Kylmän sodan salaisuudet??

Olympiakasarmi kirjoitti:
Sotilasjohto oli vihainen, koska saattoi vain seurata voimattomina supervaltojen ilmataistelua Suomen ilmatilassa. Korkein poliittinen johto taas oli tyytyväinen, koska saattoi sanoa olevansa tietämätön tapahtumista. Myöhemmin 1970-luvun lopulla Kekkonen huolestui USA:n risteilyohjuksista. Mitä Suomi tekee, jos risteilyohjukset lentää matalalla tutkakatveessa Suomen havaitsematta niitä. Kohteena olisi tietysti Neuvostoliitto.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuohon aikaan 50-luvun alkupuolella ilmapuolustuksen tila oli lohduton. Vähäiset ilmavalvontatutkat eivät yltäneet noihin lentokorkeuksiin ja tutkia oli surkean vähän. Hävittäjäkalusto puolestaan koostui loppuunajetuista sota-ajan Mersuista.
 
tulikomento kirjoitti:
Joo, tuosta Simeliuksen USA:n vierailusta on ainakin sen verran tullut tietoa julki että suomalaisille vieraille kerrottiin mitenkä sotatilanteessa Suomen alueella olisi toiminut vihreitä baretteja. Tarkoitus oli ilmeisesti tukea suomalaisten vastarintaa tilanteessa jossa Neuvostoliitto olisi miehittänyt maan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Juuri näin, vaikka en oo nähnyt lähteitä että asiasta nimenomaan tuolloin kerrottiin. Kaikki ns. "Marttisen miehet" olivat vielä USA:n palveluksessa ja monet sijoitettuina Saksaan. Oli siis varsin selvää mitä jenkit ajatteli heidän tulevasta käytöstään mahdollisessa sodassa neukkuja vastaan. Asia liittyi "Stay behind" eli "Operatio Gladio" suunnitelmaan, jonka mukaan vastarintaa organisoidaan kaikissa Varsovan liiton miehittämiksi joutuvissa maissa. Tämä edellytti tukeutumista paikallisiin avainhenkilöihin, joita siis oli myös meillä Suomessa. Asekätkennän paljastumisesta viisastuttiin sen verran, että nyt he kaikki olivat PV:n kadettiupseereita. Tämä onnistuikin niin hyvin, ettei asia ole paljastunut vieläkään sen pidemmälle, että joidenkin jo edesmennneiden henkilöiden arveltiin perustellusti olleen siinä mukana.

Sakari Simeliuksen komentajakausi ei ehkä ollut niin onnistunut, mutta hänelle kuuluu kunnia USA-yhteistyön aloittamisesta. Poliittinen tilannekin oli tuolloin edullinen: Kekkonen oli vielä heikko ekan kauden presidentti joka tasapainoili Paasikiven tavoin tarkoin idän ja lännen välissä. Silloin kumpikin suurvalta suorastaan kilpaili suosiostamme, kun emme vielä kumartaneet mihinkään suuntaan. Maailmanpolitiikassa alkoi vaikuttaa aikansa "kolmas sektori" ns. Sitoutumattomat Maat, joiden johtohahmoina olivat Intian Nehru sekä Egyptin Nasser. Tähän joukkoon Suomikin pyrki ja pääsi mukaan. Vielä on mainittava edellisenä vuonna 1961 tapahtunut Kekkosen valtiovierailu J F Kennedyn vieraaksi. Hän onnistui tekemään edullisen vaikutuksen itsestään sekä Suomesta siinä mukana.

baikal kirjoitti:
Venttiseiskoja tilattiin isolla rahalla. Radioiden yksikköhinta oli vaan julmettu. Tästä on julkaistu joku dokumentti amerikkalaisista lähteistä. Eli alan kalustoa tuli siinä radioiden kyljessä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tällä asialla ei ole tekemistä tiedustelukaluston kanssa. Eihän USA ollut missään aseiden ostokiellossa vaikka kaikkein näkyvimpiä nimikkeitä ei sieltä hankittukaan. Venttiseiskoja tuli vain pieni määrä jenkeistä; nehän valmisti Nokia lisenssillä Suomessa.

