Kysymys- ja vastaustopiikki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vehamala
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Kummatkin käyttivät silmälaseja.

Niin käyttivät.

Barkhorn 301 ilmavoittoa. BundesLutfwaffen kenraaliksi. Koelennettyään Harrierin edeltäjän ja romuksi meni,mutisi hän kömpiessään romuista: 302.
Balthazar saadessaan surmansa Airen taivaalla BF 109 F:n siiven lähdettyä irti ilmataistelussa 47 voittoa. Syksyllä -41.
Voidaan ajatella, että molemmat näki laseilla riittävän hyvin.

@taktinen taistelumajava jatkaa.
 
Viimeksi muokattu:
Pysytään ilmasodassa ja toisessa maailmansodassa.

Missä saksalaisten suojaamassa teollisuuskohteessa oli vahvin ilmapuolustus Saksan valtioalueen ulkopuolella?
 
Vaikka tuo Ploesti taitaa olla se, mitä haetaan, niin sanon Wien, missä oli vahva it. Onko se sitten teollisuuskohde, on eri asia...
 
Wien ei kelpaa kun se oli liitetty Saksan alueeseen ennen sotaa.

Ploesti ei ole se kohde jota haetaan.

Vinkkinä kerrottakoon, että kohteessa oli erittäin vahva ilmatorjunta ja vahvat suojarakennelmat.

Kyseessä on todellakin teollisuuskohde.

Helpotetaan vielä sen verran, että kyseisen maan viranomaiset pitivät suojaustoimenpiteitä suhteettoman suurina.
 
Just olin vastaamassa samaa. Vahvempi oli kuin Helsingin ilmatorjunta, mutta eiköhän Saksassa ollut ne Euroopan vahvimmat.
 
Kaivappa tuolle väitteellesi lähde. :)

Ei minulla mitään lähteitä ole, mutta jos pelkästään ilmatorjunnan voimakkuutta arvioidaan niin Hampurissa oli 10x17 km alueella 400 kpl raskaita, pääosin 88 millisiä tykkejä.

Kolosjoen kaivosaluetta suojasi 90 ilmatorjuntapatteria, josta kait tulee enemmän kuin tuo 400 pyssyä, mutta ei kai ne 88 millisiä kaikki olleet?

Muutenhan tuo suojaus betonikuorineen, torpeedoverkkoineen yms. oli varmasti vakuuttava eurooppalaisessakin mitassa.
 
Helppo! Petsamon nikkelikaivos, Suomi.

Taisi olla koko Euroopan historian vahvin ilmatorjunta.

Mikoyan jatkaa! Kolosjoen kaivos oli se kohde mitä haettiin.

Wikipediassa mainitaan suojaustoimenpiteistä seuraavaa.

Kaivostuotannon turvaaminen
Jo ennen jatkosodan syttymistä, 13. elokuuta 1940 Hitler oli antanut Norjan Vuoristoarmeijakunnalle määräyksen valmistella operaatio Renntierin. Päämäärä oli varmistaa nikkelituotanto Saksalle kaikissa tilanteissa; operaation tarkoitus oli Norjassa olevilla joukoilla miehittää nopeasti Kolosjoen kaivosalueet. Operaatio toteutettiin 22. kesäkuuta Barbarossa-suunnitelman osana.[21][22]

Tukialuksilta nousseet Britannian lentokoneet pommittivat Liinahamarin satamaa 30. heinäkuuta 1941. Saksalle hyökkäys osoitti nikkelikaivoksiin kohdistuvan uhan: vihollinen hallitsi Pohjoista Jäämerta ja uusi isku voisi kohdistua kaivostuotantoon. Jo keväästä saksalaiset olivat pelänneet liittoutuneiden maihinnousua Pohjois-Norjaan.

