Kylmän sodan salaisuudet??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hejsan
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
fulcrum kirjoitti:
Noo kyllä minä jotain pikku maistiasia olisin odottanut, kun tietäjä vinkkasi ettei 152 H 88 ollut aivan niin onnistunut projekti kuin mitä se lehdistössä esitettiin. Mutta katselin juuri että lyhkäisiähän nuo esitykset on, eikä kaikkea ehdi käydä läpi (varsinkin jos joku tutkimustyö on kesken).
Klikkaa laajentaaksesi...
Kun osallistuit aktiivisesti forumin Turunmaa-meritaisteluihin, niin pitäisihän sun tietää, ettei PV ssa ole ollut kuin ainoastaan hyvin tai suorastaan erinomaisesti onnistuneita hankkeita. Jäteosista koottu Vihurikin oli todellisuudessa mainettaan parempi. Se olisi kenties lentänyt käyttöikänsä loppuun, jos ei istuvan PM n poika olis kuollu lento-onnettomuudessa. Myös 55 S 55 on kelvoton vain täällä MpNetissä, yleensä asiantunteva Reserviläinenkin kehui tekelettä. Gnat nyt oli keskentekoinen hutihankinta, jonka valmistajatehdaskin meni myyntiin kysynnän puutteessa. Saattaa olla, että ilman 1950-luvun erittäin asiantuntevaa (Ilmavoimien evp-tasoista, vrt nykyinen Siivet) lehdistökirjoittelua sekin olisi vain "korvattu uudella länsikoneella tultuaan teknisen käyttöikänsä päähän."

Vakavammin sanoen 152 H 88 projektin historian tutkijoilla on se ongelma, että kaluston käytöstä poistamisesta on kulunut vasta alle 25 vuotta. Tämä neljännesvuosisata on valtionhallinnon yleinen salaisuusraja. Monet virastot noudattavat vielä pidempiä aikoja, esim Supo ja oikeuslaitos 60 vuotta. Tämän jälkimmäisen tahon aineiston julkiseksi tulo on näkynyt aikanaan kuuluisista rikoksista tehtyinä uusina dokkareina. Siten en pidättäisi hengitystä, että tästä tykkiprojektista mitään raflaavaa lähivuosina kuullaan.

Jotain vinkkiä asiasta voisi saada, jos tutustuu tykistömme tykkimodernisointiyrityksiin 1930-luvulla. Nenosen johdolla piti vanhoista 76K02:sta tehdä uusi kevyt divisioonatykki, nimeltään esim "76 K 02-32". Koetykin jälkeen huomattiin kuitenkin, ettei hommasta tule mitään. Neukut taas onnistui, tuloksena erittäin käyttökelpoiset 76 K 02-30 ja -40. He koversivat lavettiin reiän peräytyvää putkea varten eivätkä nostaneet putkea korkeammalle.

76K02:n ongelmahan oli nimittäin se, että ase oli peräisin ajalta ennen epäsuoran ammunnan keksimistä. Se oli siis suunniteltu ainoastaan ns. suora-ammuntaan. Siten pidemmälle ammuttaessa piti lavetin takaosa kaivaa maan sisään, jotta koroa saa tarpeeksi. Tämä tietenkin vei aikaa ja oli raskasta, kuten vanhemman polven Rovajärvellä kävijät muistaa.
 
Viimeksi muokattu:
KRH-laskija kirjoitti:
En olekaan tätä kolmatta karttaa (KELA) nähnytkään, mielenkiintoista että PohPr:n perustama X AKE löytyy Länsi-Lapista ja LapJP:n perustama 2.JPr peräti Utsjoelta. Se mitä rivien välistä olen tähän asti lukenut, on että uhka tuli idästä PV:n suunnitelmissa jo 60-luvulla viimeistään...
Toki sitten Puolustusvoimat 100 vuotta kirjan mukaan ennen vuoden 1986 Kynnys-suunnitelmaa oli useita eri puolustussuunnitelmia, tuo kartta vaikuttaa taitaa sopia niistä epätodennäköiseksi katsottavaan vaihtoehtoon?
Klikkaa laajentaaksesi...

Jatkoksi toisesta ketjusta. Liitteenä oleva kartta on tosiaan KA:n Mikkelin toimipisteessä säilytetystä PSSl:n Op.Os:n aineistosta.

