Spike olisi varmaan hyvä, mutta osumavarmuudeltaan NLAW olisi varmaan myös riittävä sisseille, ja kantamaa näyttäisi olevan kohtuullisesti.
Kuinka tehokkaita sissitaktiikat ovat?
- Viestiketjun aloittaja RPG83
- Aloitus PVM
Spike olisi varmaan hyvä, mutta osumavarmuudeltaan NLAW olisi varmaan myös riittävä sisseille, ja kantamaa näyttäisi olevan kohtuullisesti.
Karkeasti sanottuna vaihtoehto kaksi pilkku mutta:
-Vastapuolella on varsin hyvä ELSO-kyky. Jos halutaan saada toiminnasta täysi teho irti, se pitää sovittaa yhteen melko isojen taisteluliikkeiden kanssa. Hieman epäilen, että ajantasainen käskytys ja tilannetietoisuus onnistuu kymmeniä kilometrejä vastapuolen kärjen taakse. Pystytäänkö haipakkaa koordinoimaan tai johtamaan edes pienessä mittakaavassa? Haluaako MekTstOs tai KarJPr suunnata operatiivisen vastahyökkäyksensä alueelle, jossa on hajautetun taistelun joukko, johon ei olla saatu yhteyttä? Todennäköisesti kaikki vastaantulijat ammutaan tai ajellaan omiin miinoihin.
-Suomella ei ole niin paljon tienvarsihaipakkaan kykeneviä joukkoja kuin luullaan. Ns. "normaalit" hajautetun taistelun joukot, eli vajaan puolen vuoden jäksterit eivät nykyisellä lähtötasolla ja koulutusajalla saavuta sitä taitojen, kunnon ja harjaantumisen tasoa, mitä hajautettu taistelutapa vaatii. Joukot lamaantuvat henkiseen ja fyysiseen rasitukseen sekä tappioihin. Lääkintähuollon olemattomuus hajautetussa taistelutavassa laskee entisestään moraalia ja henkistä toimintakykyä.
-Eli yhteenvetona, jos homma saadaan toimimaan, niin erinomainen juttu ja kaikilla on kivaa. Pessimisti (realisti?) tosin ajattelee, että nuoriso läskistyy, kalustoa ei saada ja koulutusaika lyhenee.
Oman hihalyysiarvioni mukaan uudistettu taistelutapa ja organisaatio lisää PV:n puolustuskykyä. Suurimpana kompastuskivenä pidän jossakin vaiheessa syntyviä hillittömiä tappioita, kun hajautetun taistelun joukoilla loppuu toimintakyky ja vihollinen onnistuu vastatoimissaan. Sen jälkeen mietitään kestääkö a) sotilaiden b) siviilien c) poliitikoiden henkinen kantti jatkaa sotaa. Todennäköisesti joku laittaa pään pensaaseen ja homma romahti siihen.
Vielä vastauksena aloituskysymykseen: sissitaktiikat ovat tehokkaita, jos joukon kyvyt siihen riittävät, kalusto mahdollistaa toiminnan ja taistelun johtaminen onnistuu.
hessukessu
Kenraali
Miten paljon suomalaisissa sissitaktiikoissa ja uudistetussa taistelutavassa on oikeasti otettu huomioon (ja miten kiitos, esimerkkejä tai vinkkejä?) se, että ei Venäjän armeija toimi kuten US Army, jyräten läpi ja toivoen että huolto pysyy perässä.
1) Venäjän armeija osaa taistella sisseja vastaan.
2) Venäjän prikaateja seuraa uusia prikaateja jos liike etummaisissa pysähtyy jne.
3) Varsinaisia prikaateja ja joukkoja seuraa vielä ne "alueen vakauttamiseen" tarkoitetut joukot (sisäministeriö tai jotain).
4) Tämän lisäksi on sitten vielä erikseen erikoisjoukot jotka ovat nimenomaan koulutetut ja varustetut vastasissitoimintaan.
Minusta tuntuu siltä, että tuo uudistettu taistelutapa voisi toimia hyvinkin jotain jenkkien joukkoja vastaan tms, samoin sissisodan keinot. Mutta että Venäjää vastaan? Hieman pohdituttaa, kun tuli mieleen nuo em. seikat Venäjän armeijasta ja sen toimintatavasta.
1) Venäjän armeija osaa taistella sisseja vastaan.
2) Venäjän prikaateja seuraa uusia prikaateja jos liike etummaisissa pysähtyy jne.
3) Varsinaisia prikaateja ja joukkoja seuraa vielä ne "alueen vakauttamiseen" tarkoitetut joukot (sisäministeriö tai jotain).
4) Tämän lisäksi on sitten vielä erikseen erikoisjoukot jotka ovat nimenomaan koulutetut ja varustetut vastasissitoimintaan.
Minusta tuntuu siltä, että tuo uudistettu taistelutapa voisi toimia hyvinkin jotain jenkkien joukkoja vastaan tms, samoin sissisodan keinot. Mutta että Venäjää vastaan? Hieman pohdituttaa, kun tuli mieleen nuo em. seikat Venäjän armeijasta ja sen toimintatavasta.
Minusta tuo yllämainittu kuulostaa todella lupaavalta liikennekaaokselta.
pstsika
Haukka
"Mitä paksumpi ruoho, sitä helpompi niittää!"
SS-Obersturmbannführer Harald Riipalu
Sinimäet heinäkuu 1944
aj77
Greatest Leader
Tuossa osuit kyllä arkaan paikkaan. Liikuntasota vaatii kuntoa ja kunto ei ole ollut viimevuosina se mitä on meidän nuorissa kehuttu. Joukot lamaantuvat henkiseen ja fyysiseen rasitukseen. Kylläpä osui tuo kipeästi.
Sitten kun se todellinen etulinjan joukkojen määrä on vielä niin pieni. Tosin pieni on vanjan pumppukin toivottavasti. Ainakin viimeaikoina ollut.
Ehkä huomio kiinnittyy liikaa noihin liikkuviin pallomeripollukoihin? Joidenkin mielikuvat liikkuvat rataa: pataljoonakaupalla pollukkajoukkoja häärää tienvarsilla....empä usko.
