Kylmän sodan salaisuudet??

YYA-sopimus oli myös sotilassopimus, ja meillä oli kaikki edellytykset joutua lännestä defensiivisen offensiivin kohteeksi. Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle piti myös jotain miettiä. Kaappaushyökkäys oli ehkä 1950-1960-luvuilla eniten puntaroitu skenaario. Mutta kyllä Neuvostoliitolla oli pätevät syyt ajatella, että Suomi sitoutuu sopimukseen, jos maailmantilanne liikkuu sotaan. Kuten olisikin.

Kutsumatta jos olisi tullut kylään, se olisi ollut huono juttu.

Olen ennenkin sanonut, että minulla ei olisi ollut estoja toteuttaa saamani tehtävä, oli hyökkääjä ihan kuka tahansa ja tuli se mistä ilmansuunnasta tahansa. Mutta todennäköisin hyökkääjä oli moottoroitu A2-keltainen, joka eteni rykmentin kärkikomppanialla jonkin uran suunnassa puolustusryhmitykseen ja rykmentin pääosien etäisyys siihen oli tasan viisi kilometriä jne. Se oli kuin venäläinen nukke: kärkikomppania, kärkirykmentti, kärkidivisioona, armeija...

Tosin minä olin siinä joukko-osastossa, jota koulutettiin eniten hyökkäykseen. Hyökkäys, hyökkäys ja hyökkäys.

Kyllähän neukut tuon tiesivät että tsuhna varautuu ainoaa vihollistaan vastaan, eipä sieltä yleensä priimaa tavaraa saanut. Taisi olla yleensä toisen portaan kalustoa omilla joukoillaan.

Tarkennatko vähän?

Vuonna 1959 ensi kerran saatu T-54 oli käsittääkseni parempi kuin seuraavana vuonna käytettynä ostetut maastoliikkuvuudeltaan kehnot Charioteerit ja Comet oli joiltain osin vielä heikompi. Ne taisivatkin olla vain pst- ja koulutusfunktiossa. Kevyt pommikone Il-28 oli aikanaan ihan kohtalainen, tosin meillä sitä käytettiin maalinhinaukseen ja tiedusteluun.

Sieltä tuli myös tykistön vetäjiä, meridieseleitä, ampumatarvikkeita ja varaosia.

Vuonna 1960 ilmatorjuntapanssarivaunu ZSU-57 oli todella ajassaan. ja se on käytössä monissa maissa vieläkin! Käsiaseita tuli, raskaita ponttoneja ja ampumatarvikkeita. Nyt mahdollistui sentään koulutus ja suojajoukkojen varustaminen uusilla aseilla ( rynnäkkökivääreitä ja kevyitä konekiväärejä ja ennen kaikkea a-tarvikkeita).

Tarjous myydä MiG-21-koneita oli yllättävä, sillä tyyppi oli uusi maan omissakin ilmavoimissa eikä sitä silloin ollut satelliiteillakaan.

T-55 oli aikansa helmi.

T-72M-vaunut olivat pitkään Suomen kahden sodanajan panssariprikaatin iskuportaan selkäranka; panssariprikaatiin kuului kuusi panssarivaunukomppaniaa. Neuvostoliitto kertoi 1980-luvun alussa olevansa valmis myymään Suomelle uusimpia T-72M-taistelupanssareitaan, joihin suomalaiset kävivät tutustumassa vuonna 1983. Hankintapäätös tehtiin nopeasti, ja käyttö- ja huoltokoulutus järjestettiin Odessassa jo syksyllä 1984. Niitähän ostettiin sitten derkkujäämistöstä lisää, jolloin ne olivat toki käytettyjä.
 
Viimeksi muokattu:
Tarkennatko vähän?
Ok,
Alla listausta neukkujen vaunumalleista käyttöönottovuosineen:
t-54 1949 suomessa 1959
t-55 1956 suomessa 1966
t-62 1961
t-64 1964
t-72 1971 suomessa 1984
t-80 1976
t-90 1993

Eli naapurilla oli aina käytössä tuoreemman sukupolven kalustoa kuin Suomella.
 
