Taitaa kuulua edelleen -salattujen kansioiden- osastolle.
Ihan -varmaa- syytä kaiketi ei koskaan saatu tietää....tai ainakaan sitä ei ole julkaistu. Oikaiskaa, jos aihetta?
Kylmän sodan salaisuudet??
- Viestiketjun aloittaja Hejsan
- Aloitus PVM
Taitaa kuulua edelleen -salattujen kansioiden- osastolle.
Ihan -varmaa- syytä kaiketi ei koskaan saatu tietää....tai ainakaan sitä ei ole julkaistu. Oikaiskaa, jos aihetta?
YYA-Suomelle Inarin ohjustapaus oli nolo.
areena.yle.fi
Inarin ohjuskriisi | Muisti
Neuvosto-ohjus katosi Lapin kaamokseen keskellä kylmää sotaa. Ohjusjahti oli maailmalla uutinen, jossa oli sekä uhkaavia että huvittavia käänteitä. Mukana tarinassa olivat niin USA:n puolustusministeri kuin joulupukki.
Taitaa kuulua edelleen -salattujen kansioiden- osastolle.
PV:n asiakirjoilla ei ole muusta valtionhallinnosta poiketen mitään julkiseksi tuloaikaa vaan on tehtävä erikseen päätös julkisuudesta. Tutkimuslupia saattaisi saada jo aiheena olisi esimerkiksi varikkojärjestemän historia.
Nämä onnettomuudet ovat erilaisia kun edellä käsitellyt laivatapahtumat. Karjalan tapauksessa todettiin perusteellisten tutkimusten jälkeen, että virheellisesti toiminut sytytin aiheutti putkiräjähdyksen. Proto on aina proto mutta Bofors oli sitoutunut myymään toimivan tykin. Niinpä koko homma tarvittavine muutostöineen meni takuuseen. Jenkit taas raivasi onnettomuuspaikan nopeasti ja tutki ainoastaan pintapuolisesti edellä kerrotuista syistä.
Uudenkylän räjähdyksen aiheuttajaa ei taas koskaan saatu selville. Kaikkea ei varmaan selostuksiin päätynyt mutta ei ehkä myöskään tarkoituksella salailtu. Komentaja Keinonen oli hiljattain aloittanut virassaan ja hän sai Kekkosen kovasanaiset moitteet, kun kertoi lehdistölle määrärahojen puutteen aiheuttavan työturvallisuuden vaarantumisen varikoilla. Sota-aikaiset ruudit oli silloin ainoastaan runsaat 20 v vanhoja eikä ole todennäköisimpien syiden joukossa. Paljon vaarallisempia olivat esimerkiksi piktriinihappopohjaiset kranaattien täyteaineet (siis räjähdys-). Ne tuli sitä herkemmiksi mitä enemmän aikaa kului. Yhtenä veikkauksena esitettiin myös luolan katosta pudonneen lohkareen aiheuttamaa kineettistä pistekuormaa.
Kotkan edustalla sattui. Heittivät kuuntelulaitteet mereen hätäpäissään. Supo naarasi ne myöhemmin ylös. Asialla oli Ruotsin IB.
Informationsbyrån – Wikipedia
Heinäkuussa 1977 Neuvostoliiton sisäisellä lennolla ollut Aeroflotin kone kaapattiin ja se laskeutui Helsinki-Vantaalle. Tätä seurannut panttivankidraama oli kiusallinen YYA-Suomelle.
areena.yle.fi
Terrorismin pelko | Muisti
V. 1977 terrorismin pelko häivähti Suomessa. Kesällä kaapattiin lentokone Helsinkiin ja syksyllä Saksan tiedustelu varoitti terroristiuhasta. Baader-Meinhof-ryhmän epäiltiin iskevän Helsinki-Vantaan lentokentälle.
Saimaan kanava ja kylmä sota.
yle.fi
Neuvostoliiton raja oli tiukassa säpissä kylmän sodan aikana – suomalaiset pääsivät silti Rättijärven klubille, jossa juttu kulki ja juoma virtasi
Saimaan kanavan vuokra-alueella oli erikoinen rajajärjestely, jossa suomalaiset pääsivät kulkuluvilla Rättijärven klubille tapaamaan viipurilaisia.
yle.fi
JR49
Respected Leader
Vanha juttu vuodelta 2009. En ota kantaa, kuka muistaa oikein tai väärin, mutta mielenkiintoista. Voinee kirvoittaa pari kommenttia, vaikka todennäköisesti ollut jossain ketjussa jo esillä ennenkin.
