Kylmän sodan salaisuudet??

[JR49]

Kyllä PT-76:t hankittiin alunperin juuri panssaritiedustelua varten. Hankinta tapahtui 60-luvun alussa. Meidän PT-76 vaunuissa ei ollut vakainta (näin muistan), jossain myöhemmissä vaunuissa joita NL valmisti, oli vakain. Se tuo hieman lisää käyttöarvoa kyseiselle laitteelle. Kun samoihin aikoihin T-55 kauppojen kanssa hankittiin myös BTR-50:siä, panssaritiedustelu muodostui osastosta jossa oli PT-76 joukkue (3 vaunua) ja panssarijääkärijoukkue BTR-50 vaunuilla. En ole ihan vama montako juustohöylää siihen kuului, periaatteessa kahdella olisi jo pärjännyt.

Keskeinen tarvehan oli päästä siitä panssariaseelle muodostuneesta, "kivuliaasta" ongelmasta, joka johtui siitä että jalkaväki ei millään pysynyt liikkeessä mukana ja "tiedustelu" tapahtui lähinnä yhdellä uralla, kärkivaunun toimesta, kohdatessaan vastapuolen. Oma panssaroitu, ja nopea tiedustelu soi mahdollisuuden operoida tehokkaammin ja kohdata vastapuoli hallitummin. Ilmeisesti tässä vaiheessa, kun kyseessä oli valinta panssarikomppanian kärjen ja panssareilla tapahtuvan tiedustelun välillä, ei sillä että näistä köykävaunuista lähti jonkinlainen pärinä, ollut niin väliä; ei se vastapuolikaan sitä sinne T-55:seen kuule, eikä tiedä kenestä pörinä lähtee.

Mikä sitten on oikeaoppinen taktinen suoritus panssaritiedustelijalla, kun vihollinen pitäisi löytää jostain seuraavan kymppikilsan sisältä?
Niin taistelee kuin on koulutuksen saanut. Savon Prikaatissa oli hyvin tavallista, että ensiksi vastapuoli pistää ”nenänsä asemiin” BTR:llä. Toisin sanoen ajaa asemien eteen mutkaan, asemiin johtavaa uraa myöten niin pitkälle kuin pääsee tai jopa avoimelle paikalle. Avaa siinä tulen ja peruuttaa sitten.
Typeräähän se on ollut heiltä. Muistan nytkin useita tilanteita, joissa olen itse sihdannut Apilaksen tähtäimen läpi, vaunu on ajanut telamiinoilla suljetun kohdan yli ja kerran joukkueelleni oli alistettu pst-ryhmä ja kahdeksan Apilas-miestä...
Jos oikea venäläinen panssaritiedustelija toimii samoin, niin panssaritiedustelija merkkaa saavuttamansa etulinjan tasan palavalla vaunullaan. Ainakin sillä kalustolla mitä 90-luvulla olisi ollut vastassa siinä toteutumattomassa rinnakkaistodellisuudessa, mihin harjoiteltiin.
Mutta mistäs tiedät, milloin heität vaunusta alas jv-miehet tekemään jalkaisin tiedustelua. Vai oletetaanko, että vihollinen olisi aina just presiis tiennyt, missä jääkärikomppaniamme olisi ollut vastahyökkäyksien aaltoillessa?

 

[Juna112Porojetsiin]

Mikä sitten on oikeaoppinen taktinen suoritus panssaritiedustelijalla, kun vihollinen pitäisi löytää jostain seuraavan kymppikilsan sisältä?
Niin taistelee kuin on koulutuksen saanut. Savon Prikaatissa oli hyvin tavallista, että ensiksi vastapuoli pistää ”nenänsä asemiin” BTR:llä. Toisin sanoen ajaa asemien eteen mutkaan, asemiin johtavaa uraa myöten niin pitkälle kuin pääsee tai jopa avoimelle paikalle. Avaa siinä tulen ja peruuttaa sitten.
Typeräähän se on ollut heiltä. Muistan nytkin useita tilanteita, joissa olen itse sihdannut Apilaksen tähtäimen läpi, vaunu on ajanut telamiinoilla suljetun kohdan yli ja kerran joukkueelleni oli alistettu pst-ryhmä ja kahdeksan Apilas-miestä...
Jos oikea venäläinen panssaritiedustelija toimii samoin, niin panssaritiedustelija merkkaa saavuttamansa etulinjan tasan palavalla vaunullaan. Ainakin sillä kalustolla mitä 90-luvulla olisi ollut vastassa siinä toteutumattomassa rinnakkaistodellisuudessa, mihin harjoiteltiin.
Mutta mistäs tiedät, milloin heität vaunusta alas jv-miehet tekemään jalkaisin tiedustelua. Vai oletetaanko, että vihollinen olisi aina just presiis tiennyt, missä jääkärikomppaniamme olisi ollut vastahyökkäyksien aaltoillessa?