Nuo käyttöönottovuodet kyllä vähän heittää, neukkulassa ei takuuvarmasti ollut yhtään T-55:ttä palveluskäytössä 1956, tai T-72:sta vuonna -71. Vientiversio T-72M1 vastasi muistaakseni aika tarkkaan neukkuversiota T-72A joka otettiin käyttöön vuonna 1979.
Ei sieltä uusinta kamaa meille myyty, se on totta mutta kyllä noita ihan ensilinjankin joukoilta löytyi vielä myyntiaikana siellä.
 
Nuo käyttöönottovuodet kyllä vähän heittää, neukkulassa ei takuuvarmasti ollut yhtään T-55:ttä palveluskäytössä 1956, tai T-72:sta vuonna -71. Vientiversio T-72M1 vastasi muistaakseni aika tarkkaan neukkuversiota T-72A joka otettiin käyttöön vuonna 1979.
Ei sieltä uusinta kamaa meille myyty, se on totta mutta kyllä noita ihan ensilinjankin joukoilta löytyi vielä myyntiaikana siellä.
Juu noinhan se on, netistä oli yllättävän vaikea löytää vanhemman kaluston käyttöönottoaikoja. Suomessa ensimmäiset t-72 tuli maahan 84 joulukuussa joten parin vuoden koulutuksen jälkeen taisivat olla sotaiskussa vuonna 1986. Tämä parin vuoden koulutus/käyttöönottoaika taitaa päteä aika universaalisti.
 
Tehkää sama vertailu länsikaluston käyttöönottovuodesta tuottajamaassa ja sitten Suomessa. Alkaen Hornetista. Ensirivin kalusto ei tarkoita lastentauteja tai prototyyppejä. No se siitä.
 
Kyllähän neukut tuon tiesivät että tsuhna varautuu ainoaa vihollistaan vastaan, eipä sieltä yleensä priimaa tavaraa saanut. Taisi olla yleensä toisen portaan kalustoa omilla joukoillaan.

Varmasti kun epäilivät muitakin liittolaisiaan
 
Juu noinhan se on, netistä oli yllättävän vaikea löytää vanhemman kaluston käyttöönottoaikoja. Suomessa ensimmäiset t-72 tuli maahan 84 joulukuussa joten parin vuoden koulutuksen jälkeen taisivat olla sotaiskussa vuonna 1986. Tämä parin vuoden koulutus/käyttöönottoaika taitaa päteä aika universaalisti.
Tammi 86 -sotaharjoituksessa esiteltiin kaksi uutta turboa:
- turbokumisaappaat eli huopakumisaappaat
ja
- T72-panssarivaunu.
 
Suurin Suomessa mistään kirjasta painettu painos on kuusi miljoonaa kappaletta Puskinin koottuja teoksia.

Neuvostoliitto tilasi niitä kolme miljoonaa Finnreklama -nimiseltä suomalaiselta kirjapainolta joskus 8o-luvulla.

Asiakas oli ilmeisesti tyytyväinen laadun ja hinnan suhteeseen koska tilaus tuplattiin kesken toimituksen. Niinpä yhden yksittäisen painoksen kooksi tuli 6 000 000 kirjaa.

Olivat siis venäjänkielisiä ja jokaisessa niistä luki, että ne on painettu jossain Moskovan lähellä olevassa kirjapainossa. Niinpä ne kai virallisesti sitten onkin painettu siellä. Joku virhe varmaan.

Kuka niistä sellaisista asioista mitään tietäisi tai ymmärtäisi, joissa virallinen totuus, epävirallinen totuus ja todellinen totuus eivät ole keskenään edes näköetäisyydellä.
Onko sinulla lähdettä tuohon? Hyvä tarina, mutta kaipaisin jonkinlaista lähdettä,
 
Onko sinulla lähdettä tuohon? Hyvä tarina, mutta kaipaisin jonkinlaista lähdettä,

En usko että tuohon löytyy mistään kirjallista todistetta. Sun pitää jutella jonkun sellaisen kanssa, joka oli noihin aikoihin kyseisessä paikassa töissä.