Salpa-vaellus kun on peruttu, niin pyhinä tutkin paikkoja, jonne voisi tehdä omatoimiretkeilyä. Harparskog-linja nousi esille, sitä on kovasti kehuttu. Niin tuli tällainen juttu silmille.
Nosto:
Hangon rintamalla toimittiin kuitenkin toisin.
Kanninen ei vain ole tietoinen asiasta, koska päätös valmiustason nostosta tehtiin pääesikunnan sijaan alueellisella tasolla joko Uudenmaan prikaatissa tai Hangon rannikkopatteristossa.
Hangon rannikkopatteriston komentajana 1980-luvulla toiminut prikaatikenraali evp. Asko Kilpinen vahvistaa, että Harparskog-linja todella aseistettiin 1960-luvun lopulla.
– Ja raskaasti aseistettiinkin. Raskaalla aseistuksella tarkoitan, että siellä oli panssarintorjuntatykit ja kiinteät Maxim-konekiväärit. Nämä aseet pidettiin täydessä toimintakunnossa pitkälle 1980-luvulle asti, Asko Kilpinen muistelee.
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/47785/Puolustusvoimat+aseisti+++Hangon+rintaman+uudelleen
Tshekkoslovakian miehitys säikäytti 1960-luvun lopulla
Puolustusvoimat aseisti Hangon rintaman uudelleen
Harparskog-linjan betonibunkkerit aseistettiin 1960-luvun lopulla muun muassa näillä Maxim-konekivääreillä. Tämä Maxim on pistetty paikoilleen jälkeenpäin turismitarkoituksia varten.
Turun Sanomat
ESKO PIHKALA
Puolustusvoimat teki 1960-luvun lopulla perusteellisen inventaarion, jossa tarkistettiin talvi- ja jatkosodan aikaisten puolustuslinjojen linnoituslaitteiden käyttökelpoisuus.
Samoihin aikoihin Hankoniemen poikki kulkeva Harparskog-linja aseistettiin uudelleen.
Nämä tuoreet tiedot tuovat lisävaloa historiantutkijoiden pitkäaikaiseen kiistaan siitä, johtiko Neuvostoliiton elokuussa 1968 toimeenpanema Tshekkoslovakian miehitys Suomessa sotilaallisen valmiustason nostamiseen.
Haparskog-linja
harrastuksena
Hankolainen Pekka Silvast on tutkinut Harparskog-linjan vaiheita harrastuksenaan.
Hänen mukaansa Harparskogin aseistaminen oli Suomen reaktio Tshekkoslovakian tapahtumiin sekä sitä seuranneeseen Neuvostoliiton pääministerin Aleksei Kosyginin Hangon-vierailuun lokakuussa 1968.
Kosyginin vierailu oli ollut sokkihoitoa maamme sotilasjohdolle.
Neuvostoliittolaisen sota-aluksen yllättävä ilmaantuminen Hangon satamaan oli saanut Hangon rannikkopatteriston nostamaan tykistövalmiuttaan, kun sana presidentti Urho Kekkosen ja Kosyginin salaisesta tapaamisesta ei ollut tavoittanut patteriston esikuntaa.
– Nämä tekijät johtivat siihen, että Suomi nosti 60-luvun lopulla valmiuttaan ja alkoi aseistaa vanhoja sota-ajan asemia uudelleen. Tietoni ovat ensi käden tietoa, koska isäni, eversti Pentti Silvast työskenteli tuolloin pääesikunnan aseosastolla, Pentti Silvast kertoo.
Pääesikunta
ei nähnyt vaaraa
Vuonna 1968 pääesikunnan operatiivisen osaston päällikkönä toiminut kenraaliluutnantti evp. Ermei Kanninen vahvistaa vain osan Silvastin tarinasta.
Puolustusvoimat todellakin kävi 1960-luvun lopulla läpi vanhat puolustuslinjansa – esimerkiksi Salpalinjan Itä-Suomessa.
Ermei Kannisen mukaan niitä ei kuitenkaan aseistettu. Hän myös kiistää, että inventaario olisi tehty siksi, että Suomi koki Neuvostoliiton olevan akuutti uhka.
Kannisen mukaan pääesikunta veti Tshekkoslovakian miehityksestä kaksi suurta johtopäätöstä.