Lopuksi pari vuotta vanha YLE n MOT-ohjelman referaatti, jossa esiinty näitä asioita tutkinut toimittaja Jukka Rislakki. Hänelläkään ei kyllä ole lähteitä väitteilleen, joten ei ohjelmasta tutkimusmielessä paljoa kostu.
yle.fi

Kylmän sodan suomalaisagentit: käsikirjoitus

Kylmän sodan suomalaisagentit -ohjelman käsikirjoitus
yle.fi yle.fi
 
Viimeksi muokattu:
Old Boy kirjoitti:
Tällä asialla ei ole tekemistä tiedustelukaluston kanssa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jaa. Mitähän radioiden kylkeen sitten mahtoi kuulua? Missään tapauksessa näkemäni amerikkalaisdokumentin kopio ei ollut Alibikamaa. Radion yksikköhinta oli hervoton ja evp-kommentoija sanoi, että tiedusteluorganisaatio sai tarvitsemaansa kilkettä ohi tilauslistojen. Maksut sisältyivät venttiseiskojen laskuun. On tietysti mahdollista, että syy on joku muukin, kuten käynnistyvä oma tuotanto ja siihen liittyvät asiat.

Eli väite oli, että tilaus- ja toimituspaperit eivät sisältäneet tietoja kaikista niistä artikkeleista, joita tuli venttiseiskojen jatkeena. Sama menettely olisi koskenut Norjasta tulleita kapineita Merivoimille. Toimitettiin tilaus-toimituskaavakkeiden mukaiset kamat ja sitten erä, joka liisattiin ja jota ei yksilöity lainkaan. Norjasta tulleet artikkelit liittyivät muistaakseni kuunteluun ja akustiikan analysointiin. Muistaakseni.
 
^Muistan hyvin kun tuota "kolmatta linjaa" hehkutettiin silloisessa mediassa vaikka olin kakara. Tai saattoi olla että kuulin hiukan lähisuvun nuivahkoa kommentointiakin asiasta :) Sorsan pallinaama oli kuulemma oikein kansainvälinen merkkimies. Kun oli iso säkki suomalaisilta kyöstettyä rahaa jaossa niin päästiin aina välillä samaan valokuvaan, ei nyt sentään Nehrun tai Nasserin kanssa, mutta jonkun gebardisuikkaneekerin kanssa kuitenkin. Näillähän olisi se mustanaamiokerhokin, mikä lie puolueettomat maat tms. jonka johtoon sorsa oli pääsemässä noin joka vuosi. Hirmu lähellä oli valinta, ihan niin kuin lipposenkin valinta EU pressaksi tms. Pavta-pövvöä eli tuomiojaa vitutti kuin pientä oravaa, kävi Moskovassa hakemassa välillä vauhtia, mutta aina oli vaan kakkonen niin kauan kuin sorsa eli. Sittenhän "aate" happanikin pahasti ja pövvö huomattiin surkeammissakin (ex-kommari)diktatuureissa siksi mikä se onkin: helvetin pahanhajuinen vanha piaru. Kuka haluaa tavata piarun vaikka olisi vähän hilloakin jaossa? No PLO ym. pumppujen läpikorruptoitunut johto joka laittoikin sitten suomalaisten rahoilla mersua perseenalle ja vähän iSis-propagandaa kakarilleen.

Tämä sakki jälkeläisineen on edelleen Suomessa lauteilla, Moskova on korvattu Brysselillä, kommunismi ilmastonmuutoksella ja sosialistinen "tiede" woke-sekoilulla ja kaikenlaisilla perverssijutskilla. No, kansa on tyytyväistä, sehän se on tärkeintä.
 
Tyynenmeren mysteeripilvi

9. huhtikuuta 1984 Japan Airlinesin rahtijumbon veteraanikapteeni Charles McDade koki elämänsä järkytyksen.
Lento 36 oli lähtenyt Tokiosta yölennolle Anchorageen, Alaskaan. Kello oli vähän yli 23 paikallista aikaa, kun McDade perämiehineen näki kuunvalossa uskomattoman näyn: alhaalla n. 4 kilometrin korkeudessa oleva pilvikerros alkoi pullistua ylöspäin. Jokin voima työntyi pallomaisena pilvenä ylöspäin, nousten muutamassa hetkessä korkeammalle kuin 747:n lentokorkeus ja laajeni valtavalla nopeudella suunnattomaksi sienimäiseksi pilveksi. Jokainen kylmän sodan kasvatti oli nähnyt näitä näkyjä uutislähetyksissä ja dokumenteissa: ydinräjähdyksen sienipilvi! McDade ei tuhlannut aikaa: hän käänsi koneen heti poispäin pilvestä, laski korkeutta, käski miehistön laittamaan happinaamarit ja lähetti hätäkutsun Anchoragen lennonjohtoon: "Mayday, mayday...täällä on pyöreä pilvi...näyttää ydinräjähdykseltä mutta ei tulipalloa tai välähdystä...laajenee nopeasti..."
Toden totta: pilvi nousi arviolta 18 kilometrin korkeuteen ja laajeni valtavan levyiseksi samalla ohentuen, mutta mitään välähdystä ei ollut näkynyt. Jumbojetti oli heilahtanut kevyesti, mutta se saattoi olla normaalia turbulenssia: jos se oli paineaalto, se oli hyvin heikko. Pilven laajentuessa tähdet alkoivat näkyä sen läpi ja lopulta se katosi kokonaan näkyvistä. Kaikki koneen laitteet toimivat normaalisti koko ajan. Lento 36 laskeutui Alaskaan turvallisesti, missä se tutkittiin mahdollisen radioaktiivisuuden varalta: mitään ei löytynyt.