Pienillä paikkakunnilla kaikki tietävät kaiken kaikesta, joten sekin on mahdollista, että joku - joko palstalainen tai oikeaelämäläinen - tuntee jonkun, joka tuntee jonkun joka tietää, mitä...

Vuosihaarukka on jossain 80-luvun puolivälin lähellä. Sen tarkemmin en osaa sanoa.
 
En usko että tuohon löytyy mistään kirjallista todistetta. Sun pitää jutella jonkun sellaisen kanssa, joka oli noihin aikoihin kyseisessä paikassa töissä.
Pienillä paikkakunnilla kaikki tietävät kaiken kaikesta, joten sekin on mahdollista, että joku - joko palstalainen tai oikeaelämäläinen - tuntee jonkun, joka tuntee jonkun joka tietää, mitä...
Vuosihaarukka on jossain 80-luvun puolivälin lähellä. Sen tarkemmin en osaa sanoa.
Vuosikymmeniä sitten tapahtuneista asioista kertoville huhuille onkin useinmiten mahdotonta löytää vastineita todellisuudesta. Kirjapainon nimi ei ole tuttu ja se viittaakin enemmän mainostoimistoon.
Miljoonapainoksiin kykenevät painotalot olivat yleisesti tunnettuja satoine työntekijöineen.
 
Vuosikymmeniä sitten tapahtuneista asioista kertoville huhuille onkin useinmiten mahdotonta löytää vastineita todellisuudesta. Kirjapainon nimi ei ole tuttu ja se viittaakin enemmän mainostoimistoon.
Miljoonapainoksiin kykenevät painotalot olivat yleisesti tunnettuja satoine työntekijöineen.

"Kirjapainon nimi ei ole tuttu ja se viittaa enemmän mainostoimistoon..."

Ikävä kyllä minulla ei ole työkalua jolla voisin ojentaa kellekään yleissivistystä edes sen verran että gögeltäminen onnistuisi.

Jos räppäät nuo kirjaimet tuossa järjestyksessä hakukoneeseen, niin tarkalla tutkimisella löydät kirjapainon joka nettisivuttaa suomeksi ja venäjäksi, mutta ei niin tuntemattomilla kielillä kuin enklanti tai sakemanni.

http://www.finnreklama.fi

Kyseinen kirjapaino oli ensin offset / laakapainohommiin keskittynyt, mutta hankki todella nopeat rotaatiokoneet juuri tuota kyseistä tilausta varten. Rotaatiota ajettiin kahdessa vuorossa.

Työntekijämäärä taisi olla suurimmillaan jommalla kummalla puolella sataa. Sitten silloin todella menestyksekkäässä kasvussa ollut Amer osti Finnreklaman saadakseen toimitusjohtajana olleen Viljo tai Vilho Piipon idänsuhteet ja -osaamisen itselleen. Diili oli sellainen, että Piippo jää pariksi vuodeksi vientijohtajaksi ja ajaa Amerin omat jätkät idänkuvioihin sisään.

Amerin kannalta oli harmillista, että Piippo joutui johonkin outoon onnettomuuteen ja menetti työkykynsä. (Muistelisin, että taisi saada edellä ajaneesta kuorma-autosta lentäneen ompelukoneen päähänsä tms.)

Amer ei tarvinnut Finnreklaman painokapasiteettia eikä etenkään sen kommunistipainotteista henkilökuntaa. Ameria kiinnosti vain ja ainoastaan mahdollisuus päästä Piipon avulla Venäjän markkinoille. Kun tämä ei onnistunut, supisti Amer Finnreklamaa rajulla kädellä ja möi sen lopulta kokonaan pois. Muistelisin, että ostaja olisi ollut Karisto. Nykyinen omistaja saattaa olla Bookwell/Spektri Produktion/Harri Nyman.
 
Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta moottoritorpedoveneet, mutta Merivoimat kiersi kieltoa röyhkeästi – ”Tietyllä tavalla se oli riski”
Merivoimien moottoritykkiveneissä piili vaiettu ominaisuus. Kriisin uhatessa ne olisi voinut käden käänteessä varustaa torpedoin.
e9cce0391b1c4dacbd6337f2144e8944.jpg

Nuoliveneet harjoittelivat hyökkäystä vuonna 1963. (KUVA: HS)

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005747777.html
Jarmo Huhtanen HS
Julkaistu: 8.7. 2:00 , Päivitetty: 8.7. 9:50
SUOMEN merivoimilla oli kylmän sodan aikana käytössään laivueellinen veneitä, joilla oli salainen käyttötarkoitus: jos sota syttyisi, ne muutettaisiin moottoritorpedoveneiksi.

Toisen maailmansodan jälkeen allekirjoitettu Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta moottoritorpedoveneet. Suomen torpedokysymys onkin erikoinen vaihe maanantaina sata vuotta täyttävän Merivoimien historiassa.

Merivoimat nimitti näitä Nuoli-luokaksi kutsuttuja veneitä julkisuudessa moottoritykkiveneiksi, sillä niiden vakioaseistukseen kuului kaksi tykkiä. Todellisuudessa veneisiin oli valmisteltu toinenkin aseistus, torpedonheittimet.

SALAISESTA suunnitelmasta vaiettiin niin tehokkaasti, ettei torpedoaseistuksella varustetuista veneistä tunneta julkisuudessa edes valokuvia.

”Torpedoita ei voinut nähdä missään moottoritykkiveneen kannella. Se oli vaihtoase”, kertoo kommodori (evp.) Kai Varsio, joka toimi kylmän sodan aikana Nuoli-luokan veneissä päällikkönä.

”Ei niitä torpedoja sillä tavoin päivittäin saanut käyttää. Valmiutta pidettiin yllä. Kriisin sattuessa ne olisi laitettu.”

Suomen meripuolustuksen kaukotorjunta perustui 1970-luvun puoliväliin asti torpedoilla varustettuihin Nuoliin ja niiden yhteistoimintaan rannikkotykistön kanssa.


Merivoimat esitteli Nuoli 3 -venettä vuonna 1961. (KUVA: HS)
MERIVOIMILLA oli 1960-luvun alusta 1990-luvun alkuun käytössään 13 kotimaassa rakennettua Nuolta. Yksi tällainen vene on esillä Forum Marinum -merimuseossa Turussa.

Käytännössä Merivoimilla riitti kesäisin kantahenkilökuntaa ajattamaan vain kahdesta neljään venettä. Loput suunniteltiin miehitettäväksi sodan syttyessä reserviläisillä.

Varsion mukaan Nuolista ei ulkoapäin pystynyt päättelemään, että ne olivat myös torpedoveneitä. Torpedot olivat kuitenkin tykkien ohella Merivoimien pääase pinta-alusten torjunnassa.

Merivoimien ykkösaseita olivat merimiinat.

VENEISIIN ei ollut tarkoitus lisätä sota-aikana perinteisiä torpedoputkia vaan heittimet, jotka viskasivat torpedon 2–4 metrin päähän veneen viereen. Heitinten asennuksen arvioitiin kestävän kriisitilanteessa noin viikon.

”Heitin oli mekaaninen laite, joka vippasi torpedon veneen sivulle”, Varsio kuvaa. Siitä torpedon oli määrä lähteä maaliinsa veneen kulkusuuntaan.

Sivuheittimien käyttöä kuivaharjoiteltiin talvisaikaan.

”Heittimillä ammuttiin kylmälaukauksia varikolla, jonne tehtiin moottoritykkiveneen kaltainen komentosilta.”

Torpedojen käyttöä Merivoimien henkilökunta harjoitteli torpedokoeasemilla ja Neuvostoliitosta hankituilla, alun perin Riga-luokan sotalaivoilla.

Merivoimat osti näitä Suomessa Hämeenmaa-luokan saattajiksi kutsuttuja aluksia kaksi kappaletta 1960-luvun alkupuoliskolla. Alukset oli tarkoitettu kauppalaivojen suojaamiseen.

Hämeenmaa-saattajat eivät kuitenkaan olleet moottoritorpedoveneitä, vaan torpedot kuuluivat 90-metrisissä aluksissa lähinnä omasuoja-aseistukseen.

