Kylmän sodan salaisuudet??

[magitsu]

https://twitter.com/x/status/1453413269557891074

 

[Olympiakasarmi]

1980 alkaen USA ja Kiina tekivät salaista tiedusteluyhteistyötä Neuvostoliittoa vastaan. Maat keräsivät yhdessä Xinjiangiin sijoitetuilla signaalikuuntelulaitteilla tietoja NL:n ohjuskokeista ja muusta sotilaallisesta toiminnasta. Aikaisemmin USA oli käyttänyt Iraniin sijoitettuja laitteita, mutta Iranin vallankumous lopetti sen.

 

[Olympiakasarmi]

Neuvostoliiton U 137 oli aiheuttaa karmean tapahtumaketjun Itämerellä – ruotsalaisen sukellusveneen kapteeni paljastaa viimein, miten lähellä sodan syttyminen oli

Ruotsalaisen sukellusveneen kapteeni Björn Hamilton paljastaa Aftonbladetissa, miten lähellä sodan syttyminen oli vuonna 1981, kun neuvostoliittolainen sukellusvene ajoi karille lähellä Karlskronan laivastotukikohtaa.

www.is.fi

 

[tulikomento]

Ruotsin puolustusvoimien virallinen filmi Karlskronan sukellusvenetapauksesta.

 

[tulikomento]

Neuvostoliiton U 137 oli aiheuttaa karmean tapahtumaketjun Itämerellä – ruotsalaisen sukellusveneen kapteeni paljastaa viimein, miten lähellä sodan syttyminen oli

Ruotsalaisen sukellusveneen kapteeni Björn Hamilton paljastaa Aftonbladetissa, miten lähellä sodan syttyminen oli vuonna 1981, kun neuvostoliittolainen sukellusvene ajoi karille lähellä Karlskronan laivastotukikohtaa.

www.is.fi

Jutussa mainittu HMS Neptun on tätä nykyä näytillä Ruotsin Laivastomuseossa.

Neptun

With a new hypermodern sonar system and advanced computer technology, the Neptun was a top-class submarine. In 1981, she found herself amid a political and military game of nerves, when the Soviet submarine U 137 went aground in the Karlskrona archipelago.

www.marinmuseum.se

 

[tulikomento]

Hollantilaisilla oli kylmän sodan aikana oma "Salpalinja". Näyttää ainakin olleen maahankaivettuja Sherman-vaunuja tuliasemissa.

Welcome

The IJssel Line in Olst/Welsum was established in the beginning of the 1950s, intended to delay an attack by the Warsaw Pact (Soviet-Union and allies), thereby providing the time needed for NATO partners to provide additional military support, principally from the United States and Great...

www.ijssellinie.nl

 

[Iso-Mursu]

Länsi-Berliiniä suojelleet amerikkalaiset, britit ja ranskalaiset olisivat näyttäneet mitenkä kaadutaan saappaat jalassa. Toki neukuillekin olisivat tuottaneet tappioita. Massiivisen vastaiskun oppi oli tuolloin voimissaan ja Yhdysvaltojen tuolloinen strateginen ydinsotasuunnitelma SIOP lähti siitä, että Neuvostoliiton hyökkäykseen vastattaisiin täydellä ydiniskulla Itä-Saksasta Vladivostokiin. Siinä sivussa Kiinakin olisi saanut osansa.

Olen Hesarin keskustelupalstalla juuttunut hyvään väittelyyn ydinaseista.

Trollin mukaan Venäjän joukot puskisivat Balttian läpi. Ja USA ei uskaltaisi tehdä vastahyökkäystä koska Venäjän joukot ovat laadukkaampia. Ja USA pelkäisi Venäjän taktisiaydinaseita venäläisillä Balttian puolustajilla.

Mutta Trollin mukaan Venäjä pelkää Suomen Puolustusvoimia, niin paljon ettei hyökkäisi koskaan tänne. Siksi Naton jäsenyys on tarpeeton. Plus Nato on täynnä pelkureita

Mutta EU:n alla samat joukot kykenisi sankaritekoihin.

