Kylmän sodan salaisuudet??

[Kutale]

Ruotsin Lapissa tehtailtiin koeräjäytyksiä, tosin tavanomaisilla räjähteillä.

Foajaure. Den stora smällen

En sjö som inte finns. En sprängning som skulle hållas hemlig. Så kan man väldigt kort sammanfatta Sveriges försök till kärnvapenframställning som pågick under 1950- och 60-talen. Runt om i små orter i Sverige pågick framställningen i all hemlighet. Söder..

www.forsvarsmakten.se

Mielenkiintoinen artikkeli, tuossa olikin tarkemmin selostettuna asiaa.

Räjäytyksestä jäänyt lampi kartalla, merkattu uintipaikaksi Googleen.
Artikkelin mukaan tuolla olisi vielä testauksesta jääneitä rakenteita, mm. ”full-scale model plane that was put up for testing”

Kuva räjähdeläjästä:

 

[fulcrum]

Nuo uppoumat on melko pieniä kun vertaa minkälainen aseistus aluksiin oli suunniteltu, liekö syynä se että Pariisin rauhansopimuksen takia ne oli kirjattu todellista pienemmiksi?

Näin voi olla, samanlaista aliraportointia harrastettiin myöhemminkin (saattajien standardi-uppouma oli meillä 950 tonnia, joka oli 200 tonnia alakanttiin).
Mutta kyllä nuo uppoumat on silti pieniä, esimerkiksi tuo hävittäjän 1100 tonnia on oikean suuntainen 1930-luvun hävittäjälle, jossa ei ollut esimerkiksi tutkaa. Mutta jos siihen olisi haluttu ajantasainen varustus, niin tonnistoa olisi tullut ainakin 500 lisää.

 

[Rannari]

Nuo uppoumat on melko pieniä kun vertaa minkälainen aseistus aluksiin oli suunniteltu, liekö syynä se että Pariisin rauhansopimuksen takia ne oli kirjattu todellista pienemmiksi?

Kun listalla on sukellusveneitä ja torpedoveneitä, niin ei siinä varmaan ole rauhansopimuksen tonnistorajoitustakaan isommin murehdittu.

 

[Norppa]

 

[tulikomento]

Juttu Norrköpingin vankilasta, jossa vakoilusta saamaansa tuomiota Stig Bergling istui. Ja josta tämä pakeni Suomen kautta Neuvostoliittoon vankilomallaan.

 

[tulikomento]

1980-luvun alussa Länsi-Saksassa palvelleen amerikkalaisen panssarimiehen tarinaa. Pääsi työskentelemään mm. M60 Patton -vaunuilla, sekä Bundeswehrin Leopard ykkösillä.

 

[fulcrum]

Älä siis esiinny täällä asejärjestelmäasiantuntijana, kun et koskaan laukeavaa tykkiä ole nähnyt kuin elokuvissa. "Tst-kertomukset" tarkoittanevat kirjoja, paljonko arkistotutkimusta eri maissa on takana?
Taistelu on useiden asioiden summa; eihän kukaan väitä Ukko-Pekka kivääriä ajanmukaiseksi v. 1944, vaikka vihollinen Ihantalassa pysäytettiinkin.

No tuo nyt on todella omituinen näkemys: 90% maailman armeijoiden kiväärimiehistä oli aseistettu samantasoisilla sohloilla, mukaan lukien kaksi suurvalta-armeijaa joita vastaan sodimme 1944. Mitä muuta Ukko-Pekka olisi voinut olla kuin 'kohtuullisen ajanmukainen'? Ei huippumoderni, koska tehokkaampia asemalleja oli jo käytössä, mutta sitähän ei kukaan väittänytkään.
Saattajat ostettiin käytettyinä, luokan tuotanto oli loppunut ja niiden elinkaaresta oli noin kolmannes ajettu. Samalla tavalla kuin vaikka Drakenit tai Leopard 2:t meille hankittaessa.

