Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta moottoritorpedoveneet, mutta Merivoimat kiersi kieltoa röyhkeästi – ”Tietyllä tavalla se oli riski”
Merivoimien moottoritykkiveneissä piili vaiettu ominaisuus. Kriisin uhatessa ne olisi voinut käden käänteessä varustaa torpedoin.
Nuoliveneet harjoittelivat hyökkäystä vuonna 1963. (KUVA: HS)
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005747777.html
Jarmo Huhtanen HS
Julkaistu: 8.7. 2:00 , Päivitetty: 8.7. 9:50
SUOMEN merivoimilla oli kylmän sodan aikana käytössään laivueellinen veneitä, joilla oli salainen käyttötarkoitus: jos sota syttyisi, ne muutettaisiin moottoritorpedoveneiksi.
Toisen maailmansodan jälkeen allekirjoitettu Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta moottoritorpedoveneet. Suomen torpedokysymys onkin erikoinen vaihe maanantaina sata vuotta täyttävän Merivoimien historiassa.
Merivoimat nimitti näitä Nuoli-luokaksi kutsuttuja veneitä julkisuudessa moottoritykkiveneiksi, sillä niiden vakioaseistukseen kuului kaksi tykkiä. Todellisuudessa veneisiin oli valmisteltu toinenkin aseistus, torpedonheittimet.
SALAISESTA suunnitelmasta vaiettiin niin tehokkaasti, ettei torpedoaseistuksella varustetuista veneistä tunneta julkisuudessa edes valokuvia.
”Torpedoita ei voinut nähdä missään moottoritykkiveneen kannella. Se oli vaihtoase”, kertoo kommodori (evp.)
Kai Varsio, joka toimi kylmän sodan aikana Nuoli-luokan veneissä päällikkönä.
”Ei niitä torpedoja sillä tavoin päivittäin saanut käyttää. Valmiutta pidettiin yllä. Kriisin sattuessa ne olisi laitettu.”
Suomen meripuolustuksen kaukotorjunta perustui 1970-luvun puoliväliin asti torpedoilla varustettuihin Nuoliin ja niiden yhteistoimintaan rannikkotykistön kanssa.
Merivoimat esitteli Nuoli 3 -venettä vuonna 1961. (KUVA: HS)
MERIVOIMILLA oli 1960-luvun alusta 1990-luvun alkuun käytössään 13 kotimaassa rakennettua Nuolta. Yksi tällainen vene on esillä Forum Marinum -merimuseossa Turussa.
Käytännössä Merivoimilla riitti kesäisin kantahenkilökuntaa ajattamaan vain kahdesta neljään venettä. Loput suunniteltiin miehitettäväksi sodan syttyessä reserviläisillä.
Varsion mukaan Nuolista ei ulkoapäin pystynyt päättelemään, että ne olivat myös torpedoveneitä. Torpedot olivat kuitenkin tykkien ohella Merivoimien pääase pinta-alusten torjunnassa.
Merivoimien ykkösaseita olivat merimiinat.
VENEISIIN ei ollut tarkoitus lisätä sota-aikana perinteisiä torpedoputkia vaan heittimet, jotka viskasivat torpedon 2–4 metrin päähän veneen viereen. Heitinten asennuksen arvioitiin kestävän kriisitilanteessa noin viikon.
”Heitin oli mekaaninen laite, joka vippasi torpedon veneen sivulle”, Varsio kuvaa. Siitä torpedon oli määrä lähteä maaliinsa veneen kulkusuuntaan.
Sivuheittimien käyttöä kuivaharjoiteltiin talvisaikaan.
”Heittimillä ammuttiin kylmälaukauksia varikolla, jonne tehtiin moottoritykkiveneen kaltainen komentosilta.”
Torpedojen käyttöä Merivoimien henkilökunta harjoitteli torpedokoeasemilla ja Neuvostoliitosta hankituilla, alun perin Riga-luokan sotalaivoilla.
Merivoimat osti näitä Suomessa Hämeenmaa-luokan saattajiksi kutsuttuja aluksia kaksi kappaletta 1960-luvun alkupuoliskolla. Alukset oli tarkoitettu kauppalaivojen suojaamiseen.
Hämeenmaa-saattajat eivät kuitenkaan olleet moottoritorpedoveneitä, vaan torpedot kuuluivat 90-metrisissä aluksissa lähinnä omasuoja-aseistukseen.
Varsinaisia moottoritorpedoveneitä – siis Nuolia – olisi käytetty maihinnousun sattuessa vihollisen alusten tuhoamiseen.
NUOLI-LUOKAN veneet olivat niin pieniä, etteivät ne voineet toimia samaan aikaan sekä tykkiveneinä että torpedoveneinä.