 

[tulikomento]

Mielenkiintoinen henkilöhaastattelu. Virolaisen Riho Terraksen matka neuvostolaivaston varusmiehestä NATO-kenraaliksi.

How a Soviet conscript became a NATO General

In 1985, an eighteen-year-old named Riho Terras arrived at the Soviet armed forces’ large conscript assessment facility in Tallinn obeying his conscription orders.Little did he know that 26

coldwarconversations.com

 

[tulikomento]

Kylmän sodan salaista lentotiedustelua.

 

[Olympiakasarmi]

Ennen AUKUS ydinsukellusveneitä oli UKUS ydinsukellusvene. HMS Dreadnought oli brittien rakentama, mutta siinä oli amerikkalainen ydinreaktori. Ei ainakaan heti tule mieleen toista ydinsukellusvenettä, jossa runko on yhdestä maasta ja reaktori toisesta. Perä oli kopio jenkkien Skipjackista ja etuosa brittien omaa suunnittelua.

 

[tulikomento]

Pohjois-Korean erikoisjoukot yrittivät tammikuussa 1968 murhata Etelä-Korean presidentin tämän virka-asunnossa Soulissa. Pääsivät muutaman sadan metrin päähän kohteestaan.

 

[tulikomento]

Royal Navy Westland Wasp carrying variable yield Nuclear Depth Charge.

 

[Dragonslayer]

Katso liite: 53980

Royal Navy Westland Wasp carrying variable yield Nuclear Depth Charge.

Ydinpommithan ovat usein näppärän monikäyttöisiä, esimerkiksi brittien WE.177 toimi niin ydinpommina kuin ydinsyvyyspommina, samoin kuin mm. jenkkien B57. Muutama vuosi sitten pohdittiin kai ydinsyvyyspommien käyttöä Venäjän "Poseidon" torpedoa vastaan.

 

[tulikomento]

Imatran rajakomppanian alueella Imatran Jäppilänniemessä valtakunnanrajalla, sai kesällä 1979 suomalainen rajapartio kuulaa niskaan neuvostoliittolaiselta kollegaltaan. Ihmeen kaupalla henkilövahingoilta säästyttiin. Neukuilla oli menossa joku tehostettu rajavartioharjoitus ja kyseinen rajavartija erehtyi luulemaan suomalaista rajapartiota harjoituksen maaliosastoksi (jostain kumman syystä käyttivät harjoituksissa kovia a-tarvikkeita).

Ajan henkeen sopivalla tavalla molempien puolten rajavaltuutetut päättivät salata tapauksen nolona välikohtauksena. Viisi viikkoa myöhemmin Suomen lehdistö kuitenkin sai vihiä tapahtuneesta ja kirjoitti raflaavia otsikoita kylmän sodan Suomesta. Rajavartiolaitosta ei turhaan tuolloin kutsuttu pilkkanimellä Salavartiolaitos.

 

[Dragonslayer]

Liittyen polveilevaan Gnat-keskusteluun, MPKK:n opiskelijat ovat kaivelleet töihinsä arkistoja, toivottavasti kattavampaa ja realistista kuvausta 1950-1960 -luvun Ilmailuvoimista ilmestyisi.

HÄVITTÄJÄHANKINTOJEN VAIKUTUS SUOMEN ILMAVOIMIEN HÄVITTÄJÄTORJUNTAKYKYYN VUOSINA 1956–1975

Pro gradu -tutkielma Yliluutnantti Ville Korhonen

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/160371/SM1239.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tässäpä katkelmia...