Varsinaisia moottoritorpedoveneitä – siis Nuolia – olisi käytetty maihinnousun sattuessa vihollisen alusten tuhoamiseen.

NUOLI-LUOKAN veneet olivat niin pieniä, etteivät ne voineet toimia samaan aikaan sekä tykkiveneinä että torpedoveneinä.

”Jos niihin olisi laitettu torpedot, niin vain kolmasosa tykeille tarkoitetusta ammuskuormasta olisi voitu pitää veneessä. Kantavuus ja nopeus muuttuivat niin paljon, ettei voitu pitää molempia”, kertoo Maanpuolustuskorkeakoulun merisotataidon historian dosentti Juuso Säämänen.

Suunnitelmana oli, että aluksen perässä oleva 40 millimetrin Bofors-tykki olisi tarvittaessa korvattu torpedoilla.

Merivoimien yli-insinööri Klaus Eloranta kirjoitti myöhemmin muistelmissaan, että ”tästä ei pitänyt puhua”.

Vuonna 1960 Nuolia varten ostettiin Britanniasta uudet torpedot. Tosin kauppa viivästyi, koska Britannian ulkoministeriö epäili, sen olevan Pariisin rauhansopimuksen vastainen. Suomalaiset joutuivat vakuuttamaan, ettei torpedoja käytettäisi rauhansopimuksen vastaisesti.

MERIVOIMAT suunnitteli rakentavansa Nuoli-veneiden pääaseeksi oman, kevyemmän sähkötorpedon.

Vielä 1970-luvun puolivälissä se oli yksi Merivoimien tärkeimmistä hankkeista.

Nuoliin rakennettiin alustoja, joille asennettiin kokeita varten sivuheittimiä ja myös suunniteltujen sähkötorpedojen torpedoputkia.

Kristian Lehtonen kertoo Suomen merivoimien tutkimustoiminnasta kertovassa Tyrskyjä, terästä, tekniikkaa -kirjassaan ohjeeksi annetun, että jos joku ulkopuolinen ihmettelisi alustojen tarkoitusta, niin niiden piti sanoa olevan lieriömiinan pudottimia varten.

Oman torpedon rakentaminen kuitenkin epäonnistui, ja lopulta meritorjuntaohjukset tekivät hankkeesta tarpeettoman.

”NUOLI-LUOKKA oli merkittävä, koska alusten valmistuttua Merivoimat pystyi ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan ulottamaan operaatiot saariston ulkopuolelle.

Ennen Nuolten tuloa Merivoimilla oli vain kaksi modernia moottoritykkivenettä.

”Muut olivat sodan jäänteitä. Nuolet soveltuivat myös tiedustelu- ja valvontatehtäviin”, Säämänen sanoo.

Vaikka moottoritorpedoveneet oli kielletty, Suomessa pidettiin Säämäsen mukaan yllä osaamista torpedojen käyttöön.

”Torpedohyökkäyksiä pohdittiin teoreettisesti ja harjoiteltiin 1960-luvulta lähtien. Jo 1950-luvun puolivälissä valmistauduttiin siihen, että kriisin tullessa reserviläisiä alettaisiin kouluttaa torpedohenkilöstöksi. Siihen oli jo silloin laadittu koulutussuunnitelmat.”

TUTKIMUKSISSAAN Säämänen on arvioinut, että tieto torpedojen sodan ajan käyttötarkoituksesta levisi Puolustusvoimien ulkopuolelle viimeistään 1960-luvun puolivälissä.

Reserviläisille opetettiin moottoritykkiveneiden kertausharjoituksissa vuonna 1966 tiettävästi ensimmäistä kertaa sotien jälkeen torpedohyökkäyksen teoreettiset perusteet.

Merisotakoulun reserviupseerikurssilla oli erillinen torpedolinja. Sitä voitiin perustella ulospäin sillä, että Hämeenmaa-luokan kahdessa saattaja-aluksessa oli aseistuksena torpedopatteri.