Miten suuri osa rulliin komennetuista nuorista jaksaa hippaista ko. touhussa yli kaksi päivää? Alle viidesosa ja se on maksimi. Jos epäilette, niin ottakaa yllenne kiloja nykyisen tst-varustuksen verran ja aloittakaa leppasu, valvokaa pari yötä ja syökää suklaatipatukoita ja laittakaa sitten viestiä tulemaan.
Käsitykseni on, että luotiin yksi palikka kokonaisuuteen ja ehkä me reserviläiset "ilman perusteita" keksimme laventaa asian pieleen?
Sopivassa paikassa ajetaan kaksi suomalaista psv-joukkuetta suoraan kärsään. Liike tiellä pysähtyy ja sumput syntyvät sinne minne pitääkin. ? täh.
Mitä tulee tuohon Harald Riipalun kommenttiin: paksuun ruohoon tarvitaan pirullisen hyvässä terässä oleva viikate. Lysmäisellä koiranmulkkua muistuttavalla terällä tuo sankka heinä ei katkea.
Samses
Ylipäällikkö
Suunnilleen seitsemännentoista kerran, kaikille:
Sissitaktiikka ja hajautettu taistelutapa ovat kaksi täysin eri asiaa. Älkää sotkeko niitä toisiinsa älkääkä puhuko niistä samassa lauseessa. Pliis. Vaivun kohta täydelliseen epätoivoon, kun tämä perusasia ei näytä menevän jengille jakeluun ei sitten millään.
Sissitaktiikka ja hajautettu taistelutapa ovat kaksi täysin eri asiaa. Älkää sotkeko niitä toisiinsa älkääkä puhuko niistä samassa lauseessa. Pliis. Vaivun kohta täydelliseen epätoivoon, kun tämä perusasia ei näytä menevän jengille jakeluun ei sitten millään.
Viimeksi muokattu:
Sissisodalla on merkitystä vasta asevoimien kaaduttua ja maan tultua miehitetyksi. Varsinaiseen sodankäyntiin sillä ei kyetä juurikaan vaikuttamaan, ellei toimintaa uloteta syvälle vihollisen maaperälle ja kohdisteta siviileihin, infraan, talouteen ja asevoimia tukeviin rakenteisiin. Se taas on tällä palstalla hyihyi. Sallittu vain suurvalloille.
Deeiii
Eversti
Ja vauhti on hitaimmillaankin liian kovaa että niitä saisi sattumaan osuma-alueelle, eli se rivistö olisi pakko saada pysähtymään ellei kyseessä ole sellainen 10 km pitkä rivistö jolloin siihen osuu jo pienellä viiveelläkin, ainakin jos se etenee vain 40km/h.(laskin ihan itse)
Heippa Secondin alitajunta
. Tuolla kehäkolmosella ym. syntyy ihan päivittäin sellaisia ruuhkia, mihin valmistautunut tied-tj voisi töräyttää useammalla putkella. Näin, vaikka autoja on varsin vähän, kyseessä on tuttu reitti, eikä kukaan ole Hämeentiellä ampumassa vastaan.Jos itä-länsisuunnan kulku-urat vetävät niin hyvin, että vastapuolen liike ei juurikaan pysähtele, ja joukot ovat niin kuosissaan ettei koskaan synny mitäs-helvettiä-nyt-tehdään-taukoja, niin se on soonnoroo joka tapauksessa. Mutta sitten ongelma on muualla kuin sisseissä ja tiedustelijoissa.
Niissä isommissa sota-harjoituksissa (loppusodat + about 30 kh-päivää), missä mieskohtaisesti olen kiväärikulina raahannut sitä ryhmän tärkeintä asetta eli tulenjohtajaa + radiota + pattereita keppihelvettien läpi keltaisten joukkojen seassa, sekä hyökkäävät että puolustavat osastot tarjosivat aina erittäinkin maalirikkaan ympäristön ilman, että meidän olisi erikseen pitänyt suora-ammunnalla keitosta hämmentää. Itse asiassa, juurikin tuosta mainitsemastasi syystä - että osasto tyypillisesti pakittaa ja yleisesti ärheytyy, jos sitä ammutaan - koitimme välttää ampumista. Paitsi isoilla putkilla. Meillä ei itse asiassa yleensä edes ollut KESejä järeämpää aseistusta, eikä aina niitäkään, ja
Voi olla että häikäilemättömästi läpi painava mekanisoitu pumppu olisi vähän hankalampi maali. Ja voi olla, että arvelukset esim. tykistön saatavuudesta ovat ylioptimistiset. Toisaalta, tuollaista läpitunkevaa hyökkäyskärkeä ja sen perässä seuraavia osia saatetaan kyetä ampumaan tykkitulella myös esim. sivustoilta. Ja nyt meillä on viimeinkin myös ilmasta maahan-rautaa, mikä sekin vähän tasoittaa voimasuhteita vaikkei yksittäisen sissi/tiedustelupartion kutsuttavana varmasti olekaan.
Ohi porheltava telatykki muuten on semmoinen maali, mihin ne mukana kannetut KESit saattaisivat hyvinkin pärähtää, silläkin uhalla että väijypaikka joudutaan sitten jättämään. Vastatykistötoimintaa sekin.
Viimeksi muokattu:
KorpiSISSI
Kenraali
Tässä keskusteluhaarassa ei käsittääkseni puhuta sissisodasta vaan sissitoimintamallista, jota puolustusvoimissa/rajalla on koulutettu ja käytetty sissi-/erilliskomppanioita koulutettaessa. Sissisodassa käytetään sissitoiminnan menetelmiä mutta se ei välttämättä ole enää "virallisen" armeijan johtamaa vaan kansalaisten aktivismiin perustuvaa itsenäisyystaistelua miehittäjää vastaan. Samoin 2015 -malli ei ole suoraan sissitoimintamalliin/menetelmiin rinnastettavaa vaan on aidosti "uudistettu". Tosin vanhoja hyviksi koettuja taistelutekniikoita ja perustaistelumenetelmiä ei siinäkään ole unohdettu.
KorpiSISSI
Kenraali
Näinpä .. ja unohdetaan myös Sissisota tässä yhteydessä.