Gnatin todellinen suorituskyky on herättänyt risteäviä mielipiteitä lähteestä riippuen. Pääosin on koettu, että Gnat ei kyennyt täyttämään sille asetettuja vaatimuksia, mistä kertoo muun muassa hyvin vähäinen käyttöaste, sekä neljän Gnat hävittäjän tuhoutuminen (runkonumerot 102, 108, 109 ja 111)9
...
Vaikka suorituskykymuutos oli selkeästi tapahtunut, ei Gnat ratkaissut edes hetkellisesti ilmavoimien torjuntahävittäjäongelmaa. Kuten silloinen ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Seeve totesi Gnatien roolista yleisesikunnan päällikölle lähettämässään kirjeessään heinäkuussa 1960: ”Niillä voidaan osoittaa hyvää halua torjuntatehtävien suoritukseen”9
...
Gnatin palvelusvuosien alkuaikana Ilmavoimien tärkein tehtävä oli tiedustelu ylijohdolle sekä ilmavalvonnan toteuttaminen.
...
Ilmavoimien esikuntapäällikkö eversti Oskar Tuomisalo totesi myös kaunistelematta Ilmavoimien sen hetkisen tilan valmiusilmoituksessaan Pääesikunnan operatiivisen osaston päällikölle 15.1.1963. Hän toteaa suoraan hävittäjätorjunnan valmiuden olevan heikko, eikä siihen ole tulossa hetkeen parannusta, koska Gnat-kalustosta on todettu vain pienen osan pysyvän käyttökunnossa. Parhaimmillaankin laivuepalveluksessa olisi ollut maksimissaan 6-8 hävittäjää

...

MiG:n käytettävyyttä haittasi ensimmäisinä vuosina varaosien riittämättömyys ja hankkimisen vaikeus. Vaikka huollot saatiinkin tehtyä pääosin kotimaassa, vaikeutti toimintaa korjaamo- sekä huoltokaluston puute. Vielä vuonna 1971 välttämättömästä huoltokalustosta oli Ilmavoimilla käytössä noin 50 prosenttia134 . Tästä johtuen MiG-koneita kyettiin pitämään päivittäisessä laivuepalveluksessa vain noin 5-6 konetta kerrallaan. 135
...
Torjuntahävittäjien tehtäväjako oli vuonna 1971 allekirjoitetussa muistiossa seuraava: MiG:t vastaavat ensisijaisesti korkeatorjunnasta ja hävittäjäkuvauksesta sekä toissijaisesti matalatorjunnasta. Drakenit vastaavat ensisijaisesti keski- ja matalatorjunnasta kaikissa olosuhteissa sekä toissijaisesti rynnäköinnistä148 .
...
1960-luvun puolivälissä Gnat päivystykseen kykeneviä ohjaajia oli yhteensä 18 kappaletta, joista rajoituksetta toimintaan kykeni viisi henkilöä192. MiG-laivueessa päivystysvalmiita ohjaajia oli 16 kappaletta, joista neljä toimi päivätöissä Karjalan Lennoston esikunnassa. 19
...
Yksi merkittävä asia teki paluuta ilmasodankäynnin harjoitteluun 1970-luvulla, kun kaartotaisteluharjoittelu otettiin takaisin taktiseen lentokoulutukseen Draken-koulutuksen myötä. Vasta 1970-luvun alkuvuosina tajuttiin esimerkiksi Gnatin olevan erittäin kyvykäs hävittäjä kaartotaisteluun matalalla sekä keskikorkeudessa sen hyvän kaartokykynsä sekä teho-painosuhteensa takia. Konekalustojen harjoitellessa ristiin kaartotaistelua, voitti poistumassa oleva Gnat sekä MiG:t että Drakenit
...

 

[Samovarius]

Viimeinen kappale tuottaa hämmennystä. Gnat oli pitkälti harjoituskone, joten tottakai se kaartaa tiukasti. MiG ja Draken ovat yliäänihävittäjiä, joiden lentoprofiilissa yliäänilennolla korkealla on tärkeä osa, Gnatilla ei, joten ei voi tulla yllätyksenä, että Gnat kaartaa tiukasti tiheässä ilmassa eli matalalla. Tämä tuli kuulemma yllätyksenä eräälle Mirage-kuskillekin Hawkia vastaan 90-luvun evaluoinneissa, voiko hybris todella ottaa noin kovan vallan? Koko orgnanisaatiossa vieläpä, yksittäisen liian itsevarman kuskin vielä ymmärtää?

