitä etsi MD-500, ja löysi kanssa, kun oltiin ilmauhkaan leväperäisiä. Että allekirjoitan tuon varoittamisesi lennokeista. Olin vartiossa kun Hughes tuli yhdessä hujauksessa pyörimään sen mäen rinteen ylle, jossa olimme. Sillä oli selvästi ennakkotieto, mutta jos ei ole valmistautunut, niin tuollainenkin äänekäs pörisijä onnistuu yllättämään housut kintussa, saatikka sitten äänettömämpi lennokki. Sen verran se aiheutti häröilyä tukikohdassa, että varmasti paljastuttiin.

 

[Talvela]

Tuohon aikaan sissit olivat omansa ja tiedustelijat olivat erikseen. (80-luvulla) Vekaralla oli silloin sissikomppania.

Niin ne olivat meidänkin aikana ja ovat edelleen, sissit on vain kaikki siirretty rajan alaisuuteen joka olikin fiksua.
Meille tuli muuten radistiksi yhteen kertaukseen laskuvarjojääkäri, oli siitä apua että kaikki puhuivat samaa kaukopartioromanttista kieltä.

 

[Talvela]

On ne vanhat konstit hyviä - jos sattuu sellainen uhka kohdalle.
Vastustajan taktiikasta ja sen tosielämässä käyttämistä toimintatavoista ei vain oikein niitä uhkia löydy.
Näinollen on olemassa mahdollisuus että koulutus keskittyy uhkiin nähden vääriin asioihin.
Lennokki on muuten tässä asiassa moninverroin HEKOa pahempi/vaativampi uhka.

Edelleenkään en vähättele lennokkiuhkaa pidän sitä nykyään suurimpana riskinä toiminnalle.

 

[miheikki]

Tähän tilanteeseen ei saa meidän taistelujoukot ikinä päätyä. Taisteluhelikopteri tulittaa ilman vastatoimia kaikessa rauhassa.

 

[Talvela]

Tähän tilanteeseen ei saa meidän taistelujoukot ikinä päätyä. Taisteluhelikopteri tulittaa ilman vastatoimia kaikessa rauhassa.

Leiriytyminen avoimeen maastoon on ainakin huono idea.

Tiedustelijoilla ei useimmiten oikein ole vastatoimia hekoille ellei ilmavoimat tule apuun, pitää välttää se havaituksi tuleminen.
Liike minimiin, siirtymiset suunnitellaan maaston ja mielellään myös sään suojaa hyväksi käyttäen, ei oikein muuta voi.

 

[Kapiainen]

Edelleenkään en vähättele lennokkiuhkaa pidän sitä nykyään suurimpana riskinä toiminnalle.

Ja sitä se myös on - myös muille kuin tiedustelijoille useissa toiminnan vaiheissa.
Jäljittäjistä ja muista perässähiippailijoista vielä sen verran että vastustajan organisaatiosta ei käytännössä sellaisia löydy niistä joukoista joita vastaan tässä keskustelussa käsitellyt joukot toimivat. Siitä voi päätellä sen uhan todennäköisyyden ja sen myötä niihin uhkiin varautumiseen liittyvän koulutuksen järkevän määrän.
Nämä uhat vaativat realisoituakseen sen että vihollinen tuo moottoroidun-/panssariyhtymänsä operaatioalueelle asiaan erikoistuneita joukkoja. Niitä kyllä on olemassa, mutta on niille myös suunniteltua käyttöä. Se käyttö ei ole mt- tai ps-yhtymän mukana hyökkäyksessä. On siis mahdollista, mutta (hyvin) epätodennäköistä.

 

[Talvela]

Ja sitä se myös on - myös muille kuin tiedustelijoille useissa toiminnan vaiheissa.
Jäljittäjistä ja muista perässähiippailijoista vielä sen verran että vastustajan organisaatiosta ei käytännössä sellaisia löydy niistä joukoista joita vastaan tässä keskustelussa käsitellyt joukot toimivat. Siitä voi päätellä sen uhan todennäköisyyden ja sen myötä niihin uhkiin varautumiseen liittyvän koulutuksen järkevän määrän.
Nämä uhat vaativat realisoituakseen sen että vihollinen tuo moottoroidun-/panssariyhtymänsä operaatioalueelle asiaan erikoistuneita joukkoja. Niitä kyllä on olemassa, mutta on niille myös suunniteltua käyttöä. Se käyttö ei ole mt- tai ps-yhtymän mukana hyökkäyksessä. On siis mahdollista, mutta (hyvin) epätodennäköistä.

Itse olen spekuloinut että aikovat käyttää hyökkäyksissään paljon ilmakuljetteisia joukkoja Suomessa, johtuen erikoisolosuhteista, samoin olen spekuloinut että se ei todellisuudessa tule heiltä oikein onnistumaan toivotunlaisesti.

Näitä samoja resursseja ja reservejä voi kyllä käyttää sivustojen ja selustan suojaukseenkin jos niin päättävät niitä käyttää.