Lieneekö panssaritiedustelijat erityisen harvinainen alalaji... nyt tarvittaisiin edes yksi sellainen antamaan kommenttinsa.

Palavalla BTR60:llä taistelukosketuksen merkkaaminen on toki käypä menetelmä, paremman puutteessa...

Minä olen itsekin tätä panssaritiedustelun toimintaa pohtinut, ja ihmetellyt esim PT-76 käyttötarkoitusta, meteliä, suojaa, tulivoimaa ja ajatukseni menevät hieman siten että ehkäpä alussa oli tarve vain saada jokin puhtaasti panssariasetta palveleva tiedusteluelin, liikkuva ja edes hieman panssaroitu. Sitten jääkärijoukkueella sen tiedustelukykyä on saatu nostettua (BTR-50), mutta edelleen kyseessä siis lähinnä vastapuolen panssareiden löytäminen. Joka sekin tietyllä tavalla on paradoksaalista; kun ne löytyy ....

 

[JR49]

Lieneekö panssaritiedustelijat erityisen harvinainen alalaji... nyt tarvittaisiin edes yksi sellainen antamaan kommenttinsa.

Palavalla BTR60:llä taistelukosketuksen merkkaaminen on toki käypä menetelmä, paremman puutteessa...

Minä olen itsekin tätä panssaritiedustelun toimintaa pohtinut, ja ihmetellyt esim PT-76 käyttötarkoitusta, meteliä, suojaa, tulivoimaa ja ajatukseni menevät hieman siten että ehkäpä alussa oli tarve vain saada jokin puhtaasti panssariasetta palveleva tiedusteluelin, liikkuva ja edes hieman panssaroitu. Sitten jääkärijoukkueella sen tiedustelukykyä on saatu nostettua (BTR-50), mutta edelleen kyseessä siis lähinnä vastapuolen panssareiden löytäminen. Joka sekin tietyllä tavalla on paradoksaalista; kun ne löytyy ....

Valmistaudutaan tässä vajavaisilla tiedoilla keskusteltaessa, että Jumalan viha lankeaa päällemme tulimyrskyn lailla. Eli CV9030 jauhaa meidät kummatkin sarkastisen asiantuntevasti pieneksi paloiksi ja syöttää meidät telojen väliin

 

[Juna112Porojetsiin]

Valmistaudutaan tässä vajavaisilla tiedoilla keskusteltaessa, että Jumalan viha lankeaa päällemme tulimyrskyn lailla. Eli CV9030 jauhaa meidät kummatkin sarkastisen asiantuntevasti pieneksi paloiksi ja syöttää meidät telojen väliin

Tuomio on tulossa aivan varmasti.

 

[KorpiSISSI]

Niin, minun kertomukseni koski 80-luvun puoliväliä ja RVL -toimintaa vetreiden ja nuoressa lihassa olevien metsäjänisten osalta. Aiemmin toiminnassa oli luonnollisesti ollut toisenlaisia virityksiä. Tiedustelua ja sen merkitystä en kuvannut, sillä keskityin kuvauksessani vihollisen kärjen hidastamiseen, jonka olin ymmärtänyt @JR49 :n esittämän kysymyksen aiheeksi. Toivottavasti en pilannut kenenkään päivää horinoillani.

Olen myöhemmin ollut luultavasti kotiseutuni maantieteellisistä syistä ”alaikäisenä” kertaajana paikallisjoukkojen kokoonpanossa (erilliskomppania, jonka gubbersonien koulutustausta ja myös ikähaarukka oli kirjava) harjoituksissa, jossa varustetaso, toimintatapa yms. olivat hieman erilaisia kuin se, mitä kuvasin ja vuosikymmenkin vaihtui pikkuhiljaa toiseen eli mentiin 90-luvulle.
———
Hyvästä tietävänä eniten kaipasin myöhemmässä elämässäni metsäjäniksenä varustukseen kuulunutta kondensaattorilaukaisinta. Se väännettävä nyrkkiin mahtuva kahvamalli kun ei mahdollista samalla tavalla tarkkaa laukaisua.

