Kysymys- ja vastaustopiikki
- Viestiketjun aloittaja vehamala
- Aloitus PVM
JR49
Respected Leader
"U-84: Possibly rammed and depth charged by PC62": sanoo uboat.net. Aseiden käyttö ei ollut mielessäni. Mutta katso tämä linkki: http://www.uboat.net/wwi/boats/index.html?boat=UC+75
Eli UC-75 tarkoitin. Tämän luokan miinasukellusvene oli 410 tonnin painoinen pinnalla ollessaan. Sen upotti törmäämällä maksimiinsa kuormattu 400 tonnin HMS Fairy 31.5.1918 Englannin Itä-rannikolla.
1897 rakennettu HMS Fairy kuului Kuninkaallisen laivaston hävittäjien C-luokkaan. Alun perin tätä luokkaa nimitettiin 30 solmun hävittäjiksi. Ne olivat aikansa huipputekniikkaa, joita rakennettaessa piti keksiä monta asiaa. Kevyitä, nopeita ja mahdollisimman tehokkaalla koneella varustettuja. Eli toistuvia konerikkoja ja kamalia vähänkin huonommassa säässä.
River-luokka eli myöhempi E-luokka toi vasta muutoksen näihin. Hyväksymällä vähän hiljaisempi nopeus ja tukevampi rakenne parannettiin samalla purjehdusominaisuuksia ja koneiston luotettavuutta.
Lähteinä kirjat Janes Fighting ships of World War I ja The First Destroyers.
Okei, vähän karkas käsistä. @Old Boy jatkaa itseoikeutetusti, löysithän lisää samaa kategoriaa. Minulla oli huonosti asetettu kysymys, olisi pitänyt myös mainita eikä pelkästään ajatella, että ei aseiden käyttöä.
Oli mielenkiintoinen kertomus tuo japsisukellusveneen upotus. Ovatkohan troolareiden miehistöt ylpeydeltään mahtuneet satamaan
.
Edit: vielä en malta hiljetä. Lähteissäni tuodaan hyvin esille se, että kannatti vaihtaa vanha romu uuteen saksalaissukellusveneeseen, joka oli vieläpä menestynyt. HMS Fairy näet upposi mukana, kun sai niin pahoja vaurioita keulaansa.
Eli UC-75 tarkoitin. Tämän luokan miinasukellusvene oli 410 tonnin painoinen pinnalla ollessaan. Sen upotti törmäämällä maksimiinsa kuormattu 400 tonnin HMS Fairy 31.5.1918 Englannin Itä-rannikolla.
1897 rakennettu HMS Fairy kuului Kuninkaallisen laivaston hävittäjien C-luokkaan. Alun perin tätä luokkaa nimitettiin 30 solmun hävittäjiksi. Ne olivat aikansa huipputekniikkaa, joita rakennettaessa piti keksiä monta asiaa. Kevyitä, nopeita ja mahdollisimman tehokkaalla koneella varustettuja. Eli toistuvia konerikkoja ja kamalia vähänkin huonommassa säässä.
River-luokka eli myöhempi E-luokka toi vasta muutoksen näihin. Hyväksymällä vähän hiljaisempi nopeus ja tukevampi rakenne parannettiin samalla purjehdusominaisuuksia ja koneiston luotettavuutta.
Lähteinä kirjat Janes Fighting ships of World War I ja The First Destroyers.
Okei, vähän karkas käsistä. @Old Boy jatkaa itseoikeutetusti, löysithän lisää samaa kategoriaa. Minulla oli huonosti asetettu kysymys, olisi pitänyt myös mainita eikä pelkästään ajatella, että ei aseiden käyttöä.
Oli mielenkiintoinen kertomus tuo japsisukellusveneen upotus. Ovatkohan troolareiden miehistöt ylpeydeltään mahtuneet satamaan
.Edit: vielä en malta hiljetä. Lähteissäni tuodaan hyvin esille se, että kannatti vaihtaa vanha romu uuteen saksalaissukellusveneeseen, joka oli vieläpä menestynyt. HMS Fairy näet upposi mukana, kun sai niin pahoja vaurioita keulaansa.
Vonka
Supreme Leader
Ok. Ensin taustaa ja lopuksi kysymys viimeisestä samuraista, Samalla saamme pintapuolisen johdatuksen Japanin historiaan ja siihen, miten länsimaat ensi kerran saivat kosketuksen vanhaan japanilaiseen taistelutaitoon.
Taustaa 1. Samurait.