Tapahtuma olisi ehkä voitu kuitata jumbojetin miehistön näkemänä optisena harhana, mutta kaksi muuta samaan aikaan ilmassa ollutta konetta raportoi myös nähneensä sen. Esimerkiksi KLM:n koneen kapteeni ja lentoperämies olivat nähneet sen arviolta 100 merimailin etäisyydeltä. Kaikki silminnäkijät kuvailivat sitä samalla tavalla: ei mitään välähdystä tai valoa, laajennut ylöspäin satojen kilometrien tuntinopeudella, parissa minuutissa pilven yläosa oli levinnyt valtavan suureksi, ehkä jopa yli 300 kilometriä. Lopulta muuttui läpinäkyväksi ja katosi kokonaan. Ilmiö kesti vain muutamia minuutteja. Seuraavana päivänä Japanin itsepuolustus-ilmavoimien F-4 kävi tekemässä mittauslennon alueella. Kaikki lähellä lentäneet koneet tutkittiin geiger-mittareilla. Tulos oli sama kuin Lento 36:lla: mitään radioaktiivisuutta ei löytynyt. Mikään satelliitti ei ollut havainnut räjähdyksiä eikä sellaisia näkynyt myöskään seismografioissa. Ydinräjähdyksen olisi luullut aiheuttavan myös tsunamin, sellaistakaan ei nähty. Japanin rannikolla ilmiötä ei tiettävästi havaittu lainkaan. Merialueella ei ollut juuri liikennettä, lähin tunnettu alus oli tapahtuma-aikana n. 50 mailin päässä, tiettävästi yhdeltäkään laivalta ei raportoitu mitään.

Ilmiö ei selvästikään ollut ydinräjähdys. Mutta mikä se sitten oli?
Tunnetut pilvi-ilmiöt suljettiin nopeasti pois. Jos kohta cumulonimbus voikin laajentua hyvin korkeaksi, sienimäiseksi pilveksi, ei se tee sitä muutamassa minuutissa vain kadotakseen samantien. Isot meteoriitit ilmassa räjähtäessään voivat tuottaa sienimäisiä pilviä (tällainen raportoitiin mm. Tunguskasta) mutta ne ovat hyvin kirkkaita tapahtumia päivänvalossakin. Lentäjät eivät olleet nähneet mitään ennenkuin pilvimassa oli alkanut pullistua. Sen sijaan tulivuorenpurkausta alettiin tutkimaan mahdollisena syypäänä. Japanin lähivesillä on voimakkaita vedenalaisia tulivuoria, ja räjähdysmäisen purkauksen pilvi voi nousta hyvinkin nopeasti. Pian löytyikin hyvä ehdokas: merenalainen Kaitoku-tulivuori oli purkautunut jo kuukauden päivät ja Wake-saaren vedenalaisten kuuntelulaitteiden perusteella purkaus oli saavuttanut huippukohtansa juuri 8.-9. päivien aikana. Oli vain yksi ongelma...

mystery_mushroom.gif

Kaitoku (punainen pallo) ei ole lähelläkään arvioitua pilven havaintopaikkaa (keltainen). Tapahtumapaikkojen välillä on matkaa 1500 kilometriä. Japanin itäpuolella ei ole tunnettuja aktiivisia merenalaisia tulivuoria.
Yhteensattuma näytti silti liian hyvältä ollakseen sitä, joten Havaijin yliopiston professori Walker alkoi selvittämään voisivatko tuulet jotenkin kuljettaa purkauspilven Hokkaidon suuntaan. Tutkimuksen tulos oli tyrmäys hypoteesille. Tapahtuma-aikana tuulet puhalsivat väärään suuntaan ja purkauspilven nopea pullistuminen satojen kilometrien päässä tulivuoresta mahdoton selittää. Myöskin hydrofonien data viittasi juuri Kaitoku-tulivuoreen eikä mihinkään ennen tuntemattomaan, aivan toisella suunnalla olevaan purkaukseen.