Juuri näin, Rajan sissit ja ErK:t (SissiK:t).

 

[Hilan lukko]

Sittenhän meillä on Petterin suhteellisesta hiljaisuudesta aivan samat kokemukset samasta tilanteesta .
Joo, kuten on tullut ilmi, PT-76:n toiminta tiedustelussa Seiskaseiskassa perustui väärinkäsitykseeni. Silti kiinnostaisi tietää, mitä varten ne alunperin on hankittu, vaikken koskaan ole nähnytkään, niin ei vakuuta kuin korkeintaan äänellään.

Mitä panssaritiedusteluun tulee, niin jääkärin näkökulmasta psv-tiedustelija merkkaa saavuttamansa etulinjan tasan palavalla vaunullaan. Että mieluummin tositilanteessa säästettykin ne vähät Petterit jääkärikomppanioille ja pantu tiedustelemaan mieluummin ne mp:t. Jos olisi haluttu mustan savun efektiä merkiksi, niin ehkä UAZ ja takapenkille pari kympin pönttöä bensan ja jäteöljyn seosta .

Tässä on ollut puhetta äänekkään kaluston soveltuvuudesta tiedusteluun. Kyllä tuostakin hankintapäätöksen aikaan puhuttiin, että tulee myös tiedustelukäyttöön. Eppäilen soveltuvuutta, kyllä siihen malliin Tuuli tuiversi, kun tämä oli liikkeellä ja kuului kauas.

ITA Tuuli

 

[Juna112Porojetsiin]

Toki täytyy se sanoa että peitteinen, kumpuileva maasto, samoin kuin merellä tuuliolosuhteet ja rannikon suojaisuus toki vaikuttavat äänen kantautumiseen merkittävästi.

Jatkaakseni amatöörimäistä sepkulointia sekundäärisillä argumenteilla, ja tuntematta asiaa juuri lainkaan; En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että muinoin merellä kiisivät laivastojen suojana merten vinttikoirat, risteilijät, tiedustelemassa vastustajan päävoimien sijaintia - ja jotenkin tämä kevyen ja nopean panssariosaston toiminta tiedustelussa muistuttaa sitä.
Sillä erotuksella tosin, että löydettyään vastapuolen savut oli risteiljällä nopeutensa ja maapallon muodon ansiosta mahdollisuudet kadota paikalta, eikä sillä ollut todennäköisena vaarana ajaa naapurin sulutteeseen tai pahki sen puolustusasemaa.
Vastaava nopeuden tuoma suojahan ei toimi samalla tavalla maissa; kun löydät vastapuolen, olet jo liian lähellä ja syvällä sen asevaikutuksen sisällä. Eikä oma nopeus merkittävästi ylitä vastapuolen keinoja, jos ylittää lainkaan. Oma suoja on todellisuudessa heikko ja toimii lähinnä käsiaseisiin (sekä kevyeen vastustajaan - ja kuitenkin varsinainen pyrkimys on löytää naapurin kovin nyrkki) ja mukana oleva aseistus ei todennäköisesti kykene vaikuttamaan vastustajaan.

Itsesuojeluvaiston rippeet, niitä minulla on aina ollut varsin puutteellisesti, ohjaavat veli JR49 varoituksen;

Valmistaudutaan tässä vajavaisilla tiedoilla keskusteltaessa, että Jumalan viha lankeaa päällemme tulimyrskyn lailla. Eli CV9030 jauhaa meidät kummatkin sarkastisen asiantuntevasti pieneksi paloiksi ja syöttää meidät telojen väliin

.. mukaisesti vähän suojaamaan omaa selustaani. Eli näitä ajatuksia on mieleeni tullut mm. oheisesta Pro Gradusta, SUOMALAISEN PANSSARITAKTIIKAN KEHITYS 1945–1970. Lainaus sivulta 51 :

Panssariprikaatin tiedustelun tärkeydestä kirjoittaa Panssarivaunupataljoonan komentajan tehtävässä juuri lopettanut everstiluutnantti Eräsaari Panssari-lehdessä vuonna 1965. Tulevassa sodassa nopean ja liikkuvan tiedustelun merkitys korostuu. Eräsaari esittää, että panssaritiedustelujoukkueen yhteyteen olisi mahdollisuuksien mukaan liitettävä joko taistelupanssarivaunujoukkue tai panssarintorjunta-ohjuksia, jotta tiedustelun kärjellä olisi mahdollista tuottaa vihollisen raskaammillekin panssarivaunuille tappioita. Yliluutnantti Visuri kirjoitti 1970 samasta aiheesta artikkelin. Hän vertaa suomalaista panssariprikaatin tiedustelukomppaniaa muun muassa länsisaksalaiseen ja amerikkalaiseen vastineeseen. Visurin mukaan panssaritiedustelujoukkueen toiminta rajoittui aina yhden uran suuntaan.