Yhtäältä katsottiin, että Suomen on varmistettava kaikki rajansa siltä varalta, että Neuvostoliitto ryhtyy toimenpiteisiin. Tämä vauhditti Suomen päätöstä järjestää puolustuksensa uudelleen.
– Tshekkoslovakian miehityksen opetus oli se, että oli siirryttävä alueelliseen puolustusjärjestelmään. Niinpä me sitä silmällä pitäen tarkastimme nämä vanhat linnoituslaitteet selvittääksemme, onko niillä vielä käyttöä. Ja eihän niillä ollut, Kanninen toteaa.
Toisaalta pääteltiin, ettei Neuvostoliitto ollut Suomelle sillä hetkellä uhka.
– Jos Varsovan liitolla oli noin suuria sisäisiä ongelmia, että jäsenvaltio oli miehitettävä, niin ei siinä tilanteessa olisi ollut mitään järkeä hyökätä Suomeen.
– Päinvastoin Neuvostoliiton tavoite oli, ettei anneta länsivalloille syytä puuttua heidän sisäisiin ongelmiinsa, Kanninen muistuttaa.
Hän vakuuttaa, ettei Tshekkoslovakian miehitys näin ollen johtanut Suomessa konkreettisiin toimiin valmiustason nostamiseksi.
Itäisen maanpuolustusalueen entinen komentaja, kenraaliluutnantti evp. Heikki Koskelo antaa Kanniselle taustatukea.
– Salpalinjaa ei koskaan aseistettu uudelleen, mutta meillä oli aina 70-luvulle alueellisen puolustusjärjestelmän tuloon asti valmius käyttää sitä tarvittaessa, Koskelo toteaa.
Hangossa omat
johtopäätökset
Hangon rintamalla toimittiin kuitenkin toisin.
Kanninen ei vain ole tietoinen asiasta, koska päätös valmiustason nostosta tehtiin pääesikunnan sijaan alueellisella tasolla joko Uudenmaan prikaatissa tai Hangon rannikkopatteristossa.
Hangon rannikkopatteriston komentajana 1980-luvulla toiminut prikaatikenraali evp. Asko Kilpinen vahvistaa, että Harparskog-linja todella aseistettiin 1960-luvun lopulla.
– Ja raskaasti aseistettiinkin. Raskaalla aseistuksella tarkoitan, että siellä oli panssarintorjuntatykit ja kiinteät Maxim-konekiväärit. Nämä aseet pidettiin täydessä toimintakunnossa pitkälle 1980-luvulle asti, Asko Kilpinen muistelee.
Kilpisen mukaan valmiustason noston syynä oli nimenomaan Tshekkoslovakian miehitys, mikä pisti uhka-analyysit uusiksi.
– Tämä näkyi puolustusaktiviteettien lisääntymisenä kautta linjan, esimerkiksi kertausharjoituksia lisättiin. Maamme rannikkopuolustus pistettiin erittäin korkeaan valmius - ja toimintakuntoon. Ei se ollut mitään huuhaata eikä siitä annettu ulospäin mitään merkkejä, Kilpinen toteaa.
Tarinoissa dramatiikkaa
Kenraaliluutnantti evp. Ermei Kanninen kertoo vuoden 1968 sotaharjoituksista päätetyn jo ennen maailmanpoliittista kriisiä, joten niiden päällekkäisyys Tshekkoslovakian miehityksen kanssa oli hänen mukaansa pelkkä onnekas sattuma.
Hän itse ei muista silloisia tapahtumia yhtä dramaattisina kuin tutkijat ovat myöhemmin ne esittäneet.
– Näistä vuoden 1968 tapahtumista on jauhettu Suomessa vuosikausia. Ja mitä pidemmälle vuodet vierivät, sen tarunhohtoisemmiksi tapahtumat tuntuvat käyvän, Kanninen tuumaa.
Salpa-vaellus kun on peruttu, niin pyhinä tutkin paikkoja, jonne voisi tehdä omatoimiretkeilyä. Harparskog-linja nousi esille, sitä on kovasti kehuttu. Niin tuli tällainen juttu silmille.
Nosto:
Hangon rintamalla toimittiin kuitenkin toisin.
Kanninen ei vain ole tietoinen asiasta, koska päätös valmiustason nostosta tehtiin pääesikunnan sijaan alueellisella tasolla joko Uudenmaan prikaatissa tai Hangon rannikkopatteristossa.
