SatSotHist
Kapteeni
Hieman myöhemmin itse pääkaupunkia, Tonavan varrella ollutta Wieniä ei ollut tarkoitus puolustaa lainkaan. Hallituksen oli tarkoitus vetäytyä St Johann im Pangauhin. Itävallan tarkoituksena oli viivyttää Varsovan liiton etenemistä kohti Baijerin eteläistä sivustaa muutaman päivän ajan kunnes Ranskan joukot olisi saatu siirrettyä Etelä-Baijeriin. Tonavan ylikulun alueella oli erillinen linnoitusalue jonka oli tarkoitus kestää kaksi päivää (Sperrzone 33).
Olen yhtä mahdollista videota varten hiljakseen selvitellyt Itävallan Kylmän sodan puolustusjärjestelyjä.
Sotilaallisesti Itavallan suurin uhka oli että jos NATO ja Varsovan Liitto käyvät toistensa kimppuun niin jompi kumpi saattaa koukata Itävallan kautta vastapuolen sivustaan, jolloin vastapuoli tuo omia sotajoukkojaan maahan. Itä tai Länsi olisi saattanut iskeä myös taktisilla ydinkärjillä Itävaltaan avatakseen hyökkäysuran tai suojatakseen sivustansa.
70-luvulla viimeistelty "Raumverteidigung" -puolustussuunnitelma oli suorastaan ihailtavan pragmaattinen. Bundesheerille oli päivänselvää etteivät kuitenkaan pystyisi torjumaan idän tai lännen täysimittaista hyökkäystä, joten puolustus oli suunniteltu hidastamaan ja häiritsemään vihollisen kauttakulkua jotta Itävaltaa ei pidettäisi helppona läpikulkumaana.
Maa oli jaettu eritasoisiin sotilaspiireihin, joista tärkeimmät oli kenttälinnoitettu. Perusidea oli että hyökkäyksen kärkeä pidätellään mitä pystytään, ja siirrytään nopeasti sissisotaan huoltoyhteyksiä vastaan. Panssariprikaatienkaan ei ollut tarkoitus taistella hyökkääjän panssarikärkeä vastaan vaan suorittaa kuluttavia/hidastavia sivustahyökkäyksiä.
Itävallalla oli muutamia varsin erikoisia yksiköitä. Joku jo mainitsikin vuoristoon rakennetut kiinteät tykkitornit, mutta oma suosikki oli alueelliset "Flusssperrkompanien" -joukot, joiden erikoisalaa oli estää vihollista suorittamasta vesistönylityksiä.