Kylmän sodan salaisuudet??

Kun itsenäisyyden alkuajoista sotiin asti rajamiehiä ja siviileitäkin kaapattiin Neuvostoliittoon sikäläisten rajamiesten toimesta, niin olisiko mahdollisen konfliktin tulon voinut huomata kylmän sodan aikana siitä, että taas rajamiehiä katoilee naapurin puolelle? Vaikka eihän se rajamies välttämättä mitään tärkeää tiedä, mutta mahdollisuus on kuitenkin saada siitä jotain mielenkiintoista irti.
 
Kun itsenäisyyden alkuajoista sotiin asti rajamiehiä ja siviileitäkin kaapattiin Neuvostoliittoon sikäläisten rajamiesten toimesta, niin olisiko mahdollisen konfliktin tulon voinut huomata kylmän sodan aikana siitä, että taas rajamiehiä katoilee naapurin puolelle? Vaikka eihän se rajamies välttämättä mitään tärkeää tiedä, mutta mahdollisuus on kuitenkin saada siitä jotain mielenkiintoista irti.

50-luvulle saakka neukut harjoittivat itärajalla ns. pintavakoilua. Koettivat värvätä tiedottajiksi ja ihan suoraan vakoojiksikin raja-alueen siviiliväestöä. Ja tekivät samaa rajamiehillekin. Tuohon aikaan palkkaus oli heikko ja monelle viina maistui liikaa. RVL:n riveistä värvätty korkea-arvoisin petturiksi ryhtynyt mies oli kapteeni Uule Petäjä. Rajajoukoissa sodissa palvellut mies. Katsoi ettei saanut esimiehiltä riittävää tunnustusta ja katkeroitui. Oli venäläisille otollinen kohde.

Pääasiassa neukut koettivat päästä selville rajaseudun asukkaista ja heidän liikkeistään. Rajamiehiä kannatti värvätä tietenkin siksi että päästäisiin perille rajapartioiden liikkeistä, taktiikoista jne.
 
Olihan tämä tietysti pläkkiselvää koko upseeristolle, joka ainoana valtion henkilöstöryhmistä välttyi kokonaan suomettumiselta. Samaa ei voinu sanoa esim poliisista tai virkamiehistöstä. Poliitikoissa nyt on omat opportunistinsa joka maassa. Mutta meidän oli otettava huomioon mahdolliset YYA-konsultaatiot joissa suunnitelmiamme olisi voitu joutua esittelemään neukuille.

Eikä vain esittelemään vaan kyllähän kovassa paikassa olisi YYA ollut muutakin kuin vain herraseurueen vierailu pääesikunnassa.

Kovin on vähän kirjoitettu yhtään missään siitä, miten suomalaiset upseerit kokivat paikkansa eli maailmanpalossa olisivat taistelleet puna-armeijan liittolaisena. Ainakin siihen on pitänyt vakavasti valmistautua.

Tuota taustaa vasten aika rohkeata sanoa, että vain upseerit olisivat olleet ei-suomettuneita.
 
Eikä vain esittelemään vaan kyllähän kovassa paikassa olisi YYA ollut muutakin kuin vain herraseurueen vierailu pääesikunnassa.
Siitä nyt kuitenkin olisi aloitettu jo rauhan aikana. 1961 Noottikriisissä tätä mahdollisuutta oikeasti pelättiin. Myöhemmin paljastui, että kyseessä oli Kekkosen valtapelit neukkujen kanssa.
Tuota taustaa vasten aika rohkeata sanoa, että vain upseerit olisivat olleet ei-suomettuneita.

Ei-suomettuneita yksiloitähän oli paljonkin, mutta kokonaista yhteiskunnan osaa kun miettii, niin ei taida muita ryhmiä löytyä. Syynä tähän oli tietenkin yhtenäinen koulutus ja sen mukana sama ajatusmaailma.
Puna-armeijan liittolaisiksi ei varmasti oltais edes kelvattu. Eihän Laidonerin Viron armeijakaan liittyny Puna-armeijan osaksi. Upseerit ja aliupseerit vankileireille ja uusi miehistö kutsuntojen kautta.
 