Tuona aikanahan oli käytännössä yksi yleissuunnitelma "Alpo", jonka pohjalta sotilasläänit tekivät omat suunnitelmansa, kuitenkin niin, että PSSlE:llä, ilma- ja merivoimilla oli omat suunnitelmat myös puolueettomuuden suojaamista varten. Suuntana tässä tapauksessa oli siis itä ja länsi (korostetusti). 1970-luvulla valmiutta suunniteltiin korotettavan muutamissa tapauksissa ja niissä suuniteltiin kahden taisteluosaston (2. JPr ja 3. JPr runko-osat) ryhmittämistä samoille alueille.

Sen lisäksi tuli huomioida idästä tullut uhka (tapaus-itä, kuten Kanninen sitä muistiossaan v. 1970 viittaa). Lähteiden valossa on kuitenkin vaikea arvioida, mistä tässä tarkalleen on kyse, sillä asiakirjoissa mainitaan kaksi rinnakkaista suunnitelmaa "PAPU" ja "KELA". Vain "KELA":sta löytyy tarkempia karttoja ja joukkojen kokoonpanoja. Ilmeisesti molemmat suunnitelmat olivat mahdollista toteuttaa "sekä-että"-periaatteella. Kyse oli siis eri tilannevaihtoehdoista. Kyse oli pitkälti siitä, että saataisiinko reservistä suoritetut joukot muodostettua siten, että KELA:n ryhmitys on ylipäänsä mahdollinen.

Pohdin aluksi samaa uhkasuunnasta, mutta tuossa kartasta löytyy myös erillinen versio, jossa lisäksi kolmas PSSl:n armeijakunnista (III AKE) on merkitty Rovaniemen ja Sodankylän väliselle alueelle. Tämä oli käytännössä "paketissa" sotilasläänin reservinä. Kaksi sen kolmesta prikaatista (41. Pr ja 42. Pr) tuli olla valmiina toimimaan Kemijärvi-Posio-välillä (Vt5 ja Vt20 suunta) tarvittaessa. KajSp:n vastuulla oli oma kaistansa.

IX AK:n tehtäväksi määriteltiin pitää Kaamasen ja Inarin alueet ja estää vihollisen tunkeutuminen Menesjärven ja Ivalon alueelle samalla estäen maahanlaskut Vt4:n alueella. RovSp:n vastuulla oli torjua maahanlaskut Rovaniemen lentokentälle ja luoda valmistelut sissitoimintaa välillä Meltaus-Rovaniemi ja Käyrämö-Vikajärvi-Rovaniemi. Tämän pohjalta pohdin, että viivytys etenisi pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Aineistosta on kuitenkin vaikea sanoa. Tämä menisi aika yksi-yhteen ruotsalaisten arvioiden kanssa (Holmströmin teos).

Lapissa olevat joukot (Kannisen aiemmassa muistiossa AK:n vanhalla numeroinnilla tehtävänä sissisodankäynti) olivat asettuneet aika tehokkaasti Itä-länsi-suuntaisten teiden väliin. Pääesikunnan aiemmissa muistioissa ja sotilasläänin harjoituksissa peräänkuulutettiin etenkin maayhteyden säilyttämistä Ruotsiin mahdollisimman pitkään ja toisaalta Ahvenanmaan sulkemista, jotta meriyhteys Pohjanlahden ylitse pysyy käytössä. 38. Prikaati oli tämän myötä erikseen reservinä Tervolan alueella.

Merkittävä osa PohmSl:n prikaateista oli tämän suunnitelman mukaisesti ryhmitetty pohjoiseen, mutta tässä haasteeksi muodostui kuitenkin niiden oikea-aikainen kuljetus Lapin alueelle, sillä ryhmittäminen kesti muutamien päivien ajan ja joukot etenivät ilmauhkan alaisena.

Löysin kuitenkin viitteitä siitä, että PSSl:n suunnitelmia oli harjoitettu operatiivisessa sotapelissä vuosina 1972 ja 1973. Vuoden 1972 sotapeli oli varsin suorasukainen, sillä vihollinen hyökkäsi idästä neljän moottoroidun jalkaväkidivisioonan ja yhden moottoroidun jalkaväkirykmentin voimin. Nämä pääsivät sotapelissä Lapin lävitse ja varsin syvälle Pohjois-Pohjanmaalle. Maayhteys Ruotsiin saatiin kuitenkin säilytettyä. Jos sotapelin viholllisjoukot asettaa kartalle, niin voi nähdä myös KELA:n soveltuvan sitä vastaan varsin hyvin, erityisesti III AKE:n osalta. Toisaalta X AK:n toiminta-alueesta päätelleen sillä oli tässä harjoituksessa aivan eri vastuualue, sen ollessa Pudasjärvi. Tämä kuitenkin edelsi KELA:a.