En muista esiintyneeni minkäänlaisen tykin 'järjestelmäasiantuntijana'. Luotan siihen että laivastoilla on sellaisia.

Vuonna 1949 tehtiin ohjelma, mitä laivastoon tarvittaisiin. Lopputulosta kutsuttiin kokonaisohjelmaksi. Siihen antoi pohjaa tuoreet kokemukset päättyneestä sodasta; tämänsuuntainen laivasto olis meillä ehkä sillloin ollut jo valmiiksi, jos 1920-luvun päättäjillä olisi ollut kristallipallo. Kokonaisohjelma lienee lähtenyt ajatuksesta, mitä sodassa tultaisiin tarvitsemaan. Pariisin rauhansopparin rajoitukset ajateltiin väliaikaisiksi, jotka pian poistuisivat: Neukkujen kanssa oltiin vastahakoisessa liitossa, jossa tehtävässä vahvemmat Puolustusvoimat toimisi paljon paremmin ja lännen etuvartiona taas ihan sama juttu. Tulevaa kylmää sotaa ei vielä osattu ennakoida, kun se vasta samoihin aikoihin rupesi maailmalla näkymään.

Haatajan tältä osin heikkotasoinen työ tyytyy ainoastan luettelemaan ja poimimaan ohjelmia sieltä täältä. Analyysit ja yhteys ajan poliittiseen historiaan puuttuvat. Alla oleva em kokonaisohjelman liite 3/30.5.1949 osoittaa, kuinka tuolloin varauduttiin ainoastaan edelliseen sotaan. Kyky nähdä tulevaisuuteen puuttui siis täysin. Sama tilanne tosin oli myös 1960-luvulla, kun Merivoimillamme ei ollu aavistustakaan pintotorjuntaohjusten esiinmarssista. Jotain silti toteutui: Jo 1949 oltiin niin kaukonäköisiä, että esitettiin koululaivaksi 1200 tn fregattia! Tosin sen suunniteltu 4x120 mm päätykistö oli tuttua "panssarilaiva-megalomaniaa". Automatisointi tarkoitti lisääntynyttä painoa, joka ei tämänkokoisessa aluksessa onnistuisi. Ruotsin samaan aikaan jo käyttöön tulleissa Öland-luokan hävittäjissä oli 2 kpl osittain automatisoituja kaksoistorneja, mutta uppouma meni yli 2.000 tn. Liitteen 3 viittaus "ruotsalaiseen kaupunkiluokan hävittäjään" ei tarkoittanut tätä ajanmukaista hävittäjää vaan sodan aikana tehtyä Visby-luokkaa.

Olen samaa mieltä että v. 1949 ohjelma vaikuttaa edelliseen sotaan suunnitellulta. "Olisipa meillä ollut nämä laivat jatkosodassa". Laivastolain budjetilla tuosta tosin ei olisi rakennettu kuin korkeintaan puolet.

Etenkin nyt kun skannaamistasi dokumenteista näen tarkempia tietoja kaavailluista alusluokista, niin monet näyttävät hämmästyttävän vanhahtavilta. Ruodin ohjelmaa tarkemmin toiseen ketjuun, mutta esimerkiksi noista hävittäjistä olen tarkalleen samaa mieltä. 'Stadsjagaret' oli hyviä aluksia, mutta suunniteltu 30-luvun tekniikalla ja tiedoilla. Esimerkiksi niiden tykkien maksimikoro oli 30 astetta, eli niillä ei voinut suorittaa ilma-ammuntaa. Minun hyvin vaikea uskoa että 1949 olisi esitetty hävittäjää jossa olisi ollut vain pintamaalitykit, mutta neljää 120mm yleistykkiä ei olisi 1100 tonniin saanut mitenkään. Muusta varustelusta puhumattakaan, eli tutkat, sonar, ilmatorjunnan keskuslaskin....
(Ölandeissa ei ollut vielä automaattilatausta, se tuli Hallandeissa. Mutta Ölandien 120mm tykeillä saattoi ampua ilmamaaleja).