Myös toinen yhteensattuma pantiin merkille: Neuvostoliitto oli ilmoittanut tekevänsä ohjuskokeita Tyynenmeren pohjoisosissa juuri noina päivinä. Mutta koealue oli satojen kilometrien päässä. Sitäpaitsi millainen ase - muu kuin jo poissuljettu ydinase - voisi edes aiheuttaa kuvatunlaisen ilmiön? Se ei tietenkään estänyt joitain esittämästä että kyseessä oli neuvostoliittolainen salainen ase. Erityisesti everstiluutnantti evp. Tom Bearden on yhdistänyt mysteeripilven vielä mystisempiin 'valokupu' -ilmiöihin joita havaittiin joidenkin neuvostoliittolaisten ohjuskokeiden yhteydessä ja on väittänyt että NL kehitti Nikola Teslan tutkimuksiin perustuvia sähkömagneettisia 'skalaariaseita' jotka olisivat näiden outojen ilmiöiden taustalla. Mainstream-puolustusanalyytikot eivät ole ottaneet väitteitä vakavasti.

Mikä sitten aiheutti McDaden ja muut lentäjät säikäyttäneen pilven? Walkerin tutkimus tuli vain siihen tulokseen että taustalla oli 'joko ihmisen aiheuttama räjähdys tai aikaisemmin tuntematon luonnonilmiö'. Yksi myöhemmin esiintuotu hypoteesi on suuri metaanipurkaus valtameren pohjasta. Mutta kuvaillun pilven aiheuttaakseen sen olisi täytynyt olla sitten jo todella suuri. Voisi kuvitella että näitä ilmiöitä olisi osunut silminnäkijöiden kohdalle useamminkin? Mysteeripilvi on edelleen mysteeri.
mystery_mushroom2.png
 
fulcrum kirjoitti:
Tyynenmeren mysteeripilvi

9. huhtikuuta 1984 Japan Airlinesin rahtijumbon veteraanikapteeni Charles McDade koki elämänsä järkytyksen.
Lento 36 oli lähtenyt Tokiosta yölennolle Anchorageen, Alaskaan. Kello oli vähän yli 23 paikallista aikaa, kun McDade perämiehineen näki kuunvalossa uskomattoman näyn: alhaalla n. 4 kilometrin korkeudessa oleva pilvikerros alkoi pullistua ylöspäin. Jokin voima työntyi pallomaisena pilvenä ylöspäin, nousten muutamassa hetkessä korkeammalle kuin 747:n lentokorkeus ja laajeni valtavalla nopeudella suunnattomaksi sienimäiseksi pilveksi. Jokainen kylmän sodan kasvatti oli nähnyt näitä näkyjä uutislähetyksissä ja dokumenteissa: ydinräjähdyksen sienipilvi! McDade ei tuhlannut aikaa: hän käänsi koneen heti poispäin pilvestä, laski korkeutta, käski miehistön laittamaan happinaamarit ja lähetti hätäkutsun Anchoragen lennonjohtoon: "Mayday, mayday...täällä on pyöreä pilvi...näyttää ydinräjähdykseltä mutta ei tulipalloa tai välähdystä...laajenee nopeasti..."
Toden totta: pilvi nousi arviolta 18 kilometrin korkeuteen ja laajeni valtavan levyiseksi samalla ohentuen, mutta mitään välähdystä ei ollut näkynyt. Jumbojetti oli heilahtanut kevyesti, mutta se saattoi olla normaalia turbulenssia: jos se oli paineaalto, se oli hyvin heikko. Pilven laajentuessa tähdet alkoivat näkyä sen läpi ja lopulta se katosi kokonaan näkyvistä. Kaikki koneen laitteet toimivat normaalisti koko ajan. Lento 36 laskeutui Alaskaan turvallisesti, missä se tutkittiin mahdollisen radioaktiivisuuden varalta: mitään ei löytynyt.