Sillä aineistolla, joka itselläni on saatavilla, voisin maallikkona päätellä, että suunnitelma on siltä varalta, että joukot saataisiin ryhmitettyä ennen sodan alkamista ja valmistauduttaisiin puolustamaan puolueettomuutta; samalla valmistautuen vastaamaan myös idästä tulevaan läpikulkuhyökkäykseen sekä elintärkeän alueen puolustamiseen. Sinänsä Lapissa uhkasuuntaa on myös vaikea osoittaa.
 
Viimeksi muokattu:
tulikomento kirjoitti:
Nationale Volksarmeen opetusfilmi panssareiden lähitorjunnasta.

Klikkaa laajentaaksesi...
Mikähän järki tuossa on laittaa RKG-3:n sytytin paikalleen vasta ennen heittoa? Nopeampaa olisi kasata se ennen taistelua, ettei tarvitse näpertää siellä poterossa tulituksen alla sen kanssa. Vai oliko työläisten paratiisin PST-kranaatit niin vaarallisia kuljetuksessa kasattuna?

Luulin ensin everstiluutnantti Schäferin kertovan kokemuksia panssarintorjunnasta rintamalta, mutta kertoikin vain tuijottaneensa jenkkejä Checkpoint Charliella.
 
Vaultboy kirjoitti:
Mikähän järki tuossa on laittaa RKG-3:n sytytin paikalleen vasta ennen heittoa? Nopeampaa olisi kasata se ennen taistelua, ettei tarvitse näpertää siellä poterossa tulituksen alla sen kanssa. Vai oliko työläisten paratiisin PST-kranaatit niin vaarallisia kuljetuksessa kasattuna?

Luulin ensin everstiluutnantti Schäferin kertovan kokemuksia panssarintorjunnasta rintamalta, mutta kertoikin vain tuijottaneensa jenkkejä Checkpoint Charliella.
Klikkaa laajentaaksesi...

On nämä kommarisakujen opetusfilmit silti melkein aina katsomisen arvoisia. Itse tykkään katella myös DDR:n rajajoukkojen matskuja mitä sinätuubista sattuu löytymään.
 
tulikomento kirjoitti:
On nämä kommarisakujen opetusfilmit silti melkein aina katsomisen arvoisia. Itse tykkään katella myös DDR:n rajajoukkojen matskuja mitä sinätuubista sattuu löytymään.
Klikkaa laajentaaksesi...
Myös kommentit noiden videoiden alla on hyviä, kun aina löytyy niitä jotka näkivät nämä asepalveluksessa. Avaa sitä ajankuvaa.
 
Vaultboy kirjoitti:
Myös kommentit noiden videoiden alla on hyviä, kun aina löytyy niitä jotka näkivät nämä asepalveluksessa. Avaa sitä ajankuvaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä ketjussa joku kommentoi muistaakseni muutama vuosi sitten jotain juttutuokiotaan NVA:ssa varusmiehenä palvelleen sakun kanssa. Oli todennut jotenkin näin, että he olivat oikea saksalainen armeija. Läntisen Bundeswehrin ukot olivat sotilaita vain arkipäivinä. Lähtivät aina perjantaisin ryyppäämään ja bilettämään pariksi päiväksi.
 
Vaultboy kirjoitti:
Mikähän järki tuossa on laittaa RKG-3:n sytytin paikalleen vasta ennen heittoa? Nopeampaa olisi kasata se ennen taistelua, ettei tarvitse näpertää siellä poterossa tulituksen alla sen kanssa. Vai oliko työläisten paratiisin PST-kranaatit niin vaarallisia kuljetuksessa kasattuna?
Klikkaa laajentaaksesi...
Käsittääkseni on, olen ymmärtänyt että se sytytin on todella herkkä, paljon herkempi kuin vaikka singon ammuksessa tms. Ja niiden kanssa sattui onnettomuuksia. Senhän pitää toimia suht pienillä osumanopeuksilla.
 
