Kylmän sodan salaisuudet??

[Lunni]

Kova väite ruotsalaiselta tiedustelumieheltä. Kekkonen oli valmis antamaan sotatilanteessa ryssille vapaat kädet.

Miksi Neuvostoliitto uskoi kylmässä sodassa marssivansa Suomen läpi? | Verkkouutiset

Miksi Neuvostoliitto uskoi kylmässä sodassa marssivansa Suomen läpi? | Verkkouutiset

www.verkkouutiset.fi

– Tällaiselta suomalaiselta lähteeltä sain informaatiota, että presidentti Urho Kekkonen oli eräässä tilanteessa pyytänyt pääesikunnan johtoa, eli Suomen puolustusvoimien komentajaa, ottamaan yhteyttä venäläiseen vastapariinsa venäläisen puolustusministeri Dimitri Ustinovin vierailtua Suomessa. Tarkoitus oli keskustella mahdollisesta venäläisten voimien siirrosta Suomen Lappiin länteen suuntautuvan hyökkäyksen aikana. Itse asiassa oli venäläisiä ehdotuksia Venäjän läpimarssista pohjoisessa Suomessa tehty jo aiemmin, ja Ustinov toisti silloin tällöin ehdotuksensa, Jan Leijonhielm kirjoittaa.

– Neuvostoliitossa oli yleisesti asenteena, että Kekkosta pidettiin luotettavana kumppanina ja suuremman vastarinnan varalle ei laskettu. On alleviivattava, että suuret osat suomalaisesta upseerikunnasta sen sijaan olivat asennoituneet kovaan vastarintaan neuvostohyökkäyksen tullessa.

Vähän turhan kova väite, mutta pitäähän uutta kirjaa markkinoida...

Kekkonen kyllä oli NL:lle luotettava kumppani ja NL:n Suomen politiikan taustalla oli pelko "kohdemaan" menettämisestä. Suomi oli tärkeä NL:lle monellakin tapaa mutta ei välttämättä sotilaallisesti muuten kuin olematta antamasta lupaa lännelle alueensa/ilmatilansa käyttöön.

...aiemmin ulkopoliittiista linjaa kannatti Suomessa sentään kolmannes kansasta, nyt ei enää sitäkään. Etenkin maalaisliitossa meni huonosti, siellä oli jopa sotakiihkoa, niin kuin Suomessa yleensäkin, minkä osoitti jokasyksyinen sotakirjallisuuden tulva. Ja kohta olisi taas presidentinvaalit. "Voi näyttää pahaltakin", Stepanov ennakoi valtionsa Suomen-politiikkaa, "mutta ei pidä hermostua. Niin kauan kuin Kekkonen on presidenttinä, suhteet säilyvät."
-- Varjo Suomen yllä

 

[tulikomento]

Kekkosen oma kansliapäällikkö. Ja toinen oli Rauhanmerkki-Erkki.

Suomen poliittisen historian suurin tietovuotaja on nyt selvillä – professorin mukaan ei ole yllätys, että vuoto tuli Kekkosen lähipiiristä

Helsingin Sanomien mukaan Zavidovo-muistion vuotaja vuonna 1972 oli presidentin kansliapäällikkö Antero Jyränki. Salainen muistio sisälsi tietoa Kekkosen ja neuvostojohtajien välisistä keskusteluista.

yle.fi

 

[Rambo]

Kekkosen oma kansliapäällikkö. Ja toinen oli Rauhanmerkki-Erkki.

Suomen poliittisen historian suurin tietovuotaja on nyt selvillä – professorin mukaan ei ole yllätys, että vuoto tuli Kekkosen lähipiiristä

Helsingin Sanomien mukaan Zavidovo-muistion vuotaja vuonna 1972 oli presidentin kansliapäällikkö Antero Jyränki. Salainen muistio sisälsi tietoa Kekkosen ja neuvostojohtajien välisistä keskusteluista.

yle.fi

https://twitter.com/x/status/1599059885807001600

https://twitter.com/x/status/1598967543829434368

https://twitter.com/x/status/1598964869885067270

 

[Sanavalmis Muurinen]