Tapahtuma olisi ehkä voitu kuitata jumbojetin miehistön näkemänä optisena harhana, mutta kaksi muuta samaan aikaan ilmassa ollutta konetta raportoi myös nähneensä sen. Esimerkiksi KLM:n koneen kapteeni ja lentoperämies olivat nähneet sen arviolta 100 merimailin etäisyydeltä. Kaikki silminnäkijät kuvailivat sitä samalla tavalla: ei mitään välähdystä tai valoa, laajennut ylöspäin satojen kilometrien tuntinopeudella, parissa minuutissa pilven yläosa oli levinnyt valtavan suureksi, ehkä jopa yli 300 kilometriä. Lopulta muuttui läpinäkyväksi ja katosi kokonaan. Ilmiö kesti vain muutamia minuutteja. Seuraavana päivänä Japanin itsepuolustus-ilmavoimien F-4 kävi tekemässä mittauslennon alueella. Kaikki lähellä lentäneet koneet tutkittiin geiger-mittareilla. Tulos oli sama kuin Lento 36:lla: mitään radioaktiivisuutta ei löytynyt. Mikään satelliitti ei ollut havainnut räjähdyksiä eikä sellaisia näkynyt myöskään seismografioissa. Ydinräjähdyksen olisi luullut aiheuttavan myös tsunamin, sellaistakaan ei nähty. Japanin rannikolla ilmiötä ei tiettävästi havaittu lainkaan. Merialueella ei ollut juuri liikennettä, lähin tunnettu alus oli tapahtuma-aikana n. 50 mailin päässä, tiettävästi yhdeltäkään laivalta ei raportoitu mitään.

Ilmiö ei selvästikään ollut ydinräjähdys. Mutta mikä se sitten oli?
Tunnetut pilvi-ilmiöt suljettiin nopeasti pois. Jos kohta cumulonimbus voikin laajentua hyvin korkeaksi, sienimäiseksi pilveksi, ei se tee sitä muutamassa minuutissa vain kadotakseen samantien. Isot meteoriitit ilmassa räjähtäessään voivat tuottaa sienimäisiä pilviä (tällainen raportoitiin mm. Tunguskasta) mutta ne ovat hyvin kirkkaita tapahtumia päivänvalossakin. Lentäjät eivät olleet nähneet mitään ennenkuin pilvimassa oli alkanut pullistua. Sen sijaan tulivuorenpurkausta alettiin tutkimaan mahdollisena syypäänä. Japanin lähivesillä on voimakkaita vedenalaisia tulivuoria, ja räjähdysmäisen purkauksen pilvi voi nousta hyvinkin nopeasti. Pian löytyikin hyvä ehdokas: merenalainen Kaitoku-tulivuori oli purkautunut jo kuukauden päivät ja Wake-saaren vedenalaisten kuuntelulaitteiden perusteella purkaus oli saavuttanut huippukohtansa juuri 8.-9. päivien aikana. Oli vain yksi ongelma...

Katso liite: 48916

Kaitoku (punainen pallo) ei ole lähelläkään arvioitua pilven havaintopaikkaa (keltainen). Tapahtumapaikkojen välillä on matkaa 1500 kilometriä. Japanin itäpuolella ei ole tunnettuja aktiivisia merenalaisia tulivuoria.
Yhteensattuma näytti silti liian hyvältä ollakseen sitä, joten Havaijin yliopiston professori Walker alkoi selvittämään voisivatko tuulet jotenkin kuljettaa purkauspilven Hokkaidon suuntaan. Tutkimuksen tulos oli tyrmäys hypoteesille. Tapahtuma-aikana tuulet puhalsivat väärään suuntaan ja purkauspilven nopea pullistuminen satojen kilometrien päässä tulivuoresta mahdoton selittää. Myöskin hydrofonien data viittasi juuri Kaitoku-tulivuoreen eikä mihinkään ennen tuntemattomaan, aivan toisella suunnalla olevaan purkaukseen.

Myös toinen yhteensattuma pantiin merkille: Neuvostoliitto oli ilmoittanut tekevänsä ohjuskokeita Tyynenmeren pohjoisosissa juuri noina päivinä. Mutta koealue oli satojen kilometrien päässä. Sitäpaitsi millainen ase - muu kuin jo poissuljettu ydinase - voisi edes aiheuttaa kuvatunlaisen ilmiön? Se ei tietenkään estänyt joitain esittämästä että kyseessä oli neuvostoliittolainen salainen ase. Erityisesti everstiluutnantti evp. Tom Bearden on yhdistänyt mysteeripilven vielä mystisempiin 'valokupu' -ilmiöihin joita havaittiin joidenkin neuvostoliittolaisten ohjuskokeiden yhteydessä ja on väittänyt että NL kehitti Nikola Teslan tutkimuksiin perustuvia sähkömagneettisia 'skalaariaseita' jotka olisivat näiden outojen ilmiöiden taustalla. Mainstream-puolustusanalyytikot eivät ole ottaneet väitteitä vakavasti.