Panssariprikaatin tiedustelun luominen loi edellytykset prikaatin tehokkaampaan käyttöön varsinkin kohtaamishyökkäyksessä ja takaa-ajossa. Aiemmin tiedustelu tapahtui lähinnä kärjen törmättyä viholliseen. Nyt vihollisesta saatiin ajoissa ennakkovaroitus ja taisteluosastot kykenivät hyökkäämään suoraan koottuna, jos tilanne niin vaati. Aiemmin taistelu aloitettiin kärkijoukkueella, sitten kärkikomppanialla ja lopuksi vasta kootusti, varsinkin yhden uran suunnassa hyökätessä. Tiedustelukomppanian lisääminen organisaatioon puhuu myös panssariprikaatin kootun käytön puolesta. Kun prikaatia käytetään koottuna nopeasti muuttuvissa taistelutilanteissa, nimenomaan oman tiedustelun tärkeys korostuu.


Jännityksellä odotan panssaritiedusteluteknistä (ja miksei samaa myös useammasta aselajista) teloitustani - arpa on heitetty

 

[Hanski]

Nyt keskustelun aiheena oleva harjoitus on erinomaisen mielenkiintoinen juttu tutkittavaksi ja kun siitä on myös dokumentaatiota tutkittavaksi...

@JR49 kyseli RVL kokoonpanojen tuonaikaisesta toiminnasta vastaanotto- ja hidastusvaiheessa. Oma palvelusaikani oli vajaan kymmenkunta vuotta myöhemmin, mutta:

Joukkue oli miesvahvuudeltaan suurempi kuin tyypillisissä jv-kokoonpanoissa. Ryhmässä oli kolme partiota + rj. Erilliskomppanioiden varustus oli aikalaiseen varustustasoon verrattuna kaikin puolin erittäin hyvä.

Miina oli pääase, jokaisella oli kylkimiina ja pari putkaria mukana. Ryhmällä oli myös sinko(ja) (kevytsinko->kertasinkoja, joista edellinen poistui hiljalleen käytöstä vaikka koulutus siihenkin annettiin) sekä telanappeja. Räjähteitä (paljon), raskaampia kylkimiinoja sekä telamiinoja saattoi olla tilanteesta riippuen käytettävissä huomattava määrä, sillä nuo aiemmin mainitut olivat sitä koko ajan völjyssä kulkevaa tavaraa. Valmistautumisaika ja olosuhteet olisivat vaikuttaneet siihen, kuinka paljon erilaisia loukkuja olisi saatu viritettyä joukkueen toiminta-alueelle.

Maaston ja tiestön mahdollisuudet hyödynnettiin aika perusteellisesti. Tierummut, mutkat, sillat, mäet jne. Leikkimielisesti voisi sanoa, että jokaases tierummus oli kirjootettuna vihollisen ajoneuvon nimi. Toiminnassa pyrittiin ei-kaavamaisuuteen, jotta se ikävä yllätysmomentti olisi mahdollisimman korkea.

Naapurilla oli varmasti hyvä tieto siitä, että kaislikossa suhisee. Tieurien suunnalla olisi viimeistään ensimmäisten yllätysten jälkeen ollut painetta käyttää jalkaväkeä tunnustelijoina ja sissien karkottajina, mikä olisi hidastanut etenemistä merkittävästi.

Tehtävä, tilanne ja maasto ratkaisevat, millä tavalla toimitaan. Onko tulossa varsinainen kärki, vai ovatko tiedustelijat liikkeellä? Esim. ensimmäinen vastaanottava osa (ryhmä/partio) laukaisee kylkimiinan kärkiajoneuvoon ja irtautuu siirtyen uuteen asemaan taempana tai väistöalueelle. Osumaa ottanut vihollinen sinkoilee takana seuranneista ajoneuvoista, keräilee hetken aikaa leegojaan ja jatkaa matkaa kohdaten seuraavan ryhmän/partion järjestämän yllätyksen jne. Telamiinat, räjähdeyllätykset ja sinkosurpriset värittävät tilannetta. Pöpelikköön suuntaaville ramboille on tarjolla putkimetvurstia ja tieojan penkassa suattaap olla kytiksellä r-tulilankaa, jolla viimeksi nautittu ateria saadaan nopeasti tsekattua.