Olen viime aikoina lueskellut hieman Suomen historiaa YYA-ajalla käsittelevää kirjallisuutta, ja tuloksena käsitykseni Kekkosesta on muuttunut monipuolisemmaksi. Tietenkin kaikki YYA-ajan pahimmat ilmiöt, kuten suomettuminen ja Neuvostoliiton hännystely eri muodoissaan sekä presidentti-instituution epädemokratisoituminen ovat olennainen osa Kekkosen aikakautta. Mutta Kekkonen ponnisteli senkin eteen, että Suomi pysyisi kuitenkin jotenkin kiinni lännessä. Tässä yksi olennainen askel oli Suomen liittyminen OECD:n jäseneksi 1969. Kylmää rauhaa -kirjassaan Pekka Turunen näki asian niin, että Tsekkoslovakian miehityksen aiheuttamasta järkytyksestään ja masennuksestaan pian toivuttuaan Kekkosen reaktio ei ollutkaan, toisin kuin olisi voinut odottaa, Suomen vieminen poliittisesti entistä lähemmäs Neuvostoliittoa, vaan lähentyminen länteen. Kekkonen alkoi edistää pontevasti Suomen OECD-jäsenyyttä ja myöhemmin EEC-vapaakauppasopimusta, joita kumpaakin Neuvostoliitto vastusti ankarasti.

EEC-vapaakauppasopimuksen syntyminen oli omanlaisensa ihme sekin, koska Neuvostoliitto suhtautui siihen jyrkän kielteisesti. 1970-luvun pohjoismainen vapaakauppaliitto Nordec, jota Koivisto oli pääministerinä aktiivisesti edistänyt, lopulta kaatui. Kekkonen ei siitä koskaan tainnut oikein kunnolla innostua. Mahdollisesti piti tärkeämpänä käyttää ulkopoliittista pääomaa EEC-vapaakauppasopimukseen, joka tuli Suomen ja EEC:n välillä voimaan 1973 ja oli tietenkin pohjoismaista pientä ratkaisua tärkeämpi Suomelle. EEC-vapaakauppasopimusta Kekkonen piti erittäin tärkeänä ja sitähän se todella olikin. Siinä asiassa Kekkonen joutui olemaan eri linjalla koko vasemmiston kanssa, joista osa vastusti EEC-jäsenyyttä virheellisten talouspoliittisten näkemysten takia tai ajan radikalismin huumassa ja erityisesti kommunistit tietenkin YYA-/Neuvostosuhteiden takia. Kekkosta on Zavidovo-vuoto taatusti vituttanut rajusti ja oman kansliapäällikön todennäköinen osallisuus siihen vielä erityisen paljon. Jyränki sitten saikin kenkää.

Tuomiojahan on perustellut vastustamistaan sillä, että SDP:ssä vapaakauppasopimusta vastustettiin ennen kaikkea (virheelliseksi myöhemmin osoittautuneiden) talouspoliittisten analyysien perusteella, eivät tykänneet orastavasta globalismista tai ainakaan halunneet lähteä sitä tukemaan. Taistolaisporukka taas aivan raivokkaasti oli ideologisilla linjoilla, ja heitä lähellä oli toki myös SDP:n kansanedustaja Tellervo Maria Koivisto (huom. ei TP Koiviston rouva Taimi Tellervo Koivisto vaan eri henkilö).

 

[tulikomento]

Olen viime aikoina lueskellut hieman Suomen historiaa YYA-ajalla käsittelevää kirjallisuutta, ja tuloksena käsitykseni Kekkosesta on muuttunut monipuolisemmaksi. Tietenkin kaikki YYA-ajan pahimmat ilmiöt, kuten suomettuminen ja Neuvostoliiton hännystely eri muodoissaan sekä presidentti-instituution epädemokratisoituminen ovat olennainen osa Kekkosen aikakautta. Mutta Kekkonen ponnisteli senkin eteen, että Suomi pysyisi kuitenkin jotenkin kiinni lännessä. Tässä yksi olennainen askel oli Suomen liittyminen OECD:n jäseneksi 1969. Kylmää rauhaa -kirjassaan Pekka Turunen näki asian niin, että Tsekkoslovakian miehityksen aiheuttamasta järkytyksestään ja masennuksestaan pian toivuttuaan Kekkosen reaktio ei ollutkaan, toisin kuin olisi voinut odottaa, Suomen vieminen poliittisesti entistä lähemmäs Neuvostoliittoa, vaan lähentyminen länteen. Kekkonen alkoi edistää pontevasti Suomen OECD-jäsenyyttä ja myöhemmin EEC-vapaakauppasopimusta, joita kumpaakin Neuvostoliitto vastusti ankarasti.