Viimeksi muokattu:
Siitä nyt kuitenkin olisi aloitettu jo rauhan aikana. 1961 Noottikriisissä tätä mahdollisuutta oikeasti pelättiin. Myöhemmin paljastui, että kyseessä oli Kekkosen valtapelit neukkujen kanssa.

Kekkosen vehkeilyt on tietysti oma lukunsa, mutta jos maailmanpoliittinen tilanne olisi ajautunut väärään suuntaan, niin tilanne olisi voinut tulla eteen Kekkosesta riippumatta.
 
Siitä nyt kuitenkin olisi aloitettu jo rauhan aikana. 1961 Noottikriisissä tätä mahdollisuutta oikeasti pelättiin. Myöhemmin paljastui, että kyseessä oli Kekkosen valtapelit neukkujen kanssa.

Mitäs muuta olisi voitu tehdä? Jos konflikti olisi tullut kylmän sodan alkuvaiheissa (1948-1956) ei Suomella puolustuskykyä juuri ollut ja kai lähinnä olisi perustettu ilmapuolustuksen ja meripuolustuksen joukot, luovutettu lentokenttiä PVO:lle, tutka-aseman paikkoja, satamia tukikohdiksi ym. ja toivottu parasta, eli sitä että savun hälvettyä SAC:n pommitusten jäljiltä Neuvostoliittoa ei olisi ollut olemassa " ("Smoking Radiating Ruin at the End of Two Hours"). Tämän jälkeiselle ajalle eittämättä olisi ollut mahdollisuus tehdä vapaussodat ts. ajaa neuvostojoukot pois maasta. Kylmän sodan alkuvaiheen suunnitelmissa SAC:n ydinasepommarien iskureitti kulki juurikin Etelä-Suomen yli, ja varmaan NL teki samat päätelmät.

1956-n. 1967 USA:n ydinaseylivoima oli niin suuri, että äkillisessä konfliktissa suurin uhka olisi ollut Suomeen kantautuva laskeuma. Toki myös se, että YYA-neuvotteluissa ennen konfliktia NL olisi saanut Suomesta ilmapuolustuksensa palasen ja näin Suomi olisi altistunut USA:n ydiniskuille. SIOP:ssa ydinaseita käytettiin aika liberaalisti, eiköhän niitä olisi Ilmavoimien tukikohtiin ja tutka-asemillekin riittänyt.

Mitäpä Suomi olisi voinut tehdä, sanotaan aikavälillä 1948-1967, jos NL olisi vaatinut YYA sopimuksen täytäntöönpanoa kansainvälisen kriisin aikana? Mitään apua ei olisi ollut tulossa mistään, puolustuskykyä ei oikein ollut ja oliko tahtoakaan? Riskinä mahdollisesti nopea alueen haltuunotto taktisia ydinaseita tukena käyttäen?

1960-luvun lopulta eteenpäin pommikoneiden merkitys pieneni, joten painetta ilmapuolustuksen laajentamiseksi ei juuri ollut. Tilanne muuttui 1980-luvulla kun USA:n tukialusten suunniteltiin tukeutuvan Norjaan ja myös risteilyohjusten parhaat reitit kulkivat Suomen yli. Samalla toki Suomen ilmapuolustus oli voimistunut ja tekniset mahdollisuudet tilannetiedon jakamiseksi parantuivat. Pahimmassa tapauksessa oltaisiin oltu molempien osapuolten maalina - USA:n maalina ydiniskujen läpipääsyn varmistamiseksi, NL:n maalina koska laskettiin mahdollisesti vihamieliseksi puolueettomaksi.