Vaikkakin kaikissa näissä kolmessa sovelletaan sissitaktiikkaa, -taistelutekniikkaa ja siihen liittyviä perustaistelumenetelmiä
OTSIKKOON liittyen: Joo, tehokkaita ovat
Tämäkään ei ole sissitoimintaa, vaikka sisseiksi näitä kaukopartiomiehiä yleisesti nimitettiin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kaukopartiotoiminta
Enempi kaukotiedustelua ja erillisiä iskuosastotehtäviä tekivät.
Suomalainen sissitoiminta malli kehittyi vasta sotien jälkeen, pääasiassa Raja-kenraali Veikko Koppisen (Räjähtävä tyhjyys) ajatusten ja kokeilujen pohjalta.
Alkujaan tuo sissitaktiikka kehittely oli ajateltu sissisotaan mutta sitä alettiin soveltamaan 1960-luvulta ensin RVL:ssa ja myös osana Puolustusvoimain taktiikka-kirjoa ja alettiin perustamaan erillisiä sissikomppanioita, jotka hyödynsi tuon tyyppistä taktiikkaa/taistelutekniikkaa.
Älkää missään nimessä samaistako suomalaisia malleja tuohon > http://fi.wikipedia.org/wiki/Sissisota
Ehkä joskus satoja vuosia sitten tuotakin on harrastettu, kun Suomi on ollut miehitetty mutta ei senjälkeen.
Wanha Kaarti muistaa että jopa tykistölle oli se viimeinen tehtävä, kun tykitkin oli menetetty; "sissitoimintaan siirtyminen". Tämä luo väärinymmärrystä sissitoimintaan varsinasesti koulutetun ja sissisodasta lukeneiden reserviläisten kesken.
Viimeksi muokattu:
No voitko selittää yksinkertaiselle ne erot?
Deeiii
Eversti
Tätä olen itsekin pohtinut, ja joskus suuremmalta sotaherralta ihan asiaksekseni sotaharjoituksen alkubriiffissä tiedustanut. Vastaus oli, että jos veli v. haluaa estää purskemuotoiset lähetykset erittäinkin hyppivätaajuuksisilla radioilla, hänen täytyy kyllästää taajuudet niin huolellisesti, että omienkaan joukkojen johtamisesta ei tule mitään. Näin varsinkin silloin, jos estettävät radiot ovat fyysisesti verrattain lähellä omia joukkoja.
Iholle kiinni pääseminen + purskemuotoinen lähetys + hyppivät taajuudet kuulemma tekevät myös radiosuuntimisesta melko hyödytöntä, ellei vastapuoli noudata ankaraa radiohiljaisuutta. Mikä taas vaikeuttaa vastapuolen toimintaa sekin.
En pystykykene arvioimaan, onko vastaus totuudenmukainen. Kenties joku täällä pystyy.
Ylimääräisenä huomiona, puolustavalla osapuolella on lähtökohtaisesti suuremmat mahdollisuudet turvautua voimallisessa ELSO-ympäristössä erilaisiin kaapelipohjaisiin virityksiin tai kaapeleiden ja repeetteriasemien yhdistelmiin. Jonkinlaista vetoapua näistäkin saataneen.
Aivan kuten muuallakin, vihollisen divisioonat muodostuvat komppanioista ja pataljoonista.
Suurin piirtein ottaen... yhden vihollisajoneuvon tuhoaminen joka kolmas paiva per ryhma/partio lienee joukkue tasolla kolmenkymmenen ajoneuvon/150-300 vihollisen tuhoa/kk. Jospa komppanian tavoitteena ei olisikaan yhden vihollispataljoonan hetkellinen jarruttaminen vaan sen vahvuutta vastaavan tuhon aikaan saaminen sodan ensi kuukauden aikana ja tuo siita huolimatta olisiko kyse taktiikasta tai taistelutavasta. Ei sotilaan tule ajatella sodan voittamista vaan hanelle annetun tehtavan tayttamista ja vihollisen tuhoamista. Vaikka osastoa ei olla koulutettu perinteiseen sissitaktiikkaan osaston hajanainen toiminta viholliskarjen selustassa on verrattavissa erikoisjoukko toimintaan ja se on sissitoimintaa ja tuo siitakin huolimatta, etta se ei vastaisi ko valtion mukaista erikoisjoukko- tai perinteellista sissitoimintaa. Mikaan laki mailmassa ei esta ettei tuota voitaisi kayttaa osana hajautettua taistelutapaa.
Yleisesti; viholliskomppania etenee yhta- ja pataljoona kahta uraa myoden kohteeseen suorittaen lyhyita ryhman (vaunu) tai pitempia joukkueen (3 vaunua) vahvuisia partioita tarkastamaan uralta johtavia sivuteita. Ne ovat hyvia kohteita ja suhteellisen helppoja tuhota. Vihollisen karki ei pysahdy yhden vaunun tuhon johdosta vaan se tiedoittaa asiasta.
Kuten aiemmin jo mainittu, vihollisen mekaaninenosasto saattaa kyeta etenemaan jopa 200km/vrk... Kuinka sitten tehdaan kun tuo vihollisen eteneminen pysahtyykin 50km jalkeen ja kuinka he varmistavat urien valisen maaston? Vuorokauden aikana ei moottorisoiduilla joukoilla ole ollut aikaa maaston varmistamiseen... vastahyokkays tyollistaa viholliskarkea ja sen toinen porras on tykistotulella sidottu. Kevyemmin panssaroidut moottorisoidut joukot hajallaan metsan suojassa altiina miinoille, singoille ja viuhkapanoksilla.
Tottakai ovat tehokkaita.
Suurin piirtein ottaen... yhden vihollisajoneuvon tuhoaminen joka kolmas paiva per ryhma/partio lienee joukkue tasolla kolmenkymmenen ajoneuvon/150-300 vihollisen tuhoa/kk. Jospa komppanian tavoitteena ei olisikaan yhden vihollispataljoonan hetkellinen jarruttaminen vaan sen vahvuutta vastaavan tuhon aikaan saaminen sodan ensi kuukauden aikana ja tuo siita huolimatta olisiko kyse taktiikasta tai taistelutavasta. Ei sotilaan tule ajatella sodan voittamista vaan hanelle annetun tehtavan tayttamista ja vihollisen tuhoamista. Vaikka osastoa ei olla koulutettu perinteiseen sissitaktiikkaan osaston hajanainen toiminta viholliskarjen selustassa on verrattavissa erikoisjoukko toimintaan ja se on sissitoimintaa ja tuo siitakin huolimatta, etta se ei vastaisi ko valtion mukaista erikoisjoukko- tai perinteellista sissitoimintaa. Mikaan laki mailmassa ei esta ettei tuota voitaisi kayttaa osana hajautettua taistelutapaa.