Hangon rannikkopatteriston komentajana 1980-luvulla toiminut prikaatikenraali evp. Asko Kilpinen vahvistaa, että Harparskog-linja todella aseistettiin 1960-luvun lopulla.
– Ja raskaasti aseistettiinkin. Raskaalla aseistuksella tarkoitan, että siellä oli panssarintorjuntatykit ja kiinteät Maxim-konekiväärit. Nämä aseet pidettiin täydessä toimintakunnossa pitkälle 1980-luvulle asti, Asko Kilpinen muistelee.
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/47785/Puolustusvoimat+aseisti+++Hangon+rintaman+uudelleen
Tshekkoslovakian miehitys säikäytti 1960-luvun lopulla
Puolustusvoimat aseisti Hangon rintaman uudelleen
Harparskog-linjan betonibunkkerit aseistettiin 1960-luvun lopulla muun muassa näillä Maxim-konekivääreillä. Tämä Maxim on pistetty paikoilleen jälkeenpäin turismitarkoituksia varten.
Turun Sanomat
ESKO PIHKALA
Puolustusvoimat teki 1960-luvun lopulla perusteellisen inventaarion, jossa tarkistettiin talvi- ja jatkosodan aikaisten puolustuslinjojen linnoituslaitteiden käyttökelpoisuus.
Samoihin aikoihin Hankoniemen poikki kulkeva Harparskog-linja aseistettiin uudelleen.
Nämä tuoreet tiedot tuovat lisävaloa historiantutkijoiden pitkäaikaiseen kiistaan siitä, johtiko Neuvostoliiton elokuussa 1968 toimeenpanema Tshekkoslovakian miehitys Suomessa sotilaallisen valmiustason nostamiseen.
Haparskog-linja
harrastuksena
Hankolainen Pekka Silvast on tutkinut Harparskog-linjan vaiheita harrastuksenaan.
Hänen mukaansa Harparskogin aseistaminen oli Suomen reaktio Tshekkoslovakian tapahtumiin sekä sitä seuranneeseen Neuvostoliiton pääministerin Aleksei Kosyginin Hangon-vierailuun lokakuussa 1968.
Kosyginin vierailu oli ollut sokkihoitoa maamme sotilasjohdolle.
Neuvostoliittolaisen sota-aluksen yllättävä ilmaantuminen Hangon satamaan oli saanut Hangon rannikkopatteriston nostamaan tykistövalmiuttaan, kun sana presidentti Urho Kekkosen ja Kosyginin salaisesta tapaamisesta ei ollut tavoittanut patteriston esikuntaa.
– Nämä tekijät johtivat siihen, että Suomi nosti 60-luvun lopulla valmiuttaan ja alkoi aseistaa vanhoja sota-ajan asemia uudelleen. Tietoni ovat ensi käden tietoa, koska isäni, eversti Pentti Silvast työskenteli tuolloin pääesikunnan aseosastolla, Pentti Silvast kertoo.
Pääesikunta
ei nähnyt vaaraa
Vuonna 1968 pääesikunnan operatiivisen osaston päällikkönä toiminut kenraaliluutnantti evp. Ermei Kanninen vahvistaa vain osan Silvastin tarinasta.
Puolustusvoimat todellakin kävi 1960-luvun lopulla läpi vanhat puolustuslinjansa – esimerkiksi Salpalinjan Itä-Suomessa.
Ermei Kannisen mukaan niitä ei kuitenkaan aseistettu. Hän myös kiistää, että inventaario olisi tehty siksi, että Suomi koki Neuvostoliiton olevan akuutti uhka.
Kannisen mukaan pääesikunta veti Tshekkoslovakian miehityksestä kaksi suurta johtopäätöstä.
Yhtäältä katsottiin, että Suomen on varmistettava kaikki rajansa siltä varalta, että Neuvostoliitto ryhtyy toimenpiteisiin. Tämä vauhditti Suomen päätöstä järjestää puolustuksensa uudelleen.
– Tshekkoslovakian miehityksen opetus oli se, että oli siirryttävä alueelliseen puolustusjärjestelmään. Niinpä me sitä silmällä pitäen tarkastimme nämä vanhat linnoituslaitteet selvittääksemme, onko niillä vielä käyttöä. Ja eihän niillä ollut, Kanninen toteaa.