Rakettimies kirjoitti:
Jatkoksi toisesta ketjusta. Liitteenä oleva kartta on tosiaan KA:n Mikkelin toimipisteessä säilytetystä PSSl:n Op.Os:n aineistosta.

Tuona aikanahan oli käytännössä yksi yleissuunnitelma "Alpo", jonka pohjalta sotilasläänit tekivät omat suunnitelmansa, kuitenkin niin, että PSSlE:llä, ilma- ja merivoimilla oli omat suunnitelmat myös puolueettomuuden suojaamista varten. Suuntana tässä tapauksessa oli siis itä ja länsi (korostetusti). 1970-luvulla valmiutta suunniteltiin korotettavan muutamissa tapauksissa ja niissä suuniteltiin kahden taisteluosaston (2. JPr ja 3. JPr runko-osat) ryhmittämistä samoille alueille.

Sen lisäksi tuli huomioida idästä tullut uhka (tapaus-itä, kuten Kanninen sitä muistiossaan v. 1970 viittaa). Lähteiden valossa on kuitenkin vaikea arvioida, mistä tässä tarkalleen on kyse, sillä asiakirjoissa mainitaan kaksi rinnakkaista suunnitelmaa "PAPU" ja "KELA". Vain "KELA":sta löytyy tarkempia karttoja ja joukkojen kokoonpanoja. Ilmeisesti molemmat suunnitelmat olivat mahdollista toteuttaa "sekä-että"-periaatteella. Kyse oli siis eri tilannevaihtoehdoista. Kyse oli pitkälti siitä, että saataisiinko reservistä suoritetut joukot muodostettua siten, että KELA:n ryhmitys on ylipäänsä mahdollinen.

Pohdin aluksi samaa uhkasuunnasta, mutta tuossa kartasta löytyy myös erillinen versio, jossa lisäksi kolmas PSSl:n armeijakunnista (III AKE) on merkitty Rovaniemen ja Sodankylän väliselle alueelle. Tämä oli käytännössä "paketissa" sotilasläänin reservinä. Kaksi sen kolmesta prikaatista (41. Pr ja 42. Pr) tuli olla valmiina toimimaan Kemijärvi-Posio-välillä (Vt5 ja Vt20 suunta) tarvittaessa. KajSp:n vastuulla oli oma kaistansa.

IX AK:n tehtäväksi määriteltiin pitää Kaamasen ja Inarin alueet ja estää vihollisen tunkeutuminen Menesjärven ja Ivalon alueelle samalla estäen maahanlaskut Vt4:n alueella. RovSp:n vastuulla oli torjua maahanlaskut Rovaniemen lentokentälle ja luoda valmistelut sissitoimintaa välillä Meltaus-Rovaniemi ja Käyrämö-Vikajärvi-Rovaniemi. Tämän pohjalta pohdin, että viivytys etenisi pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Aineistosta on kuitenkin vaikea sanoa. Tämä menisi aika yksi-yhteen ruotsalaisten arvioiden kanssa (Holmströmin teos).

Lapissa olevat joukot (Kannisen aiemmassa muistiossa AK:n vanhalla numeroinnilla tehtävänä sissisodankäynti) olivat asettuneet aika tehokkaasti Itä-länsi-suuntaisten teiden väliin. Pääesikunnan aiemmissa muistioissa ja sotilasläänin harjoituksissa peräänkuulutettiin etenkin maayhteyden säilyttämistä Ruotsiin mahdollisimman pitkään ja toisaalta Ahvenanmaan sulkemista, jotta meriyhteys Pohjanlahden ylitse pysyy käytössä. 38. Prikaati oli tämän myötä erikseen reservinä Tervolan alueella.

Merkittävä osa PohmSl:n prikaateista oli tämän suunnitelman mukaisesti ryhmitetty pohjoiseen, mutta tässä haasteeksi muodostui kuitenkin niiden oikea-aikainen kuljetus Lapin alueelle, sillä ryhmittäminen kesti muutamien päivien ajan ja joukot etenivät ilmauhkan alaisena.