Herää myös kysymys, että mitä ilmataistelukoulutuksessa on harjoiteltu ellei kaartotaistelua, sillä ohjuksia käytti 60-luvulla vain MiG ja nekin olivat lyheyn kantaman Atolleja, jotka piti ampua takasektorista moottorivirtaukseen. Gnatilla voitiin käyttää vain tykkejä. Tarkoitetaanko nyt nimenomaan erikoistumista ns. koiratappeluun?

Ohjaajien puute on kyllä 60-luvulla ollut huutava. Ei edes yhtä ohjaajaa MiGiä kohti. Kertakaikkiaan krapulaista aikaa.

 

[Dragonslayer]

Herää myös kysymys, että mitä ilmataistelukoulutuksessa on harjoiteltu ellei kaartotaistelua, sillä ohjuksia käytti 60-luvulla vain MiG ja nekin olivat lyheyn kantaman Atolleja, jotka piti ampua takasektorista moottorivirtaukseen. Gnatilla voitiin käyttää vain tykkejä. Tarkoitetaanko nyt nimenomaan erikoistumista ns. koiratappeluun?

Vaikkapa tuosta(kin) gradusta ja aiemmistakin teoksista tulee selville, että MiGeillä harjoiteltiin lähinnä vain yksittäin tapahtuvaa GCI torjuntaa korkealla lentäviä koneita vastaan. Kun lentotuntejakin oli muutama niin turha kai sitä oli Top Gunista haaveilla. Gnatejahan oli lentokunnossa vain pari ja kai niillä määrillä koneita voitiin käyttää lähinnä tutkaverkon harjoitteluun, Finnairin lentäjäkoulutukseen ja paremmasta tulevaisuudesta haaveiluun. Anteeksi siis, lennonvarmistusasemaverkon harjoitteluun. Suomessahan ei ollut kylmän sodan alkuvaiheissa sotaisia tutkia vaan lennonvarmistusasemia. Aivan kuten varalaskupaikkoja eikä maantietukikohtia,

Toinen elementti on, että Rissalassahan oli neuvostoliittolaisia vakoojia, ei kun siis huoltoasiantuntijoita, läpi 1960-luvun ihan sopimusperustaisesti. Ilmavoimien konehankinta oli tehty ainakin symbolisesti estelemään USAF:n ja Bomber Commandin tuhoiskua Neuvostoliittoon niin olihan selvää että kalustoa piti käyttää siihen. Ilmataistelutaktisessa mielessä V-Bomberit, B-52:t ja B-47:t olisivat lentäneet yksitellen - ns. pommittajavirrassa - eivät muodostelmassa ja Suomen ilmatilassa varmaankin korkealla tai keskikorkeuksissa ennen kuin olisivat menneet pintoihin läpäistäkseen NL:n ilmapuolustuksen.

Pohjois-Suomessa kohti Kuolaa olisi lentänyt Norjan ilmavoimien taktisia koneita lamauttamaan ilmapuolustusta mutta Suomen koneethan olivat Rissalassa. Kenties myös muutama satunnainen USN:n A-4, A-3 Skywarrior tai A-5 Vigilante.

Gnatillahan B-47:n tai B-52:n torjunta olisi ollut haastavaa pienen nopeuseron vuoksi, lisäksi takasektorissa oli uhkana tutkaohjattu tykkitorni eikä Gnatissa ollut minkäänlaista harhautuslaitteistoa. RAF:n Vulcan taas oli yläkorkeuksissa ketterämpi kuin Gnat.

 

[tulikomento]

Vaikkapa tuosta(kin) gradusta ja aiemmistakin teoksista tulee selville, että MiGeillä harjoiteltiin lähinnä vain yksittäin tapahtuvaa GCI torjuntaa korkealla lentäviä koneita vastaan

Ilmavoimien konehankinta oli tehty ainakin symbolisesti estelemään USAF:n ja Bomber Commandin tuhoiskua Neuvostoliittoon niin olihan selvää että kalustoa piti käyttää siihen.