EEC-vapaakauppasopimuksen syntyminen oli omanlaisensa ihme sekin, koska Neuvostoliitto suhtautui siihen jyrkän kielteisesti. 1970-luvun pohjoismainen vapaakauppaliitto Nordec, jota Koivisto oli pääministerinä aktiivisesti edistänyt, lopulta kaatui. Kekkonen ei siitä koskaan tainnut oikein kunnolla innostua. Mahdollisesti piti tärkeämpänä käyttää ulkopoliittista pääomaa EEC-vapaakauppasopimukseen, joka tuli Suomen ja EEC:n välillä voimaan 1973 ja oli tietenkin pohjoismaista pientä ratkaisua tärkeämpi Suomelle. EEC-vapaakauppasopimusta Kekkonen piti erittäin tärkeänä ja sitähän se todella olikin. Siinä asiassa Kekkonen joutui olemaan eri linjalla koko vasemmiston kanssa, joista osa vastusti EEC-jäsenyyttä virheellisten talouspoliittisten näkemysten takia tai ajan radikalismin huumassa ja erityisesti kommunistit tietenkin YYA-/Neuvostosuhteiden takia. Kekkosta on Zavidovo-vuoto taatusti vituttanut rajusti ja oman kansliapäällikön todennäköinen osallisuus siihen vielä erityisen paljon. Jyränki sitten saikin kenkää.

Tuomiojahan on perustellut vastustamistaan sillä, että SDP:ssä vapaakauppasopimusta vastustettiin ennen kaikkea (virheelliseksi myöhemmin osoittautuneiden) talouspoliittisten analyysien perusteella, eivät tykänneet orastavasta globalismista tai ainakaan halunneet lähteä sitä tukemaan. Taistolaisporukka taas aivan raivokkaasti oli ideologisilla linjoilla, ja heitä lähellä oli toki myös SDP:n kansanedustaja Tellervo Maria Koivisto (huom. ei TP Koiviston rouva Taimi Tellervo Koivisto vaan eri henkilö).

Onneksi nuo ajat ovat takanapäin ja Suomi on Naton eteisessä. Nykypäivän tiedolla katsottuna joku YYA:n palvonta vaikuttaa mielisairaalta.

 

[sinko]

Onneksi nuo ajat ovat takanapäin ja Suomi on Naton eteisessä. Nykypäivän tiedolla katsottuna joku YYA:n palvonta vaikuttaa mielisairaalta.

Katso liite: 71310

Valtionhallinto ja eduskunta ovat kuitenkin edelleen pullollaan näitä YYA/Neuvostoliitto tyyppejä eikä jo eläkkeelle siirtyneiltäkään ole otettu pois ansaitsemattomia maanpetoksesta tulleita ylisuuria eläkkeitä.

 

[StepanRudanskij]

Olen viime aikoina lueskellut hieman Suomen historiaa YYA-ajalla käsittelevää kirjallisuutta, ja tuloksena käsitykseni Kekkosesta on muuttunut monipuolisemmaksi. Tietenkin kaikki YYA-ajan pahimmat ilmiöt, kuten suomettuminen ja Neuvostoliiton hännystely eri muodoissaan sekä presidentti-instituution epädemokratisoituminen ovat olennainen osa Kekkosen aikakautta. Mutta Kekkonen ponnisteli senkin eteen, että Suomi pysyisi kuitenkin jotenkin kiinni lännessä. Tässä yksi olennainen askel oli Suomen liittyminen OECD:n jäseneksi 1969. Kylmää rauhaa -kirjassaan Pekka Turunen näki asian niin, että Tsekkoslovakian miehityksen aiheuttamasta järkytyksestään ja masennuksestaan pian toivuttuaan Kekkosen reaktio ei ollutkaan, toisin kuin olisi voinut odottaa, Suomen vieminen poliittisesti entistä lähemmäs Neuvostoliittoa, vaan lähentyminen länteen. Kekkonen alkoi edistää pontevasti Suomen OECD-jäsenyyttä ja myöhemmin EEC-vapaakauppasopimusta, joita kumpaakin Neuvostoliitto vastusti ankarasti.