Hitlerille Petsamon nikkelin saannin turvaaminen oli lähes päähänpinttymä.[23] Hitlerin henkilökohtaisesta päätöksestä aloitettiin massiiviset, jopa suhteettomat varmistukset ilmahyökkäysten estämiseksi. Kaivos- ja voimalaitosaluetta turvaamaan oli jo rakennettu koko Euroopan vahvin alueellinen ilmatorjunta. Mitään Suur-Saksan teollisuuskohteista ei ollut suojattu yhtä hyvin pommituksilta.[24] Kaivosaluetta suojasi 90 ilmatorjuntapatteria ja rykmentin verran suojajoukkoja. Jäniskosken patoallas oli suojattu kaksinkertaisella torpedoverkolla.[25][26] Lisäksi Hitler antoi 14. lokakuuta 1941 käskyn, jonka mukaan Petsamon kaivoslaitosten suojaksi ilmapommituksia vastaan oli rakennettava paksu teräsbetoninen suojakupu. Asiaa ryhdyttiin valmistelemaan loppuvuonna, ja rakennustyöt alkoivat seuraavana keväänä. Suomalaisilta asiaa ei kysytty, ja asian selvittyä suomalaiset vastustivatkin hanketta liian suurellisena. Saksalaiset saivat valmiiksi Jäniskosken voimalaitoksen koneaseman suojakuvun. Teräsbetonisten 30 metriä korkeiden seinien vahvuus oli 3–4 metriä, katon 3,5 metriä. Voimalaitoksen suojaaminen oli lähes turhaa, sillä pato ja varsinainen voimalinja 80 kilometrin päähän kaivokselle oli suojaamaton. Kolosjoen sulaton kuvuttamisen suomalaiset torjuivat.[24][27]

Saksalaisilla oli valmiit suunnitelmat varajärjestelmien rakentamiseksi. Kolttakönkääseen ajateltiin rakennettavan toinen voimalaitos, ja Kolosjoelle tunturiin olisi louhittu toinen sulatto. Sulaton louhintatyöt aloitettiin kesällä 1944.[23] Voimalaitosta tai kaivosaluetta ei pommitettu kertaakaan talvi-, jatko- tai Lapin sotien aikana.

Saksalaiset olivat valmistautuneet myös Suomen puolustuksen romahtamiseen. Tätä varten suunniteltiin operaatio Birke, jossa saksalaisjoukot olisi itärintaman sijasta vedetty uusiin etukäteen varustettuihin etelään päin kohdistettuihin asemiin poikki Lapin. Tarkoituksena oli turvata Petsamon nikkelituotanto ja Käsivarren Lappi, josta vihollinen voisi katkaista Norjan puolen valtatien, Reichstrasse 50:n, saksalaisjoukkojen perääntymistien etelään. Lapin linnoitusasemat rakennettiin ja varustettiin valmiiksi. Operaatio toteutettiin Lapin sodassa hieman muutettuna: vihollisia eivät olleet neuvostojoukot vaan suomalaiset.
 
James Edgar "Johnnie" Johnson.
 
James Edgar "Johnnie" Johnson.

upload_2015-3-18_12-10-27.webp
Johnnien Spitissähän se.
Everstiluutnantti Johnssonilla oli n.34 ilmavoittoa sodan päättyessä.
Yleni myöhemmin peräti varailmamarsalkaksi asti.
Jonhnsson kuului liitoutuneiden ässien ja hävittäjohtajien parhaimmistoon.

@Sarkaukar jatkaa.
 
Mihin ulkomaiseen asevoimien joukkoon C.G.E. Mannerheim pyrki elämänsä aikana, mutta ei päässyt ikänsä vuoksi?
 
Taisi olla Muukalaislegioona. Esteenä oli muistaakseni iän lisäksi Mannerheimin sotilöasarvokin.

Aivan oikein.

Kenraali C. G. E. Mannerheim tiedusteli vuonna 1925 Oslossa Punaisen Ristin kokouksessa eräältä ranskalaisdiplomaatilta mahdollisuutta siirtyä muukalaislegioonan palvelukseen. Ranskan yleisesikunnassa 59-vuotiasta ratsuväen kenraalia pidettiin kuitenkin jo hieman iäkkäänä, eikä sopivaa tehtävää löytynyt.

Old Boy jatkaa.
 
Back
Top