Everstiluutnantti evp. Hannu Valtonen kertoi aikoinaan minulle, että Rissalan MG-ohjaajille koulutettiin 60-luvulla juuri pommikoneiden torjuntaa. Kuviteltuja maaleja harjoituksissa olivat B-52 -koneet.

 

[Old Boy]

No, niin olisi ollut Hunterkin ja niitä olisi ehkä saanut käytettynä sen tusinan. Samasta maastahan se Gnatkin päätettiin lopulta hankkia. Kyllä mulle Mystere IV:kin olisi tähän tehtävään kelvannut, ei siinä mitään, mutta mieluummin se Super Mystere, koska yliäänikyky vaakalennossa. Näidenkin koneiden kohdalla olisin mieluiten katsonut nimenomaan niitä käytettyjä yksilöitä, mutta pitää tietysti kysyä, että olisiko niitä saatu? Sabreja oli jo niin paljon, että käytettyjä koneita olisi varmaan ollut tarjolla. Sea Hawkin eläköinti alkoi juuri tuolloin 1958 ja suorasiipisenä se oli suorastaan vanhahtava. Gnat-hankinnalla kuitenkin haluttiin ylläpitää sitä osaamistasoa, joten hankittavan koneen oli oltava sentään jotenkuten ajanmukainen. Olisi se varmasti Sea Hawkillakin onnistunut, muttei tuonut varsinaisesti mitään uutta, kuten edes kyvyn yliääninopeuksiin, joten voisi kysyä miksei oltaisi vain ostettu halvemmalla muutama Vampire lisää jos oltaisiin Sea Hawkilla menty.

Gnat-valinnasta on tehty alkuperäislähteisiin perustuva Jensenin tutkimus vuosituhannen alussa ja lisäksi oli Jukka Rauniolla 1999 artikkeli Ilmailuhistoriallisessa lehdessä. Vaihtoehdotkin tiedetään: Lansenista ei saatu edes tietoja tarjouksesta nyt puhumattakaan. Mystere IV olis ollu hyvä toinen vaihtoehto. Täällä mainitusta Super Mysterestä ei taas oo mitään tietoja, että olisi ollut ve:na; aika isolla varmuudella ei olis meille myyty. Valtioneuvosto nipisti viiden hengen tutustumisdelegaation kahteen; asia joka nyt hymyilyttää. Kolmas oli Hunter, nämä koelennettiin Gnatin ohella. Alkuperäinen Ilmavoimien vaatimus oli sarjavalmistuksesa oleva tuotantokone, ehto jota Gnat ei täyttänyt. Mutta kun ranskikset ei osannu heti sanoa saadaanko Mystere IV ollenkaan, niin vaihtoehdoksi jäivät Gnat ja Hunter. Hunter oli isompi ja kalliimpi ja sen pelättiin pian vanhentuvan ilmailun nopeassa kehitysvaiheessa. Gnatin etuna hinnan lisäksi oli mahdollisuus kotimaiseen lisenssivalmistukseen, jota tuolloin pidettiin hyvin tärkeänä. Ilmavoimat pyrki rauhansopparin sallimaan konevahvuuteen, joka kotimaisella Gnatilla olisikin mahdollisesti onnistunut.

Poliittisen historia puolelta katsottuna ei tässä vaiheessa tullut kysymykseen sen enempää amerikkalaiskone kun neukkuhävittäjäkään. Suomi oli päässyt YK:n jäseneksi 1955, saanut Porkkalan 1956 ja olimme matkalla kohti pohjoismaista puolueettomuutta. Siihen ei todellakaan sopinut aseostot Nliitosta, jotka oli torjuttu jo vuosikymmenen puolivälissä. Tämä puolueettomuussuunta törmäsi sitten yöpakkasiin v. 1958, mutta Gnat-valinta oli silloin jo tehty. Taloushistorian puolelta olivat britit suurin ulkomainen kauppakumppanimme. Suhteet olivat pitkät ja lämpimät, mutta ennenkaikkea meillä oli puntia käytettävänä, kun kauppa oli reilusti ylijäämäinen. Ranskan suuntaan ei tällaisia varantoja ollut, mutta talous koheni sen verran että Fouga-kauppa kyettiin kuitenkin tekemään pari vuotta myöhemmin.

