Kylmän sodan salaisuudet??

[tulikomento]

Heh, tuttua varamiinoitusta!
Aika vaikuttavaa, nuo isojen armeijoiden otteet kun oikein revittelevät. Siis silloin kun vielä harjoiteltiin oikein kunnon tappelua varten- divisioonan hyökkäystä, jos nyt keittösaksalla oikein tajusin.

Mielenkiintoinen dokkari. Tuossahan BW harjoitteli Etelä-Saksan ja Baijerin puolustusta. Mukana liittolaisista olivat ranskalaiset. Tuossa oli ihan huvittava kohta, kun ranskalaiset saapuivat avuksi. "Parikymmentä minuuttia etuajassa. Paremmin kuin amerikkalaiset, jotka ovat aina myöhässä."

 

[tulikomento]

Eteläkorealainen sotilas jäi 1953 kiinalaisten sotavangiksi. Seuraavat 54 vuotta meni orjana pohjoiskorealaisessa hiilikaivoksessa. Pääsi sittemmin pakenemaan maasta Kiinan kautta ja pääsi lopulta takaisin kotimaahansa.

South Korean POWs abandoned for decades in North Korea

Families of South Korean soldiers held in the North are demanding recognition from their government.

www.bbc.com

 

[Bentso Tömisevä]

No ei. Hostomelin taistelusta luulisi otettavan oppia meilläkin. Ennen muinoin lentokenttien liepeille kaivettiin maahan vanhoja Sturmeja, Comet -ja Charioteer -vaunuja. Aina voi haaveilla että T-55 ja T-72 -vaunuja olisi voitu stenaamisen sijaan käyttää samanlaisina asepesäkkeinä.

Hostomelin taistelusta saadaan varmaan lisää oppia, mutta tuskin suuria mullistuksia. Oma sodan ajan sijoitukseni on joskus menneisyydessä (kylmän sodan jälkeen kuitenkin) ollut sellainen, että tiedän tämän(-kin) ulottuvuuden huomioidun meillä erittäin hyvin. Ensimmäisen sotapäivän tapahtumia seurattuani, mietin itsekseni hyvinkin syvään erinäisiä seikkoja aiheeseen (vihollisen yllätyshyökkäys pääkaupungin lentokentän kautta) liittyen. Ajattelin omia tehtäviäni, tietooni saatettuja asioita, kertausharjoituksissa näkemiäni "juttuja", sotahistoriaa (Praha, Kabul, ym.). Sanoisin foorumille kaiken tietämäni perusteella näin: Voimme luottaa siihen, että puolustusvoimissa on varauduttu tähän, ja osattu huomioida nämä(-kin) asiat. Aihe vaan on sellainen, ettei sen yksityiskohdat voi näkyä mediassa, eikä muille kuin asianosaisille (kullekin tarpeen mukaan), eikä niistä nytkään tämän enempiä. En ole enää asian kanssa tekemisissä, mutta tuskin asiaa on laiminlyöty nykyäänkään. Hostomelin tapahtumien pohjalta ei tarvitse olla huolissaan. Asia on kunnossa.

 

[tulikomento]

Hostomelin taistelusta saadaan varmaan lisää oppia, mutta tuskin suuria mullistuksia. Oma sodan ajan sijoitukseni on joskus menneisyydessä (kylmän sodan jälkeen kuitenkin) ollut sellainen, että tiedän tämän(-kin) ulottuvuuden huomioidun meillä erittäin hyvin. Ensimmäisen sotapäivän tapahtumia seurattuani, mietin itsekseni hyvinkin syvään erinäisiä seikkoja aiheeseen (vihollisen yllätyshyökkäys pääkaupungin lentokentän kautta) liittyen. Ajattelin omia tehtäviäni, tietooni saatettuja asioita, kertausharjoituksissa näkemiäni "juttuja", sotahistoriaa (Praha, Kabul, ym.). Sanoisin foorumille kaiken tietämäni perusteella näin: Voimme luottaa siihen, että puolustusvoimissa on varauduttu tähän, ja osattu huomioida nämä(-kin) asiat. Aihe vaan on sellainen, ettei sen yksityiskohdat voi näkyä mediassa, eikä muille kuin asianosaisille (kullekin tarpeen mukaan), eikä niistä nytkään tämän enempiä. En ole enää asian kanssa tekemisissä, mutta tuskin asiaa on laiminlyöty nykyäänkään. Hostomelin tapahtumien pohjalta ei tarvitse olla huolissaan. Asia on kunnossa.

Kyllä kait meillä se on tajuttu tosiaan, että ryssä noudattaa samaa kaavaa. Praha 1968, Kabul 1979, Kiova 2022. Selkeä jatkumohan tuo jo on.

 

[fulcrum]

No ei. Hostomelin taistelusta luulisi otettavan oppia meilläkin. Ennen muinoin lentokenttien liepeille kaivettiin maahan vanhoja Sturmeja, Comet -ja Charioteer -vaunuja. Aina voi haaveilla että T-55 ja T-72 -vaunuja olisi voitu stenaamisen sijaan käyttää samanlaisina asepesäkkeinä.

Itse kentällä olevat kiinteät puolustukset ei ehkä olisi niin paljon Hostomelissa auttaneet, kun tst-kopterit pystyivät ne lamauttamaan. Ratkaisevaa oli valmiusjoukoilla ollut tykistö joka saattoi tulittaa kenttää kauempaa, ihan kuin tuo helsinkiläinen 88.

 

[arix]

Itse kentällä olevat kiinteät puolustukset ei ehkä olisi niin paljon Hostomelissa auttaneet, kun tst-kopterit pystyivät ne lamauttamaan. Ratkaisevaa oli valmiusjoukoilla ollut tykistö joka saattoi tulittaa kenttää kauempaa, ihan kuin tuo helsinkiläinen 88.

Muistaakseni Kuivasaaren 12 tuumaiselle oli suunniteltu samanlaista roolia:

"No, ei tykkiä ollut ajateltu ilmatorjunta-aseena käyttää, mutta 30 sekunnin väliajoin ammutut, puolen tonnin herätesytytinkranaatit olisivat kyllä tehneet olot kuumaksi Helsinki-Vantaan tai Malmin lentokentille hyökkääville ilmakuljetteisille joukoille. Eräänlaista potentiaalista ilmatorjuntaa siis kuitenkin…"

Kuivasaari – Suomenlinnan Rannikkotykistökilta

slrt-kilta.fi

 

[PSB 5500]

Oma erityisalani- ja osaamiseni liittyy yleensä lähes pelkästään jälki- ja tavalliseen viisasteluun, mutta jotenkin en ole koskaan ymmärtänyt HelItR:n lakkauttamista Hyrylässä. Se oli kuitenkin n 15km päässä Suomen päälentoasemasta ja n 25km pääkaupungista.. Tietysti noihin aikoihin kun lopettaminen paketoitiin niin joka paikassa valmistauduttiin ikuiseen rauhaan ja aseiden takomiseen auroiksi, ja naapurimmekin oli hyväkäytöksinen ja sisäsiisti luotettava kauppakumppani.
Edit autocorrect on välillä yksi Saatanan keksintö..

 

[Old Boy]

'50' ei viittaa vuosimalliin, vaan neuvostolaivaston projektinumeroon. Tosin tässä tapauksessa se voisi kyllä olla vuosimallikin, sillä tyypin suunnittelu aloitettiin 1950, ilmeisesti Stalinin aloitteesta koska hän piti silloin tuotannossa ollutta projekti 42 -fregattia liian kalliina.

Projektinumero on lähellä vuosimallia, vaikka ei tarkoita samaa kun autoissa. Esimerkkinä vaikka tänä kesänä sotavarusteeksi hyväksymisen 50-vuotispäiviään vietänyt T-72.

Aikalaiskirjallisuudessa esitettiin että Merivoimien esikunta otti mieluummin vastaan Rigat kuin Porlock Bayn, koska ne olivat 10 vuotta uudempaa tekniikkaa: omaan silmään näin ei näytä olleen, vaan aika samaa 2MS lopun teknistä tasoa edustivat, ja Suomessa niihin vaihdettiin vanhoja länsimaisia aseita. Merenkulkuominaisuuksiltaan neuvostofregatit olivat toki Suomelle sopivampia kuin hidas valtamerisaattaja.