EEC-vapaakauppasopimuksen syntyminen oli omanlaisensa ihme sekin, koska Neuvostoliitto suhtautui siihen jyrkän kielteisesti. 1970-luvun pohjoismainen vapaakauppaliitto Nordec, jota Koivisto oli pääministerinä aktiivisesti edistänyt, lopulta kaatui. Kekkonen ei siitä koskaan tainnut oikein kunnolla innostua. Mahdollisesti piti tärkeämpänä käyttää ulkopoliittista pääomaa EEC-vapaakauppasopimukseen, joka tuli Suomen ja EEC:n välillä voimaan 1973 ja oli tietenkin pohjoismaista pientä ratkaisua tärkeämpi Suomelle. EEC-vapaakauppasopimusta Kekkonen piti erittäin tärkeänä ja sitähän se todella olikin. Siinä asiassa Kekkonen joutui olemaan eri linjalla koko vasemmiston kanssa, joista osa vastusti EEC-jäsenyyttä virheellisten talouspoliittisten näkemysten takia tai ajan radikalismin huumassa ja erityisesti kommunistit tietenkin YYA-/Neuvostosuhteiden takia. Kekkosta on Zavidovo-vuoto taatusti vituttanut rajusti ja oman kansliapäällikön todennäköinen osallisuus siihen vielä erityisen paljon. Jyränki sitten saikin kenkää.

Tuomiojahan on perustellut vastustamistaan sillä, että SDP:ssä vapaakauppasopimusta vastustettiin ennen kaikkea (virheelliseksi myöhemmin osoittautuneiden) talouspoliittisten analyysien perusteella, eivät tykänneet orastavasta globalismista tai ainakaan halunneet lähteä sitä tukemaan. Taistolaisporukka taas aivan raivokkaasti oli ideologisilla linjoilla, ja heitä lähellä oli toki myös SDP:n kansanedustaja Tellervo Maria Koivisto (huom. ei TP Koiviston rouva Taimi Tellervo Koivisto vaan eri henkilö).

Kekkosen listaan voi laittaa vielä sen, että oli yhtenä kätilöimässä ETYK-kokousta ja sen loppulauselmia. Niihin tuli sitten aikasytyttimellä varustettuja miinoja, jotka omalta osaltaan auttoivat Varsovan Liiton kaatamisessa ja jatkotapahtumissa.

 

[tulikomento]

Brittiarmeijan Chieftain-vaunun miehistö tarinoi.

 

[tulikomento]

VSS-harjoitus Helsingissä 1972.

HS 50 vuotta sitten 15.12.1972 | Väestönsuojelun harjoituksessa mukana 200 Helsingissä

”Kolmas piiri, kuuntelen.”

www.hs.fi

 

[Jontte68]

Kekkosen listaan voi laittaa vielä sen, että oli yhtenä kätilöimässä ETYK-kokousta ja sen loppulauselmia. Niihin tuli sitten aikasytyttimellä varustettuja miinoja, jotka omalta osaltaan auttoivat Varsovan Liiton kaatamisessa ja jatkotapahtumissa.

Kekkosen listaan voi laittaa vielä sen, että oli yhtenä kätilöimässä ETYK-kokousta ja sen loppulauselmia. Niihin tuli sitten aikasytyttimellä varustettuja miinoja, jotka omalta osaltaan auttoivat Varsovan Liiton kaatamisessa ja jatkotapahtumissa.

On se kumma kun teki Kekkonen mitä vaan niin jotenkin siitä väännetään positiivista, ETYKistä UKK odotti vain saavansa Nobelin. Hän oli täysin Kremlin liivintaskussa. Ja naurettavia ehdotuksia riitti kuten ydinaseeeton Pohjola (ei koske Neuvostoliittoa!), Lapin luovutus NL:lle (millä mandaatilla?), Suopon lopettaminen -71 Neuvostovastaisena jne jne

 

[YliKoo]

@Jontte68

On se kumma kun teki Kekkonen mitä vaan niin jotenkin siitä väännetään positiivista, ETYKistä UKK odotti vain saavansa Nobelin. Hän oli täysin Kremlin liivintaskussa. Ja naurettavia ehdotuksia riitti kuten ydinaseeeton Pohjola (ei koske Neuvostoliittoa!), Lapin luovutus NL:lle (millä mandaatilla?), Suopon lopettaminen -71 Neuvostovastaisena jne jne

Ei kai kaikesta tarvitse positiivista vääntää. Nykyperspektiivillä tarkasteltuna asiat näyttävät kovin toisenlaiselta kuin silloin aikanaan.