Mikä sitten aiheutti McDaden ja muut lentäjät säikäyttäneen pilven? Walkerin tutkimus tuli vain siihen tulokseen että taustalla oli 'joko ihmisen aiheuttama räjähdys tai aikaisemmin tuntematon luonnonilmiö'. Yksi myöhemmin esiintuotu hypoteesi on suuri metaanipurkaus valtameren pohjasta. Mutta kuvaillun pilven aiheuttaakseen sen olisi täytynyt olla sitten jo todella suuri. Voisi kuvitella että näitä ilmiöitä olisi osunut silminnäkijöiden kohdalle useamminkin? Mysteeripilvi on edelleen mysteeri.
Katso liite: 48917
Klikkaa laajentaaksesi...
Muistan vielä noilta ajoilta, miten asiasta keskusteltiin tietyissä piireissä, mutta ei vakavasti otettavissa puolustusalan lehdissä. Väitettiin mm. että Neuvostoliitto olisi käyttänyt skalaariaseita Afganistanissa.

3jbi54.jpg
 
fulcrum kirjoitti:
Tyynenmeren mysteeripilvi

9. huhtikuuta 1984 Japan Airlinesin rahtijumbon veteraanikapteeni Charles McDade koki elämänsä järkytyksen.
Lento 36 oli lähtenyt Tokiosta yölennolle Anchorageen, Alaskaan. Kello oli vähän yli 23 paikallista aikaa, kun McDade perämiehineen näki kuunvalossa uskomattoman näyn: alhaalla n. 4 kilometrin korkeudessa oleva pilvikerros alkoi pullistua ylöspäin. Jokin voima työntyi pallomaisena pilvenä ylöspäin, nousten muutamassa hetkessä korkeammalle kuin 747:n lentokorkeus ja laajeni valtavalla nopeudella suunnattomaksi sienimäiseksi pilveksi. Jokainen kylmän sodan kasvatti oli nähnyt näitä näkyjä uutislähetyksissä ja dokumenteissa: ydinräjähdyksen sienipilvi! McDade ei tuhlannut aikaa: hän käänsi koneen heti poispäin pilvestä, laski korkeutta, käski miehistön laittamaan happinaamarit ja lähetti hätäkutsun Anchoragen lennonjohtoon: "Mayday, mayday...täällä on pyöreä pilvi...näyttää ydinräjähdykseltä mutta ei tulipalloa tai välähdystä...laajenee nopeasti..."
Toden totta: pilvi nousi arviolta 18 kilometrin korkeuteen ja laajeni valtavan levyiseksi samalla ohentuen, mutta mitään välähdystä ei ollut näkynyt. Jumbojetti oli heilahtanut kevyesti, mutta se saattoi olla normaalia turbulenssia: jos se oli paineaalto, se oli hyvin heikko. Pilven laajentuessa tähdet alkoivat näkyä sen läpi ja lopulta se katosi kokonaan näkyvistä. Kaikki koneen laitteet toimivat normaalisti koko ajan. Lento 36 laskeutui Alaskaan turvallisesti, missä se tutkittiin mahdollisen radioaktiivisuuden varalta: mitään ei löytynyt.

Tapahtuma olisi ehkä voitu kuitata jumbojetin miehistön näkemänä optisena harhana, mutta kaksi muuta samaan aikaan ilmassa ollutta konetta raportoi myös nähneensä sen. Esimerkiksi KLM:n koneen kapteeni ja lentoperämies olivat nähneet sen arviolta 100 merimailin etäisyydeltä. Kaikki silminnäkijät kuvailivat sitä samalla tavalla: ei mitään välähdystä tai valoa, laajennut ylöspäin satojen kilometrien tuntinopeudella, parissa minuutissa pilven yläosa oli levinnyt valtavan suureksi, ehkä jopa yli 300 kilometriä. Lopulta muuttui läpinäkyväksi ja katosi kokonaan. Ilmiö kesti vain muutamia minuutteja. Seuraavana päivänä Japanin itsepuolustus-ilmavoimien F-4 kävi tekemässä mittauslennon alueella. Kaikki lähellä lentäneet koneet tutkittiin geiger-mittareilla. Tulos oli sama kuin Lento 36:lla: mitään radioaktiivisuutta ei löytynyt. Mikään satelliitti ei ollut havainnut räjähdyksiä eikä sellaisia näkynyt myöskään seismografioissa. Ydinräjähdyksen olisi luullut aiheuttavan myös tsunamin, sellaistakaan ei nähty. Japanin rannikolla ilmiötä ei tiettävästi havaittu lainkaan. Merialueella ei ollut juuri liikennettä, lähin tunnettu alus oli tapahtuma-aikana n. 50 mailin päässä, tiettävästi yhdeltäkään laivalta ei raportoitu mitään.