Mitä on tämä "aikalaiskirjallisuus"? Raamattusi Suomen Laivastoko? Noottikriisin jälkeen laadittiin pikaisesti Merivoimien ehdotus laivanrakennusohjelmaksi. Siinä ei haluttu ulkomailta muuta, kuin venäläisiä laivamoottoreita (toteutui) sekä kiinnostava "maalisukellusvene" Neuvostoliitosta, johon oli varattu 1 miljardi silloista markkaa. Kaikki uudet laivat haluttiin siis rakentaa kotimaassa: Umpihölmö koululaiva sekä tykkiveneet, joita tässä vaiheessa kutsuttiin häveliäästi "vartiolaivoiksi".

Yllättävää, tai sitten ei, että lopullinen päätös Porlock Bayn hankinnasta näyttää tulleen Kekkoselta, "tasapainottamaan" isoa itähankintaa. Poliittista pakkopullaa jouduttiin hankkimaan lännestäkin (esim. Comet-hankinta). de Jersey-kuvio tosin herättää epäilyksiä että taustalla on voinut vaikuttaa myös hyväveliverkosto.

No eihän asia nyt tietenkään näin ole, vaikka todellakin Haatajan tekstistä saa tällaisen kuvan. Valtionhallinnossa kaikki päätökset tehdään ao virastossa esittelyjen perusteella; sitä ennen asia käsitellään PE:ssa sekä vielä tuohon aikaan aktiivisesti toimineessa Puolustusneuvostossa. Puolustusministeri Björkenheim lähti Nliiton matkalle 22.1.1961 mutta päätös valtuuskunnan matkasta oli tehty jo 18.1.61. Oma tulkintani on, että Kekkonen kantoi huolta siitä, miltä asia näyttäisi ulkomailla. Saattajakauppaa piti saada tasapainottamaan laivahankinnat länsimaista. Alla oleva arkistolähde osoittaa, että asia oli jo päätetty ja Urkki ainoastaan kiirehti valtuuskuntaa lähtemään pikaisesti ostosmatkalle sekä tälle mahdollisimman paljon julkisuutta. Asia olisi ollut tutkijankin helposti tarkistettavissa.

Kysymys De Jerseyn roolista asekauppojen välittäjänä on hyvä nosto. Epäilyksiä korruptiosta on herätetty ennenkin, mutta kukaan ei ole osannut asiaa tarkentaa. Agentti ei brittiaseiden kaupoissa tosin ole mikään harvinaisuus; kukaan ei vaan enää muista, että myös Hawkit tuli 1970-luvulla Machinery-yhtiön välittäminä. Myyjäosapuolihan siinä viimeisen sanan sanoo, ja kenties britit dumppasi second-hand asevuorensa suoraan agenttien hoidettavaksi asevoimien keskittyessä omiin hommiinsa.

En muista että saattajien it-kykyä olisi niinkään täällä ylistetty, pintamaaleihin niiden tykistö oli kyllä melko tehokas. Haatajan työssä mainitaan, että saattajien it-kykyä pidettiin Suomessa hyvänä. Vertailukohtana ehkä kokemus legacy-laivoista joiden it-kyky edusti lähinnä 1920-lukua. Myös Matti Kurkea koskevissa muistelmissa mainitaan miten tehokkaalta laivan it tuntui harjoitusammunnoissa.

Saattajat olivat tilaushetkellä (1962) vielä kohtuullisen ajanmukaisia ja merivoimat halusi nopeasti edes jotain taistelukelpoisia aluksia

Haatajan työn lähdepohja on puutteellinen eikä siten kannata uskoa kaikkea siihen kirjoitettua, vaikka työ onkin MPKK ssa hyväksytty. "It-kykyä pidettiin hyvänä" siinä vaiheessa, kun meikäläinen valtuuskunta sai yhden päivän aikaa tutustua alukseen satamassa! Totuus paljastui, kun purkkeja alettiin kotimaassa käyttää. Käsin tasattavat kevyet it-tykit vaihdettiin, mutta laivan antiikkiselle tulenjohtojärjestelmälle ei tietenkään mahdettu mitään. Saattajien tulenjohtojärjestelmän pystysuunnan hyrrä sekosi käännöksissä joten, jos piti ampua niin sitte vaan ajettiin suoraan. Lentokoneista puolestaan piti tulla ennakkovaroitus, sillä ilma-ammuntajärjestelmän käynnistäminen kesti 30 sekuntia. Ovatko nämä nykyaikaisen 1960-luvun sotalaivan ominaisuuksia? Eihän näistä silloin kukaan mitään julkisuuteen puhunut, koska aluksen 120 varusmiestä olis sodanuhkatilanteessa noussu ruotsinlaivaan oman aluksen sijasta, jos ominaisuudet olis ollu tiedossa.

Nettilähteet eivät listaa herätesytyttimiä B-34 -tykille, mutta on niitä varmasti ollut käytössä ainakin jossain välissä koska armeijan KS-19 -tykkiin niitä oli (A3-UZS-53R, R-kirjain viittaa tutkasytyttimeen), ja neukkulan 100mm-tykkien ammukset kävivät ristiin. Ehkä niitä ei sitten vaan haluttu meille myydä.

Juuri näin; herätesytyttimiä pyydettiin kyllä, mutta neukut ei suostunu myymään. Joten ammunnoissa vaan joka kranaatti ensin aikautuslaitteeseen ja sen jälkeen ladataan käsin putkeen. Paljonko tassä tulee hajontaa, kun hommaa ei joka päivä harjoitella? Olisko vaikka 0,5 sek eli kohti vauhdilla 250 m/s tulevaan maaliin 125 m. Ja tämän päälle analogisen järjestelmän ona virhe eli tarkoittaa sitä, ettei aluksen päätykistöllä ole mitään merkitystä ilma-ammunnassa.

Laivasto ei näytä olleen kovinkaan huolissaan siitä ettei 120-milliselle ollut oikeita merimaalikranaatteja: tehoselvityskin perustuu 'elävää voimaan' vastaan tehtyyn laskelmaan.

Tämä on totta. Ajateltiin kaiketi, ettei toista (isompaa) alusta koskaan maaliksi tule, koska liikutaan ainoastaan saariston suojassa. Emme tosin tiedä, huomattiinko asiaa lainkaan, ennenkuin tykit oli jo ostettu. Suurta kaliberia tarvittiin maa-ammuntoihin, 76 mm maailmalla yleinen laivatykki todettiin liian tehottomaksi omien joukkojen tukemiseen maa-ammunnoin.

Jos Suomen valtio olisi 1960-luvulla saanut kv. markkinoilta lähes rajattomasti lainaa nollakorolla, niin monet sotatarvikehankinnat olisivat näyttäneet vallan toiselta Kuten moni muukin nykypäivänä normaaliksi hyväksytty asia, tämäkin olisi vaikuttanut 1960-luvun ihmiselle mielipuoliselta ajatukselta.

Historiantutkimus tarkoittaa sitä, että ajan tapahtumia ja päätöksiä tarkastellaan oikeassa konteksissa, mutta ei spekuloida erilaisilla toteutumattomilla reunaehdoilla; esimerkiksi mitä olis tapahtunut, jos Suomi olisikin ollut 1939 suurvalta, jonka kimppuun Stalin olisi erehtynyt hyökkäämään.

Hankintoja voidaan jälkeenpäin arvioida kyseisen ajan määrärahoihin, poliittisiin reunaehtoihin ja muihin relevantteihin seikkoihin perustuen. Näinhän tehtiin esim vähän aikaisemman Gnat-kaupan suhteen, joka on täälläkin todettu epäonnistuneeksi. Samoilla rahoilla ne maavoimat ja ilmavoimatkin toimivat, mutta Merivoimien vuosikymmenet jatkunut vaikenemisen kulttuuri aiheuttaa tällaisilla , isolta osin maallikoiden täyttämällä, forumille käyttäytymistieteiden tunteman ns. vahvistusharhan. Siinähän sivuutetaan kaikki omaa ennakkokäsitysträ vastaamaton informaatio kun taas otetaan omaa käsitystä tukeva aineisto vahvistamaan tätä (väärää) ennakkokäsitystä entisestään. Kenties opinnäytteen tekijäkin on sortunut tähän, kun hänen tutkimuksessa esittämiinsä avoimiin kysymyksiin olisi lähteet löytyny helposti. Eihän opinnäytteellä viime kädessä pyritä, kun valmistumaan koulusta kuten moni täälläkin muistaa.