Valtiollahan ei ollut rahaa tuohon ohjelmaan alkuunkaan. Mutta eihän se ole tyhmä joka pyytää jne. Merivoimissa toivottiin että valtio alkaisi tukemaan telakkateollisuutta sotalaivahankinnoilla sitten kun sotakorvauslaivat olisi rakennettu.

Meritorjuntaohjuksia koskeva heittosi nyt on tietysti vain läppää. Todellisuudessahan laivasto oli mukana Rakettitoimikunnassa, ja ohjuksia ostettiin 1965, eli heti kun niitä suostuttiin meille myymään, ja ylipäällikkö suostui siihen että niitä hankitaan.

Toinenkin kaukonäköinen tulevaisuuden visio löytyy tarkkaan lukemalla: Piti rakentaa 20 kpl syöksyveneitä, joiden aseistuksena oli 120 mm krh. Alustana olisi toiminut brittien LCA n tapainen 10 tn maihinnousualus, jonka kantavuus tosin riitti ainoastaan hevoskuorman eli 360 kg kuljettamiseen. Atarvikkeet olisi siis pitänyt kuskata perässä muilla aluksilla eikä keikkuvalta alustalta oikeasti mihinkään osu. Eipä siten ihme, että tekniikka mahdollisti ajatuksen toteutumisen vasta tällä vuosikymmenellä.

Tosiaan hassu ajatus että syöksyveneeltä olisi ammuttu raskaalla krh:lla: ehkä tarkoitus on ollut että sillä ne roudataan saareen tjsp??

Siis siihen, ettei ollu laivatekniikka-inssejä. Upseerivakansseja oli täyttämättä koko 1950-luvun aina seuraavan vuosikymmenen puolivälin kolmeen ylisuureen kadettikurssiin asti. Merivoimat olisi voinut halutessaan esittää niitä muuttettaviksi siviiliviroiksi ihan omilla päätöksillään.

Olisiko tämä muuttanut tilannetta? Oletettavasti siviili-ukko maksaa valtiolle saman minkä sotilaskin.

 

[fulcrum]

Kun listalla on sukellusveneitä ja torpedoveneitä, niin ei siinä varmaan ole rauhansopimuksen tonnistorajoitustakaan isommin murehdittu.

Tuosta ohjelmasta tehtiin myös 'salonkikelpoinen' versio, josta oli siivottu pois suvet ja moottoritorpedoveneet, tätä OldBoyn skannaamaa versiota en muista julkisissa lähteissä nähneeni.

 

[tulikomento]

Tietoisku Bundeswehrin 60-luvun panssarijääkäreistä.

 

[JR49]

Älä siis esiinny täällä asejärjestelmäasiantuntijana, kun et koskaan laukeavaa tykkiä ole nähnyt kuin elokuvissa. "Tst-kertomukset" tarkoittanevat kirjoja, paljonko arkistotutkimusta eri maissa on takana?
Taistelu on useiden asioiden summa; eihän kukaan väitä Ukko-Pekka kivääriä ajanmukaiseksi v. 1944, vaikka vihollinen Ihantalassa pysäytettiinkin.

Eiköhän tämä omituinen väite tullut täällä riittävästi käsitellyksi, niin voidaan mennä eteenpäin.

Vuonna 1949 tehtiin ohjelma, mitä laivastoon tarvittaisiin. Lopputulosta kutsuttiin kokonaisohjelmaksi. Siihen antoi pohjaa tuoreet kokemukset päättyneestä sodasta; tämänsuuntainen laivasto olis meillä ehkä sillloin ollut jo valmiiksi, jos 1920-luvun päättäjillä olisi ollut kristallipallo. Kokonaisohjelma lienee lähtenyt ajatuksesta, mitä sodassa tultaisiin tarvitsemaan. Pariisin rauhansopparin rajoitukset ajateltiin väliaikaisiksi, jotka pian poistuisivat: Neukkujen kanssa oltiin vastahakoisessa liitossa, jossa tehtävässä vahvemmat Puolustusvoimat toimisi paljon paremmin ja lännen etuvartiona taas ihan sama juttu. Tulevaa kylmää sotaa ei vielä osattu ennakoida, kun se vasta samoihin aikoihin rupesi maailmalla näkymään.