Unkarin kansannousu taltutettiin varsin verisesti, samoin Tsekkoslovakian ja myöhemmin Puolan, eikä Afganistan tästä kaavasta paljoa poikennut. Suomellekin ehdoteltiin kaikenlaista.

Se, että Kekkosesta tuli despootti, oli enemmänkin kuin luonnonlaki. Kun joku saa valtaa enemmän kuin nuppi kestää. Liekö kenelläkään maailmanhistoriassa kestänyt.

Mahtaako kukaan tietää, kuinka meidän taru olisi jatkunut tai päättynyt, jos 60- tai 70-luvulla olisi valittu uusi presidentti ihan vapailla vaaleilla, ja tämä olisi lähtenyt lännettämään vähän liian innokkaasti. Kun nyt seurataan Ukrainan taistelua Venäjää vastaan, ei saada ihan oikeaa kuvaa siitä, kuinka meidän mahdollinen ottelu Neuvostoliittoa vastaan olisi onnistunut. Lännestä olisi ollut turha odottaa apuja, Koreat ja Vietnamit olivat vielä turhan lähellä muistissa, ja Euroopassa oltaisiin pidetty tuota matsia lähinnä jäsentenvälisenä.

Itse ajattelen Kekkosen ajasta niin, että maa kehittyi ja meillä oli töitä ja elintaso kohdillaan, ja säilytettiin itsenäisyys sillai ja tällai, mutta kunniakkaasti kuitenkin. Olisi huonomminkin voinut käydä ja saattoi olla aika lähelläkin, ettei joku konsultaatio olisi saattanut onnistua.

 

[Rannari]

@Jontte68


Ei kai kaikesta tarvitse positiivista vääntää. Nykyperspektiivillä tarkasteltuna asiat näyttävät kovin toisenlaiselta kuin silloin aikanaan.

Unkarin kansannousu taltutettiin varsin verisesti, samoin Tsekkoslovakian ja myöhemmin Puolan, eikä Afganistan tästä kaavasta paljoa poikennut. Suomellekin ehdoteltiin kaikenlaista.

Se, että Kekkosesta tuli despootti, oli enemmänkin kuin luonnonlaki. Kun joku saa valtaa enemmän kuin nuppi kestää. Liekö kenelläkään maailmanhistoriassa kestänyt.

Mahtaako kukaan tietää, kuinka meidän taru olisi jatkunut tai päättynyt, jos 60- tai 70-luvulla olisi valittu uusi presidentti ihan vapailla vaaleilla, ja tämä olisi lähtenyt lännettämään vähän liian innokkaasti. Kun nyt seurataan Ukrainan taistelua Venäjää vastaan, ei saada ihan oikeaa kuvaa siitä, kuinka meidän mahdollinen ottelu Neuvostoliittoa vastaan olisi onnistunut. Lännestä olisi ollut turha odottaa apuja, Koreat ja Vietnamit olivat vielä turhan lähellä muistissa, ja Euroopassa oltaisiin pidetty tuota matsia lähinnä jäsentenvälisenä.

Itse ajattelen Kekkosen ajasta niin, että maa kehittyi ja meillä oli töitä ja elintaso kohdillaan, ja säilytettiin itsenäisyys sillai ja tällai, mutta kunniakkaasti kuitenkin. Olisi huonomminkin voinut käydä ja saattoi olla aika lähelläkin, ettei joku konsultaatio olisi saattanut onnistua.

Suomi kehittyi Kekkosen aikana huimaa tahtia. Olisi varmaan kehittynyt ilman häntäkin mutta on jotain tehty oikein. Ei hänen touhujaan silti voi tuosta vain hyväksyä. Kekkostahan ei valittu kertaakaan vaaleissa joita voi tosissaan kutsua demokraattisiksi. Vuoden 1956 kohdalla vika oli järjestelmässä mutta sen jälkeen jossain muussa. Räikeimpänä rikkeenä tietysti poikkeuslaki vuonna 1974. Vaikea kuvitella demokratian vinkkelistä tympeämpää temppua kuin vaalien pitämättä jättäminen. Tuollaiseen mukaan lähteminen oli Kekkoselta anteeksiantamatonta.