Toisaalta pääteltiin, ettei Neuvostoliitto ollut Suomelle sillä hetkellä uhka.
– Jos Varsovan liitolla oli noin suuria sisäisiä ongelmia, että jäsenvaltio oli miehitettävä, niin ei siinä tilanteessa olisi ollut mitään järkeä hyökätä Suomeen.
– Päinvastoin Neuvostoliiton tavoite oli, ettei anneta länsivalloille syytä puuttua heidän sisäisiin ongelmiinsa, Kanninen muistuttaa.
Hän vakuuttaa, ettei Tshekkoslovakian miehitys näin ollen johtanut Suomessa konkreettisiin toimiin valmiustason nostamiseksi.
Itäisen maanpuolustusalueen entinen komentaja, kenraaliluutnantti evp. Heikki Koskelo antaa Kanniselle taustatukea.
– Salpalinjaa ei koskaan aseistettu uudelleen, mutta meillä oli aina 70-luvulle alueellisen puolustusjärjestelmän tuloon asti valmius käyttää sitä tarvittaessa, Koskelo toteaa.
Hangossa omat
johtopäätökset
Hangon rintamalla toimittiin kuitenkin toisin.
Kanninen ei vain ole tietoinen asiasta, koska päätös valmiustason nostosta tehtiin pääesikunnan sijaan alueellisella tasolla joko Uudenmaan prikaatissa tai Hangon rannikkopatteristossa.
Hangon rannikkopatteriston komentajana 1980-luvulla toiminut prikaatikenraali evp. Asko Kilpinen vahvistaa, että Harparskog-linja todella aseistettiin 1960-luvun lopulla.
– Ja raskaasti aseistettiinkin. Raskaalla aseistuksella tarkoitan, että siellä oli panssarintorjuntatykit ja kiinteät Maxim-konekiväärit. Nämä aseet pidettiin täydessä toimintakunnossa pitkälle 1980-luvulle asti, Asko Kilpinen muistelee.
Kilpisen mukaan valmiustason noston syynä oli nimenomaan Tshekkoslovakian miehitys, mikä pisti uhka-analyysit uusiksi.
– Tämä näkyi puolustusaktiviteettien lisääntymisenä kautta linjan, esimerkiksi kertausharjoituksia lisättiin. Maamme rannikkopuolustus pistettiin erittäin korkeaan valmius - ja toimintakuntoon. Ei se ollut mitään huuhaata eikä siitä annettu ulospäin mitään merkkejä, Kilpinen toteaa.
Tarinoissa dramatiikkaa
Kenraaliluutnantti evp. Ermei Kanninen kertoo vuoden 1968 sotaharjoituksista päätetyn jo ennen maailmanpoliittista kriisiä, joten niiden päällekkäisyys Tshekkoslovakian miehityksen kanssa oli hänen mukaansa pelkkä onnekas sattuma.
Hän itse ei muista silloisia tapahtumia yhtä dramaattisina kuin tutkijat ovat myöhemmin ne esittäneet.
– Näistä vuoden 1968 tapahtumista on jauhettu Suomessa vuosikausia. Ja mitä pidemmälle vuodet vierivät, sen tarunhohtoisemmiksi tapahtumat tuntuvat käyvän, Kanninen tuumaa.
Harparskog-linja onkin todella sopiva retkikohde. Päivässä evästaukoineenkin ehtii helposti niemen poikki ja lähes kaikki linnoitteet ovat vielä jäljellä ehjinä ympäristöineen. Kuten Salpa-linjassakin on. Rintamamuseosta voi vielä tilata kohtuuhintaisen opastuksen sisältä kunnustettuun bunkkeriin.
TS:n uutisen tiedot pitää kuitenkin asettaa oikeaan kohteksiin. Ensinäkin on virheellinen väite, etteivät paikalliset rannikon puolustajat tienneet mitään Kosyginin vierailusta. Paikalle oli lähetetty PE:n operatiivisen osaston maj Ruutu, mutta hän ei kertonut Kekkosen ja neukkualuksen tulosta Hangon rt-pston henkilökunnalle. Varmisti vaan ettei niitä ammuttu. hankolaiset loukkaantuivat tästä verisesti ja ilmeisesti aseistivat linjan PE:lle mitään kertomatta. Kannisen dramatiikka taas saattaa liittyä Heikki Tiilikaisen "sankaritekoihin", kun hän Rankin linnakkeen päällikkönä innostui vähän liiankin isänmaalliseksi. Samaan kokonaisuuteen voidaan liittää uttilaisten lentäjien joskus kylmän sodan päättymisen jälkeen julkaisemat tiedot "Suomenlahti täynna sotalaivoja!". Tämän selitti NH-tiedustelusuihkarin kelvoton tutka, joka oli
kopioitu jenkkien B29:stä. Tutka siis näytti jokaisen kalastusveneenkin isona laivana eikä pilvien vuoksi kyetty varmistaviin näköhavaintoihin.