Sinänsä olisi mielenkiintoista tietää, miten Puolustusvoimat varautuivat ydinsodan jälkeiseen aikaan. Julkaisut ja huoltovarmuus viittaavat siihen, että varautumista on jollain tasolla tehty.
 
Viimeksi muokattu:
Mitäs muuta olisi voitu tehdä? Jos konflikti olisi tullut kylmän sodan alkuvaiheissa (1948-1956) ei Suomella puolustuskykyä juuri ollut ja kai lähinnä olisi perustettu ilmapuolustuksen ja meripuolustuksen joukot, luovutettu lentokenttiä PVO:lle, tutka-aseman paikkoja, satamia tukikohdiksi ym. ja toivottu parasta, eli sitä että savun hälvettyä SAC:n pommitusten jäljiltä Neuvostoliittoa ei olisi ollut olemassa " ("Smoking Radiating Ruin at the End of Two Hours"). Tämän jälkeiselle ajalle eittämättä olisi ollut mahdollisuus tehdä vapaussodat ts. ajaa neuvostojoukot pois maasta. Kylmän sodan alkuvaiheen suunnitelmissa SAC:n ydinasepommarien iskureitti kulki juurikin Etelä-Suomen yli, ja varmaan NL teki samat päätelmät.

1956-n. 1967 USA:n ydinaseylivoima oli niin suuri, että äkillisessä konfliktissa suurin uhka olisi ollut Suomeen kantautuva laskeuma. Toki myös se, että YYA-neuvotteluissa ennen konfliktia NL olisi saanut Suomesta ilmapuolustuksensa palasen ja näin Suomi olisi altistunut USA:n ydiniskuille. SIOP:ssa ydinaseita käytettiin aika liberaalisti, eiköhän niitä olisi Ilmavoimien tukikohtiin ja tutka-asemillekin riittänyt.

Mitäpä Suomi olisi voinut tehdä, sanotaan aikavälillä 1948-1967, jos NL olisi vaatinut YYA sopimuksen täytäntöönpanoa kansainvälisen kriisin aikana? Mitään apua ei olisi ollut tulossa mistään, puolustuskykyä ei oikein ollut ja oliko tahtoakaan? Riskinä mahdollisesti nopea alueen haltuunotto taktisia ydinaseita tukena käyttäen?

1960-luvun lopulta eteenpäin pommikoneiden merkitys pieneni, joten painetta ilmapuolustuksen laajentamiseksi ei juuri ollut. Tilanne muuttui 1980-luvulla kun USA:n tukialusten suunniteltiin tukeutuvan Norjaan ja myös risteilyohjusten parhaat reitit kulkivat Suomen yli. Samalla toki Suomen ilmapuolustus oli voimistunut ja tekniset mahdollisuudet tilannetiedon jakamiseksi parantuivat. Pahimmassa tapauksessa oltaisiin oltu molempien osapuolten maalina - USA:n maalina ydiniskujen läpipääsyn varmistamiseksi, NL:n maalina koska laskettiin mahdollisesti vihamieliseksi puolueettomaksi.

Sinänsä olisi mielenkiintoista tietää, miten Puolustusvoimat varautuivat ydinsodan jälkeiseen aikaan. Julkaisut ja huoltovarmuus viittaavat siihen, että varautumista on jollain tasolla tehty.

Kerrotaan että kun uunituore puolustusministeri Robert McNamara kuunteli SAC:n briiffiä vuonna 1961, kysyi tämä mitä Helsingille tapahtuu kun Leningrad ja Viron rannikkoseudun kohteet tuhotaan massiivisilla ydiniskuilla. Ja kunnon overkill -asennehan jenkeillä oli. Eli varmuuden vuoksi pommeja olisi käytetty useita per kohde. Kuulemma vastaus oli jotain tyyliin: "Jos tuulee Helsingin suuntaan, niin saavat tappavan säteilyannoksen muutamassa tunnissa."
 