”Jos niihin olisi laitettu torpedot, niin vain kolmasosa tykeille tarkoitetusta ammuskuormasta olisi voitu pitää veneessä. Kantavuus ja nopeus muuttuivat niin paljon, ettei voitu pitää molempia”, kertoo Maanpuolustuskorkeakoulun merisotataidon historian dosentti
Juuso Säämänen.
Suunnitelmana oli, että aluksen perässä oleva 40 millimetrin Bofors-tykki olisi tarvittaessa korvattu torpedoilla.
Merivoimien yli-insinööri
Klaus Eloranta kirjoitti myöhemmin muistelmissaan, että ”tästä ei pitänyt puhua”.
Vuonna 1960 Nuolia varten ostettiin Britanniasta uudet torpedot. Tosin kauppa viivästyi, koska Britannian ulkoministeriö epäili, sen olevan Pariisin rauhansopimuksen vastainen. Suomalaiset joutuivat vakuuttamaan, ettei torpedoja käytettäisi rauhansopimuksen vastaisesti.
MERIVOIMAT suunnitteli rakentavansa Nuoli-veneiden pääaseeksi oman, kevyemmän sähkötorpedon.
Vielä 1970-luvun puolivälissä se oli yksi Merivoimien tärkeimmistä hankkeista.
Nuoliin rakennettiin alustoja, joille asennettiin kokeita varten sivuheittimiä ja myös suunniteltujen sähkötorpedojen torpedoputkia.
Kristian Lehtonen kertoo Suomen merivoimien tutkimustoiminnasta kertovassa
Tyrskyjä, terästä, tekniikkaa -kirjassaan ohjeeksi annetun, että jos joku ulkopuolinen ihmettelisi alustojen tarkoitusta, niin niiden piti sanoa olevan lieriömiinan pudottimia varten.
Oman torpedon rakentaminen kuitenkin epäonnistui, ja lopulta meritorjuntaohjukset tekivät hankkeesta tarpeettoman.
”NUOLI-LUOKKA oli merkittävä, koska alusten valmistuttua Merivoimat pystyi ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan ulottamaan operaatiot saariston ulkopuolelle.
Ennen Nuolten tuloa Merivoimilla oli vain kaksi modernia moottoritykkivenettä.
”Muut olivat sodan jäänteitä. Nuolet soveltuivat myös tiedustelu- ja valvontatehtäviin”, Säämänen sanoo.
Vaikka moottoritorpedoveneet oli kielletty, Suomessa pidettiin Säämäsen mukaan yllä osaamista torpedojen käyttöön.
”Torpedohyökkäyksiä pohdittiin teoreettisesti ja harjoiteltiin 1960-luvulta lähtien. Jo 1950-luvun puolivälissä valmistauduttiin siihen, että kriisin tullessa reserviläisiä alettaisiin kouluttaa torpedohenkilöstöksi. Siihen oli jo silloin laadittu koulutussuunnitelmat.”
TUTKIMUKSISSAAN Säämänen on arvioinut, että tieto torpedojen sodan ajan käyttötarkoituksesta levisi Puolustusvoimien ulkopuolelle viimeistään 1960-luvun puolivälissä.
Reserviläisille opetettiin moottoritykkiveneiden kertausharjoituksissa vuonna 1966 tiettävästi ensimmäistä kertaa sotien jälkeen torpedohyökkäyksen teoreettiset perusteet.
Merisotakoulun reserviupseerikurssilla oli erillinen torpedolinja. Sitä voitiin perustella ulospäin sillä, että Hämeenmaa-luokan kahdessa saattaja-aluksessa oli aseistuksena torpedopatteri.
SUOMEN torpedokysymys oli merkillinen luku kylmän sodan historiassa. Aluksi Saksan lyöneiden liittoutuneiden tai edes Neuvostoliiton ei ollut tarkoitus kieltää Suomelta moottoritorpedoveneitä.
”Alun perin Italialle langetettu kielto määrättiin Kreikan vaatimuksesta myös Bulgarialle, ja lopulta vaadittiin, että kaikkia Saksan kanssa sotineita piti kohdella samalla tavalla”, sanoo Säämänen.
Käytännössä moottoritorpedoveneiden kielto toteutettiin sotien jälkeen siten, että olemassa olevista torpedoveneistä poistettiin tähtäinlaitteet ja veneisiin asennettiin tykit. Liittoutuneiden valvontakomissio kävi tarkastamassa, että muutostyöt oli tehty.
Erikoista on se, että vaikka Suomelta kiellettiin moottoritorpedoveneet, rauhasopimukset eiiät missään vaiheessa kieltäneet Suomelta iskusytyttimellä varustettujen torpedojen omistamista. Merivoimilla oli niitä sotien jälkeen hallussaan vielä noin 200 kappaletta.