Löysin kuitenkin viitteitä siitä, että PSSl:n suunnitelmia oli harjoitettu operatiivisessa sotapelissä vuosina 1972 ja 1973. Vuoden 1972 sotapeli oli varsin suorasukainen, sillä vihollinen hyökkäsi idästä neljän moottoroidun jalkaväkidivisioonan ja yhden moottoroidun jalkaväkirykmentin voimin. Nämä pääsivät sotapelissä Lapin lävitse ja varsin syvälle Pohjois-Pohjanmaalle. Maayhteys Ruotsiin saatiin kuitenkin säilytettyä. Jos sotapelin viholllisjoukot asettaa kartalle, niin voi nähdä myös KELA:n soveltuvan sitä vastaan varsin hyvin, erityisesti III AKE:n osalta. Toisaalta X AK:n toiminta-alueesta päätelleen sillä oli tässä harjoituksessa aivan eri vastuualue, sen ollessa Pudasjärvi. Tämä kuitenkin edelsi KELA:a.

Sillä aineistolla, joka itselläni on saatavilla, voisin maallikkona päätellä, että suunnitelma on siltä varalta, että joukot saataisiin ryhmitettyä ennen sodan alkamista ja valmistauduttaisiin puolustamaan puolueettomuutta; samalla valmistautuen vastaamaan myös idästä tulevaan läpikulkuhyökkäykseen sekä elintärkeän alueen puolustamiseen. Sinänsä Lapissa uhkasuuntaa on myös vaikea osoittaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä on vastaavasti pari karttaa Kttsto/PE:n kirjeenvaihdosta sotapelistä vuodelta 1970. Yhtymien/KTR:ien numerointi on tässä vielä vanhan käytännön mukaan, mutta PSA on jo SA-kokoonpanossakin PSSl. Tästä ei ole paljoa muita muistiinpanoja, eikä alkutilanteesta ole tietoa, mutta pelin lopputuloksena mm. KemSp:ssä perustettava RsKiöPsto 26 muutettiin ktpstoksi jo alkuvuodesta 1971 voimaan tulleessa PTL:ssä, moottoroidulle rt:lle kun ei nähty tarvetta Pohjois-Suomessa. Ryhmitys näyttää hieman "klassisemmalta" kuin Kelassa.
 

Liitteet

  • Kt siirrot.webp
    Kt siirrot.webp
    91.4 KB · Luettu: 52
  • It siirrot.webp
    It siirrot.webp
    99.4 KB · Luettu: 52
  • Huolto.webp
    Huolto.webp
    96.1 KB · Luettu: 52
Ryhmitys ja lopputilanne vaikuttaa omiin silmiin hyvin samankaltaiselta kuin vuoden 1972 harjoituksessa. Siitä ei kuitenkaan ollut karttaliitettä arkistossa. Pohdinkin, että onkohan kyseessä vaihtoehto yllätyshyökkäyksen varalta.

PE:n Op.Os:n luonnosasiakirjoista löytyy kartta merkittävimpien esikkuntien ja joukkojen käytöstä 22.10.1969. Tuolloinhan oli voimassa operatiivinen käsky "15" ja sen salainen liite "Kalervo" (joita ei ole vieläkään tutkijoiden käytettävissä). Käytännössähän molemmat yhdistettiin toisiinsa sotilasläänitasolla. Tämän lisäksi oli erilliset suunnitelmat yllätyshyökkäyksen varalta.

Ylläoleva kartta näyttää pohjautuvan samanlaiseen armeijakuntajakoon kuin vuoden 1969 kartassa. VI AK:n alaisuudessa toimivat sen kartan perusteella molemmat PSSl:n jääkäriprikaateista tehtävänään sissisodankäynti, Kannisen v. 1970 muistion "Eräitä strategisia ja operatiivisia peruskysymyksiä" mukaan "Ake ei jää vihollisen ”sekaan” paikallispuolustusta johtamaan, ellei - sen tehtävänä ole nimenomaan sissisota (VI AKE Pohj-Suomessa)".

Jäinkin tässä pohtimaan, uusi paikallispuolustuksen tarkemmin huomioonottava operatiivinen suunnitelma "Alpo" valmistui alkuvuodesta 1971 ja oli toimeenpanovalmis vuonna 1973. Oletettavasti tällä aikavälillä suunnitelmat hakivat muotoaan. Merkittävimpänä eronahan "KELA":an on se, että siinä yksi armeijakunnnista oli vahvennettu PohmSl:n prikaateilla ja sijoitettuna Rovaniemen ympäristöön, toisaalta tehtävänään tarvittaessa siirtyä idän suuntaisten teiden suuntaan.