Ohessa vielä esittely toisesta mahdollisesta retkikohteesta eli Porkkalan tukikohdasta. Videon selitysosasta löytyy kuvaus mitä milloinkin näkyy sekä jopa lähdeluettelo:
Onko jossain tuoreempaa tietoa, että USS Iowan räjähdys johtui vanhasta ruudista? Jos oikein ymmärsin huonolla ameriikaan taidoillani, tuon artikkelin mukaan räjähdyksen syy jäi epäselväksi, sabotaasiakin epäiltiin...
USS Iowa turret explosion - Wikipedia
en.wikipedia.org
Kyseessä oli tykillä tehty koe jossa haluttiin käyttää ylisuuria panoksia maksimikantaman pidentämiseksi. Ongelma testien mukaan oli se, että ruutia käytettiin liikaa ja latausvarren nopeus oli liian suuri joka aiheutti ruudin syttymisen ja räjähdyksen ennen kuin lukko ehdittiin sulkea. Testin halusivat tehdä aluksen tykistöupseeri ja hänen alaisensa. He myös valehtelivat kapteenille että kokeelle oli virallinen lupa. Näin saattoi periaatteessa ollakkin, mutta luvan antajalla ei tosiasiassa ollut oikeutta antaa lupaa ja hän yritti peitellä omaa osuuttaan.
Syyn sai niskoilleen laivaston ensimmäisessä tutkimuksessa tykkimies nimeltään Clayton Hartwig (kuoli räjähdyksessä). Hänellä väitettiin olleen homoseksuaalinen suhde toisen laivan miehen kanssa ja hän olisi pettyneestä rakkaudesta suuttuneena laittanut räjähdyspanoksen ruutiin.
Asiaa tutkittiin useita kertoja ja laivasto vieritti syytä koko ajan muualle. Ulkopuolisissa testeissä todettiin selkeästi että vastaava ylilataustilanne aiheutti vastaavan räjähdyksen (koko testilaitos räjähti taivaan tuuliin). Lopuksi vuosien jälkeen laivasto myöntyi sanomaan että Hartwig ei ollut syyllinen mutta että syytä ei tunneta. Tämä on edelleen virallinen kanta.
Iowa on museolaivana ja kuriositeettina mainittakoon, että laivaa ylläpitävät miehet jotka ovat entisiä Iowalla palvelleita pitävät aina Hartwigin punkan lamppua palamassa. Tämä on muistutuksena laivaston törkeästä pyrkimyksestä piilotella tapahtuneen syitä.
Ruma tapahtuma.
JR49
Respected Leader
Porkkala onkin tuntemattomampi kohde, kiitos vinkistä.
Tässä ei montaa viikkoa olekaan kesäloman ensimmäiseen pätkään. Toinen vaihtoehto on Raikuu. Sitä puoltaa se, että toukokuussa kasvillisuus ei ole vielä peittänyt mestoja. Hankoniemi on sen suhteen vapaampi kohde olettaakseni, ja mahdollinen myöhemminkin. Hangon reissua toisaalta puoltaa Lohjan sotamuseo. On pitänyt tutkia tarkemmin mitä Lohjan pommituksista tiedetään.
Ans kattoo.
Lähinnä minua hämmästyttää tuossa jutussa alaorganisaatioiden suuri itsenäisyys. Mutta että se ulottui bunkkerien itsenäiseen aseistamiseen asti rauhan aikana. Näin amatöörinä luulisi, että on sen verran kova päätös, jotta vaatisi PE:n luvan.
Tähän verrattuna en ollenkaan ihmettele, mitä Salpavaelluksella kerrotaan linjan huolloista pitkälle sodan jälkeen. Tai vielä 70-luvulla sinne koulutetuista yksiköistä.
Ainakin vielä 80-luvun lopulla Salpalinjan bunkkereilla kierreltiin vaseliinitörpön kanssa. Hyvin pelittivät laakerit ja saranat vielä tuossa vaiheessa.