Yleisesti; viholliskomppania etenee yhta- ja pataljoona kahta uraa myoden kohteeseen suorittaen lyhyita ryhman (vaunu) tai pitempia joukkueen (3 vaunua) vahvuisia partioita tarkastamaan uralta johtavia sivuteita. Ne ovat hyvia kohteita ja suhteellisen helppoja tuhota. Vihollisen karki ei pysahdy yhden vaunun tuhon johdosta vaan se tiedoittaa asiasta.
Kuten aiemmin jo mainittu, vihollisen mekaaninenosasto saattaa kyeta etenemaan jopa 200km/vrk... Kuinka sitten tehdaan kun tuo vihollisen eteneminen pysahtyykin 50km jalkeen ja kuinka he varmistavat urien valisen maaston? Vuorokauden aikana ei moottorisoiduilla joukoilla ole ollut aikaa maaston varmistamiseen... vastahyokkays tyollistaa viholliskarkea ja sen toinen porras on tykistotulella sidottu. Kevyemmin panssaroidut moottorisoidut joukot hajallaan metsan suojassa altiina miinoille, singoille ja viuhkapanoksilla.
Tottakai ovat tehokkaita.
Ja vaikka se eteläinen rantamaa on ehkä epäedullista maastoa sissitoiminnalle, se on hyvää maastoa hajautetulle taistelutavalle.
Ajoneuvoilla etenevän hyökkääjän voi olla melko lailla hankalaa pitää yllä radiohiljaisuutta...
Sissitaktiikan keinoin Vietkong piti suistoalueet hallussaan pitkään. Amerikkalainen ei saanut teknojyräänsä oikein siellä hyöynnettyä. Riisipelloilla kahlaaminen ei ollut vahvinta ydintoimintaa. Yhtä kaikki: sissitaktiikoin ja tempuin tuo alue pysyi pitkään Viet-osapuolen käsissä. Mutta amerikkalaiset olivat oppivaisia, sitä ei kannata unohtaa.
Sissitoiminta-keskustelu on aina sellainen umpiperä saitilla. Kun sissit eivät voi täysin yksin voittaa Kymenlaakso-Kursk-toisintoa, niin luonnollisesti johtopäätös on, että sissitoiminta on ihan perseestä. Toisaalta ei sitä KL-K-ottelua välttämättä voita mikään muukaan sotatoimi, tehtiimpä siellä sitten hommat vaikka vaskisin tankein ja kultaisin miekoin.
Jos tästä nyt jonkun ajatelman yrittäisi pukea sanoiksi, niin joskus joissain sodissa on osoittautunut tärkeäksi se, että joku alue tai sen käyttäminen on KIISTETTY. Eli pidetään tavallaan mattoa paikoillaan, jotta mahdollinen TORJUNTAVOITTO-joukko ehtii paikalle Ratkaisutaistelemaan varsinaista Ottelua. Rauhanneuvotteluissa voi olla myös merkitystä tällaisella asialla: eli on lääniä, joka ei ole kiistatta hyökkääjän hallussa. Siviileistä tyhjä, toivottavasti, vallattu alue ei ole minkään arvoinen neuvottelukortti, mutta jos alueen hegemonian edes kiistää sotilaallinen, edes rajattuihin operaatioihin kykenevä joukko, tilanne on toinen. Joskus tehdään kyyniset, ja jätetään siviilit paikoilleen juuri tästä syystä: voidaan neuvottelussa vedota asujaimistoon. Meillähän tällainen ei tietenkään tullene kyseeseen.
Alueiden vakauttamiseen ja täydelliseen alistamiseen tarkoitetut joukot eivät ole sitten silkkaa panssariarmeijaa, niitä vastaan voi varustettu ja harjaantunut joukko käydä tasapäistä mittelöä varsin mainiosti. Ovatko tällaiset pohdinnat sitten jo viime vuosituhannelle liittyviä, empä tiedä sitä. Mutta joku hevospaarman kokoinen märmättäjä sanoo minulle: eihän se ole.
Second, otapa thråådille ja arvioi, onko kirjoitukseni silkkaa höttöä?
Sissitoiminta-keskustelu on aina sellainen umpiperä saitilla. Kun sissit eivät voi täysin yksin voittaa Kymenlaakso-Kursk-toisintoa, niin luonnollisesti johtopäätös on, että sissitoiminta on ihan perseestä. Toisaalta ei sitä KL-K-ottelua välttämättä voita mikään muukaan sotatoimi, tehtiimpä siellä sitten hommat vaikka vaskisin tankein ja kultaisin miekoin.
Jos tästä nyt jonkun ajatelman yrittäisi pukea sanoiksi, niin joskus joissain sodissa on osoittautunut tärkeäksi se, että joku alue tai sen käyttäminen on KIISTETTY. Eli pidetään tavallaan mattoa paikoillaan, jotta mahdollinen TORJUNTAVOITTO-joukko ehtii paikalle Ratkaisutaistelemaan varsinaista Ottelua. Rauhanneuvotteluissa voi olla myös merkitystä tällaisella asialla: eli on lääniä, joka ei ole kiistatta hyökkääjän hallussa. Siviileistä tyhjä, toivottavasti, vallattu alue ei ole minkään arvoinen neuvottelukortti, mutta jos alueen hegemonian edes kiistää sotilaallinen, edes rajattuihin operaatioihin kykenevä joukko, tilanne on toinen. Joskus tehdään kyyniset, ja jätetään siviilit paikoilleen juuri tästä syystä: voidaan neuvottelussa vedota asujaimistoon. Meillähän tällainen ei tietenkään tullene kyseeseen.