PohmSl:n reservien keskittämisen suhteen oli vuonna 1973 kaksi vaihteohtoa: B1 ja B2. Toteuttaminen riippui siitä, että oliko tarvetta käskeä joukot siirtymään yhä pohjoisemmaksi. Vaihtoehdossa B1 PohmSl:n alistamat joukot (38. Pr + KvPsto 77, 39. Pr, 41. Pr + RsPsto 93) keskitettäisiin Oulainen-Pulkkila-Kiuruvesi -alueelle ja vaihtoehdossa B2 edellä mainitulta alueelta Tervola-Rovaniemi-Posio-alueelle. Tämän pohjalta enteilisin, että suunnitelmissa on painotettu Rovaniemen pitämistä ja maayhteyttä Ruotsiin. Toisaalta oli valmius reagoida myös Ouluun suuntautuvan hyökkäyksen mukaisesti. Toisaalta epäiltiin, että päästäisiinkö toiminta-alueelle Lappiin traktoreilla ajoissa.

Meripuolustuksesta: Arkistosta (T-26965/D2) löytyy hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus, nimittäin RPT-72:n mietintö. Sen yhteydessä on havainnoitu rannikkoalueille suuntautuva sotilaallinen uhka, joka indikoi varsin selkeästi Neuvostoliiton hyökkäystä. Nimittäin PSSl:n alueella ei havaittu uhkaa muuten kuin pommituksien ja maahanlaskujen muodossa maaoperaatioihin liittyen. Ainoastaan meripuolustuksen totaalinen romahtaminen ja vihollisen tunkeutuminen Perämerelle muuttaisi tilanteen. PE Op.Os:lle toimitettuun karttaan oli piirretty iso punainen nuoli Neuvostoliiton suunnasta Rovaniemen ylitse. Erityisen kuvaavia ovat ESSl:n lähettämät kartat: maahanlaskudivisioonan maahanlasku lentoasemalle ja hyökkäys Itämeren ylitse.
 
Viimeksi muokattu:
Ranskasta tuli mieleeni yksi tapaus, jossa syytekohtana oli "sellaisten tietojen hankkiminen, jotka voisivat vaarantaa suhteet vieraaseen valtioon".

Itsenäisyyden Puolesta ry:n puheenjohtaja Heikki Eskelinen ja sen sihteeri yliluutnantti Pertti Olavi Riutta olivat syytettyinä, ja heidät tuomittiin. Riutta perusti vuonna 1978 ”Pohjantähti”-nimisen salaisen sotilaallisen organisaation, joka oli tarkoitettu vastarintaliikkeeksi Neuvostoliiton miehittäessä Suomen. Hän rekrytoi siihen muutamia kymmeniä jäseniä, muun muassa upseereita ja poliiseja. Riutta anasti Pohjantähden käyttöön Suomen puolustusvoimien aseita, käsikranaatteja ja räjähteitä. Riutta ja Eskelinen toimittivat Ranskan tiedustelulle Neuvostoliittoa koskeneita havaintoja vastineeksi siitä, että ranskalaiset painattivat Riutan suomentaman kirjasen Vastarintaopas.

Eskelinen ja Riutta pidätettiin huhtikuussa 1982. Heidän lisäkseen kuulusteltiin kymmenkunta mukana ollutta henkilöä. Nämä selittivät luulleensa, että kyseessä oli arkaluonteinen, mutta virallisesti hyväksytty toiminta, joten syytteet (nimikkeenä ”tahallinen ryhtyminen vieraan valtion hyödyksi sellaisten tietojen hankkimiseen, joka voi vahingoittaa Suomen suhteita vieraaseen valtioon”) rajattiin Eskeliseen ja Riuttaan. KO tuomitsi maaliskuussa 1984 Riutan ja Eskelisen ehdottomaan vankeuteen vakoilusta Ranskan hyväksi "Suomen ulkosuhteita vahingoittavalla tavalla" sekä Riutan myös ase- ja räjähderikoksista.

Kimmo Rentola: Suojelupoliisi kylmässä sodassa 1949–1991, s. 171–174 teoksessa Ratakatu 12 – Suojelupoliisi 1949–2009 (toim. Matti Simola). WSOY, Helsinki 2009.
 
Hollantilainen tv-ryhmä tutkiskelee Saksojen välistä rajaa ja käy myös jaetussa Berliinissä. 80-luvun alkua. Tekstit löytyy enkuksi.

 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top