JR49
Respected Leader
Siteeraan vielä lisänä tähän asevarikon historiateosta. Tutkijalautakunnan mukaan varikolla oli todettu eräitä menettelyjä, jotka olivat poikenneet voimassa olleista ohjeista ja määräyksistä. Liian suuri varastointiheys, a-tarvikkeiden varastointi r-aineiden kanssa samaan luolaan sekä korjattavan ja romutettavaksi esitetyn materiaalin varastointi käyttökelpoisen materiaalin yhteyteen.
Lautakunta ei voinut osoittaa näiden menettelyjen olleen syypää räjähdykseen. Eivätpä tietenkään voineet, mitäpä todisteita siitä olisi ollut. Varastointitiheys oli erilaisten alue- ja rakentamispuutteiden ilmentymä. Lautakunnan mukaan tätä olisi voitu lievittää hävittämällä vanhentuneita ja sekalaisia ruutieriä suuremmassa määrin kuin mitä oli tapahtunut sekä järjestämällä varastointia järkevämmin. Tätä taas vaikeutti johtosuhteiden moninaisuus varikkopuolella.
Räjähdyksestä lähti moni uudistus käyntiin. Annettiin määräyksiä luolavarastojen r-ainemäärien pienentämisestä, materiaalin tasaussiirroista sekä vaaralliseksi epäillyn materiaalin hävityksestä.
Mikä minua pisti silmään, niin sotien ajalta peräisin ollutta materiaalia hävitettiin heti onnettomuuden jälkeen 4.000 tonnia. Tätä ei suoraan sanota, mutta oliko vaaralliseksi epäiltyä materiaalia tämä 4000 tonnia? Viittasit pikriinihappopohjaisiin kranaattien täyteaineisiin.
Poistettiinko siis jonkun asetyypin kaikki laukaukset, vai mitkä käyttivät ao. kranaatteja? Minkä ajan kranaateista nyt puhutaan? Tämä kiinnostaa minua.
Viimeksi muokattu:
JR49
Respected Leader
Olitko sinä niitä kesätyöläisiä?
. Missä päin liikuit? Olikos ne lukossa silloin?
StepanRudanskij
Respected Leader
Joskus 20 vuotta sitten jouduin ihan muissa hommissa tuonne lentokentälle tietämättä sen kummemmin etukäteenja ihmettelin aikani kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa alueella. Sitten löysin koneiden sirpalesuojat ja keksin lopulta, että täällähän on lennetty suihkareilla!
Jos tuolle länsi-Uudenmaan suunnalle menee ja aikaa on, niin Bengtskär on tietysti must.
Olitko sinä niitä kesätyöläisiä?
Ihan päivärahahommissa ( RUK )
JR49
Respected Leader
Ok, tämä on mennyt ohi, että upseerioppilaitakin käytettiin huoltohommiin. Se on tullut kyllä esille vaelluksilla, että nämä olivat varuskuntien nuorten kesätöitä.
Kirjoitin mitä muistin eli ei siis kovinkaan paljon. Mietin kyllä jälkeenpäin, että onhan useista varikoista historiikit tehty, joten lisätietoa pitäisi löytyä. Kiitos siitä!
Oletan että, vuonna1965 varastoissa oli sodanaikaisia kranaatteja. Yleisin täyteaine oli amatoli jota syntyi kun trotyylin sekaan laitettiin noin puolet ammoniumnitraattia. Trotyylistä oli II MS aikaan pulaa kaikkialla siksi jouduttiin käyttämään muita räjähdysaineita. Kotimaista tuotantoa ei ollut, vaan kaikki räjähtävä tuli ulkomailta. Pikriinihappoa käytettiin enää II MS:ssa vähemmän, koska sillä oli kiusallinen ominaisuus: happo reagoi aikaa myöten raudan kanssa jota tietysti löytyi ammuskuorien teräksestä. Tuloksena enemmän tai vähemmän kuumenemista mikä saattoi aiheuttaa jopa räjähdyksiä. Se myös säilytti vaarallisuutensa pitkään. I MS aikaisia ammuksia on räjähdellyt tällä vuosisadallakin.
Viimeksi muokattu:
JR49
Respected Leader
Totta, nyt kun mainitsit, niin lisätietoa löytyy Toivakan kirjastakin. Palaan siihen myöhemmin.