Japanin historia on melskeinen ja raaka. Klaanien valtataistelut alkoivat jo 600-luvulla, mutta keskushallinnon hajanaisuus synnytti 700-luvulta alkaen eliittiratsuväen, samurait. Aluksi samuraisotilaat olivat henkilökohtaisten armeijoiden sotilaita. 1100-luvulla jopa valtaa siirtyi tälle sotilasluokalle. Ilman omaa samuraiarmeijaa shogunaattien napamiehet eivät pärjänneet. Muiden muassa kaksi voimakkainta klaania taistelivat jo keskiajalla tosissaan keskenään ja voittaja, Minamoto-klaani, hallitsikin pääosin aina vuoteen 1868.
Minamoto-suvussa alkoi kuitenkin veljesriita ja tästä jatkui 600 vuiotta kestävä sisällissotien ketju. Välillä sodittiin ulkopuolista uhkaa vastaan (nimi Kamikaze (Jumalan tuuli) tulee taifuunista, joka tuhosi korealaisten laivaston). Sen päälle erilaiset levottomuudet jatkuivat aina 1800-luvulle.
Samuraille kehittyi voimakas kunniakoodi, ja japanilaisessa klassisessa samuraimaailmassa henkilökohtaiset haasteet olivat tavallisia, samurai oli yksilöllinen taistelija.
Mongoleja vastaan 1200-luvulla samurait jalkautuivat (syy: vuoristo taistelumaastona). Japanilaiset voittivat kunniakäsityksistä piittaamattomat mongolit. Samurait joutuivat taistelemaan kurinalaisesti joukkona, mutta edelleen henkilökohtaiset taidot hiottiin äärimmilleen.
Japaniin perustettiin miekkailukouluja, joissa opeteltiin sekä aseetonta että aseellista taistelua. Paras samurai oli sellainen, joka harjoitteli taitonsa äärimmilleen. 1500-luvulla Tokugawa-klaanin aikana samurait olivat jo vallan huipulla, todellinen yhteiskuntaluokka, jolla oli oikeus kantaa aseita. Tunnetuin on varmasti pieni huipputerävä miekka, katana.
Bushidon, kunniakoodin, mukaan samurain piti tehtäväänsä suorittaessaan unohtaa itsensä. Samurain tie oli kuoleman tie. Häpeä ja epäonnistuminen oli kollektiivista, se koskisi koko sukua. Samurain piti oppia vain yksi asia, tämä viimeinen, ottaa kuolema vastaan silmää räpäyttämättä. Samurai ei opetellut vain käyttämään jousta, peistä ja miekkaa, vaan hän opiskeli matematiikkaa ja kirjallisuutta. Mietiskelemällä harjoitteiden ohella hänen tuli saavuttaa tyhjä mieli, joka ei taistelussa kiinnittäisi huomiota epäolennaisuuksiin, kuten pelkoon tai huutoihin, vaan liikkeet olisivat yhtä luontevia kuin harjoitellessa tai teetä keitettäessä. Tällaiseen mestaruuteen ylsi muutama legenda, kuten Miyamoto Musashi.
Meiji-restauraatio lopetti samurailuokan. Samuraiden tulot loppuivat, ja jopa aseenkanto-oikeus poistettiin. Tämä tapahtui vuonna 1868.
Taustaa 2. "Poika".
Kun samurailuokka hallinnollisella päätöksellä lopetettiin ja riisuttiin aseista, maassa oli vielä vanhoja mestareita, kouluja ja tekniikoita. Erään Tokugawa-klaanin samurain poika oli silloin 11-vuotias. Heillä oli kotona jopa oma harjoittelupaikka, dojo.
Isä antoi alkeet. Poika alkoi kiertää Japania ja etsi kaikki mahdolliset mestarit. Hän harjoitteli aamusta iltaan. Koska aseita ei saanut enää kantaa, poika kehitti tyhjän käden taidot hyvin pitkälle. Hänestä tuli poliisien ja sotilaiden kouluttaja.
Vuosina 1880-1886 poika sovelsi oppimaansa käytännössä ja kierteli Japania etsien vastusta haastaen kaikki. Hän ei halunnut mestareilta erityiskohtelua, vaan halusi oppia "tien" lisäksi "oikean taidon". Jos vastassa oli keihään mestari, hän halusi käyttää keihästä. Jos miekkamestari, olkoon miekka. Hän vammautuikin. Nämä ottelut 1800-luvun lopussa eivät olleet mitään lasten leikkiä, vaan kuolemat olivat tavallisia. Samurait eivät halunneet kadota noin vain, vaan jatkoivat "maan alla".