MPKK:n opiskelijat ovat kaivelleet töihinsä arkistoja, toivottavasti kattavampaa ja realistista kuvausta 1950-1960 -luvun Ilmailuvoimista ilmestyisi.

Kannattaisi katsella löytyneitä opinnäytteitä myös lähdekriittisin silmin. Tuore graduhan on lähinnä kirjallisuustutkimus jota on terästetty joillakin PE:n Operatiivisen osaston arkistotiedoilla. Viime vuosisadan kirjatiedoilla ei paljon arvoa ole; eihän kukaan silloin kirjoittanut kuinka asiat oikeasti oli. Tutustuin tähän lähteeseen ainoastaan pintapuolisesti, niin en nyt kelvottomaksi tuomitse kuitenkaan. Sen voin vahvistää että muutkin 1960-luvun MiG-lentäjät kertoivat tehneensä ainoastaan pommikonetorjuntalentoja. Ilmavalvonnan lisäksi siis.

Ainakin jossain vaiheessa oli harkinnassa 6 käytettyä Hawker Hunteria.

Jensenin mukaan käytetyt Hunterit olivat harkinnassa 50-luvun lopulla, kun Gnatit oli jo tulleet.

 

[Dragonslayer]

Kannattaisi katsella löytyneitä opinnäytteitä myös lähdekriittisin silmin. Tuore graduhan on lähinnä kirjallisuustutkimus jota on terästetty joillakin PE:n Operatiivisen osaston arkistotiedoilla. Viime vuosisadan kirjatiedoilla ei paljon arvoa ole; eihän kukaan silloin kirjoittanut kuinka asiat oikeasti oli. Tutustuin tähän lähteeseen ainoastaan pintapuolisesti, niin en nyt kelvottomaksi tuomitse kuitenkaan. Sen voin vahvistää että muutkin 1960-luvun MiG-lentäjät kertoivat tehneensä ainoastaan pommikonetorjuntalentoja. Ilmavalvonnan lisäksi siis.

Näin, suurin arvo lähinnä on siinä että erinäisiä asiakirjalähteitä on siteerattu. Realistista kokonaisesitystä kylmän sodan ilmavoimista - kuten myös puolustusvoimista toki ylipäätään - kaipailtaisiin kovasti, vaikka se maailma tuntuu kovasti menneeltä. Viime hetket haastatella edes joitain kylmän sodan aikana uransa tehneitä ovat käsillä. Itseruoskintaa ei tarvittaisi, mutta sen sijaan kansainvälistä vertailua sisältävälle tutkimukselle olisi tarve.

Erittäin kiinnostavaa olisi pohtia Suomen ja Ruotsin välistä vuorovaikutusta. Takapuolituntuma on, että kylmän sodan alkuvuosina Ruotsissa imettiin kaikki mitä Suomen sotakokemuksista oli saatavissa irti etenkin maavoimien puolelta. Sittemminhän suunta kääntyi toisin päin. Silti Suomessa tätä ei tahdota myöntää, vaan esimerkiksi kokonaismaanpuolustuksesta puhutaan suomalaisena keksintönä. Ihan esimerkkinä yhtenä uusimmista Sotilasaikakauslehdessä puhutaan joukkotuotannosta muttei lainkaan siitä kuinka sitä pyöritettiin Ruotsissa 1960-luvulta lähtien ja aivan taatusti Suomessa on kehitystä seurattu. Jopa termi joukkotuotanto=förbandsproduktion on suora käännös.

Kuinka paljon puolustusvoimat oli ruotsalainen kylmässä sodassa? Asian puhdas kiistäminen on samaa luokkaa kuin Nato-vaikutusten vähättely olisi pohdittaessa nykypuolustusvoimia.