Haatajan tältä osin heikkotasoinen työ tyytyy ainoastan luettelemaan ja poimimaan ohjelmia sieltä täältä. Analyysit ja yhteys ajan poliittiseen historiaan puuttuvat. Alla oleva em kokonaisohjelman liite 3/30.5.1949 osoittaa, kuinka tuolloin varauduttiin ainoastaan edelliseen sotaan. Kyky nähdä tulevaisuuteen puuttui siis täysin. Sama tilanne tosin oli myös 1960-luvulla, kun Merivoimillamme ei ollu aavistustakaan pintotorjuntaohjusten esiinmarssista. Jotain silti toteutui: Jo 1949 oltiin niin kaukonäköisiä, että esitettiin koululaivaksi 1200 tn fregattia! Tosin sen suunniteltu 4x120 mm päätykistö oli tuttua "panssarilaiva-megalomaniaa". Automatisointi tarkoitti lisääntynyttä painoa, joka ei tämänkokoisessa aluksessa onnistuisi. Ruotsin samaan aikaan jo käyttöön tulleissa Öland-luokan hävittäjissä oli 2 kpl osittain automatisoituja kaksoistorneja, mutta uppouma meni yli 2.000 tn. Liitteen 3 viittaus "ruotsalaiseen kaupunkiluokan hävittäjään" ei tarkoittanut tätä ajanmukaista hävittäjää vaan sodan aikana tehtyä Visby-luokkaa.

Toinenkin kaukonäköinen tulevaisuuden visio löytyy tarkkaan lukemalla: Piti rakentaa 20 kpl syöksyveneitä, joiden aseistuksena oli 120 mm krh. Alustana olisi toiminut brittien LCA n tapainen 10 tn maihinnousualus, jonka kantavuus tosin riitti ainoastaan hevoskuorman eli 360 kg kuljettamiseen. Atarvikkeet olisi siis pitänyt kuskata perässä muilla aluksilla eikä keikkuvalta alustalta oikeasti mihinkään osu. Eipä siten ihme, että tekniikka mahdollisti ajatuksen toteutumisen vasta tällä vuosikymmenellä.

Siis siihen, ettei ollu laivatekniikka-inssejä. Upseerivakansseja oli täyttämättä koko 1950-luvun aina seuraavan vuosikymmenen puolivälin kolmeen ylisuureen kadettikurssiin asti. Merivoimat olisi voinut halutessaan esittää niitä muuttettaviksi siviiliviroiksi ihan omilla päätöksillään. Suosittelen laajempaa perehtymistä aiheeseen kun ainoastaan lähteenä kelvoton kirja Merivoimien historia osa 2.

Katso liite: 84364Katso liite: 84365

Itselleni mielenkiintoisin tieto oli tuo kaavailu pienoissukellusveneistä. Parannettu Seehund.

https://uboat.net/types/seehund.htm

https://uboat.net/ops/midget.htm

https://en.wikipedia.org/wiki/Seehund

Summary of Seehund operations:
In total 142 sorties - this resulted in the loss of nine ships totalling 18,451 tons sunk and three ships of 18,354 tons damages. 35 Seehund were lost. It is considered that the majority of this figure were lost due to bad weather.

Alus oli suunniteltu massatuotettavaksi, ja vastaavanlaisen tekeminen olisi epäilemättä kotimaisilla telakoilla onnistunut. Koneistothan oli suunniteltu hankittavaksi ulkomailta.
Mitä sitten tarkoittaa paranneltu tässsä yhteydessä, en osaa arvata.