Alueiden vakauttamiseen ja täydelliseen alistamiseen tarkoitetut joukot eivät ole sitten silkkaa panssariarmeijaa, niitä vastaan voi varustettu ja harjaantunut joukko käydä tasapäistä mittelöä varsin mainiosti. Ovatko tällaiset pohdinnat sitten jo viime vuosituhannelle liittyviä, empä tiedä sitä. Mutta joku hevospaarman kokoinen märmättäjä sanoo minulle: eihän se ole.
Second, otapa thråådille ja arvioi, onko kirjoitukseni silkkaa höttöä?
Samses
Ylipäällikkö
Olen itsekin yksinkertainen, mutta onneksi jalkaväen tarkastaja kertoo (alla).
Sikäli kuin ymmärrän - ja nämä ovat sitten ihan puhtaasti omia tulkintojani, eivät mitään epistolaa -, eroja ovat ainakin nämä:
- Hajautetussa taistelutavassa voidaan ajoittain sitoa vihollinen taisteluun. Sissitoiminnassa ei koskaan sitouduta taisteluun.
- Hajautetussa toimintatavassa käytetään tarvittaessa kootusti jopa patltstos suuruisia joukkoja, joilla on orgaanista tykistöä. Sissitoiminnassa toimitaan korkeintaan komppanian osastoina ja raskain orgaaninen epäsuora on 81-milliset, jos on niitäkään.
- Hajautetussa tst-tavassa käytetään kaikkia taistelulajeja. Sissitoiminnassa ainoa taistelulaji on hyökkäys (= tuliylläkkö / väijytys).
- Hajautettu tst-tapa nojautuu moderneihin viesti- ja tilannekuvavälineisiin, joilla hajautettujen osastojen vaikutus voidaan keskittää alueellisesti ja ajallisesti oikein. Sissitoiminnassa pärjätään vaikka kirjekyyhkyillä ja tilannekuva on tasoa "tuosta ne eilen meni ja niitä oli paljon".
- Hajautetussa tst-tavassa joukoilla on orgaanisia raskaita pst-aseita ja tarvittaessa käydään hyökkääjän panssarikärjenkin kimppuun tehtävänä pysäyttää tai tuhota se. Sissitoiminnassa näin ei tehdä, koska siinä tulee noutaja.
- Hajautetun tst-tavan joukon tehtävä lienee (arvaus!) tyypillisesti muotoa "aiheuta viholliselle alueella X Y:n suuruiset tappiot". Sissitoiminnassa tehtävä on "häiritse vihollista Y -alueella X -ajan ja radioi taakse paljonko niitä on, ja mitä kalustoa".
- Hajautetun tst-tavan joukon tukena on runsaasti tukevia aselajiosia. Sissitoiminnassa aselajiosat = hyvällä tuurilla huoltoryhmä, usein ei sitäkään.
*****
Lähde: http://www.puolustusvoimat.fi/porta...9nQSEh/?pcid=fd6484804d2b52cc87f8fffc14f02601
Uudistetun taistelutavan joukot, niiden varustaminen ja joukkotuotanto
Jalkaväen taistelu uudistuu osana maavoimien taistelutavan uudistamista. Kokonaisvaltainen uudistus koskettaa yksittäistä taistelijaa, jalkaväen joukkorakenteita, taktiikkaa ja taistelutekniikkaa, materiaalia ja koulututusta.
Uudistus tuo jalkaväelle selkeästi aiempaa laajemman keinovalikoiman sekä joustavuuden käyttää koulutettuja joukkoja monipuolisesti. Vaikka tulevaisuuden taistelukenttä mielletään usein tietojärjestelmäpohjaisten asejärjestelmien väliseksi kamppailuksi, joutuu iskuportaan taistelija kohtaamaan vihollisen asevaikutuksen ja vastustajan lähietäisyydeltä. Jalkaväen taistelu kulminoituukin entistä enemmän yksittäisen ihmisen tilannetietoisuuden, liikkuvuuden ja tulivoiman ympärille. Voidaan puhua yksittäisen taistelijan taistelutilan hallinnasta.
Uudistetun taistelutavan joukot
Sodan kuvan ja taistelutavan muutokseen liittyen on maavoimien joukkorakenteita uudistettu vastaamaan nykyaikaisen sodankäynnin vaatimuksia. Maavoimien joukot jaetaan käytettävyyden mukaan operatiivisiin, alueellisiin ja paikallisjoukkoihin. Alueelliset ja paikallisjoukot muodostavat maavoimien joukkorakenteen rungon, jolla varmistetaan, että koko maata voidaan puolustaa. Näillä joukoilla luodaan pohja maahyökkäyksen torjuntakyvylle sekä operatiivisten joukkojen toiminnalle.
Kuva 1. Joukkorakenne
Taistelutavan uudistus koskettaa jalkaväessä ensimmäisessä vaiheessa ennen kaikkea alueellisia joukkoja. Alueelliset joukot ovat määrätyille alueille taistelu-, suojaus- ja valvontatehtäviin varustettuja ja koulutettuja joukkoja. Alueellisilla joukoilla kulutetaan hyökkääjää syvällä alueella, sidotaan hyökkääjä taisteluun ja pysäytetään se niin että se voidaan lyödä. Lisäksi alueellisilla joukoilla pidetään valtakunnan ja maapuolustuksen kannalta keskeiset alueet.
Alueelliset joukot organisoidaan pääosiltaan jääkäripataljoonien taisteluosastoiksi, joiden organisaatio ja sotavarustus räätälöidään tehtävien mukaisesti. Osa joukoista, kuten kaupunkijääkäripataljoonat, toimivat edelleen pataljoonakokoonpanossa. Joukkovalikoimaa täydentävät erillisyksiköt. Näitä ovat muun muassa laajalla alueella taistelevat jääkärikomppaniat, tiedustelukomppaniat ja panssarintorjuntaohjuskomppaniat.