Vahvistusharha – Wikipedia

fi.wikipedia.org

 

[fulcrum]

Projektinumero on lähellä vuosimallia, vaikka ei tarkoita samaa kun autoissa. Esimerkkinä vaikka tänä kesänä sotavarusteeksi hyväksymisen 50-vuotispäiviään vietänyt T-72.

Neuvostolaivaston projektinumerot on lähempänä tankkien Objekt-numeroita. Alkavat ykkösestä ja nykyään kai mennään jossain 2600:ssa. Välistä tehdään isoja hyppäyksiä, kaikki 'projektit' ei toteudu ja joskus numeroinnissa mennään myös taaksepäin. Meille tarjottujen moottoritorpedoveneiden projektinro oli 183 (lännessä tunnettiin nimellä "P-6-luokka"). Rigojen kohdalla "vuosimalli" sattui vaan osumaan suht lähelle.

Mitä on tämä "aikalaiskirjallisuus"? Raamattusi Suomen Laivastoko? Noottikriisin jälkeen laadittiin pikaisesti Merivoimien ehdotus laivanrakennusohjelmaksi. Siinä ei haluttu ulkomailta muuta, kuin venäläisiä laivamoottoreita (toteutui) sekä kiinnostava "maalisukellusvene" Neuvostoliitosta, johon oli varattu 1 miljardi silloista markkaa. Kaikki uudet laivat haluttiin siis rakentaa kotimaassa: Umpihölmö koululaiva sekä tykkiveneet, joita tässä vaiheessa kutsuttiin häveliäästi "vartiolaivoiksi".

Tarkoittanet K-ohjelmaa joka laadittiin päällekäin noottikriisin ja tavaraluotto-hankinnan kanssa: tuskin siinä speksattiin ehdottomasti että kaikki alukset olisi rakennettava kotimaassa? Jo 50-luvun lopussa merivoimat oli todennut kotimaisen sotalaivasuunnittelukapasiteetin riittämättömäksi (Haataja: Luku 2.5). Käytettyjä aluksia kyllä harkittiin, erityisesti Darkeja (Vasamat) esitettiin hankittavaksi enemmän. Kuten Haatajan teoksesta käy ilmi, Riga-luokka oli jo 50-luvun pohdinnoissa mainittu aluksena, jonka ominaisuudet olisivat Suomellekin sopivia. (Silloin tosin ehkä vielä ajateltiin vastaavan aluksen suunnittelua kotimaassa). Noottikriisin aikaan poliittinen tilanne muuttui nopeasti. Rigojen hankinta ehdittiin jo peruakin, kunnes ulkovallat suuttuivat it-ohjushankinnasta, jonka jälkeen ne palautettiin ostoslistalle.

Nimitykset 'saattaja' ja 'vartiolaiva' on tulkittu kotimaiseksi häveliäisyydeksi, mutta Rigat luokiteltiin alkuperämaassaankin 'vartiolaivoiksi' (storozhevije korabl).

Porlock Bayn hankinnan vastustukseen on varmaan vaikuttaneet arvovaltatekijätkin, sillä hankintapäätös tehtiin informoimatta merivoimien komentajaa. K-ohjelman valmistuessa Porlock Bay oli jo ostettu, mutta silloin ehkä ajateltiin vielä sen olevan 'väliaikainen' koululaiva.

En ole kuullut että K-ohjelmaan olisi sukellusvene kuulunut. Mainitaanko tämä jossain dokumentissa? Tavaraluotto-kyselyissä sellaista ei ainakaan tietääkseni mainita, melko uskalias pyyntö olisi ollut se. Sukellusveneitä kyllä etenkin 50-luvulla vielä kaavailuissa palloteltiin, kun uskottiin että rauhansopimuksen rajoitukset poistuvat "ihan kohta".

No eihän asia nyt tietenkään näin ole, vaikka todellakin Haatajan tekstistä saa tällaisen kuvan. Valtionhallinnossa kaikki päätökset tehdään ao virastossa esittelyjen perusteella; sitä ennen asia käsitellään PE:ssa sekä vielä tuohon aikaan aktiivisesti toimineessa Puolustusneuvostossa. Puolustusministeri Björkenheim lähti Nliiton matkalle 22.1.1961 mutta päätös valtuuskunnan matkasta oli tehty jo 18.1.61. Oma tulkintani on, että Kekkonen kantoi huolta siitä, miltä asia näyttäisi ulkomailla. Saattajakauppaa piti saada tasapainottamaan laivahankinnat länsimaista. Alla oleva arkistolähde osoittaa, että asia oli jo päätetty ja Urkki ainoastaan kiirehti valtuuskuntaa lähtemään pikaisesti ostosmatkalle sekä tälle mahdollisimman paljon julkisuutta. Asia olisi ollut tutkijankin helposti tarkistettavissa.

Näin ehkä, joskin en pidä mahdottomana etteikö jotain kokousten ja muistioiden ulkopuolista vaikuttamista olisi ollut mukana. Kerrotaanhan että nykyinen presidenttimmekin olisi yrittänyt taivutella merivoimia hankkimatta amerikkalaista ohjusjärjestelmää. Paasikiven aikaan taas presidentti oli erikseen kieltänyt aseostot NL:stä.

Kysymys De Jerseyn roolista asekauppojen välittäjänä on hyvä nosto. Epäilyksiä korruptiosta on herätetty ennenkin, mutta kukaan ei ole osannut asiaa tarkentaa. Agentti ei brittiaseiden kaupoissa tosin ole mikään harvinaisuus; kukaan ei vaan enää muista, että myös Hawkit tuli 1970-luvulla Machinery-yhtiön välittäminä. Myyjäosapuolihan siinä viimeisen sanan sanoo, ja kenties britit dumppasi second-hand asevuorensa suoraan agenttien hoidettavaksi asevoimien keskittyessä omiin hommiinsa.

Joo, onhan nämä agenttikuviot voineet olla vain rehellistä ulkoistamista. Tosin sivulla 52 mainitut episodit herättävät kysymyksiä. Amiraliteetti ja De Jersey tiesivät koululaivahankinnan peruuntumisesta ennen laivastoa??
Myyhän armeijat nykyäänkin tavaraa yksityisille ja joskus niillä tehdään hyvää tiliä. Hyvä esimerkki vanhat Leopard 1:t, jotka nyt yhtäkkiä osoittautuivat hyvinkin himoituiksi ja halutuiksi.

Haatajan työn lähdepohja on puutteellinen eikä siten kannata uskoa kaikkea siihen kirjoitettua, vaikka työ onkin MPKK ssa hyväksytty. "It-kykyä pidettiin hyvänä" siinä vaiheessa, kun meikäläinen valtuuskunta sai yhden päivän aikaa tutustua alukseen satamassa! Totuus paljastui, kun purkkeja alettiin kotimaassa käyttää. Käsin tasattavat kevyet it-tykit vaihdettiin, mutta laivan antiikkiselle tulenjohtojärjestelmälle ei tietenkään mahdettu mitään. Saattajien tulenjohtojärjestelmän pystysuunnan hyrrä sekosi käännöksissä joten, jos piti ampua niin sitte vaan ajettiin suoraan. Lentokoneista puolestaan piti tulla ennakkovaroitus, sillä ilma-ammuntajärjestelmän käynnistäminen kesti 30 sekuntia. Ovatko nämä nykyaikaisen 1960-luvun sotalaivan ominaisuuksia? Eihän näistä silloin kukaan mitään julkisuuteen puhunut, koska aluksen 120 varusmiestä olis sodanuhkatilanteessa noussu ruotsinlaivaan oman aluksen sijasta, jos ominaisuudet olis ollu tiedossa.