SUOMEN torpedokysymys oli merkillinen luku kylmän sodan historiassa. Aluksi Saksan lyöneiden liittoutuneiden tai edes Neuvostoliiton ei ollut tarkoitus kieltää Suomelta moottoritorpedoveneitä.

”Alun perin Italialle langetettu kielto määrättiin Kreikan vaatimuksesta myös Bulgarialle, ja lopulta vaadittiin, että kaikkia Saksan kanssa sotineita piti kohdella samalla tavalla”, sanoo Säämänen.

Käytännössä moottoritorpedoveneiden kielto toteutettiin sotien jälkeen siten, että olemassa olevista torpedoveneistä poistettiin tähtäinlaitteet ja veneisiin asennettiin tykit. Liittoutuneiden valvontakomissio kävi tarkastamassa, että muutostyöt oli tehty.

Erikoista on se, että vaikka Suomelta kiellettiin moottoritorpedoveneet, rauhasopimukset eiiät missään vaiheessa kieltäneet Suomelta iskusytyttimellä varustettujen torpedojen omistamista. Merivoimilla oli niitä sotien jälkeen hallussaan vielä noin 200 kappaletta.

”Sen takia torpedoja ei koskaan tuhottu tai luovutettu kenellekään. Niitä sitten ryhdyttiin huoltamaan ja pitämään kunnossa. Syksystä 1944 vuoteen 1949 tehtiin vain varastohuoltoja. Vuonna 1949 aloitettiin taas koeammunnat torpedoilla”, Säämänen sanoo.

Koeammuntoja tehtiin muun muassa Turun suunnalla miinalaiva Ruotsinsalmeen asennetuista torpedoputkista.

MERIVOIMAT alkoi varautua moottoritykkiveneiden muuttamiseen torpedoveneiksi heti, kun Suomen puolustus- ja liikekannallepanosuunnittelu jälleen 1940-luvun lopulla aloitettiin.

”Tietyllä tavalla se oli riski”, sanoo Säämänen.

Hän arvioi, että Suomi olisi rikkonut moottoritorpedovenekieltoa vasta siinä tilanteessa, jossa ei olisi ollut käytettävissä mitään muuta keinoa.

Tavoitteena olisi ollut estää meritse tapahtuva hyökkäys tai Suomen aluevesien käyttö kaikin keinoin.

Siitä ei ole selkeää viitettä, että Neuvostoliitto olisi tiennyt Suomen suunnitelmista.

”Mutta varmaan valistunut ihminen pystyi sen päättelemään.”

Torpedot väistyivät meritorjuntaohjusten tieltä kylmän sodan loppuvuosina.

Nyt Suomi on kuitenkin jälleen palaamassa torpedoaikaan, sillä Puolustusvoimat on päättänyt hankkia aluksiinsa Ruotsista uusia kevyttorpedoja. Ne on suunniteltu pääasiassa sukellusveneiden torjuntaan.

Merivoimat juhlii Turussa satavuotista taivaltaan
SATAVUOTIAS Puolustusvoimat järjestää tänä vuonna juhlan kunniaksi yhteensä 120 erilaista tapahtumaa.

Tänä viikonloppuna on Merivoimien vuoro. Merivoimat juhlii Turussa sunnuntaina ja maanantaina.

Merivoimien kaikki alusluokat ovat näytillä Aurajoen rannassa sunnuntaista kello 12 alkaen. Lisäksi paikalle tulee ulkomaisia aluksia seitsemästä eri maasta.

ESIMERKIKSI Britannian kuninkaallisen laivaston fregatti Montrose osallistui loppuviikosta myös Merivoimien järjestämään Passex-harjoitukseen pohjoisella Itämerellä. Harjoitukseen osallistuivat Suomesta miinalaiva Hämeenmaa, ohjusveneet Hanko ja Pori sekä miinalautta Pyhäranta. Lisäksi mukana oli kaksi Jehu-luokan venettä ja Ilmavoimien yksiköitä.

Muita vierailevia ulkomaisia aluksia ovat ruotsalainen korvetti Visby, tanskalainen partioalus Nymfen, latvialainen miinantorjunta-alus Talivaldis, liettualainen miinantorjunta-alus Skalvis, virolainen miinantorjunta-alus Sakala, brittiläinen miinantorjunta-alus Ramsey ja puolalainen koulutusalus Wodnik.

