OFF TOPIC
Muistelen lukeneeni että kun kommunikoijien välillä on tietty ÄO-ero, niin he eivät enää ymmärrä toisiaan. Eli ÄO-huiput ymmärtävät toisiaan ja pystyvät kommunikoimaan sujuvasti toisin kuin normi-ihmisten kanssa.
Tunnetaan kommunikaatiokuiluna.
Noin 20 pojoa on se etäisyys, jolla henkilöiden käsiteavaruudet ovat niin kaukana toisistaan, että mahdollisuus keskinäiseen ymmärrykseen on heikko.
Kommunikaatiokuilua ei pidä nähdä kummankaan henkilön piirteenä tai ominaisuutena. Se on kyseisen vuorovaikutustilanteen ominaisuus. Vähän niin kuin jos toinen puhuu ranskaa ja toinen espanjaa niin kommunikaation puutteet eivät ole kummankaan henkilökohtainen ominaisuus.
Olenko ihan hakoteillä, mutta käsittääkseni jos ihminen alkaa olemaan tuolla taulukon yläpäässä niin puhutaan käytännössä usein jo melko autistisesta ihmisestä jolla aivan mieletön fokus eikä välttämättä enää kyvykkyyttä esim normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen?
Olet täysin oikeassa ja täysin hakoteillä.
Neurologisten iilmiöiden ja piirteiden tuottamien ominaisuuksien epätyypillisyys on jo määritelmän mukaisestikin tietenkin yleisempää neurologisesti epätyypillisille ihmisille. Tämähän on sama ilmiö kuin vaikka se, että huippu-urheilijoiden fysiikka on useimmiten jossain määrin epätyypillinen. Autismikirjo on erittäin voimakkaasti yliedustettuna ÄO -jakauman molemmissa ääripäissä.
Fokus voi olla mieletön mutta se voi olla myös häiriöherkkä tavoilla joita suurin osa ihmisistä ei osaa oman kokemuksensa ja aistijärjestelmänsä puitteissa osaa hahmottaa.
Kyky normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen on sikäli vaikea asia kommentoida, että ensin pitäisi miettiä että mitä sillä tarkoitetaan.
Kyky tyydyttävään sosiaaliseen kanssakäymiseen voi tarkoittaa epätyypillistä kanssakäymistä ja moni ei pidä sitä normaalina. Kyky tuottaa itselleen sopiva sosiaalinen elämä riippuu siitä, millaisen elämän kokee itselleen sopivaksi. Kyky onnistuneeseen kommunikointiin ja vuorovaikutukseen riippuu aina kaikista osapuolista. Työyhteisöissä ja muissa jotain tarkoitusta varten olemassa olevissa yhteisöissä keskeistä voi olla se, että osataanko rakentaa erilaisten sosiaalisen kanssakäymisen tapojen välille toimivia kompromisseja.
Autismikirjon sisällä suurimmaksi kommunikaation ja sosiaalisen kanssakäymisen ongelmaksi koetaan usein se, että ihmiset tulkitsevat asioita ja henkilöitä omista lähtökohdistaan käsin vaikka heille olisi toimitettu tieto, että niillä lähtökohdilla ei voi osua oikeaan. Tässä suhteessa esim. neurotyypillisille tunnusomainen nonverbaliikan, olemuksen ja muiden vaikutelmiin korostuvien asioiden ylikorostunut osuus koetaan usein autismikirjo sisällä ylivoimaiseksi. (Vähän sama kuin tulkittaisiin kasvohalvauksen omaavaa ihmistä tunteettomaksi sillä perusteella että tunteet eivät näy kasvojen ilmeinä - ja sen jälkeen syyllistettäisiin kollektiivisesti tulkitsemisen kohde siitä tavasta jolla itse tehdään tulkiintoja.)
Toinen autismikirjon sisällä varsin yleiseksi koettu ongelma on se, että "auttaminen" tai "asiantuntemus" perustuu usein niin mekanistisiin malleihin, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Siitä tulee hyvin, hyvin usein ulos sulkevaa tai alisuoriutumiseen pakottavaa prässäämistä, johon pitäisi muka vastata niin kuin siinä olisi jotain hyvää ja hyväntahtoista takana ja mukana.
Kolmas - vähän harvinaisempi - ongelma on se, että autismikirjon sisään kuuluvien suorituskykyä ei suostuta tunnistamaan tai tunnustamaan usein edes silloin kun se on suoraan silmien edessä nähtävillä, ainutlaatuista tai huikean hyödyllistä tai sellaista, että ei ole mahdollista löytää ketään muuta joka suorittaisi samaa asiaa samalla tasolla samalla nopeudella.
Tämä kolmas ongelma on yleisin silloin kun autismikirjolainen on jonkin alan suhteen maallikko ja omaa sellaista savant-tyyppistä kyvykkyyttä, joka sen alan asiantuntijoina pidetyiltä puuttuu joko kokonaan tai osittain. (Kuvittele tilanne, jossa professori, kenraali, virkamies tms. on paininut jonkin työryhmän osana monta vuotta jonkin kysymyksen kanssa pääsemättä siinä kunnolla eteenpäin. Sitten joku savant-autisti sanoo muutaman minuutin pohdinnan jälkeen että hän ei ymmärrä että missä tossa on se vaikea kohta, kun
asiahan menee niin, näin ja noin. Ja sitten se helkutan autisti on ihan oikeassa, mutta tällä työryhmällä kuluu vielä tämän jälkeenkin 2-3 vuotta tajuta se oikeassa oleminen. Kyseisen työryhmän jäsenet voivat säilyttää mielikuvan omasta korkeasta kyvykkyydestään vain nonseleeraamalla ja demonisoimalla häiritsevän autistin jollain tavoin.)
En jatka tätä autismikirjoon enkä älykkyyteen/kykyprofiiliiin liittyvää sivujuonta tästä eteenpäin. Jos on jotain tähän liittyvää, niin yksärillä.