Yhdessä päivässä nyt ei tietenkään juuri muuta ehdi arvioida kuin todeta ettei kengän kanta mene pääkannesta sisään. Haatajan teoksessa saattajien it-kykyä käsitellään sivuilla 84-86.
Joulukuun alussa 1967 järjestetyssä Helsingin Ilma-
torjuntarykmentin tarkastustilaisuudessa huolet saattajien heikosta ilma-ammuntakyvystä
näyttivät osoittautuvan turhiksi. Laivastolippueen komentaja Olavi Haikala arvioi saattajien
kantahenkilöstön saavuttaneen tykistöjärjestelmän hallinnan täydellisen tason neljän vuoden
määrätietoisella koulutuksella. Raskaan 100 mm tykistöjärjestelmän arvioitiin olevan lähivuo-
sina käyttökelpoinen jopa jonkin verran äänennopeuden ylittävien ilmamaalien ammuntaan,
kunhan aluksella on riittävän hyvin koulutettua henkilöstöä.

Kuten sanoin, vertailukohta ehkä vaikuttaa. Tuon ajan uusimmassa suomalaisessa sotalaivassa, Keihässalmessa, oli optinen tulenjohto 1930-luvun tyyliin, tykitkin taisi olla käsin veivattavat.

Ihmettelen tarvetta todistella saattajat joksikin muinaismuistoiksi. Tekninen taso ei tietenkään ollut hankintahetkellä enää kuuminta hottia, muttei niin ollut missään 1950-luvulla rakennetussa sotalaivassa. Konteksti selviää vaikka 1960- ja 70-lukujen Janes Fighting Ship-vuosikertojen selailulla. Tuon ajan laivastot olivat väärällään teknisesti samantasoisia sota-aluksia niin idässä kuin lännessä. Rigat palveli neuvostolaivastossa yhtä pitkään kuin Suomessa, taisivatpa viimeiset nähdä maan hajoamisenkin.

"Hölmössä kotimaisessa koululaivassa" olisi tietenkin ollut modernimpi laskin ja täysautomaattiset 76mm tykit. Puolustusministeriö oli vaan jämähtänyt ajatukseen, ettei koululaivaa käytetä sodassa, joten siihen on 'turha' laittaa aseita. Ilmeisesti eivät olleet tutustuneet vaikka Ruotsin laivastoon, jossa koululaiva on aina ollut myös yksi taistelukykyisimmistä yksiköistä.

Ruotsin legendaarinen koululaiva, panssariristeilijä Fylgja, "Pohjolan valkea joutsen":

Toki koululaivan rakennusbudjetti oli myös menossa kirkkaasti alunperin arvioidun yli. Oli noussut jo 30% eikä varmaan siihen olisi jäänyt, koska alkuperäinen hinta-arvio oli niin optimistinen.

Juuri näin; herätesytyttimiä pyydettiin kyllä, mutta neukut ei suostunu myymään. Joten ammunnoissa vaan joka kranaatti ensin aikautuslaitteeseen ja sen jälkeen ladataan käsin putkeen. Paljonko tassä tulee hajontaa, kun hommaa ei joka päivä harjoitella? Olisko vaikka 0,5 sek eli kohti vauhdilla 250 m/s tulevaan maaliin 125 m. Ja tämän päälle analogisen järjestelmän ona virhe eli tarkoittaa sitä, ettei aluksen päätykistöllä ole mitään merkitystä ilma-ammunnassa.

Kymmeniä suihkukoneita ammuttiin Vietnamissa alas 85mm ja 100mm it-tykeillä...

Tämä on totta. Ajateltiin kaiketi, ettei toista (isompaa) alusta koskaan maaliksi tule, koska liikutaan ainoastaan saariston suojassa. Emme tosin tiedä, huomattiinko asiaa lainkaan, ennenkuin tykit oli jo ostettu. Suurta kaliberia tarvittiin maa-ammuntoihin, 76 mm maailmalla yleinen laivatykki todettiin liian tehottomaksi omien joukkojen tukemiseen maa-ammunnoin.

Sodassa suurin osa meritaisteluista oli käyty vene-luokan vastustajia vastaan, ja kyllähän sirpalekranaattikin jotain tekee isommalle alukselle, ainakin kansirakennelmiin osuessaan. Ajateltiin ehkä että sen kanssa pärjätään.
Ranskalaiset ei suostuneet myymään meille 100-millistään, joka oli merivoimien ykkösvalinta. Italialaisten 76-millisen kranaatti taas oli pintamaaleja vastaan paljon tehottomampi ja kantamaltaan lyhyt. OTO-Melaran legendaarisen kolmituumaisen ensimmäinen versio oli susi, sitä ei tosin tuolloin vielä kukaan tiennyt. Briteistä, NL:stä tai Yhdysvalloista ei ollut saatavissa sopivia moderneja tykkejä. Paljosta on paha valita??

Mainittakoon että tuon ajan modernimmassa sotalaivassa, USS Long Beachissa, oli käsin ladattavat, 2MS aikaiset 5"/38kal tykit.

Hankintoja voidaan jälkeenpäin arvioida kyseisen ajan määrärahoihin, poliittisiin reunaehtoihin ja muihin relevantteihin seikkoihin perustuen. Näinhän tehtiin esim vähän aikaisemman Gnat-kaupan suhteen, joka on täälläkin todettu epäonnistuneeksi. Samoilla rahoilla ne maavoimat ja ilmavoimatkin toimivat, mutta Merivoimien vuosikymmenet jatkunut vaikenemisen kulttuuri aiheuttaa tällaisilla , isolta osin maallikoiden täyttämällä, forumille käyttäytymistieteiden tunteman ns. vahvistusharhan.

Varmasti tykkiveneistä olisi tehty vähän isompia jos rahaa olisi ollut käytettävissä enemmän. Tykkiveneistähän jäi pois alkuperäiset vaatimukset jäävahvistuksesta ja miinoituskyvystä. Rahaa ei kuitenkaan ollut joten niistä tuli sellaisia kuin tuli. Puolustusvoimissa ja -ministeriössä ei ymmärretty kovinkaan hyvin laivateknisiä asioita joten ohjaus oli välistä asiantuntematonta. Hyvä esimerkki on 1950-luvun saattajaprojekti. Alkuperäiseen esitykseenhän kuului sekä hävittäjiä että tykkiveneitä. Ensinmainitut todettiin liian kalliiksi, joten päätettiin yhdistää niiden ominaisuuksia yhteen 600 tonnin alustyyppiin. Siihen ehkä olisi saanut vielä jonkunmoisen taistelualuksen. Puolustusvoimien esikunta kuitenkin ilmoitti että 600 tonnia on liian iso, pudottakaa 450 tonniin - eli saman kokoinen kuin sodanaikainen tykkivene. Mutta aseistus ja kulkukoneisto olisi pitänyt olla kolminkertainen. Tehtävä oli tietenkin aivan mahdoton ja laivat jäi siltä erää rakentamatta.

 

[tulikomento]

USA:n kumppaneista ja liittolaisista mm. Britannia pysytteli erossa Vietnamin sodasta. Etelä-Korea, Australia ja Uusi-Seelanti auttoivat sotilaallisesti. Ihme kyllä, Lyndon Johnson pyysi apua ja tukea myös Francon fasistiselta Espanjalta.

 

[tulikomento]

Ruotsin Poliisimuseon FB -sivulta bongattua. Heillä tulee esille erikoisnäyttely vakooja, eversti Stig Wennerströmistä, joka vuosikausia vuoti Ruotsin sotasalaisuuksia ryssille.

Paistinpannu, jota käyttäen Wennerström yritti polttaa ja hävittää todisteita kun Säpo tuli tekemään kotietsintää.

 

[Vonka]

USA:n kumppaneista ja liittolaisista mm. Britannia pysytteli erossa Vietnamin sodasta. Etelä-Korea, Australia ja Uusi-Seelanti auttoivat sotilaallisesti. Ihme kyllä, Lyndon Johnson pyysi apua ja tukea myös Francon fasistiselta Espanjalta.