Ilmiö ei selvästikään ollut ydinräjähdys. Mutta mikä se sitten oli?
Tunnetut pilvi-ilmiöt suljettiin nopeasti pois. Jos kohta cumulonimbus voikin laajentua hyvin korkeaksi, sienimäiseksi pilveksi, ei se tee sitä muutamassa minuutissa vain kadotakseen samantien. Isot meteoriitit ilmassa räjähtäessään voivat tuottaa sienimäisiä pilviä (tällainen raportoitiin mm. Tunguskasta) mutta ne ovat hyvin kirkkaita tapahtumia päivänvalossakin. Lentäjät eivät olleet nähneet mitään ennenkuin pilvimassa oli alkanut pullistua. Sen sijaan tulivuorenpurkausta alettiin tutkimaan mahdollisena syypäänä. Japanin lähivesillä on voimakkaita vedenalaisia tulivuoria, ja räjähdysmäisen purkauksen pilvi voi nousta hyvinkin nopeasti. Pian löytyikin hyvä ehdokas: merenalainen Kaitoku-tulivuori oli purkautunut jo kuukauden päivät ja Wake-saaren vedenalaisten kuuntelulaitteiden perusteella purkaus oli saavuttanut huippukohtansa juuri 8.-9. päivien aikana. Oli vain yksi ongelma...

Katso liite: 48916

Kaitoku (punainen pallo) ei ole lähelläkään arvioitua pilven havaintopaikkaa (keltainen). Tapahtumapaikkojen välillä on matkaa 1500 kilometriä. Japanin itäpuolella ei ole tunnettuja aktiivisia merenalaisia tulivuoria.
Yhteensattuma näytti silti liian hyvältä ollakseen sitä, joten Havaijin yliopiston professori Walker alkoi selvittämään voisivatko tuulet jotenkin kuljettaa purkauspilven Hokkaidon suuntaan. Tutkimuksen tulos oli tyrmäys hypoteesille. Tapahtuma-aikana tuulet puhalsivat väärään suuntaan ja purkauspilven nopea pullistuminen satojen kilometrien päässä tulivuoresta mahdoton selittää. Myöskin hydrofonien data viittasi juuri Kaitoku-tulivuoreen eikä mihinkään ennen tuntemattomaan, aivan toisella suunnalla olevaan purkaukseen.

Myös toinen yhteensattuma pantiin merkille: Neuvostoliitto oli ilmoittanut tekevänsä ohjuskokeita Tyynenmeren pohjoisosissa juuri noina päivinä. Mutta koealue oli satojen kilometrien päässä. Sitäpaitsi millainen ase - muu kuin jo poissuljettu ydinase - voisi edes aiheuttaa kuvatunlaisen ilmiön? Se ei tietenkään estänyt joitain esittämästä että kyseessä oli neuvostoliittolainen salainen ase. Erityisesti everstiluutnantti evp. Tom Bearden on yhdistänyt mysteeripilven vielä mystisempiin 'valokupu' -ilmiöihin joita havaittiin joidenkin neuvostoliittolaisten ohjuskokeiden yhteydessä ja on väittänyt että NL kehitti Nikola Teslan tutkimuksiin perustuvia sähkömagneettisia 'skalaariaseita' jotka olisivat näiden outojen ilmiöiden taustalla. Mainstream-puolustusanalyytikot eivät ole ottaneet väitteitä vakavasti.

Mikä sitten aiheutti McDaden ja muut lentäjät säikäyttäneen pilven? Walkerin tutkimus tuli vain siihen tulokseen että taustalla oli 'joko ihmisen aiheuttama räjähdys tai aikaisemmin tuntematon luonnonilmiö'. Yksi myöhemmin esiintuotu hypoteesi on suuri metaanipurkaus valtameren pohjasta. Mutta kuvaillun pilven aiheuttaakseen sen olisi täytynyt olla sitten jo todella suuri. Voisi kuvitella että näitä ilmiöitä olisi osunut silminnäkijöiden kohdalle useamminkin? Mysteeripilvi on edelleen mysteeri.
Katso liite: 48917
Klikkaa laajentaaksesi...
Kiitokset hienosta jutusta!

