Ujuni Ahmed on päättänyt tehdä perinteestä lopun, vaikka se on tehnyt hänestä silmätikun yhteisössään.
Ujuni Ahmedia, 30, raivostuttaa. Hänelle on juuri edellisenä päivänä soittanut tyttö, joka on tullut 5-vuotiaana Suomeen ja viety 13-vuotiaana silvottavaksi entiseen kotimaahansa.
– Uskomatonta, että viralliset tahot eivät ole muka löytäneet Suomesta yhtään silpomistapausta. Kyllä tyttöjä löytyisi, jos haluttaisiin löytää, hän puuskahtaa.
– Minä tunnen lukuisia. Vaikeus on saada heidät puhumaan.
Helsinkiläinen Ujuni on harvinainen tapaus somaliyhteisössä, sillä hän ei vaikene tyttöjen silpomisesta. Kolmivuotiaana Suomeen muuttanut Ujuni on näkyvästi silpomista vastustava aktivisti.
Naisten sukuelimiä silvotaan yhä ainakin 29 maassa, joista muun muassa Somaliassa ja Egyptissä naisten silpomisprosentti on edelleen yli 90.
Suomen laissa silpomista pidetään törkeänä pahoinpitelynä, mutta Ujuni tietää, että tapa elää täällä silti vahvana monissa maahanmuuttajayhteisöissä. Myös Suomesta on viety tyttöjä ulkomaille silvottaviksi ja viedään tulevaisuudessakin, ellei kukaan nouse vastustamaan.
Viime aikoina Ujuni on seurannut tyytyväisenä, kuinka silpomisen kriminalisoiva erillislaki on etenemässä. Tätä kirjoitettaessa lakia vaativan kansalaisaloitteen on allekirjoittanut yli 54000 ihmistä, joten aloite menee eduskunnan käsittelyyn.
Taistelu on kuitenkin kaikkea muuta kuin ohi. Ujuni näyttää videon, jossa somalia puhuva mies mesoaa, että Ujuni Ahmed ei ole oikea muslimi. Hän korostaa Ujunin ”länsimaista” ulkomuotoa ja huivittomuutta. Miehen mielestä kristityt aloittavat aina ennen ramadania muslimien vastaisen kampanjan, ja Ujuni on kristittyjen soluttautuja.
Ujuni on uskova muslimi ja käyttää huiviakin, mutta vain niin halutessaan. Naisten ympärileikkausten äänekäs vastustaminen on tehnyt Ujunista silmätikun. Hätkähdyttävää on se, että videolla paasaava mieskin on asunut Suomessa jo kolmekymmentä vuotta. Videota on jaettu sosiaalisessa mediassa tuhansia kertoja. Miehellä on kannattajia.
Rikos, josta ei syytetä
Sukuelinten silpominen ei liity uskontoon, vaan sen uskotaan tekevän naisista siveellisiä ja avioliittokelpoisia.
– Tyttölapset annettaan silvottaviksi, jotta he saisivat kunnon aviomiehen ja ylläpitäisivät perheen kunniaa. Kukaan ei välttämättä sano suoraan, että näin tulee toimia, mutta ääneenlausumattomat odotukset ovat itsestäänselviä. Lapsi ei kuitenkaan itse silpomisesta päätä eikä sitä halua, Ujuni sanoo.
Ujuni silvottiin juuri ennen perheen tuloa Suomeen. Omaan ja lähipiirinsä silpomishistoriaan hän havahtui kuitenkin vasta nuorena aikuisena.
– Asia kuului yhteisömme kirjoittamattomiin sääntöihin. Kuten moni muukin, minäkin olin pitänyt näitä asioita itsestään selvinä osana elämäämme.
Ujunin teini-ikä oli myrskyisä, ja hän koki yhteisön odotukset, kuten varhaisen avioitumisen vaatimuksen, ahdistaviksi. Keskustelutukea löytyi Tyttöjen Talolta. Siellä Ujuni kohtasi myös perhe- ja kunniaväkivaltaa kohdanneita maahanmuuttajatyttöjä.
”On pöyristyttävää, miten täällä feminismin ja ihmisoikeuksien kärkimaassa yhden ihmisryhmän oikeudet aivan kuin jätetään sivuun.”
Vuonna 2009 Ujuni rohkaistui antamaan Voima-lehdelle haastattelun, jossa hän tuomitsi tyttöjen ympärileikkaukset. Jo tuolloin myös jutussa haastatellut Tyttöjen Talon työntekijät totesivat, että Suomessa on täällä syntyneitä tai ihan pikkulapsesta asti asuneita tyttöjä, jotka on viety vanhempiensa kotimaahan silvottaviksi. Jutusta on kohta kymmenen vuotta, mutta Suomessa ei ole nostettu yhtään rikossyytettä tyttöjen ympärileikkauksiin liittyen.
