Olympiakasarmi
Kenraali
Käsittääkseni siinä on lähinnä taktisia ohjeita miten Migillä taistellaan muita vastaan sekä tiedot koneen, avioniikan ja aseistuksen suorituskyvystä.Tämä on siis lentäjän manuaali, ehkei sisällä huoltoproseduureja?
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Käsittääkseni siinä on lähinnä taktisia ohjeita miten Migillä taistellaan muita vastaan sekä tiedot koneen, avioniikan ja aseistuksen suorituskyvystä.Tämä on siis lentäjän manuaali, ehkei sisällä huoltoproseduureja?
Muistan vielä 1970-luvulla, kun vasemmisto (Teiniliitto, Erkki Aho ja Sundqvist) ajoi kouluneuvostovaalit läpi oppikouluihin ja lukioihin. Olettivat että sitä kautta pääsevät hallitsemaan koulun toimintaa. Sitä itkua ja hammasten kiristystä, kun koulussani julistettiin vaalitulos. Oikeisto oli voittanut selvästi vaalit.
PDF-slideshow HAVE DOUGHNUT -ohjelmasta
Tuossa on siis se Irakista hankittu '007' -MiG. Amerikkalaisilla ainakin tuossa vaiheessa näyttää olleen manuskat kunnossa sillä konetta pidettiin hyvin luotettavana. 134 suunnitellusta lennosta vain 11 peruttiin teknisistä syistä. Vertailussa mukana olleet amerikkalaiskoneet olivat epäluotettavampia. MiG oli myös aika tuliterä, vain 135 tuntia pohjalla?
Myös HAVE DRILL -ohjelmassa ollutta MIG-17:ää pidettiin helppohoitoisena ja luotettavana ja 4-5 päivittäistä lentoa ei tuottanut ongelmia.
Suomessahan aina valiteltiin miten työläitä Gnat ja MiGit olivat pitää lentokunnossa, mutta nämä pistävät epäilemään ettei Ilmavoimien tuonaikainen huolto-organisaatio vain ollut kovin kyvykäs. Tietenkin noissa huippusalaisissa testiohjelmissa myös huoltohenkilöstöön varmaan valitaan vähän tasokkaampaa porukkaa kuin jotain platalle syljeskelijöitä.
Mutta kun aina valitellaan ettei saatu ostaa koneita Amerikasta, niin näinköhän Ilmavoimat olisi selvinnyt 60-luvulla jonkun Starfighterin kunnossapidosta, F-4:stä puhumattakaan?
Eihän se Ilmavoimien oma huolto-organisaatio tehnyt Gnateille kuin käyttöhuollot. Vaativammat hommat oli jyvitetty Valmetin lentokonetehtaalle (nykyinen Patria), koska tällaisen suorituskyvyn ylläpito ei ollu tarkoituksenmukaista laivuetasolla. On toitta, että tusinasta koneesta kerrallaan käyttökunnossa oli ainoastaan muutama lentsikka, mutta tämä ei johtunu suomalaisten osaamisen puutteesta. Follandin tehdas oli talousvaikeuksissa jo kauppaa tehdessä ja se päätyikin pian Hawker-Siddeleyn omistukseen. Uusi isäntä lopetti heikosti kaupaksi käyneen 1-paikkaisen koneen valmistuksen, josta seurasi pula varaosista. 2-paikkaisen tekeminen jatkui, mutta se oli isolta osin eri kone, jonka varaosat ei ollu vaihtokelpoisia.Suomessahan aina valiteltiin miten työläitä Gnat ja MiGit olivat pitää lentokunnossa, mutta nämä pistävät epäilemään ettei Ilmavoimien tuonaikainen huolto-organisaatio vain ollut kovin kyvykäs
Näppärästi on kyllä jätetty Molotov-Ribbentropit ja Mainila mainitsematta noissa monisteissa, talvisotahan alkoi vain fasistisen suomen vihamielisestä epäluulosta ja välien kiristymisestäMitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sitä kreisimmäksi teksti menee. Toista maailmansotaa käsittelevä osio on kuin suoraan jonkun sodanaikaisen agitaattorin kynästä.
Joo, kasarin alussa tulleet kaksipaikkaiset oli surkeasti rakennettuja. Oli tainnut sosialistisen työn sankarit leipiintyä Brezhnevin aikana.Huollollisesti neukkujen ns. takuumiehiä kuului MiG-kauppoihin (F-13 & BIS) uuden kaluston sisäänajovaiheissa. Opettivat ja opastivat suomalaisia ja olivat ilmeisesti myös paikalla sen varalta jos maksava asiakas olisi jostain syystä ollut tyytymätön ostamaansa kalustoon. Rauno Meriö on muistaakseni muistellut että jokunen BIS (tai kaksipaikkainen) piti lähettää takaisin Neuvostoliittoon kun ei Suomen ilmavoimille kelvanneet. Olivat lähettäneet joitain maanantaikappaleita.