 

[YliKoo]

Suomi kehittyi Kekkosen aikana huimaa tahtia. Olisi varmaan kehittynyt ilman häntäkin mutta on jotain tehty oikein. Ei hänen touhujaan silti voi tuosta vain hyväksyä. Kekkostahan ei valittu kertaakaan vaaleissa joita voi tosissaan kutsua demokraattisiksi. Vuoden 1956 kohdalla vika oli järjestelmässä mutta sen jälkeen jossain muussa. Räikeimpänä rikkeenä tietysti poikkeuslaki vuonna 1974. Vaikea kuvitella demokratian vinkkelistä tympeämpää temppua kuin vaalien pitämättä jättäminen. Tuollaiseen mukaan lähteminen oli Kekkoselta anteeksiantamatonta.

Näin juuri totesinkin.

Samalla totesin, että tuolloin oli vieressä maa, joka tuosta vaan miehitti naapurin jos ei sana tehonnut. Tuollainen ympäristö ei ole terve, ja siitä kumpuaa epätervettä ilmiötä. Nykyajan mittapuulla tuota ei voi arvioida.

Enkä itsekään pidä tuota terveenä juttuna, vaan pienimpänä pahana - joku oli valittava.

 

[Rannari]

Samalla totesin, että tuolloin oli vieressä maa, joka tuosta vaan miehitti naapurin jos ei sana tehonnut. Tuollainen ympäristö ei ole terve, ja siitä kumpuaa epätervettä ilmiötä. Nykyajan mittapuulla tuota ei voi arvioida.

Enkä itsekään pidä tuota terveenä juttuna, vaan pienimpänä pahana - joku oli valittava.

Ajat olivat tosiaan toiset. Siitä huolimatta ihmisellä voi olla periaatteita. Eikä kukaan ole korvaamaton vaikka sellainen mielikuva monille pitkään vallan kahvassa olleille näkyy helposti muodostuvan. Eiköhän Suomestakin olisi joku ei-älykääpiö Kekkosen tilalle löytynyt. Toisaalta voi olla tyytyväinen ettei meille sentään luotu mitä isältä pojalle-kulttia.

 

[Sanavalmis Muurinen]

Suomi kehittyi Kekkosen aikana huimaa tahtia. Olisi varmaan kehittynyt ilman häntäkin mutta on jotain tehty oikein. Ei hänen touhujaan silti voi tuosta vain hyväksyä. Kekkostahan ei valittu kertaakaan vaaleissa joita voi tosissaan kutsua demokraattisiksi. Vuoden 1956 kohdalla vika oli järjestelmässä mutta sen jälkeen jossain muussa. Räikeimpänä rikkeenä tietysti poikkeuslaki vuonna 1974. Vaikea kuvitella demokratian vinkkelistä tympeämpää temppua kuin vaalien pitämättä jättäminen. Tuollaiseen mukaan lähteminen oli Kekkoselta anteeksiantamatonta.

Tosin ei Kekkonenkaan ainoa ollut, joka valittiin muuten kuin varsinaisilla presidentinvaaleilla. Mauno Koiviston aikaan asti minkäänlaiset presidentinvaalit olivat yllättävän harvinainen valintatapa. Relander, Svinhufvud, Kallio ja sitten aikanaan Kekkonen muutaman kerran valittiin presidentinvaalilla. Muuten meni erilaisilla muilla järjestelyillä:
- Ståhlberg 1919, eduskunta valitsi
- Ryti 1940 ja 1943, vanhat 1937 vaalien valitsijamiehet valitsi sodan takia
- Mannerheim 1944, eduskunta nimitti lailla presidentiksi
- Paasikivi 1946, eduskunta valitsi

Hyviä ja omana aikanaan oikeaan osuneita valintoja jokainen heistä toki. Esim. Ståhlberg ansaitsisi paljon enemmän mainetta ja kunniaa kuin mitä hänelle nykyisin on enää riittänyt.

Suomelle ja Kekkoselle kyllä häpeäksi 1973 poikkeuslaki ja 1979, jolloin Kekkosen olisi itsekin pitänyt ymmärtää jäädä ja eläkkeelle, ja melkein kaikkien puolueiden asettuminen Kekkosen taakse oli noloa henkilönpalvontaa.