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Sopimuksen (SEATO) allekirjoittajamaita olivat Australia, Filippiinit, Ranska. Thaimaa, Uusi-Seelanti, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Maat takasivat alueen, jonka pohjoisrajana oli leveyspiiri 21°30’ pohjoista leveyttä, koskemattomuuden kommunismilta. Lisäpöytäkirjassa Laos, Kambodža ja Vietnamin "valtion lainkäytön alainen vapaa territorio" tosin jäivät vähän harmaalle alueelle eli pois ehdottomalta puolustusvyöhykkeeltä. Yhdysvallat lisäsi panosta, ja alkuunhan se oli trumanilaisittain tukenut Ranskaa, joka sittemmin pyyhki SEATO:lla persettä.

Thaimaa lähetti myös joukon. Etelä-Koreasta oli prikaati. Australialaisten yksikön kokoa en muista, mutta ausseja kaatui yli 500.

 

[Vonka]

Pieni lauantaikevennys kylmän sodan hengessä. Kim Wilden Cambodia-kappale (1981) kertoo Thaimaahan sijoitetun lentäjän vaimon tarinan. Mies muuttuu tehtävien yhteydessä eikä kertoja enää saa painajaisia näkevään mieheensä kontaktia ja lopulta hän menettää miehensä myös fyysisesti viidakolle.

Tämänkin biisin myötä on tullut jorattua.

 

[Samovarius]

Pieni lauantaikevennys kylmän sodan hengessä. Kim Wilden Cambodia-kappale (1981) kertoo Thaimaahan sijoitetun lentäjän vaimon tarinan. Mies muuttuu tehtävien yhteydessä eikä kertoja enää saa painajaisia näkevään mieheensä kontaktia ja lopulta hän menettää miehensä myös fyysisesti viidakolle.

Tämänkin biisin myötä on tullut jorattua.

Kim Wilden kovin biisi, ja moneen kertaan coveroitu hitti.

 

[Old Boy]

En ole kuullut että K-ohjelmaan olisi sukellusvene kuulunut. Mainitaanko tämä jossain dokumentissa?

En kirjoita tänne asioita omasta päästäni! Tietoni perustuvat harvoin edes kirjallisuuteen vaan ovat peräisin alkuperäislähteistä. Keskustelu olisi tieteellistä, jos muutkin tekisivät niin. Tällaisilla forumeilla tosin sellaiseen päästään aniharvoin. Sekoitat Noottikriisin jälkeiset PV:n marraskuussa 1961 pikaisesti tekemät esitykset sekä v 1962 laaditun, koskaan toteutumattoman, K-ohjelman. Kysymäsi dokumentti löytyy alta. Siitä selviää myös sen hetkiset hankintasuunnitelmat: Suklarin lisäksi Nliitosta piti tulla ainoastaan laivamoottoreita. Rauhansopimuksen määräyksistä kuviteltiin päästävän pian eroon; kun näin ei käynyt katosi sukelluspaatti pian ohjelmista.

Mainittakoon että tuon ajan modernimmassa sotalaivassa, USS Long Beachissa, oli käsin ladattavat, 2MS aikaiset 5"/38kal tykit.

Just joo! Niinkuin näillä II MS aikaisillla tykeillä olisi jotain tekemistä aluksen it:n kanssa. Rantojen pommitus oli tuohon aikaan yksi US Navyn tärkeä tehtävä. Ydinkäyttöisessä Long Beachissa oli kaksikin erilaista it-ohjusjärjestelmää, kuten alla olevasta aseistusluettelosta selviää.

K-ohjelman valmistuessa Porlock Bay oli jo ostettu, mutta silloin ehkä ajateltiin vielä sen olevan 'väliaikainen' koululaiva.

Juuri näin asia meni arkistojen valossa. Brittipurkki oli pakko ottaa vastaan ja kotimaisen koululaivan valmistuttua Porlock Bay olisi korvannut esim esikuntalaiva Korsholmin tai toiminut Nuoli-emälaivana.

"Hölmössä kotimaisessa koululaivassa" olisi tietenkin ollut modernimpi laskin ja täysautomaattiset 76mm tykit. Puolustusministeriö oli vaan jämähtänyt ajatukseen, ettei koululaivaa käytetä sodassa, joten siihen on 'turha' laittaa aseita. Ilmeisesti eivät olleet tutustuneet vaikka Ruotsin laivastoon, jossa koululaiva on aina ollut myös yksi taistelukykyisimmistä yksiköistä.

Hölmo koululaivahanke pysähtyi Pääesikuntaan, josta sitä ei viety eteenpäin. Siellä tiedettiin Merivoimien Esikuntaa paremmin, että määrärahat ovat kokonaisuus. Heittämällä miljoonat koululaivaan oltaisiin sitten jv-aseissa ukkopekkojen ja Suomi-kp:n varassa tai ilman T-55 panssarivaunuja. Jos merisodankäynnin perusteet on hallussa, niin tiedät, että laivat taistelee osastoissa. Mutta se ei ole mahdollista, jos yksi laiva liikkuu ainoastaan kauppalaivan nopeudella.

huolet saattajien heikosta ilma-ammuntakyvystä näyttivät osoittautuvan turhiksi. Laivastolippueen komentaja Olavi Haikala arvioi saattajien kantahenkilöstön saavuttaneen tykistöjärjestelmän hallinnan täydellisen tason neljän vuoden
määrätietoisella koulutuksella

"Huolet osoittautivat turhiksi" on Haatajan tulkinta. Pitää lukea mitä on kirjoitettu: "Kantahenkilöstö saavutti tykistöjärjestelmän hallinnan täydellisen tason." Siis oppivat käyttämään järjestelmiä, johon kului 4 v. Mitään ei puhuttu aluksen 127 varusmiehen osaamisesta, joka vasta kertoo järjestelmän nykykielellä kyvykkyyden. Lausunto annettiin kovapanosammuntojen jälkeen. Niissä ei kuitenkaan voitu edes mitata aikautuksen vaikutusta. Herätesytyttimet olisivat parantaneet tuloksia mutta niitä ei neukut myyny, kuten on jo aikaisemmin kerrottu. Tämä tutkijan optimistinen tulkinta voisi olla osoitus lähes kaiken tapahtuneen nykykielellä spinnaamisesta positiiviseksi. Eihän Merivoimat oikein voinu silloin 1964 sanoa: "Ei tällä neukkukalustolla oikein mitään tee", kun olivat ensin kaupantekovaiheessa 2 v aikaisemmin todenneet aluksen soveltuvan käyttöömme.

Kymmeniä suihkukoneita ammuttiin Vietnamissa alas 85mm ja 100mm it-tykeillä...

Kaikki varmaan ymmärtää, että paikallaan seisova tykki on tarkempi ja vakaampi alusta kun liikkuva laiva. Lisäksi siellä oli niitä herätesytyttimiä, uudemmat tutkat sekä valtava aseiden tiheys kuten Hesassa 1944. Mikä olisi ollu tulos, jos Hanoin tai Haiphongin it olisi koostunut ainoastaan muutamasta raskaasta tykistä...

Turha keskustelu turhauttaa. Selvitätkö meille, mikä on oma kokemuksesi raskaiden aseiden kovapanosammunnoista? Ja mistä on peräisin erilaisten it-järjestelmien tekninen tietämys, jolla arvioida suorituskykyjä? Voisit vaikka malliksi laskea meille kaikki ruutikanavasytyttiellä varustetun it-järjestelmän hajontaan vaikuttavat tekijät eriteltyinä.

Puolustusvoimissa ja -ministeriössä ei ymmärretty kovinkaan hyvin laivateknisiä asioita joten ohjaus oli välistä asiantuntematonta.

Eli mielestäsi asiantuntemattomat päättäjät torpedoivat Merivoimien kehityshankkeet. Bullshittiä, nehän pysähtyivät jo Pääesikuntaan, koska ei ollut rahaa. 1960-luvun alun ratkaisevina vuosina sitä jakaneet maalaisliiton (nyk keskusta) poliitikot olivat huolissaan uudelleenvalinnastaan maaseudun tyhjenntyessä kovaa vauhtia. Siten antoivat varat mieluummin äänestäjilleen.