" ...laajennut ylöspäin satojen kilometrien tuntinopeudella, parissa minuutissa pilven yläosa oli levinnyt valtavan suureksi, ehkä jopa yli 300 kilometriä. Lopulta muuttui läpinäkyväksi ja katosi kokonaan. Ilmiö kesti vain muutamia minuutteja..."

Kahen minuutin akti. :)
 
Berliinissä on entisöity turistinähtävyydeksi yksi kylmän sodan aikainen pakotunneli jota pitkin itäberliiniläisiä pakeni länteen. Sijaitsee Bernauer Strassella.

 
Eversti Paavo Ilmola käsitteli 1958 valmistuneessa stipendityössään ”Sissisota, sen edellytykset ja sodankäynnin suuntaviivat” sissitoimintaa ja vastarintaliikkeen toimintaa Suomen olosuhteissa. Raportti leimattiin salaiseksi ja se päätyi Pääesikunnan Operatiivisen osaston hoteisiin.

Hänen esittämänsä malli vastarintaliikkeen organisoimiseksi on suomalaisessa kontekstissa mielenkiintoinen. Onko kenelläkään tietoa, johtivatko Ilmolan vastarintaliikkeen organisointia koskevat suositukset mihinkään jatkotoimenpiteisiin?

Toimintaa suunnittelemaan ja johtamaan hän suositteli sotilasläänejä ja sotilaspiirejä. Sotilasläänin esikunnan alaisiksi voisi Ilmolan mukaan tulla ”erilaisia koulutuspaikkoja, salainen kirjapaino, asiakirjojen väärennyslaitos ja henkilöstöä turvallisuuspalvelua, tiedustelua sekä yhteydenpitoa varten.”

”Vastarintaliikkeen paikallisten johtojen organisoimisessa voitaisiinkin menetellä ehkä siten, että sotilaspiirien esikuntien tuntemuksen perusteella valitaan tärkeimmiltä paikkakunnilta muutamia johtajiksi sopivia, mutta muuten huomaamattomia henkilöitä, joiden tehtäväksi organisointityö miehityksen tapahduttua jää. Asianomaisia tuskin voitaneen etukäteen perehdyttää suunnitelmiin niiden ilmitulon ja soluttautumisvaaran takia. Ajateltavissa on tietysti mahdollisuus, että kyseiset henkilöt valitaan selustatehtäviin suunniteltujen reservin upseereiden keskuudesta, ja heille kertausharjoituksissa annettavaan opetukseen liitetään yhtenä aiheena vastarintaliikkeen organisointia ja toimintaa koskevat asiat. Ellei näin voida menetellä, tulisi sotilaspiireillä olla heitä varten valmiit ohjeet, joissa yksinkertaisessa ja selvässä muodossa olisi esitetty ne toimenpiteet, mihin asianomaisten toivotaan ryhtyvän.”

”Lähtökohtana lienee pidettävä, että kullekin kyseeseen tulevalle paikkakunnalle olisi pyrittävä luomaan vaikkapa kuinka vaatimaton vastarintasolu tahansa. Edellä jo esitettiin, että sotilaspiirien esikuntien tulisi tuntemuksensa perusteella valita kultakin paikkakunnalta muutamia sopivia henkilöitä vastarintaliikkeen johtajiksi. Tehtävään voidaan hyvin käyttää sotilaspiirien ala-alueiden ja alueellisten joukkojen vanhempaa henkilöstöä. Periaatteena on kuitenkin aina pidettävä, että vastarintaliikkeeseen, varsinkaan sen paikalliseen johtoon, ei valita tunnettuja kansalaisia, joihin vihollinen ja sitä tukeva väestö tulee ensimmäisenä kiinnittämään huomionsa. Mitä vaatimattomammassa asemassa tuleva johtaja on ja mitä vähemmän hän on ollut mukana julkisessa ja puolue-elämässä, sitä suuremmat onnistumisen mahdollisuudet hänellä on vastarintamiehenä.”

Ilmola esitteli kaksi päämallia vastarintaliikkeen solurakenteeksi. Ensimmäinen oli tarkoitettu laajempia kansanjoukkoja käsittävään passiivisesti painottuneeseen vastarintaan.

1620028284800.png


Toinen Ilmolan esittelemä solumalli oli suunniteltu aktiivisempaan pienemmän piirin toimintaan:

1620028318387.png

www.doria.fi

Sissisota, sen edellytykset ja sodankäynnin suuntaviivat

www.doria.fi www.doria.fi
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top