 

[Rannari]

Tosin ei Kekkonenkaan ainoa ollut, joka valittiin muuten kuin varsinaisilla presidentinvaaleilla. Mauno Koiviston aikaan asti minkäänlaiset presidentinvaalit olivat yllättävän harvinainen valintatapa. Relander, Svinhufvud, Kallio ja sitten aikanaan Kekkonen muutaman kerran valittiin presidentinvaalilla. Muuten meni erilaisilla muilla järjestelyillä:
- Ståhlberg 1919, eduskunta valitsi
- Ryti 1940 ja 1943, vanhat 1937 vaalien valitsijamiehet valitsi sodan takia
- Mannerheim 1944, eduskunta nimitti lailla presidentiksi
- Paasikivi 1946, eduskunta valitsi

Hyviä ja omana aikanaan oikeaan osuneita valintoja jokainen heistä toki. Esim. Ståhlberg ansaitsisi paljon enemmän mainetta ja kunniaa kuin mitä hänelle nykyisin on enää riittänyt.

Suomelle ja Kekkoselle kyllä häpeäksi 1973 poikkeuslaki ja 1979, jolloin Kekkosen olisi itsekin pitänyt ymmärtää jäädä ja eläkkeelle, ja melkein kaikkien puolueiden asettuminen Kekkosen taakse oli noloa henkilönpalvontaa.

Ihan laillisiahan nuo Kekkosen valinnat olivat. Ei siinä mitään. Itse olen kuitenkin valmis hyväksymään poikkeuksellisia menettelyjä sodan aikana helpommin kuin 1960/70-luvuilla.

 

[veikkovihtori]

Niin, ja Virossa oli Neuvostoliiton lyhyen kantaman ydinohjuksia Paldiskissa. Minneköhän ne oli maalitettu?

On se "puolueettomuus" niin mukvaa kun molemmat puolet maalittavat ydinohjuksia ..

Kävin Saarenmaalla Karujäv nimisessä puna-armeijan tukikohdassa muutama vuosi Viron itsenäistymisen jälkeen. Oli nimensä mukainen, mihinköhän ne maasiiloissa olleet ohjukset oli maalitettu?

 

[YliKoo]

Ihan laillisiahan nuo Kekkosen valinnat olivat. Ei siinä mitään. Itse olen kuitenkin valmis hyväksymään poikkeuksellisia menettelyjä sodan aikana helpommin kuin 1960/70-luvuilla.

Sotahan silloin oli, eikä mikään leikkisota. Kolmen eurrooppalaisen valtion itsenäisyys vietiin tuosta vain.

Jos Kekkonen olisi luopunut aikaisemmin, olisi Karjalaisesta tehty presidentti. Presidentin valitsivat valitsijamiehet, eikä sillä ollut juurikaan tekemistä demokratian kanssa. Karjalainen olisi kompastunut korkkiin yhden kauden jälkeen ja sitten olisi vuorossa ollut Väyrynen,,sillä oli oikeasti kova noste silloin.

Siinäpä sitä olisi ollut. Enkä edelleenkään kehu Kekkosen tyyliä, mutta pienimmästä päästä paha, kun katsotaan miten homma lopun perin meni.

 

[Rannari]

Sotahan silloin oli, eikä mikään leikkisota. Kolmen eurrooppalaisen valtion itsenäisyys vietiin tuosta vain.

Jos Kekkonen olisi luopunut aikaisemmin, olisi Karjalaisesta tehty presidentti. Presidentin valitsivat valitsijamiehet, eikä sillä ollut juurikaan tekemistä demokratian kanssa. Karjalainen olisi kompastunut korkkiin yhden kauden jälkeen ja sitten olisi vuorossa ollut Väyrynen,,sillä oli oikeasti kova noste silloin.

Siinäpä sitä olisi ollut. Enkä edelleenkään kehu Kekkosen tyyliä, mutta pienimmästä päästä paha, kun katsotaan miten homma lopun perin meni.

Sahti K. sinne olisi varmasti haluttu mutta toinen asia on se kenet olisi lopulta valittu? Kekkonen hankki toiminnallaan paljon vihamiehiä ja Karjalaisella olisi voinut olla vastassaan mm. jo tuolloin hyvin suosittu Mauno Koivisto. Mahdotonta sanoa miten tuossa olisi käynyt.

Karjalainen&Väyrynen on kyllä kaksikko jonka rinnalla jopa dementoitunut Kekkonen kuulostaa hyvälle vaihtoehdolle.

 

[tulikomento]

Jos saksan kieli luonnistuu, niin tässä mielenkiintoinen itävaltalainen dokkari vuodelta 1989. Aiheena Itä-Saksan kansanarmeija.