Kerrotaan että kun uunituore puolustusministeri Robert McNamara kuunteli SAC:n briiffiä vuonna 1961, kysyi tämä mitä Helsingille tapahtuu kun Leningrad ja Viron rannikkoseudun kohteet tuhotaan massiivisilla ydiniskuilla. Ja kunnon overkill -asennehan jenkeillä oli. Eli varmuuden vuoksi pommeja olisi käytetty useita per kohde. Kuulemma vastaus oli jotain tyyliin: "Jos tuulee Helsingin suuntaan, niin saavat tappavan säteilyannoksen muutamassa tunnissa."

Juu, 1960-luvun alussa jenkkien megatonnimäärät olivat suurimmilaan. Laskeumalta suojautumista varten Suomessa rakennettiin ahkerasti väestönsuojia. Toisaalta tuolloin käytety laskeumamallit olivat puutteellisia, jo sisätiloihin suojautuminen olisi auttanut pahimmalta.
 
Tuota taustaa vasten aika rohkeata sanoa, että vain upseerit olisivat olleet ei-suomettuneita

Olisiko upseeristo kieltäytynyt noudattamasta valtiojohdon määräystä puolllustaa isämmaata länsihyökkäystä vastaan vai miten se mahtoi olla?

No, aika ja voimasuhteet olivat sellaisia, että itä-länsi-karkelossa olisi suomalaiset ja Suomi jauhautunut silkaksi paskaksi rajamaana. Olisi ollut suunnilleen se ja sama, mitä upseeristo olisi tehnyt tai jättänyt tekemättä. Jotain leikkivastarintaa siinä olisi voitu härvätä ja pamputtaa tai ampua kommunisteja kotimaassa, mutta siihen se olisi jäänyt.
 
Olisiko upseeristo kieltäytynyt noudattamasta valtiojohdon määräystä puolllustaa isämmaata länsihyökkäystä vastaan vai miten se mahtoi olla?

No, aika ja voimasuhteet olivat sellaisia, että itä-länsi-karkelossa olisi suomalaiset ja Suomi jauhautunut silkaksi paskaksi rajamaana. Olisi ollut suunnilleen se ja sama, mitä upseeristo olisi tehnyt tai jättänyt tekemättä. Jotain leikkivastarintaa siinä olisi voitu härvätä ja pamputtaa tai ampua kommunisteja kotimaassa, mutta siihen se olisi jäänyt.

Varsinkin kun meillä on referenssinä 1944. Kun käsky kävi sotia Saksaa vastaan, sujui se melko kivuttomasti vaikka takana oli liittolaissuhde. Amerikkalaisten pommarien alas ampuminen tai vihreiden barettien tms. torjuminen olisi tuskin herättänyt vastaavaa tunnereaktiota. Muunlaista uhkaa Suomea vastaan ei lännen taholta olisi ehtinyt oikein missään realistisessa konfliktitilanteessa tulla.

Paras toivohan tuossa tilanteessa olisi ollut sodan päättyminen NL:n häviöön, jolloin mahdollisella aiemmalla vastarinnalla olisi vaan vaarannettu sodan jälkeisen tilanteen haltuunotto, tai riskeerattu esim. ydinaseiden käyttöä Suomea vastaan.

Todennäköisesti tuossa tilanteessa olisi toki vuodettu tiedustelutietoa länteen, jotta Suomen kohteiden maalitus olisi pysynyt minimaalisena. Toki tympeä, jos esim. Malmi olisi ollut NL:n hävittäjätukikohta ja Lauttasaari tutka-aseman paikka...
 
Olisiko kukaan voinut tehdä uskottavaa avunpyyntöä länteen, jos kylmä sota olisi kuumentunut? Ja olisiko sieltä tullut muuta kuin vihreitä baretteja tms. tiedustelijoita ja kommandoja? Olisiko länsi kyennyt/halunnut miehittää/auttaa Suomea ennen ydinaseiden lentämistä? Entä sen jälkeen? Mikä olisi ollut antautumisprosentti länttä vastaan sotiessa, jos ajattelee ettei into olisi sotia niitä vastaan?