Ruotsin legendaarinen koululaiva, panssariristeilijä Fylgja, "Pohjolan valkea joutsen":

Ruotsista jos otetaan mallia, niin pitäisi myös kopioida heidän moninkertaiset määrärahansa. Monesti on valtiomme tosin niin tehnyt omilla resursseillaan, mm. panssarilaivahankinnan pääperuste taisi todellisuudessa olla "kun Ruotsillakin on". Koululaivaristeilijän lisäksi heillä oli (taitaa olla vieläkin) kaksi pienempää purjealusta: "Ruotsin Joutsenta." Toisessa niistä kävinkin vuosia sitten.

Gladan och Falken

blogg.forsvarsmakten.se

Forumin dinosaurukset ehkä muistaa 70-luvun Hymy- ja Nyrkkiposti-julkaisujen sloganin: "Kirjoitamme siitä, mistä muut lehdet vaikenevat." Tämä MpNet on nyt vähän samanlainen, sillä julkaisut Merivoimien historiasta kertoo ainoastaan vaikeina aikoina tehdyistä oikeista ja onnistuneista ratkaisuista, joita varsinkin yksi jäsen on tääällä kritiikittömästi toistanut. Epäonnistumisista on aina vaiettu psl Ilmarisesta lähtien. Haataja nyt kuitenkin kertoo myös ongelmista; ei saattajista ainoastaan vaan myös Nuoli-luokasta sekä tykkiveneiden syntyhistoriassa. Itekin ihmettelin arkistoissa, miten aiottu 1100 tn fregatti muuttui hankintavaiheessa 600 tn pikkupurkiksi.

Pitäisiköhän aloittaa järjestyksessä kolmas Turunmaa-meritaistelu, kun nyt olisi uutta aineistoa saatavilla? Haataja on nimittäin saaanut tutkimusluvan vielä salaisiin SKK-diplomitöihin, joita siteeraa. Tykkiveneiden aikanaan ylistetyt kyvykkyydet näkyvät vähän uudesssa valossa.

Lopuksi vielä esimerkki vuosikymmenten vaikenemisesta ja asioiden kaunistelusta: Alla siteeraus laivston historiasta. Kaunisteltu lause tarkoitti siis sitä, että laivateknisiä asioita oli miettimässä ainoastaan yksi (1) insinööri. Eipä siten ihme, että esimerkiksi Turunmaa-luokan kerroskorkeudesta unohtui sähköasennusten vaatima tilantarve ja katot jäivät liian mataliksi sekä johdotukset paljaiksi ja suojattomiksi.

"Suunnittelevia ja hankkivia johtoportaita ei voida alimitoittaa ilman vakavia haittoja." Suomen laivasto 1918-68 sivu 414

 

[fulcrum]

En kirjoita tänne asioita omasta päästäni! Tietoni perustuvat harvoin edes kirjallisuuteen vaan ovat peräisin alkuperäislähteistä. Keskustelu olisi tieteellistä, jos muutkin tekisivät niin. Tällaisilla forumeilla tosin sellaiseen päästään aniharvoin. Sekoitat Noottikriisin jälkeiset PV:n marraskuussa 1961 pikaisesti tekemät esitykset sekä v 1962 laaditun, koskaan toteutumattoman, K-ohjelman. Kysymäsi dokumentti löytyy alta. Siitä selviää myös sen hetkiset hankintasuunnitelmat: Suklarin lisäksi Nliitosta piti tulla ainoastaan laivamoottoreita. Rauhansopimuksen määräyksistä kuviteltiin päästävän pian eroon; kun näin ei käynyt katosi sukelluspaatti pian ohjelmista.

Kiintoisa dokumentti! Erityisesti pidän mielenkiintoisena kalustolauttojen ja -veneiden suurta lukumäärää jo rauhan ajan rakennusohjelmassa. Aiempaan H-ohjelmaan niitä sisältyi vain 6+6, eikä kalustolauttoja tehty sittemminkään lisää kuin kolme.
Paperi on päivätty 1961, jolloin ei vielä tiedetty että NL voisi tarjota fregatteja. Aiemmassa tavaraluottoerässä oli tarjottu vain moottoritorpedoveneitä.
Laivasto-ohjelmat tietenkin elivät, koska maailma aina ehti muuttua pitkien toteuttamisjaksojen aikana.

Just joo! Niinkuin näillä II MS aikaisillla tykeillä olisi jotain tekemistä aluksen it:n kanssa. Rantojen pommitus oli tuohon aikaan yksi US Navyn tärkeä tehtävä. Ydinkäyttöisessä Long Beachissa oli kaksikin erilaista it-ohjusjärjestelmää, kuten alla olevasta aseistusluettelosta selviää.

Yleensä asia olisikin näin, mutta Long Beachille tykit laitettiin 'jälkiasennuksena' juurikin ilma- ja pintatorjuntaan, koska ohjusten toimivuuteen kohdistui epäilyksiä. 300 miljoonan dollarin ohjusristeilijäähän nyt tuskin olisi muutenkaan riskeerattu rannan tuntumassa, kun jenkkilaivastossa oli tuolloin vielä tusinoittain 'havillisia' sodanaikaisia tykistöaluksia.

Juuri näin asia meni arkistojen valossa. Brittipurkki oli pakko ottaa vastaan ja kotimaisen koululaivan valmistuttua Porlock Bay olisi korvannut esim esikuntalaiva Korsholmin tai toiminut Nuoli-emälaivana.

Valitettavasti jatkokäyttö jäi toteutumatta kun sota-ajan nopeasti rakennettu tuote ei kestänyt pitempiaikaista palvelusta: alusta luovuttaneet britit jopa asiasta varoittivat.

Hölmo koululaivahanke pysähtyi Pääesikuntaan, josta sitä ei viety eteenpäin. Siellä tiedettiin Merivoimien Esikuntaa paremmin, että määrärahat ovat kokonaisuus. Heittämällä miljoonat koululaivaan oltaisiin sitten jv-aseissa ukkopekkojen ja Suomi-kp:n varassa tai ilman T-55 panssarivaunuja. Jos merisodankäynnin perusteet on hallussa, niin tiedät, että laivat taistelee osastoissa. Mutta se ei ole mahdollista, jos yksi laiva liikkuu ainoastaan kauppalaivan nopeudella.

Tuskin koululaiva kilpaili juurikaan maavoimien aseistuksen kanssa: sitähän hankittiin tuolloin pääasiassa NL:n tavaraluotolla. Koululaivan suunniteltu nopeus, 18 solmua, olisi ollut saatto- tai miinoitustehtäviin aivan riittävä, ja aseistus olisi ollut samantasoinen kuin mitä myöhempiin 'vartiolaivoihin' olisi kaavailtu.
Huomionarvoista on ettei Haataja löytänyt edes mitään mainintaa että Matti Kurjelle olisi suunniteltu jotain sodan ajan roolia. Kai sille jotain Turun ilmatorjunnan vahvistusta olisi kehitelty. -Saatiinkohan 102-millisille muuten sitten herätekranaatteja? Oletan että niitä ainakin sodan jälkeen britit valmistivat.

"Huolet osoittautivat turhiksi" on Haatajan tulkinta. Pitää lukea mitä on kirjoitettu: "Kantahenkilöstö saavutti tykistöjärjestelmän hallinnan täydellisen tason." Siis oppivat käyttämään järjestelmiä, johon kului 4 v. Mitään ei puhuttu aluksen 127 varusmiehen osaamisesta, joka vasta kertoo järjestelmän nykykielellä kyvykkyyden. Lausunto annettiin kovapanosammuntojen jälkeen. Niissä ei kuitenkaan voitu edes mitata aikautuksen vaikutusta. Herätesytyttimet olisivat parantaneet tuloksia mutta niitä ei neukut myyny, kuten on jo aikaisemmin kerrottu. Tämä tutkijan optimistinen tulkinta voisi olla osoitus lähes kaiken tapahtuneen nykykielellä spinnaamisesta positiiviseksi. Eihän Merivoimat oikein voinu silloin 1964 sanoa: "Ei tällä neukkukalustolla oikein mitään tee", kun olivat ensin kaupantekovaiheessa 2 v aikaisemmin todenneet aluksen soveltuvan käyttöömme.