Osa tappioista on myös johtunut miehistön koulutustasosta. Mikäli hyväksytään arvio, että hiekkasärkille joutuminen johtuu miehestä, ei laitteesta.
Olisiko alukset miehitetty kantaväellä, vai olisiko riittänyt resups-koulutus? Jos kerran Fougaa ja vastaavia oppi lentämään varusmieskoulutuksen aikana, niin onko vastaava taitotaso saavutettavissa sukellusvenejoukoissa? Siinäpä kysymys. Navigointitaito keskeisessä roolissa, ja multitaskaamiskyky on pitänyt olla huipussaan. Kallistun kuitenkin kantaväkeen.

Miten näitä olisi Suomessa käytetty sotatilanteessa 1950-luvulla?
Ulkosaaristossa tai sen välittömässä läheisyydessä. NL:n panssarikärkiä välillä raja-Helsinki olisi tukenut joukko tykistöaluksia, ja näiden voidaan arvioida olevan ensisijaisia kohteita. Oliko tuolle rantamaalle edes järkevää vihollisen suunnitella maihinnousuja, koska mekanisoitujen joukkojen etenemistahti olisi ollut niin nopea?
Maihinnousun torjuntaan liittyviä tehtäviä suomalaiselle Halli-luokalle (mitenkäs muuten Seehundin perillinen olisi nimetty) olisi ollut edessä Hankoniemen ja Ahvenanmaan tasalla. Ennen Porkkalan palautusta toki myös sen alueen huoltokuljetusten häiritseminen.

Mielenkiintoista on spekukoida ajatuksella, että mahdollisessa sotatilanteessa olisi toteutunut ainutlaatuinen rannikkotykistön ja pienoissukellusveneiden taktinen yhteistyö. Lähteiden mukaan Seehundien pieni koko vaikeutti niiden havaitsemisesta silloisilla pinta-alusten laitteilla. Lisäksi Hallit olisi voitu ohjata alueelle tai sellaisen lähistölle, jonne rannikkotykistön tuli olisi ulottunut. MO-veneiden ja perillistensä suorittama vesikuuntelu olisi ollut ratkaisevasti hankalampi suorittaa, kun olisi ollut uhkana raskaiden porsaiden kuohahtelu ympärillä.

Tappiot kyllä olisivat varmasti olleet raskaita, ja vaatinut hurjia miehiä. Mutta panos-tuotos-ajattelulla, voin ymmärtää, miksi nämä on otettu suunnitelmaan.

 

[fulcrum]

Kun tuossa ohjelmassa mainittiin 'paranneltu Seehund' niin ensireaktioni oli että aika paljon parannettu sitten toivoakseni. Seehund tosin taisi olla noista saksalaisten minisuklareista se toimivin. Olisi ehkä voinut ajatella että kesäisellä Itämerellä, ja etenkin saariston tuntumassa, merenkäynti olisi ollut pienempi ongelma kuin Pohjanmerellä?
Listauksessa esiintyy alustyyppejä jotka tuntuvat olevan mukana koska joku komiteassa heitti että tuollaisestakin voisi olla hyötyä? Kummallisia tyyppejä kuten minisuklarit, minitorpedoveneet, tykkilautat...luonnokselle tietysti kaikenlaisten koepallojen heittely sallitaankin. En tiedä missä vaiheessa pienoissukellusveneet raakattiin pois. Sodan jälkeen tällaisia aluksia ei tainnut oikein kukaan tehdä. Jugojen minisukellusveneet oli lähempänä vanhan Saukon kokoluokkaa.

Pienoissukellus- ja torpedoveneet on selvästi suunnattu kustannustehokkaiksi aseiksi saaristossa isoja alustyyppejä vastaan. Tämä on hiukan omituinen painotus, koska kesän 1944 kokemukset olivat tykistöaluksia puoltavia. Vihollinen pystyi operoimaan pienillä alustyypeillä joita vastaan torpedo ei ollut hyvä ase. Oltiinko kuitenkin arvioitu että isoilla aluksilla toteutettava suurmaihinnousu on varteenotettava skenaario kun NL:stä tuli dominoiva voima Itämerellä?