"...myös Saksa oli fasistinen valtio."Näppärästi on kyllä jätetty Molotov-Ribbentropit ja Mainila mainitsematta noissa monisteissa, talvisotahan alkoi vain fasistisen suomen vihamielisestä epäluulosta ja välien kiristymisestä
Jepjep. Vikaa oli myös sysissä, eihän Gnat maailman paras sotalaite ollut. Koneen suunnittelija Teddy Petter oli tunnettu siitä että teki ekstreemejä koneita jotka olivat erinomaisia yhdessä suhteessa mutteivat aina niin käyttökelpoisia kokonaisuutena. Westland Whirlwind oli toisen maailmansodan Nutikka, toimiessaan lentäjän kannalta aivan upea laite, mutta sodankäyntivälineenä melko kelvoton.Eihän se Ilmavoimien oma huolto-organisaatio tehnyt Gnateille kuin käyttöhuollot. Vaativammat hommat oli jyvitetty Valmetin lentokonetehtaalle (nykyinen Patria), koska tällaisen suorituskyvyn ylläpito ei ollu tarkoituksenmukaista laivuetasolla. On toitta, että tusinasta koneesta kerrallaan käyttökunnossa oli ainoastaan muutama lentsikka, mutta tämä ei johtunu suomalaisten osaamisen puutteesta. Follandin tehdas oli talousvaikeuksissa jo kauppaa tehdessä ja se päätyikin pian Hawker-Siddeleyn omistukseen. Uusi isäntä lopetti heikosti kaupaksi käyneen 1-paikkaisen koneen valmistuksen, josta seurasi pula varaosista. 2-paikkaisen tekeminen jatkui, mutta se oli isolta osin eri kone, jonka varaosat ei ollu vaihtokelpoisia.
Osasta järjestelmistä oli myös koko huoltovastuu briteillä, josta seurasi omat ongelmat tai vähintääinkin viiveitä. Näin mm. heittoistuimien suhteen, jotka oli pitkään käyttökiellossa odottamassa jotain "emergency repairia".
Jepjep. Vikaa oli myös sysissä, eihän Gnat maailman paras sotalaite ollut. Koneen suunnittelija Teddy Petter oli tunnettu siitä että teki ekstreemejä koneita jotka olivat erinomaisia yhdessä suhteessa mutteivat aina niin käyttökelpoisia kokonaisuutena. Westland Whirlwind oli toisen maailmansodan Nutikka, toimiessaan lentäjän kannalta aivan upea laite, mutta sodankäyntivälineenä melko kelvoton.
Intialaiset Gnatit (suurin osa HALin valmistamia) kyykytti tosiaan Sabrea tehokkaasti noissa sodissa. Jatkokehitelmä Ajeet otettiin käyttöön vasta joskus 1976, jolloin se oli tietenkin jo vanhentunut. Mutta intialaisten kokemukset oli samanlaisia kuin Suomessa, koneen järjestelmät oli epäluotettavia ja hankalat huoltaa.Intialaisten lisenssiversio HAL Ajeet taisi pärjätä ihan mukavasti pakistanilaisia vastaan käydyissä kahinoissa.
Intialaiset Gnatit (suurin osa HALin valmistamia) kyykytti tosiaan Sabrea tehokkaasti noissa sodissa. Jatkokehitelmä Ajeet otettiin käyttöön vasta joskus 1976, jolloin se oli tietenkin jo vanhentunut. Mutta intialaisten kokemukset oli samanlaisia kuin Suomessa, koneen järjestelmät oli epäluotettavia ja hankalat huoltaa.
Gnat inspiroi "Lightweight Tactical Strike Fighter" -kilpailun josta piti tulla Natolle standardihävittäjä. Kilpailun voitti Fiat G.91, jonka siis suunnitteli sama heppu kuin meillekin rakkaan G.50:n. Jostain syystä Gnat ei osallistunut tuohon kilpailuun. Fiatissa oli samanlainen Orpheus-moottori kuin Gnatissa, mutta noin tonni enemmän painoa. Heikkotehoinen 'pikkupossu' ei innostanut useimpia ilmavoimia ja vain muutama maa tilasi sitä.
Mietittiinköhän tuota konetta meille koskaan. Kone oli ainakin halpa, ja Italiassa tuotettuna olisi varmaan ollut poliittisesti kosher. "Virallinen" Nato-sotakoneen asema olisi voinut kyllä nostaa muutaman poliittisen kulmakarvan?
Eräs vanha kaveri, jo kauan aikaa sitten (80-luvulla), kertoi bissien vastaanottotarkastuksista jossa hän oli osallisena. Niissä oli mm. huomattu yhden koneen rungossa, jossain ohjaamon kohdilla, puuttuva niitti. Se oli osoitettu mukana olleille sloboille, minkä jälkeen he olivat korjanneet kohteen laittamalle siihen pultin, joka sitten törrötti ulospäin. Tämä ei venäläisten yllätykseksi ollutkaan asiakasta tyydyttävä korjaus. Samoin ohjaamon kuomuja ilmeisesti oli tullut erilaisilla mitoilla, joista sitten saattoi valita sopivan oloisia varaosakuomuja.