Erityyppisten taisteluosastojen kokoonpano, varustus, taktiikka ja taistelutekniikka muodostetaan ottaen huomioon erilaiset tehtävät ja toimintaolosuhteet. Puolustustehtäviin tarkoitetun jääkäripataljoonan taisteluosaston taistelukyky perustuu eri aselajien tukemaan komppanioiden taisteluun ja näin aikaansaatavaan yhteisvaikutukseen. Taisteluosastoa käytetään osana jalkaväkiprikaatin taistelua tai ylemmän johtoportaan johdossa. Taisteluosaston taistelu koostuu koko vastuualueen syvyydessä toteutetusta eri taistelulajien ja hajautetun taistelutavan joustavasta yhdistelmästä. Taisteluosaston taistelulla kulutetaan vastustajan voimaa ja pyritään ohjaamaan se liikkeen pysäyttämisen kannalta edullisille alueille. Taistelu perustuu jalkaväen käsiaseiden, panssarintorjunta-aseiden, sulutteiden ja epäsuoran tulen entistä joustavampaan käyttöön taisteluosaston koko vastuualueella.
Hyökkäystehtäviin tarkoitetun jääkäripataljoonan taisteluosaston suorituskyky muodostuu panssaroitujen ajoneuvojen liikkuvuudesta ja jalkaväkitaistelijoiden lähitaistelukyvystä, jota tuetaan muilla aselajeilla. Hyökkäävää taisteluosastoa käytetään joko kootusti tai hajautetusti vastahyökkäyksiin, tai vahventamaan aluevastuussa olevan yhtymän taistelua.
Telakuorma-autoilla varustettu taisteluosasto taistelee laajoilla ja vaikeakulkuisilla alueilla kootusti tai komppanian - joukkueen kokoisina osastoina. Toiminta sovitetaan yhteen alueella toimivien muiden joukkojen, kuten tiedusteluyksiköiden ja laajalla alueella toimivien jääkärikomppanioiden kanssa. Taisteluosaston suorituskyky perustuu telakuorma-autoin varustettujen jääkärikomppanioiden maastoliikkuvuuteen ja jalkaväkitaistelijoiden lähitaistelukykyyn sekä aselajien tukeen. Taisteluosaston toiminnalla vastustaja hidastetaan, kulutetaan ja pysäytetään määräalueella.
Hajautettuun taisteluun tarkoitettu jääkäripataljoona taistelee laajalla/syvällä alueella. Se tuottaa tappioita vastuualueelle tunkeutuneelle hyökkääjälle koko alueensa syvyydessä. Se taistelee pääsääntöisesti partio - joukkue - komppaniakokonaisuuksina tehden ylläköitä, iskuosaston iskuja, pysäyttäen hyökkääjän kärjen ja tuhoten sen huolto-osia, tuliyksiköitä sekä johtamispaikkoja. Pataljoonan taistelu perustuu jalkaväen toiminnan lisäksi erityisesti kranaatinheittimien, panssarintorjunta-aseiden ja miinojen sekä raskaiden raketinheittimien ja tykistön erikoisampumatarvikkeiden käyttöön.
Alueellisten jalkaväkijoukkojen kokoonpanoissa on siirrytty pääosin nelijakoisuuteen, joka ulottuu komppaniatasolle asti. Pääosassa taisteluosastoja jääkärikomppanioiden määrä kasvaa kolmesta neljään. Jalkaväen taisteluvoimaa ja taistelukestävyyttä on kasvatettu nostamalla miesmäärää ryhmä-, joukkue- ja komppaniatasolla sekä, monipuolistamalla ja lisäämällä ryhmä- ja joukkueaseistusta sekä varustusta.
Jalkaväen taistelussa tarvittava tulivoima on siellä missä partio, ryhmä ja joukkue taistelevat. Tämä tarkoittaa kykyä tuhota taistelupanssarivaunut ja kevyesti panssaroidut ajoneuvot vuorokaudenajasta riippumatta. Lisäksi tarvitaan riittävää kykyä vaikuttaa maaleihin kiväärikaliiperisten aseiden kantaman ulkopuolella. Komppanioiden kokoonpanoon sijoitetut kevyet kranaatinheitinjoukkueet sekä taisteluosastojen kranaatinheitinkomppaniat ja tykistöpatteristot luovat tähän hyvät edellytykset.
Kuva 2. Esimerkki taisteluosaston kokoonpanosta
Jääkärijoukkuetta voidaan pitää jatkossakin taistelujoukkojen ytimenä. Sen taistelussa yhdistyvät suora-ammuntatuli, epäsuoran tulen ja sulutteiden käyttö. Joukkueen on kyettävä vaikuttamaan vastustajaan entistä joustavammin eri etäisyyksiltä. Joukkue voi vaikuttaa vastustajaan käyttämällä vain miinoja ja panoksia, panssarintorjunta-aseita ja/tai epäsuoraa tulta ilman sitoutumista kuluttavaan lähitaisteluun. Toisaalta on varauduttava ja pystyttävä muutamien metrien etäisyydeltä käytävään lähitaisteluun, joka on tyypillistä peitteisessä maastossamme ja rakennetulla alueella. Lopputulos, joka tähtää tappioiden tuottamiseen, ratkaisee. Avainasemassa on edelleen maaston sekä alueen tuntemus ja sen hyödyntäminen. Onnistunut maastonkäyttö vaikuttaa joukon siirtymiseen ja taisteluliikkeeseen, suojaan sekä tuliaseman valinnan kautta aseiden tehoon.
Uudet johtamisvälineet helpottavat joukkueen johtamista erilaisissa olosuhteissa: rakennetulla alueella, peitteisessä maastossa ja toimittaessa laajalla alueella. Uusien kokoonpanojen ja sotavarustuksen tuomat edut voidaan näin hyödyntää tehokkaasti. Joukkue voi tarvittaessa toimia ryhmittäin tai jakaantua tarvittaessa jopa kymmeneen kolmen taistelijan partioon ollen kuitenkin joukkueen johtajan johdossa.
Uudet välineet eivät kuitenkaan tee joukkueen johtajan vaativasta tehtävästä ja taistelusta nykyistä helpompaa, vaan asettavat johtajakoulutukselle ja joukon kouluttamiselle erilaisia vaatimuksia. Taistelutilan valmisteluille on varattava oma aikansa. Rauhan ajan koulutuksessa on johtajan toiminta-ajatus ja taistelusuunnitelma pystyttävä mallintamaan koulutettaville konkreettisesti, vaikka sen kaikkia vaiheita ei jokaisessa harjoituksessa kouluteta. Tästä johtuen koulutusmenetelmänä kaikilla tasoilla korostuu ”kouluta - harjoituta - vaadi”. Käytössä oleva koulutusaika käytetään hyväksi entistä suunnitelmallisemmin. Tavoitteena on näin parantaa koulutuksen tehokkuutta ja mielekkyyttä koulutettavan joukon kannalta.