En tulkitse Haatajan kommenttia 'optimistiseksi'. Lähinnä siinä nähdäkseni sanotaan että alusten it:n todettiin toimivan suunnitelulla tavalla, ja oli huomattava parannus laivaston aikaisempiin alustyyppeihin verrattuna (toki matala rima ylitettäväksi). Sivuilla 100-101 Haataja pitää tykistöalusten, ja erityisesti Matti Kurjen, selviytymiskykyä merimaaliohjusuhkaa vastaan huonona.

Miksi lie ei herätesytyttimiä NL:stä saatu? Ehkä parin kyselyn jälkeen turhauduttiin ja ajateltiin että pitäkää tunkkinne, varsinkin kun laivoja ei muutenkaan alettu sen enempää tekohengittämään vaan niillä ajettiin ns. luonnollisen käyttöiän verran. Sodan aikaisten amerikkalaisarvioiden mukaan hersy lisäsi ilmatorjunnan tehokkuuden 3-6 -kertaiseksi.

Turha keskustelu turhauttaa. Selvitätkö meille, mikä on oma kokemuksesi raskaiden aseiden kovapanosammunnoista? Ja mistä on peräisin erilaisten it-järjestelmien tekninen tietämys, jolla arvioida suorituskykyjä? Voisit vaikka malliksi laskea meille kaikki ruutikanavasytyttiellä varustetun it-järjestelmän hajontaan vaikuttavat tekijät eriteltyinä.

Totta on että kovapanosammuntaa olen seurannut vain kevyillä it-aseilla. Raskaat oli valitettavasti siirtyneet jo Marttiinin teriksi siinä vaiheessa. "It-järjestelmien tekninen tietämykseni" (hoh) tulee harrastuneisuudesta, siitä että olen lukenut kymmeniä ellei satoja taistelukertomuksia 1. maailmansodasta 1990-luvulle asti, kun oikeat laivat on ampuneet oikeita kranaatteja oikeita lentokoneita vastaan, ja miten niissä on käynyt.

Eli mielestäsi asiantuntemattomat päättäjät torpedoivat Merivoimien kehityshankkeet. Bullshittiä, nehän pysähtyivät jo Pääesikuntaan, koska ei ollut rahaa. 1960-luvun alun ratkaisevina vuosina sitä jakaneet maalaisliiton (nyk keskusta) poliitikot olivat huolissaan uudelleenvalinnastaan maaseudun tyhjenntyessä kovaa vauhtia. Siten antoivat varat mieluummin äänestäjilleen.

Näin varmaan, mutta ottaen huomioon että muutama vuosi myöhemmin kuitenkin löytyi rahaa paljon kalliimmille tykkiveneille, niin hämmästelisin ettei yhdelle laivalle olisi löytynyt rahaa. Totta on että alus oli selvästi yli budjetin. Kun uudempaa sotakalustoa ei oltu juuri hankittu, ei ollut oikein kuvaakaan paljonko se maksaa. Samaan aikaanhan tilattiin reteät 7 raskasta it-ohjuspatteria, kunnes selvisi paljonko sellainen kalusto oikeasti kustantaa.

Ruotsista jos otetaan mallia, niin pitäisi myös kopioida heidän moninkertaiset määrärahansa. Monesti on valtiomme tosin niin tehnyt omilla resursseillaan, mm. panssarilaivahankinnan pääperuste taisi todellisuudessa olla "kun Ruotsillakin on".

Näin tosiaan oli (ja Tanskalla ja Norjalla). Samalla perusteella hankittiin myöhemmin ohjusveneet, ja aika moni muukin sotaverme.

Forumin dinosaurukset ehkä muistaa 70-luvun Hymy- ja Nyrkkiposti-julkaisujen sloganin: "Kirjoitamme siitä, mistä muut lehdet vaikenevat." Tämä MpNet on nyt vähän samanlainen, sillä julkaisut Merivoimien historiasta kertoo ainoastaan vaikeina aikoina tehdyistä oikeista ja onnistuneista ratkaisuista, joita varsinkin yksi jäsen on tääällä kritiikittömästi toistanut. Epäonnistumisista on aina vaiettu psl Ilmarisesta lähtien. Haataja nyt kuitenkin kertoo myös ongelmista; ei saattajista ainoastaan vaan myös Nuoli-luokasta sekä tykkiveneiden syntyhistoriassa. Itekin ihmettelin arkistoissa, miten aiottu 1100 tn fregatti muuttui hankintavaiheessa 600 tn pikkupurkiksi.

Pitäisiköhän aloittaa järjestyksessä kolmas Turunmaa-meritaistelu, kun nyt olisi uutta aineistoa saatavilla? Haataja on nimittäin saaanut tutkimusluvan vielä salaisiin SKK-diplomitöihin, joita siteeraa. Tykkiveneiden aikanaan ylistetyt kyvykkyydet näkyvät vähän uudesssa valossa.

Uusi aineisto kiinnostaisi ainakin minua suunnattomasti. Sotalaitteista, etenkin kalliista ja näyttävistä sellaisista, tosiaan kerrotaan usein pelkästään hypeä ja hehkutusta, ja varjopuolet tulevat esiin ehkä vasta myöhemmin muisteluissa ja kriittisemmässä tutkimuksessa. (Huonojen puolien piilotteluun on toki paljon parempiakin syitä kuin pelkkä nolostuminen).

Nuoli-luokkaa kutsuttiin jo 60-luvulla "Huoli-luokaksi". Lasikuidun ollessa uusi asia uskottiin että kuidutus ratkaisee puurungon säilyvyysongelmat. Jokainen puuveneiden kanssa näprännyt tietää kyllä, että kuidutuksen vaikutus on päinvastainen.

"Vartiolaivan" kutistuminen on esimerkki ylemmän tason ohjauksen asiantuntemattomuudesta. Vuoden 1949 laivasto-ohjelmaan kuului kolme 1300 tonnin hävittäjää, ja kuusi 500 tonnin saattajaa. Saattajan speksit mainitaan Haatajan teoksessa sivulla 57: 60 metriä, 2x 105mm yleistykki, konetykit, 2x torpedoputki, syvyyspommit, miinakiskot, nopeus 20 solmua. Tuohon 1949 ohjelmaan ei ollut rahaa alkuunkaan. Hävittäjät pudotettiin pois, ja saattajista tehtiin vähän isompia 600-800 tonnin 'vartiolaivoja' jotka olisivat osittain korvanneet hävittäjiä. PV:n komentaja kuitenkin käski kutistaa vartiolaivat 450 tonniin, mutta piti tehtäväkentän entisellään. On selvää ettei laivateknisesti ollut mahdollista tehdä tällaista alusta, joten niitä ei sitten tehty ollenkaan.

Tykkiveneestä oli tarkoitus tulla alunperin noin 800-tonninen, mutta laivasto muutti nopeusvaatimuksia kovemmiksi, ja niihin päästiin vain alusta keventämällä. Jäävahvistus jäi pois, ja samalla varmaan tehtiin muitakin 'kevennyksiä' joista oli haitallisia seurauksia, kuten mainitsit.

"Suunnittelevia ja hankkivia johtoportaita ei voida alimitoittaa ilman vakavia haittoja." Suomen laivasto 1918-68 sivu 414

Ei voi ei. Syypää tähän tilaan tuskin oli laivasto, joka tuloksetta kärtti teknisiin virkoihin lisää rahaa.