Olimmeko/olemmeko vain asemassa jossa joka sotaskenaariossa meille jää musta pekka käteen? Suurvaltojen välissä on hauskaa asua.
 
Olisiko kukaan voinut tehdä uskottavaa avunpyyntöä länteen, jos kylmä sota olisi kuumentunut? Ja olisiko sieltä tullut muuta kuin vihreitä baretteja tms. tiedustelijoita ja kommandoja? Olisiko länsi kyennyt/halunnut miehittää/auttaa Suomea ennen ydinaseiden lentämistä? Entä sen jälkeen? Mikä olisi ollut antautumisprosentti länttä vastaan sotiessa, jos ajattelee ettei into olisi sotia niitä vastaan?

Olimmeko/olemmeko vain asemassa jossa joka sotaskenaariossa meille jää musta pekka käteen? Suurvaltojen välissä on hauskaa asua.

Parhaimman saatavissa olevan tiedon mukaan kolmas maailmansota olisi ollut ydinsota alusta lähtien.

Ennen sotatoimien syttymistä olisi varmaankin tullut tiedustelutietoa ja ehkä jotain asetoimituksia - jos asetoimituksia olisi uskallettu ottaa vastaan. Kylmän sodan ensimmäisellä puoliskolla kolmannen maailmansodan alettua erikoisjoukkoja olisi tullut Ruotsista, Norjasta ja USA:sta.

Karkeasti aikavälillä 1948-1955 kyseessähän ei olisi ollut Norjan tai USA:n osalta mikään apu, vaan kyseessä olisi ollut Suomen puolustuksen heikentäminen, olisihan Suomi ollut osa Neuvostoliiton ilmapuolustusta tavalla tai toisella sekä hyökkäystie Ruotsiin ja Norjaan. Kuinka kauan NL:n musertaminen strategisilla pommituksilla olisi kestänyt, viikkoja, kuukausia vai vuoden? -on kysymys erikseen.

Karkeasti 1955-1965, USA:n ydinasevoiman kulta-aikana, erikoisjoukot eivät olisi ehtineet tulla maahan ennen kuin NL olisi tuhottu.

Mitään antautumista länttä vastaan ei oikein olisi voinu tulla, sillä eihän länsi olisi ehtinyt hyökätä millään joukoilla Suomeen ennen kuin ydinaseet olisivat tuhonneet Neuvostoliiton sodankäyntikyvyn.
 
Kai kylmän sodankin aikana olisi voinut olla paikallisia kahakoita, joissa ei olisi sotilasliitot astuneet toistensa alueelle.

Kuten nyt vaikka Neuvostoliiton rajattu operaatio NATO:on ja länteen kuulumattomassa Suomessa.

Olisiko meitä kukaan auttanut?
 
Kai kylmän sodankin aikana olisi voinut olla paikallisia kahakoita, joissa ei olisi sotilasliitot astuneet toistensa alueelle.

Kuten nyt vaikka Neuvostoliiton rajattu operaatio NATO:on ja länteen kuulumattomassa Suomessa.

Olisiko meitä kukaan auttanut?

Kyllä, puhuinkin kolmannesta maailmansodasta.

Erillisoperaatiossa NL vs. Suomi kukaan tuskin olisi auttanut humanitääristä ja tiedusteluapua lukuun ottamatta.
Tuollaisessa konfliktissa PV:n tärkein tehtävä olisi ollut interventiokynnyksen nostaminen mahdollisimman korkeaksi ja toisaalta intervention tekeminen mahdollisimman kalliiksi. Jos kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti konflikti olisi kestänyt pidempään, ehkä tuolloin apua olisi voinut tulla materiaalin muodossakin - a la talvisota.

Tämä kaikki nojatuolikenraalieverstin pätevyydellä.
 
Back
Top