Missään vaiheessa vihollinen maahantunketuja ei pääse oikein kunnolliseen tulikosketukseen metsäjänisten kanssa, jotka iskevät piilosta ja irtautuvat nopeasti. Tappioita kärsittyään vihollisen hyökkäys etenee Erilliskomppanian joukkueen toiminta-alueen läpi joukkueen väistäessä syvyyteen ja aloittaessa häirinnän eli selustatoiminnan vihollisen huoltoyhteyksiä vastaan. Mehukkaimpina kohteina olisivat polttoaine- ja ammuskuljetukset eli huolto. Konearmeijan liike lakkaa, jos löpö loppuu.

Kuvaus on kuin suoraan Räjähtävä tyhjyys -romaanista!

 

[vastarannankiiski]

PT-76, vanha kun taivas. 70-vuotias vaunu nykypäivänä, 70-luvulla jo vanhentunut. Nykyään täysin vanhentunut mihinkään tiedustelutehtäviin.

Mutta edelleenkin siinä on sirpalesuojaus, se liikkuu teloilla ja se ui.

Ja siinä on 76mm kanuuna, jolla ampuu 6-8kg sirpalekranaatteja parhaimmillaan 6-8kpl/minuutissa. Tulitukivaununa sillä pilaa edelleenkin melkein minkä tahansa Älvsby taloon ryhmittyneen jalkaväkiryhmän päivän sinkoaseiden kantaman ulkopuolelta.

Katson asiaa lähinnä siitä lähtökohdasta ja sijoituksesta jolle valtio ei anna sotavarustukseksi käytännössä mitään muuta kun korkeintaan kumipussin ja puuristin, jos viitsii antaa sitäkään. Ja jos jollain toimijalla maailmalla niitä on, ovat ne parempia kun olla tyhjin käsin. Käyttöä vaan pitää vähän funtsia. Kyllä tuolla maihinnousutehtävätkin varmaan vielä onnistuvat jotenkuten, ainakin paremmin kun uimalla. Venäjän merijalkaväki on joutunut noita kai käyttämään ihan viime vuosiin saakka paremman kaluston puutteessa.

 

[JR49]

ja jotenkin tämä kevyen ja nopean panssariosaston toiminta tiedustelussa muistuttaa sitä.
Sillä erotuksella tosin, että löydettyään vastapuolen savut oli risteiljällä nopeutensa ja maapallon muodon ansiosta mahdollisuudet kadota paikalta, eikä sillä ollut todennäköisena vaarana ajaa naapurin sulutteeseen tai pahki sen puolustusasemaa.
Vastaava nopeuden tuoma suojahan ei toimi samalla tavalla maissa; kun löydät vastapuolen, olet jo liian lähellä ja syvällä sen asevaikutuksen sisällä. Eikä oma nopeus merkittävästi ylitä vastapuolen keinoja, jos ylittää lainkaan. Oma suoja on todellisuudessa heikko ja toimii lähinnä käsiaseisiin (sekä kevyeen vastustajaan - ja kuitenkin varsinainen pyrkimys on löytää naapurin kovin nyrkki) ja mukana oleva aseistus ei todennäköisesti kykene vaikuttamaan vastustajaan.

Tämä on kuin suoraan minun ajatuksistani, fiksummin vain muotoiltuna (tätähän minä tarkoitin sillä UAZ ja kanisterit takapenkillä -vertauksella ). Mielestäni tilanne korjaantui vasta CV-kalustolla, mikäli niitä nyt ao. tehtäviin käytetään.
Historiasta maininta vielä, että käsittääkseni venäläiset totesivat toisessa rähinässä, että paras tiedustella T-34:lla, riittää voima ja nahan paksuus edellä mainittuihin tilanteisiin. Lähdettä tähän ei nyt ole muuta kuin reikäinen stetsoni.