Paikallispataljooniin voi kuulua maakuntakomppanioita ja hajautetusti taistelevia jääkärikomppanioita sekä sotilaspoliisiyksiköitä. Paikallisjoukkojen tehtävinä ovat muun muassa kohteiden suojaus, tiedustelu ja alueen valvonta, opastaminen, sivustojen suojaus, sissitoiminta ja erikoisjoukkojen vastainen toiminta. Paikallisjoukkojen toiminnalla voidaan lisäksi tukea muita viranomaisia esimerkiksi etsintä- ja pelastustehtävissä. Paikallispataljoonien toiminnassa hyödynnetään reserviläisten paikallistuntemus ja osaaminen täysimääräisesti.
Huolimatta siitä, että uudistus koskettaakin ensimmäisessä vaiheessa alueellisia joukkoja, säilyy operatiivisten joukkojen merkitys tulevaisuudessa. Operatiiviset joukot ovat edelleen maavoimien suorituskykyisimpiä joukkoja, joilla luodaan taistelun painopiste. Maavoimien operatiivisiin joukkoihin kuuluu valmiusprikaateja, mekanisoituja taisteluosastoja, moottoroituja taisteluosastoja, maavoimien erikoisjoukkoja, helikopteripataljoona sekä erillisyksiköitä, kuten sotilaspoliisikomppanioita, tiedustelukomppanioita, panssarintorjuntaohjuskomppanioita ja aselajijoukkoja.
Valmiusprikaateja valmistaudutaan edelleen käyttämään koko valtakunnan alueella. Prikaatien suorituskyky perustuu Karjalan jääkäriprikaatin osalta rynnäkkö- ja taistelupanssarivaunuin varustettujen panssarijääkäripataljoonien iskukykyyn. Porin jääkäriprikaatin iskukyky perustuu panssaroitujen pyöräajoneuvojen nopeaan liikkuvuuteen ja jalkaväen lähitaistelukykyyn. Kainuun jääkäriprikaati on varustettu Pohjois-Suomen olosuhteisiin. Sen iskukyky muodostuu telakuorma-autoin varustetuista, lähitaistelukykyisistä jääkäripataljoonista. Yhtymällä on kyky toimia eritoten laajalla, vaikeakulkuisella alueella.
Vuosikymmenen aikana rakennettu suorituskykyinen valmiusprikaatikonsepti on käyttökelpoinen ja toimiva. Valmiusprikaatien toimintaa vahvennetaan tarvittaessa mekanisoitujen ja moottoroitujen taisteluosastojen taistelulla ja niitä tuetaan voimakkaasti eri aselajeilla. Sen lisäksi valmiusprikaatit kykenevät yhteistoimintaan muun muassa helikopteri- ja tiedustelulennokkiyksiköiden kanssa. Taistelussa valmistaudutaan hyödyntämään lisäksi puolustusvoimien yhteisiä suorituskykyjä. Konseptia kehittämällä säilytetään kyky kohdata mekanisoitu hyökkääjä kohtaamistaistelussa, kun se on tarkoituksenmukaista.
Uudistettu joukkorakenne antaa eri tason johtoportaille hyvän valikoiman työkaluja isänmaan puolustamiseksi. Mikään näistä jalkaväen joukoista ei kuitenkaan tuo yksistään ratkaisua nykyajan taistelukentällä. Avainasemassa on se miten eri aselajien suorituskyvyt sovitetaan yhteen halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Tämä edellyttää joukkojen toiminnan tukemista muun muassa tilannekuvalla, johtamisjärjestelmällä ja huollolla. Taisteluosastojen käyttöön tuleva johtamisjärjestelmä ja lennokit ovat esimerkkejä suorituskyvystä, jotka merkittävästi parantavat mahdollisuuksia kohdistaa hyökkääjään oikein aikautettu tulivaikutus taisteluosaston syvyydessä.
Joukkojen varustaminen
Joukkojen materiaali ja varustus muodostaa merkittävän osan joukon suorituskyvystä. Suurin osa materiaalista on käyttökelpoista, käytössä olevaa materiaalia, jota uudistetaan tai kunnostetaan. Materiaalihankinnoilla korvataan poistuvan kaluston suorituskykyä, ylläpidetään joukkojen liikkuvuutta ja kehitetään jalkaväen osalta tulivoimaa, pimeätoimintakykyä ja tilannetietoisuutta.
Jalkaväen koulutuksessa näkyvimpänä osana suorituskyvyn kehittämisessä on nykyaikaisten johtamisjärjestelmien ja pimeänäkölaitteiden käyttöönotto. Taistelunjohtojärjestelmä viedään joukkue ja osin ryhmätasolle saakka. Tämä mahdollistaa taistelun tilannekuvan välittämisen eri tasoille. Johtamisjärjestelmän ja radioiden uusiutuminen parantaa merkittävästi viestiyhteyksiä joukkueen sisällä, mikä lisää tilannetietoisuutta ja parantaa taistelun johtamisen mahdollisuuksia. Seuraavien vuosien aikana hankitaan merkittävä määrä pimeänäkölaitteita. Näillä mahdollistetaan alueiden valvonta, joukkojen liikkuminen, taistelu sekä asejärjestelmien käyttö myös huonoissa näkyvyysolosuhteissa.
Tulivoiman osalta panssarintorjuntakyky eri etäisyyksille säilytetään. Tulevina vuosina hankitaan panssarintorjuntaohjuksia pitkille etäisyyksille sekä raskaita lähipanssarintorjuntaohjuksia ja kevyitä lähipanssarintorjunta-aseita lyhyille etäisyyksille. Jalkaväen taistelijan varustusta kehitetään muun muassa aseeseen sijoitettavien lisälaitteiden ja suojavarustuksen osalta.