Noin yleisesti, pienoissukellusveneet on aina olleet konsepti joka on ihastuttava paperilla, mutta harvoin käytännössä ollut erikoisen toimiva.

 

[tulikomento]

Ihan lukemisen arvoinen juttu siitä miten Tampereen Lenin-museossa opetetaan nykyään Neuvostoliiton historiaa.

Näin koululaisille kerrottiin Leninistä 1970-luvulla – nyt näkökulma on tyystin toisenlainen

IS seurasi kankaanpääläisten yhdeksäsluokkalaisten vierailua Tampereen Lenin-museossa.

www.is.fi

 

[Vonka]

Ihan lukemisen arvoinen juttu siitä miten Tampereen Lenin-museossa opetetaan nykyään Neuvostoliiton historiaa.

Näin koululaisille kerrottiin Leninistä 1970-luvulla – nyt näkökulma on tyystin toisenlainen

IS seurasi kankaanpääläisten yhdeksäsluokkalaisten vierailua Tampereen Lenin-museossa.

www.is.fi

”Leninin huolenpito lapsista oli aivan erityinen. Usein Leninille lähetetyt lahjat löysivät tiensä lastenkoteihin ja tarhoihin sekä kouluihin. Hän ei myöskään koskaan jättänyt tilaisuutta jutella lasten kanssa. Kuuluisaksi on tullut Sokolnikin kuusijuhla, johon Lenin hankki tarvikkeet ja jossa hän yhdessä lasten kanssa leikki piirileikkejä sekä kissaa ja koiraa.”

Kouluhallituksen taustamateriaalia vuodelta 1970...

 

[YliKoo]

Tällaista sitä lapsilla laulatettiin

 

[tulikomento]

Lueskelin tässä äskettäin Olof Palmen suomennetun elämäkerran. Siinä oli mielenkiintoinen ja kuvaava anekdootti Ruotsin kylmän sodan aikaisesta ns. puolueettomuudesta. Yhdysvaltoja ankarasti kritisoinut pääministeri Palme totesi puolustusvoimien komentaja kenraali Stig Synnergrenille kahden kesken jotenkin näin: "Sillä aikaa kun minä riitelen amerikkalaisten kanssa, niin herran tähden pidä sinä keskinäiset välit kunnossa USA:n sotilasjohdon kanssa. Ne ovat meille elintärkeät." Kenraali sanoi ymmärtävänsä mitä pääministeri tarkoitti. Eli käytännössä Ruotsilla oli kylmän sodan aikana jonkinlaiset salaiset turvatakuut amerikkalaisilta sen varalta, että NL hyökkäisi Ruotsin kimppuun.

 

[Vonka]

Tällaista sitä lapsilla laulatettiin

Katso liite: 85291

Matti Rossi teki aikanaan sanoja taistolaisille. Vielä kaksi vuotta ennen kuolemaansa hän kirjoitti kirjan Raunioista nousee Donbass, jonka vuonna 2015 julkaisi Donetskin mielikuvitustasavallan "suurlähetystö" ja Johan Bäckman publications.

Rossi oli myös ilmiantaja. Hän raportoi Unkariin vuonna 1975, että kirjailija Denes Kiss on neuvostovastainen. Kiss kertoo, että ilmianto ei ollut harmiton, koska hän joutui kotimaassaan julkaisukieltoon ja kuulusteluihin.

Häpeällinen tyyppi.

 

[skärdis]

Matti Rossi teki aikanaan sanoja taistolaisille. Vielä kaksi vuotta ennen kuolemaansa hän kirjoitti kirjan Raunioista nousee Donbass, jonka vuonna 2015 julkaisi Donetskin mielikuvitustasavallan "suurlähetystö" ja Johan Bäckman publications.

Rossi oli myös ilmiantaja. Hän raportoi Unkariin vuonna 1975, että kirjailija Denes Kiss on neuvostovastainen. Kiss kertoo, että ilmianto ei ollut harmiton, koska hän joutui kotimaassaan julkaisukieltoon ja kuulusteluihin.