 

[Old Boy]

Totta on että kovapanosammuntaa olen seurannut vain kevyillä it-aseilla. Raskaat oli valitettavasti siirtyneet jo Marttiinin teriksi siinä vaiheessa. "It-järjestelmien tekninen tietämykseni" (hoh) tulee harrastuneisuudesta, siitä että olen lukenut kymmeniä ellei satoja taistelukertomuksia 1. maailmansodasta 1990-luvulle asti

Älä siis esiinny täällä asejärjestelmäasiantuntijana, kun et koskaan laukeavaa tykkiä ole nähnyt kuin elokuvissa. "Tst-kertomukset" tarkoittanevat kirjoja, paljonko arkistotutkimusta eri maissa on takana?
Taistelu on useiden asioiden summa; eihän kukaan väitä Ukko-Pekka kivääriä ajanmukaiseksi v. 1944, vaikka vihollinen Ihantalassa pysäytettiinkin.

Saattajat olivat tilaushetkellä (1962) vielä kohtuullisen ajanmukaisia

Eiköhän tämä omituinen väite tullut täällä riittävästi käsitellyksi, niin voidaan mennä eteenpäin.

Vuoden 1949 laivasto-ohjelmaan kuului kolme 1300 tonnin hävittäjää, ja kuusi 500 tonnin saattajaa. Saattajan speksit mainitaan Haatajan teoksessa sivulla 57: 60 metriä, 2x 105mm yleistykki, konetykit, 2x torpedoputki, syvyyspommit, miinakiskot, nopeus 20 solmua. Tuohon 1949 ohjelmaan ei ollut rahaa alkuunkaan. Hävittäjät pudotettiin pois, ja saattajista tehtiin vähän isompia 600-800 tonnin 'vartiolaivoja' jotka olisivat osittain korvanneet hävittäjiä. PV:n komentaja kuitenkin käski kutistaa vartiolaivat 450 tonniin, mutta piti tehtäväkentän entisellään. On selvää ettei laivateknisesti ollut mahdollista tehdä tällaista alusta, joten niitä ei sitten tehty ollenkaan.

Vuonna 1949 tehtiin ohjelma, mitä laivastoon tarvittaisiin. Lopputulosta kutsuttiin kokonaisohjelmaksi. Siihen antoi pohjaa tuoreet kokemukset päättyneestä sodasta; tämänsuuntainen laivasto olis meillä ehkä sillloin ollut jo valmiiksi, jos 1920-luvun päättäjillä olisi ollut kristallipallo. Kokonaisohjelma lienee lähtenyt ajatuksesta, mitä sodassa tultaisiin tarvitsemaan. Pariisin rauhansopparin rajoitukset ajateltiin väliaikaisiksi, jotka pian poistuisivat: Neukkujen kanssa oltiin vastahakoisessa liitossa, jossa tehtävässä vahvemmat Puolustusvoimat toimisi paljon paremmin ja lännen etuvartiona taas ihan sama juttu. Tulevaa kylmää sotaa ei vielä osattu ennakoida, kun se vasta samoihin aikoihin rupesi maailmalla näkymään.

Haatajan tältä osin heikkotasoinen työ tyytyy ainoastan luettelemaan ja poimimaan ohjelmia sieltä täältä. Analyysit ja yhteys ajan poliittiseen historiaan puuttuvat. Alla oleva em kokonaisohjelman liite 3/30.5.1949 osoittaa, kuinka tuolloin varauduttiin ainoastaan edelliseen sotaan. Kyky nähdä tulevaisuuteen puuttui siis täysin. Sama tilanne tosin oli myös 1960-luvulla, kun Merivoimillamme ei ollu aavistustakaan pintotorjuntaohjusten esiinmarssista. Jotain silti toteutui: Jo 1949 oltiin niin kaukonäköisiä, että esitettiin koululaivaksi 1200 tn fregattia! Tosin sen suunniteltu 4x120 mm päätykistö oli tuttua "panssarilaiva-megalomaniaa". Automatisointi tarkoitti lisääntynyttä painoa, joka ei tämänkokoisessa aluksessa onnistuisi. Ruotsin samaan aikaan jo käyttöön tulleissa Öland-luokan hävittäjissä oli 2 kpl osittain automatisoituja kaksoistorneja, mutta uppouma meni yli 2.000 tn. Liitteen 3 viittaus "ruotsalaiseen kaupunkiluokan hävittäjään" ei tarkoittanut tätä ajanmukaista hävittäjää vaan sodan aikana tehtyä Visby-luokkaa.

Toinenkin kaukonäköinen tulevaisuuden visio löytyy tarkkaan lukemalla: Piti rakentaa 20 kpl syöksyveneitä, joiden aseistuksena oli 120 mm krh. Alustana olisi toiminut brittien LCA n tapainen 10 tn maihinnousualus, jonka kantavuus tosin riitti ainoastaan hevoskuorman eli 360 kg kuljettamiseen. Atarvikkeet olisi siis pitänyt kuskata perässä muilla aluksilla eikä keikkuvalta alustalta oikeasti mihinkään osu. Eipä siten ihme, että tekniikka mahdollisti ajatuksen toteutumisen vasta tällä vuosikymmenellä.

Ei voi ei. Syypää tähän tilaan tuskin oli laivasto, joka tuloksetta kärtti teknisiin virkoihin lisää rahaa.

Siis siihen, ettei ollu laivatekniikka-inssejä. Upseerivakansseja oli täyttämättä koko 1950-luvun aina seuraavan vuosikymmenen puolivälin kolmeen ylisuureen kadettikurssiin asti. Merivoimat olisi voinut halutessaan esittää niitä muuttettaviksi siviiliviroiksi ihan omilla päätöksillään. Suosittelen laajempaa perehtymistä aiheeseen kun ainoastaan lähteenä kelvoton kirja Merivoimien historia osa 2.

 

[HotShot]

Katso liite: 84365

Nuo uppoumat on melko pieniä kun vertaa minkälainen aseistus aluksiin oli suunniteltu, liekö syynä se että Pariisin rauhansopimuksen takia ne oli kirjattu todellista pienemmiksi?

 

[Kutale]

Ruotsi kehitti salaa ydinasetta ja kemiallisia aseita kylmän sodan aikana – Amerikkalaiset kauhuissaan

Raskaan veden puute ja laskuvirhe jarruttivat Ruotsin ydinasekehittelyä, jonka poliitikot lopulta lopettivat 1960-luvulla.

www.tekniikkatalous.fi

Ruotsalaisia kiinnostivat pienet, korkeintaan 500 kiloa painavat taktiset ydinaseet. Niitä veisi määränpäähän Saab 37 Viggen -hävittäjä, Suomenkin ilmavoimia palvelleen Saab J 35 Drakenin seuraaja.

Kaikki tähtäsi siihen, että vuonna 1975 Ruotsilla olisi vähintään sata operatiivista ydinasetta.

Maa teki räjäytyskokeita tavanomaisilla pommeilla, joista joissakin oli radioaktiivisuusvaikutusten testaamiseksi mukana mitätön määrä plutoniumia. Tutkimuskäyttöön tarkoitettu aine oli peräisin briteiltä. Merkittävä osa kriittisyyskokeita pyrittiin laskemaan IBM 7090 -suurtietokoneella.

Sotaskenaariossa mietittiin vihollisen maihinnousun tai maahyökkäyksen torjumista noin sadan Viggenin kuljettamalla 20 kilotonnin aseella. Ehkäisevät toimet olisivat kohdistuneet maihinnousun valmistelusatamiin esimerkiksi Itä-Saksassa ja Suomenlahdella.

Skenaariossa pidettiin myös mahdollisena käyttää ydinaseita sekä Suomessa että Ruotsin omalla kamaralla.

 

[tulikomento]

Ruotsi kehitti salaa ydinasetta ja kemiallisia aseita kylmän sodan aikana – Amerikkalaiset kauhuissaan

Raskaan veden puute ja laskuvirhe jarruttivat Ruotsin ydinasekehittelyä, jonka poliitikot lopulta lopettivat 1960-luvulla.

www.tekniikkatalous.fi

Ruotsin Lapissa tehtailtiin koeräjäytyksiä, tosin tavanomaisilla räjähteillä.

Foajaure. Den stora smällen

En sjö som inte finns. En sprängning som skulle hållas hemlig. Så kan man väldigt kort sammanfatta Sveriges försök till kärnvapenframställning som pågick under 1950- och 60-talen. Runt om i små orter i Sverige pågick framställningen i all hemlighet. Söder..

www.forsvarsmakten.se