Kuva 3. Esimerkkejä jääkärijoukkueelle ja taistelijalle suunnitelluista varustetyypeistä
Liikkuvuuden kehittäminen on eräs uudistetun taistelutavan taistelutekniikan ja taktiikan kulmakivistä. Joukkojen käyttö erilaisilla toiminta-alueilla Lapista eteläiselle rantamaalle edellyttää jatkossakin telakuorma-autojen, panssaroitujen miehistönkuljetusajoneuvojen, rynnäkkö- ja taistelupanssarivaunujen ja muiden maastoajoneuvojen käyttöä. Telakuorma-autoilla varustettujen joukkojen suorituskyky varmistetaan hankkimalla Norjasta lisää telakuorma-autoja. XA-180 ja XA-185 sarjan panssaroituja ajoneuvoja (PASI) peruskorjataan. Rynnäkkö- ja taistelupanssarivaunujen suorituskyky ylläpidetään. Näin säilytetään kyky taistella hyökkääjän suora-ammuntatulen ja epäsuoran tulen alla kohtaamistaistelussa. Näkyvimpänä muutoksena pienryhmäkokoonpanossa toimivien joukkojen taktista maastoliikkuvuutta pyritään parantamaan lisäämällä esimerkiksi maastoskoottereiden käyttöä.
Joukkotuotanto
Pääosa uudistetun taistelutavan alueellisista ja operatiivisista joukoista koulutetaan varusmieskoulutuksella. Yleinen asevelvollisuus, jossa varusmieskoulutuksen päättänyt jääkärikomppania jatkaa samalla kokoonpanolla myös reservin harjoituksissa, luo vankan perustan sodan ajan joukkojen uskottavalle suorituskyvylle. Joukkotuotannon perustana ovat eri joukkotyypeille asetetut suorituskykyvaatimukset, suunniteltu sodan ajan joukkorakenne, sotavarustuksen elinjakso ja kunkin joukon suunniteltu elinkaari. Joukkotuotannossa avainkysymyksiä ovat: miten joukko koulutetaan, miten henkilöstö sijoitetaan, miten taito reservissä ylläpidetään ja minkälainen harjoitusjärjestelmä luodaan tämän toteuttamiseksi.
Uudistetun joukkorakenteen myötä joukko-osastot erikoistuvat yhä enemmän oman osaamisalansa ja alueensa joukkojen kouluttamiseen. Jalkaväen joukkotuotanto toteutetaan perusyksikkö- ja erillisjoukkuekokoonpanossa. Tällöin henkilöt oppivat tuntemaan toisensa jo varusmiespalveluksen aikana. Tämä lisää joukon kiinteyttä johtajien ja miehistön tuntiessa toisensa. Joukot harjaantuvat toimimaan omien johtajiensa johdossa joukkotuotannon alusta alkaen. Joukkokoulutuskaudella toteutettavat taisteluosaston harjoitukset muodostavat perustan, jossa toiminta muiden joukkojen kanssa ja taistelussa tarvittava yhteensovittaminen opitaan. Kertausharjoituksilla on jatkossa merkittävä osuus joukon osaamisen ylläpitämiseksi. Niin johtamiseen kuin asejärjestelmiin liittyvää teknologiaa päivitetään, uusia varusteita tulee käyttöön ja toimintatavat kehittyvät. Tämä edellyttää henkilöstön säännöllistä kouluttamista ja perehdyttämistä omiin tehtäviinsä sekä joukkokokonaisuuksien ja järjestelmien harjoituttamista.
Sodan ajan joukkojemme suorituskyky perustuu reserviläisten osaamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että koulutetun sodan ajan joukon elinkaaren ylläpitämiseksi on kertausharjoitusten osuus äärimmäisen tärkeä. Uudistettu joukkorakenne tarjoaa entistä haastavampia ja vastuullisempia tehtäviä niin reservin miehistölle kuin sotilastehtävissä pitkälle edenneille reservinupseereille. Uudistettu taistelutapa, joka korostaa yksilön osaamista ja itsenäisempää kykyä toimia, edellyttääkin reservin henkilöstön jatkuvaa harjoituttamista omiin tehtäviinsä. Tämä tarjoaa reserviläisille mahdollisuuden oppia uutta ja kehittää itseään.
Jalkaväkijoukkojen osalta uudistetun taistelutavan mukaisten joukkojen joukkotuotanto aloitetaan vuoden 2013 kuluessa aloittamalla ensin johtajien koulutus. Tutkimustyötä sekä kenttäkokeita on tehty ja materiaalista valmiutta kehitetty jo vuosia. Yhden yön ihmettä ei kuitenkaan tässäkään tapahdu. Joukkojen koulutus ja perehdytys uudistettuun taistelutapaan vie vuosikausia. Se edellyttää pitkäjänteistä suunnitelmallista työtä joukko-osastoissa, jotka päätyön, koulutuksen tekevät. Jalkaväessä olemme hyvällä tiellä suorituskykyisten joukkojen rakentamiseksi.
Lopuksi
Jalkaväen kannalta maavoimien uudistettu taistelutapa ja materiaali lisäävät joukkojen tilannetietoisuutta, tulivoimaa ja liikkuvuutta. Näiden hyödyntäminen koko valtakunnan alueella vaatii yksityiskohtaista operatiivista suunnittelua ja joukkojen koulutussuunnitelmien tarkistamista. Tämä työ on käynnissä.
Edellä mainittujen joukkojen uskottava kouluttaminen vaatii riittäviä resursseja. Tämä tarkoittaa jalkaväessä koulutettavien varusmiesten maastovuorokausien nostamista riittävälle tasolle eli noin 40 vuorokauteen niillä koulutettavilla, jotka palvelevat lyhyimmän palvelusajan. Sodan ajan avainhenkilöstön, eri johtoportaiden ja uuden joukkorakenteen mukaisten joukkoyksiköiden kertausharjoitukset aloitetaan vuodesta 2015 alkaen. Perusyksiköiden kouluttajaresurssit turvataan ja maavoimien jäljelle jäävien alueellisten ja operatiivisten joukkojen materiaalihankintaohjelmista pidetään kiinni. Ilman näitä toimenpiteitä vaarannetaan kansallisen puolustuksen uskottavuus ja luovutaan koko valtakuntaa käsittävästä alueellisesta puolustusjärjestelmästä.
Jalkaväen tarkastaja
Eversti Jukka Valkeajärvi