Häpeällinen tyyppi.

Sanopa muuta.

Isänsä oli jääkärikapteeni Mikko Rossi. Olisi siinä isäpappa ollut pojastaan ylpeä, jos olisi ollut näkemässä.

 

[Vonka]

Sanopa muuta.

Isänsä oli jääkärikapteeni Mikko Rossi. Olisi siinä isäpappa ollut pojastaan ylpeä, jos olisi ollut näkemässä.

Mikko Rossi kuoli loppukeväästä 1940. Poika oli juuri täyttänyt kuusi vuotta. Ehkä kuvioon tuli jotain epämääräistä... Matti Rossi kuitenkin opiskeli lännessä, mikä oli vielä 1950-luvulla harvinaista. Missä kohtaa lie hurahtanut kommunismiin.

 

[Erkki]

Matti Rossi teki aikanaan sanoja taistolaisille. Vielä kaksi vuotta ennen kuolemaansa hän kirjoitti kirjan Raunioista nousee Donbass, jonka vuonna 2015 julkaisi Donetskin mielikuvitustasavallan "suurlähetystö" ja Johan Bäckman publications.

Rossi oli myös ilmiantaja. Hän raportoi Unkariin vuonna 1975, että kirjailija Denes Kiss on neuvostovastainen. Kiss kertoo, että ilmianto ei ollut harmiton, koska hän joutui kotimaassaan julkaisukieltoon ja kuulusteluihin.

Häpeällinen tyyppi.

Jonkinlainen keskustelu syntyi, kun tuolle nilkille myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto vuonna 2007. Kulttuuriministeri Stefan Wallin selitteli, ettei ollut tietoinen Rossin menneisyydestä. Huono kulttuurintuntemus hänellä.

 

[fulcrum]

Mikko Rossi kuoli loppukeväästä 1940. Poika oli juuri täyttänyt kuusi vuotta. Ehkä kuvioon tuli jotain epämääräistä... Matti Rossi kuitenkin opiskeli lännessä, mikä oli vielä 1950-luvulla harvinaista. Missä kohtaa lie hurahtanut kommunismiin.

Mikko Rossin ideologista taustaa en tiedä, mutta noin yleisesti, jääkäreissähän oli kyllä paljon kommunisteja, enemmän kuin myöhemmin kehdattiin myöntääkään. Tosin harva jos kukaan taisi edetä Suomen armeijassa upseeriksi asti.

https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/eraan-ilmiannon-anatomia/

Artikkelissa luettavissa Matti Rossin ilmiantokirje, ja Kissin myöhempi selostus tapahtuneesta. Ilman paikalla ollutta kirjailijatoveria joka todisti hänen puolestaan, olisi voinut kyllä käydä huonomminkin.
Kirjeen teksti saa verenpaineen koholle 50 vuoden jälkeenkin, melkoinen neuvostofani Rossi on kyllä ollut jopa Kekkoslovakian mittapuulla. Ilmeisesti oli sitä loppuun asti. Wikipediassa oleva kuvakin näyttää siltä kuin olisi tietoisesti yrittänyt matkia Leninin tyyliä.

Ehkä tähän nähden yllättävää että hän kritisoi Tsekkoslovakian miehitystä 'isovenäläisyytenä':
”mihin suuntaan näyttää nyt Uljanovin parta
kun isovenäläiset shovinistit ovat säätäneet oikeuden
puuttua tarvittaessa veljespuolueiden sisäisiin asioihin
ja vastavallankumous on kuin kommunismin vaara Pentagonin
kenraaleille
ja kummittelee aina siellä
missä sen suurvallan voimapolitiikan mukaisesti
tuleekin kummitella.”

Valtionpalkinto tuli Shakespeare-suomennoksista, joita hän tekikin vinon pinon. Kääntäjänä Rossi näyttää olleen hyvinkin merkittävä, joten ehkä jotkut palkinnot oli paikallaankin.