”Sen takia torpedoja ei koskaan tuhottu tai luovutettu kenellekään. Niitä sitten ryhdyttiin huoltamaan ja pitämään kunnossa. Syksystä 1944 vuoteen 1949 tehtiin vain varastohuoltoja. Vuonna 1949 aloitettiin taas koeammunnat torpedoilla”, Säämänen sanoo.
Koeammuntoja tehtiin muun muassa Turun suunnalla miinalaiva Ruotsinsalmeen asennetuista torpedoputkista.
MERIVOIMAT alkoi varautua moottoritykkiveneiden muuttamiseen torpedoveneiksi heti, kun Suomen puolustus- ja liikekannallepanosuunnittelu jälleen 1940-luvun lopulla aloitettiin.
”Tietyllä tavalla se oli riski”, sanoo Säämänen.
Hän arvioi, että Suomi olisi rikkonut moottoritorpedovenekieltoa vasta siinä tilanteessa, jossa ei olisi ollut käytettävissä mitään muuta keinoa.
Tavoitteena olisi ollut estää meritse tapahtuva hyökkäys tai Suomen aluevesien käyttö kaikin keinoin.
Siitä ei ole selkeää viitettä, että Neuvostoliitto olisi tiennyt Suomen suunnitelmista.
”Mutta varmaan valistunut ihminen pystyi sen päättelemään.”
Torpedot väistyivät meritorjuntaohjusten tieltä kylmän sodan loppuvuosina.
Nyt Suomi on kuitenkin jälleen palaamassa torpedoaikaan, sillä Puolustusvoimat on päättänyt hankkia aluksiinsa Ruotsista uusia kevyttorpedoja. Ne on suunniteltu pääasiassa sukellusveneiden torjuntaan.
Merivoimat juhlii Turussa satavuotista taivaltaan
SATAVUOTIAS Puolustusvoimat järjestää tänä vuonna juhlan kunniaksi yhteensä 120 erilaista tapahtumaa.
Tänä viikonloppuna on Merivoimien vuoro. Merivoimat juhlii Turussa sunnuntaina ja maanantaina.
Merivoimien kaikki alusluokat ovat näytillä Aurajoen rannassa sunnuntaista kello 12 alkaen. Lisäksi paikalle tulee ulkomaisia aluksia seitsemästä eri maasta.
ESIMERKIKSI Britannian kuninkaallisen laivaston fregatti Montrose osallistui loppuviikosta myös Merivoimien järjestämään Passex-harjoitukseen pohjoisella Itämerellä. Harjoitukseen osallistuivat Suomesta miinalaiva Hämeenmaa, ohjusveneet Hanko ja Pori sekä miinalautta Pyhäranta. Lisäksi mukana oli kaksi Jehu-luokan venettä ja Ilmavoimien yksiköitä.
Muita vierailevia ulkomaisia aluksia ovat ruotsalainen korvetti Visby, tanskalainen partioalus Nymfen, latvialainen miinantorjunta-alus Talivaldis, liettualainen miinantorjunta-alus Skalvis, virolainen miinantorjunta-alus Sakala, brittiläinen miinantorjunta-alus Ramsey ja puolalainen koulutusalus Wodnik.
MERIVOIMIEN vuosipäivänä maanantaina Turussa järjestetään myös paraatikatselmus Viking Linen alueella Forum Marinumin vieressä. Se alkaa kello 10.30. Paraatin vastaanottaa Merivoimien komentaja
Veijo Taipalus.
Yleisölle esitellään Merivoimien kalustoa ja aluksia sunnuntaina kello 15–20 ja maanantaina kello 12–19 Forum Marinumin edustalla. Osoite on Linnankatu 72. Yleisö pääsee tutustumaan kaikkiin Merivoimien alusluokkiin Aurajoen rannalla.
Suomen Joutsenen lavalla soittaa sunnuntaina kello 18 alkaen varusmiessoittokunta ja Laivaston soittokunta. Konsertti kestää noin kaksi tuntia ja siihen on vapaa pääsy.
Maanantaina on yleisölle avoin Merivoimien historia -esitelmä Sigyn-salissa kello 12. Luennoitsijoina ovat komentaja (evp)
Visa Auvinen ja komentaja
Marko Laaksonen.
Fakta
Nuolet olivat nopeita moottoriveneitä
Nuoli-veneet rakennettiin Turussa Laivateollisuus-yhtiön telakalla 1960-luvun alussa. Veneitä valmistui yhteensä 13 kappaletta.
Veneet olivat 22 metriä pitkiä, syväykseltään 1,5 metriä ja painoivat noin 40 tonnia.
Voimanlähteenä oli kolme neuvostoliittolaista V-12 dieselmoottoria.
Huippunopeus oli 45 solmua.
Veneet oli varustettu keulassa 20 millimetrin ja perässä 40 millimetrin tykeillä.