– Viranomaiset eivät puutu ongelmaan riittävästi. On pöyristyttävää, miten täällä feminismin ja ihmisoikeuksien kärkimaassa yhden ihmisryhmän oikeudet aivan kuin jätetään sivuun, Ujuni sanoo.
– Useimmiten tyttöjen tilannetta ei katsota terveystarkastuksissa eikä missään. Maahanmuuttajataustaisia nuoria voi olla jopa vuosia poissa koulusta kotimaassaan ’siveyskasvatettavina’, jolloin heidät saatetaan myös silpoa. Silti koulut eivät läheskään aina tee lastensuojeluilmoituksia. Tai sitten lastensuojelu ei osaa puuttua asiaan.
Ujuni epäilee puuttumattomuuden syyksi liiallista kulttuurisensitiivisyyttä. Kielitaidoton, vieraalla tavalla pukeutunut maahanmuuttajaäiti saattaisi halutakin keskustella asioista, mutta suomalaiset arastelevat ottaa asiaa puheeksi.
Tabu, josta ei puhuta
Helsingissä otetaan vastaan vuosittain muutama lastensuojeluilmoitus liittyen ympärileikkausepäilyihin.
– Näitä tulee lähinnä kouluista ja ne perustuvat lapsen omaan kertomukseen tai liittyvät edessä olevaan pitkään lomamatkaan, joka on suuntautumassa perheen lähtömaahan, kertoo Pia Valkonen Helsingin lastensuojelusta.
Valkosen mukaan ympärileikkausepäilyjä käsitellään vakavina lastensuojeluasioina aivan kuiten muitakin lapseen kohdistuneita pahoinpitelyjä tai niiden epäilyjä. Toteutuneita ympärileikkauksia ei Valkosen tietoon ole kuitenkaan tullut yhtään. Se ei silti tarkoita, etteikö niitä olisi tapahtunut.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuspäällikön Reija Klemetin mukaan ilmoituksia tehdään vähän, koska ammattilaiset ovat yhä varovaisia mutta myös tietämättömiä siitä, mitä kannattaisi tehdä ja miten. Lisäksi voidaan pelätä, mitä asiakkaalle tapahtuu, jos ilmoituksen tekee. Katoavatko naiset sen jälkeen vaikkapa neuvolajärjestelmän piiristä?
Suomalaistyttöjen silpomisista on ollut myös vaikea saada tietoa. Ujuni Ahmedkin tietää tämän. Seksuaalisuus ylipäätään on monille maahanmuuttajanaisille tabu. Ujuni on puhunut silpomisesta naispuolisten ystäviensä, sisariensa ja ohimennen myös äitinsä kanssa, mutta asian puheeksi ottaminen ei ole ollut hänellekään helppoa. Sukupuolisuuteen liittyvät kysymykset, kuten vaikkapa esiaviollinen seksi, ovat monissa maahanmuuttajayhteisöissä lähes mahdottomia aiheita.
– Toivoisin, että viranomaiset tekisivät puhumisesta helpompaa. Aihe on tabu yhteisöissä, mutta jos myös terveydenhuollon henkilöstö välttelee sitä, he tekevät omalla toiminnallaan aiheesta kahta vaikeamman, Ujuni sanoo.
Tyttärien suojelua?
”Tiesin, että siitä ei saa puhua. Olisin saanut piiskaa, jos olisin sotkenut ulkopuolisia asiaan… Ennen ajattelin, että se on osa uskontoa, mutta nyt, kun olen tutkinut, niin olen ymmärtänyt että se ei ole niin ja se oli ylimääräinen kivulias tiomenpide. Olen miettinyt, millaista olisi jos minua ei olisi ympärileikattu. Sitä en tule ikinä tietämään. Toivoisin vain, että olisin itse saanut tehdä valinnan eikä kukaan olisi päättänyt minun puolestani.”
Näin kertoo nuori nainen Fenix Helsingin viime vuonna laatimassa raportissa. Fenix Helsinki on kansalaisjärjestö, jonka intressinä ovat erityisesti toisen polven maahanmuuttajien kohtaamat ongelmat. Järjestössä toimiva Ujuni Ahmed kollegoineen sai ensimmäisenä kerättyä edes jotakin tietoa Suomesta silvottavaksi viedyistä tytöistä.
Raportissa on haastateltu neljää nuorta naista. Kertomuksissa toistuivat Ujunille tutut lainalaisuudet: naiset eivät tienneet silpomisen olevan laitonta, kuvittelivat sen kuuluvan kulttuuriin tai uskontoon eivätkä voineet keskustella aiheesta edes äitiensä kanssa. Tytöille ei myöskään ollut kerrottu kotona etukäteen, mikä on vanhempien kotimaahan suuntautuneen matkan syy.