MERIVOIMIEN vuosipäivänä maanantaina Turussa järjestetään myös paraatikatselmus Viking Linen alueella Forum Marinumin vieressä. Se alkaa kello 10.30. Paraatin vastaanottaa Merivoimien komentaja Veijo Taipalus.

Yleisölle esitellään Merivoimien kalustoa ja aluksia sunnuntaina kello 15–20 ja maanantaina kello 12–19 Forum Marinumin edustalla. Osoite on Linnankatu 72. Yleisö pääsee tutustumaan kaikkiin Merivoimien alusluokkiin Aurajoen rannalla.

Suomen Joutsenen lavalla soittaa sunnuntaina kello 18 alkaen varusmiessoittokunta ja Laivaston soittokunta. Konsertti kestää noin kaksi tuntia ja siihen on vapaa pääsy.

Maanantaina on yleisölle avoin Merivoimien historia -esitelmä Sigyn-salissa kello 12. Luennoitsijoina ovat komentaja (evp) Visa Auvinen ja komentaja Marko Laaksonen.

Fakta
Nuolet olivat nopeita moottoriveneitä

Nuoli-veneet rakennettiin Turussa Laivateollisuus-yhtiön telakalla 1960-luvun alussa. Veneitä valmistui yhteensä 13 kappaletta.

Veneet olivat 22 metriä pitkiä, syväykseltään 1,5 metriä ja painoivat noin 40 tonnia.

Voimanlähteenä oli kolme neuvostoliittolaista V-12 dieselmoottoria.

Huippunopeus oli 45 solmua.

Veneet oli varustettu keulassa 20 millimetrin ja perässä 40 millimetrin tykeillä.
 
Lukuvinkkinä norjalainen opinnäytetyö mielenkiintoisesta aiheesta, nimittäin neukkujen voimannäytöstä kesällä 1968 Norjan ja NL:n rajalla. Ajattivat tuolloin panssareita Petsamon suunnalta rajalle saakka. Pohjois-Norjan varuskunnissa oli täysi hälytysvalmius päällä ja Oslon pääesikunnassa kenut polttivat norttia ketjussa. Luonnollisesti kirjoitettu norjaksi, mutta jos tuosta nyt kouluruotsilla selviäisi.

https://munin.uit.no/bitstream/handle/10037/3487/thesis.pdf?sequence=2

https://en.wikipedia.org/wiki/Borisoglebsky,_Murmansk_Oblast
 
Viimeksi muokattu:
Jos saksaa taitaa tai sietää automaattisesti käännettyjä tektsityksiä, niin tässä olisi hyvä dokkari Sveitsin salaisesta stay-behind operaatiosta, nimeltä Projekt-26. Tämän organisaation tehtävänä oli ryhtyä vastarintatoimintaan Neuvostoliiton miehittäessä maan.

 
Sveitsin salaisesta stay-behind operaatiosta, nimeltä Projekt-26. Tämän organisaation tehtävänä oli ryhtyä vastarintatoimintaan Neuvostoliiton miehittäessä maan.

No ei se ollut edes salainen Sveitsissä, yksityiskohdat toki pimeinä, mutta aivan tasan tiedossa. Eikä se -pelote- ollut vain neukkua varten. Sveitsi ei ole koskaan ollut liian luottavainen suhteessa naapureihinsa. Asiat voivat aina muuttua, mitä vain voi tapahtua.
 
No ei se ollut edes salainen Sveitsissä, yksityiskohdat toki pimeinä, mutta aivan tasan tiedossa. Eikä se -pelote- ollut vain neukkua varten. Sveitsi ei ole koskaan ollut liian luottavainen suhteessa naapureihinsa. Asiat voivat aina muuttua, mitä vain voi tapahtua.

Jostain luin että Sveitsin ja (Länsi)Saksan välisten rajasiltojen räjäyttämissuunnitelmista luopuivat vasta joskus 2000-luvulla.
 
Back
Top