 

[Lunni]

Se oli kyllä hyvä, mutta ainakin meillä niitä oli liian vähän, joten niitä jouduttiin korvaamaan erilaisilla vetosytytinvirityksillä, jotka eivät aina tilanteeseen sopineet.

Silleen vain että, kaksi 9V paristoa rinnankytkettynä hoitaa asian myös.. yksikin riittää jos matka on lyhyt.. mutta ei ehkä koulutuskäyttöön...

 

[Old Boy]

CV9030 jauhaa meidät kummatkin sarkastisen asiantuntevasti pieneksi paloiksi ja syöttää meidät telojen väliin

Jännityksellä odotan panssaritiedusteluteknistä (ja miksei samaa myös useammasta aselajista) teloitustani - arpa on heitetty

Miksikähän CV sen tekisi?

Ehkä hän ainakin omintakeisella mutta selkeällä tyylillään huomauttaisi ressujen ajattelusta, joka kerta toisensa jälkeen palaa kotivaruskunnan harjoitusalueen tuttuun tienmutkaan Apilas-miesten saaliiksi joutuvine tiedustelu-Pettereineen. Ei nimittäin ole pelkästään "You fight as you train" vaan myös "You think as you train". Vaikka siis nyt olisi ainutlaatuinen tilaisuus toisaalta kurkistaa kahden AK:n vahvuisten omien joukkojen siirtelyyn sekä taisteluun. Sekä myös keltaisen osapuolen hyökkäykseen joka muistuttaa meidän mekaanisoitujen joukkojen nykytoimintaa. Tässä "tähystysalueessa" yksi karttalehti 10 x 10 km on yhtä paljon kun virsikirja sanomalehden sivulla.

Jos nyt ressuille on näin käynyt niin heillä on myös arvovaltaisia edeltäjiä. Kun Itärintamalla alkoi mennä huonosti, niin samalla tavalla ajatteli Aatu. Hänen sotakokemuksensahan oli viedä pataljoonan esikunnasta viestejä paikalla pysyvään etulinjaan.

 

[JR49]

Miksikähän CV sen tekisi?

Ehkä hän ainakin omintakeisella mutta selkeällä tyylillään huomauttaisi ressujen ajattelusta, joka kerta toisensa jälkeen palaa kotivaruskunnan harjoitusalueen tuttuun tienmutkaan Apilas-miesten saaliiksi joutuvine tiedustelu-Pettereineen. Ei nimittäin ole pelkästään "You fight as you train" vaan myös "You think as you train". Vaikka siis nyt olisi ainutlaatuinen tilaisuus toisaalta kurkistaa kahden AK:n vahvuisten omien joukkojen siirtelyyn sekä taisteluun. Sekä myös keltaisen osapuolen hyökkäyykseen joka muistuttaa meidän mekaanisoitujen joukkojen nykytoimintaa. Tässä "tähystysalueessa yksi karttalehti 10 x 10 km on yhtä paljon kun pelikortti sanomalehden sivulla.

Jos nyt ressuille on näin käynyt niin heillä on myös arvovaltaisia edeltäjiä. Kun Itärintamalla alkoi mennä huonosti, niin samalla tavalla ajatteli Aatu. Hänen sotakokemuksensahan oli viedä pataljoonan esikunnasta viestejä paikalla pysyvään etulinjaan.

Sieltähän se tuli
Ymmärrän hyvin, että reserviläisten kapean ajatuksenjuoksun seuraaminen aiheuttaa harmaita hiuksia kantahenkilökunnalle, oli virassa tai ei. Mutta minkäs teet, tyhjästä on meidän paha nyhjästä

 

[Iso-Mursu]

Paikallisjoukkojen taistelua tuossa ei juuri edes pystytty harjoittelemaan kunnolla, niin nopeasti tapahtumat etenivät ja välinekin oli vielä keskeneräinen. Oli hieno kuvaus, kuinka jostain viivyttävästä pataljoonasta oli jäänyt komppania eristyksiin ja väistynyt sivulle. Joku etsi sen (henkilöautolla teitä kammaten!), täydensi paikallisjoukkojen huollosta, ja nehän iskivät sitten komentopaikalle ja huoltokeskukseen kuin sissit ikään. Näinhän meillekin vielä opetettiin. RUK:n sissiharjoitus käynnistyi juurikin, että puolustuksesta siirryttiin viivytykseen ja sitten jäätiin sivustalle sisseiksi, vaikka yleisjoukkojen porukkaa oltiinkin skenaariossa.
Tässä näin nopeasti ajatuksenvirtaa.