”Vanhemmat eivät näe silpomista pahoinpitelynä: he ajattelevat suojelevansa tyttäriään.”
Raportissa on haastateltu myös tulkkia. Tämä oli ollut mukana tilanteessa, jossa paljastui, että kurdiperhe oli vienyt ala-asteikäisen tyttärensä Kurdistaniin silvottavaksi. Terveydenhoitaja oli ollut huolissaan ja pahoillaan, mutta hänkään ei ollut tehnyt rikosilmoitusta.
Tämän takia Ujuni kannattaa silpomisen erikseen kieltävää lakia. Sellainen on jo kaikissa muissa Pohjoismaissa.
– Nykyinen laki ei riitä siitä yksinkertaisesta syystä, että vanhemmat eivät näe silpomista pahoinpitelynä: he ajattelevat suojelevansa tyttäriään. Siksi perinne pitää kriminalisoida omalla nimellään. Jos joku sen jälkeen vielä kannattaa silpomisia, hän tietää ainakin tekevänsä sen vastoin Suomen lainsäädäntöä.
Asiantuntijoiden mukaan tehokkain keino ehkäistä silpomisia olisi tiedon jakaminen sekä ammattilaisten että maahanmuuttajayhteisöjen keskuudessa.
– Lisäksi yhteisöjen omista jäsenistä tulisi löytää vaikuttajia, jotka ryhtyisivät aktiivisesti levittämään tietoa, sanoo kätilö Mimmi Koukkula, THL:n naisten ympärileikkauksiin perehtynyt asiantuntija.
Asiantuntijat ehdottavat myös vaihtoehtoisien riittien luomista silpomisen tilalle, sillä ympärileikkauksen yhteyteen kasvanut juhla on usein perheille hyvin tärkeä.
Seksuaalisuus on tabu monissa maahanmuuttajayhteisöissä. Ujuni Ahmed haluaa murtaa puhumattomuuden muurin. Kuva: Meeri Koutaniemi
Esitaistelijan vaikea osa
Ujunilla ei vielä ole lapsia, mutta hän tietää jo nyt, että hänen tyttärensä eivät koskaan joutuisi kokemaan samaa kuin hän. Hän muistaa teini-iässä pelänneensä, että hänen mielensä silpomisten suhteen muuttuisi, jos hän joskus itse saisi lapsia.
– Pelkäsin, että vallalla olevat ajatukset pääsisivät ihon alle. Yhteisön paine on niin vahva.
Esitaistelijan rooli ei ole ollut helppo.
– Läheiseni tukevat minua, mutta viime aikoina hekin ovat ärsyyntyneet julkisista esiintymisistäni.
Ujunia on syytetty siitäkin, että hän käännyttää kantasuomalaisia maahanmuuttajia vastaan puhumalla yhteisön ongelmista.
– Pitäisikö minun välittää joidenkin rasistien mielipiteistä enemmän kuin näistä nuorista tytöistä? Minua ärsyttää myös se, että asiat nousevat ikään kuin yksittäistapauksina esiin. Tyttöjen silpominen on vain yksi osa vyyhtiä, johon kuuluvat myös pakkoavioliitot, kunniaväkivalta ja tyttöjen elämän vaihtoehdottomuus.
– Minä en enää pelkää. Olen vihainen, Ujuni toteaa.
Ujuni toivoisi näkevänsä vaikutusvaltaisia miehiä puhumassa kaikenlaista tyttöjen kaltoinkohtelua vastaan.
– Toivoisin poliittisesti aktiivisten maahanmuuttajamiesten sekä yhteisöjen johtajien astuvan näkyvämmin esiin. Heillä on auktoriteettia ja naisia suurempi sananvapaus.
Haastattelun jälkeen Ujuni ottaa vielä yhteyttä ja kertoo tavanneensa uskonoppineen sheikin. Ujuni on näyttänyt miehelle sosiaalisessa mediassa leviävän videon, jossa Ujunia rienataan.
– Hän sanoi minun ajavan oikeaa asiaa, mutta se herättää vastarintaa, koska aihe on arka. Hän lupasi ottaa yhteyttä videota levittäneeseen mieheen, pyytää tätä poistamaan videon ja pyytämään minulta anteeksi, Ujuni kertoo.
Tästä huolimatta sheikkikään ei ole itse valmis julkiseen kampanjointiin. Aihe ei vain ole mieluinen. Uskonnollisen auktoriteetin tuki on Ujunille itselleen kuitenkin tärkeää.
– Minä tiedän tekeväni oikein.
www.iltalehti.fi
yle.fi
www.is.fi
www.menaiset.fi