Tällainen kuva jäi itellekkin 90-luvun lopulta. Eli jos Keltainen A1 olisi jyrännyt sankarijääkäriprikaatin hajalle. Niin silloin olisi vielä kokeiltu toimia alueella pari vuorokautta "sissitoiminnassa".

Mutta mene ja tiedä. Välillä tuntui että oltiin Prikaati 90 kokoonpanoa, välillä meillä kokeiltiin 05 kokoonpanoa ja joskus kai muisteltiin 80 kokoonpanoa. Ja enemmän tuntuisi että tuo muisteluosuus olisi ollut malli 80-mukaista.

 

[Sarek1]

Olikos teillä se -raskas kylkimiina- kameralla? Joka otti polaroid-kuvan ohi kiitävästä transitista, kun painoi konkan nappia. Ja kuvan keskellä oli ristikko. Siitä arvuuteltiin sitten osumaa. Luonnollisesti filmien määrä oli rajallinen, kuten arvata saattaa.

Tällainen ihmelaite tuli nähtyä. Mutta filmiä oli hintsusti. Nykyisellä digitekniikalla toteutettuna tämä olisi 1. Halpaa 2. No problemo isollekin porukalle.
———
Justhan mä vasta hogasin, että @baikalin viestistä syntyi parikin potentiaalista kriisiaikaan valmistautumisen rakenteluprojektia mieleen. Ja muistui vielä sekin, kuinka näitä nykyajan käteviä riistakameroita voi hyödyntää jänishousuhommissa monella eri tavalla.

 

[baikal]

Ja muistui vielä sekin, kuinka näitä nykyajan käteviä riistakameroita voi hyödyntää jänishousuhommissa monella eri tavalla

Periaatteessa Kiinasta voi muutamalla eurolla tilata jo vaikka minkälaista Ihmettä. Eli itse tekniikka olemassa olollaan mahdollistaa vaikka mitä. Eri asia sitten mikä on hyväksytty sotavarusteeksi tms.

 

[Juna112Porojetsiin]

Miksikähän CV sen tekisi?

Ehkä hän ainakin omintakeisella mutta selkeällä tyylillään huomauttaisi ressujen ajattelusta, joka kerta toisensa jälkeen palaa kotivaruskunnan harjoitusalueen tuttuun tienmutkaan Apilas-miesten saaliiksi joutuvine tiedustelu-Pettereineen. Ei nimittäin ole pelkästään "You fight as you train" vaan myös "You think as you train". Vaikka siis nyt olisi ainutlaatuinen tilaisuus toisaalta kurkistaa kahden AK:n vahvuisten omien joukkojen siirtelyyn sekä taisteluun. Sekä myös keltaisen osapuolen hyökkäykseen joka muistuttaa meidän mekaanisoitujen joukkojen nykytoimintaa. Tässä "tähystysalueessa" yksi karttalehti 10 x 10 km on yhtä paljon kun virsikirja sanomalehden sivulla.

Jos nyt ressuille on näin käynyt niin heillä on myös arvovaltaisia edeltäjiä. Kun Itärintamalla alkoi mennä huonosti, niin samalla tavalla ajatteli Aatu. Hänen sotakokemuksensahan oli viedä pataljoonan esikunnasta viestejä paikalla pysyvään etulinjaan.

Aaaahh -- ihana kommentti !!

Kas, kun me ressut sieltä kotivaruskunnan hajoitusalueen tienmutkasta tuskin kykenemme tähystämään näitä armeijakuntatasoisia mietteitänne, niin kerro nyt sinä, mikä panee ammattisotilaan provosoitumaan siitä, että reserviläiset pohtii panssaritiedustelun kehittymistä omiin havaintoihinsa, ja lukemaansa perustuen. Mikä siinä vaatii avautumista omintakeisella selkeällä tyylillä, tai näitä ressu-ajattelu-huomautuksia ? Te ammattilaisethan meidät olette kouluttaneet, ja tuo "you think.." osuu kyllä aika pahasti omaan nilkkaan.

Sanotaan nyt vielä sekin, että sotakokemus jossa korpraali kuskaa viestejä pataljoonan esikunnan ja etulinjan välillä on pirun paljon kovempi sotakokemus, kuin ei-lainkaan-sotakokemusta. En toki tiedä kuinka paljon itsekullakin on kokemusta sodasta tai taistelukentästä.

 

[JR49]

...armeijakuntatasoisia...

Minä olen kerran täällä koettanut Jatkosota-ketjussa herätellä keskustelua AK:n toiminnasta, ja en kyllä toiste siihen erehdy!

Ja kuten olemme @Juna112Porojetsiin kanssa tehneet selväksi niin ihan mielellämme varmasti otamme tietoa vastaan muiden lailla, kuinka panssaritiedustelu toimii. Sitä ei nyt toistaiseksi ole tullut.

 

[Old Boy]

Aaaahh -- ihana kommentti !!

No kun ei sitä CV:n kommenttia teidän pyynnöistä huolimatta tullut niin piti mun sitten lainata tyylilajia. Sitäpaitsi vertasin ajatteluanne henkilöön, josta TP Rytikin on joskus sanatarkasti lausunut: "Saksan sotavoimat nerokkaan Johtajansa Aatun johdolla...."

Muistan hyvin veli @JR49 n keskusteluavauksen II AK:n hyökkäyksestä 1941, joka tuli tökeröllä tavalla tyrmätyksi, joskaan mä en ollu asialla. Aihe olis ollu mielenkiintoinen mutta silloin ei oikein aika riittänyt riittävän syvään paneutumiseen. Ehkä siihen kannattaa joskus palata; alle kahden vuoden päästä olisi tasavuodetkin. Mitä tähän aiheeseen tulee niin ihmettelen suhteellisen vähäistä keskustelua, johon te sentään olette laittanut oman panoksenne. Kun kuitenkin hävittäjistä syntyy päivittäin se pari kolme sivua mihinkään perustumatonta spekulointia ja maavoimien puolelta ainakin sivullinen rynnäkkö- ja kuljetusajoneuvojen sopivasta aseistuksesta, panssareista ym. niin olisi luullut tämän aiheen enemmän kiinnostavan. Onhan varmaan lähes jokainen forumille kirjoittava on ollut näissä itekin mukana.

Armeijakuntahan ei ole mitään latinankielisen raamatun kaltaista salatiedettä, jota ainoastaan papit osasivat kansalle tulkita. AK muodostuu prikaateista, nämä pataljoonista jne. Nyt oli käsittelyssä keltaisen puolen PsTiedK, jonka perustajan, kokoonpanon sekä vahvuuden avasin edellisissä viesteissä. Tutkimuksen kartoista näkee mihin se milloinkin on sijoittunut ja siitä pystyy päättelemään tehtävän. Tämä kaikki on tosin kertaalleen jo kirjoitettu. Toivottavasti keskustelu jatkuu.

BTW @Juna ym.. Muistit varmaan ihan oikein mitä RUK issa kerrottiin PsTiedK:n kalustosta. Ei vaan välttämättä ole järkevää opettaa PsPr:n tarkkaa sa-kalustoa kolme kertaa vuodessa vaihtuvalle RUK kurssille, vaan 10 v vanhat kalvot on saattanu kelvata organisaation oppimiseen.

 

[Stokes]

Jos tarvittiin PanssariTiedJ tai komppania niin sellainen tilattiin Panssariprikaatista. Eihän PT-76:t ollu siinä käytössä RannJP:ssa, joten ei ne mitään olis osannu tiedustella, ei henkilökunta eikä varusmiehet. Telavehkeet ei myöskään olis ollu omiaan liikkumaan melkein viikon ajan pitkiä matkoja.

Opinnäyte kertoi myös ilmeisesti haastattelulähteisiin perustuen että ylimeno ei onnistunu kovin hyvin ja sitä yritettiin peitellä harjoituskertomukseen. Lääninkomentaja Pajula sitten tämän esti kun oli ylimenon ite nähnyt. Kyllä sen näki moni muukin sillä paikalle oli kutsuttu myös lehdistöä. HS ratkaisee samalla edellämainitunn PT-76 väittelyn. Erotuomari etualan vaunun kannella luottaa uimataitoonsa syyskuun lopun Hiidenveden "lämmössä" eikä tarvi pelastusliivejä.

Tästä nimenomaisesta harjoituksesta en tiedä mitään mutta PT-76:t olivat pitkään käytössä Uudenmaan prikaatissa, eivät koskaan RannJP:ssa vaikka se sittemmin siirtyikin Tammisaareen. UUDPR:ssä vaunuja käytettiin tiedustelunomaisesti silloin kun SA-tehtäviä harjoiteltiin.