Poika oppi kaiken viimeiseltä sukupolvelta.
Taustaa 3. Mies.
Vuonna 1910 hän tuli seudulle, jota terrorisoi väkivaltainen ryöstäjä. Poliisi ei ollut kyennyt lopettamaan aktiviteettia. Ihmiset eivät uskaltaneet liikkua ulkona. "Viimeinen samurai" meni kävelylle ja rosvous loppui kuin seinään. Myöhemmin poliisi löysi rosvon ruumiin. Hänet oli heitetty valtavalla voimalla pää edellä syvälle riisipellon mutaan.
Viisi vuotta myöhemmin hän taisteli yksin kokonaista rikollisjengiä vastaan tappaen heistä yhdeksän.
Taustaa 4. Amerikkalainen opettaja tutustuu henkilöömme.
Eräs amerikkalainen englanninopettaja oli japanilaisessa junassa ja teki konduktöörille valituksen. Ensimmäisessä luokassa oli epämiellyttävän näköinen pieni mies (puolitoistametrinen ja viisikymmentäkiloinen). Opettaja epäili, ettei tuolla kulkurilla olisi varaa kalliiseen ensi luokan lippuun. Konduktööri meni selvittämään asiaa. Ilmeni, että miehellä oli kallein mahdollinen lippu. Valitus oli turha.
Kuultuaan, että valittaja oli isokokoinen ulkomaalainen mies samassa vaunussa, pieni japanilainen nousi ja talutti hänet vaunusillalle tuulettumaan. Amerikkalainen kertoi myöhemmin, että sellaista kipua ei voi tuntea. Opettaja tutustui ns. jonkajo-tekniikkaan, missä paine kohdistetaan - ei lihakseen eikä niveleen - vaan kyynärvarren luukalvoon, jossa on herkkiä hermopisteitä. Kuka vain lähtee silloin mukisematta sinne, minne viedään.
Supliikkina englanninopettaja tutustui japanilaiseen ja sai tietää tekniikoista ja raportoi niistä Yhdysvaltain viranomaisille. Näin japanilaisesta tuli linkki vanhan samuraimaailman ja modernien länsimaiden välille.
Kysymys:
Kuka oli tämä "viimeinen samurai"? (Oikea vastaus ei ole Tom Cruise eikä roolinsa "Saigo Tagamori")
Taustaa 1. Samurait.
Japanin historia on melskeinen ja raaka. Klaanien valtataistelut alkoivat jo 600-luvulla, mutta keskushallinnon hajanaisuus synnytti 700-luvulta alkaen eliittiratsuväen, samurait. Aluksi samuraisotilaat olivat henkilökohtaisten armeijoiden sotilaita. 1100-luvulla jopa valtaa siirtyi tälle sotilasluokalle. Ilman omaa samuraiarmeijaa shogunaattien napamiehet eivät pärjänneet. Muiden muassa kaksi voimakkainta klaania taistelivat jo keskiajalla tosissaan keskenään ja voittaja, Minamoto-klaani, hallitsikin pääosin aina vuoteen 1868.
Minamoto-suvussa alkoi kuitenkin veljesriita ja tästä jatkui 600 vuiotta kestävä sisällissotien ketju. Välillä sodittiin ulkopuolista uhkaa vastaan (nimi Kamikaze (Jumalan tuuli) tulee taifuunista, joka tuhosi korealaisten laivaston). Sen päälle erilaiset levottomuudet jatkuivat aina 1800-luvulle.
Samuraille kehittyi voimakas kunniakoodi, ja japanilaisessa klassisessa samuraimaailmassa henkilökohtaiset haasteet olivat tavallisia, samurai oli yksilöllinen taistelija.
Mongoleja vastaan 1200-luvulla samurait jalkautuivat (syy: vuoristo taistelumaastona). Japanilaiset voittivat kunniakäsityksistä piittaamattomat mongolit. Samurait joutuivat taistelemaan kurinalaisesti joukkona, mutta edelleen henkilökohtaiset taidot hiottiin äärimmilleen.
Japaniin perustettiin miekkailukouluja, joissa opeteltiin sekä aseetonta että aseellista taistelua. Paras samurai oli sellainen, joka harjoitteli taitonsa äärimmilleen. 1500-luvulla Tokugawa-klaanin aikana samurait olivat jo vallan huipulla, todellinen yhteiskuntaluokka, jolla oli oikeus kantaa aseita. Tunnetuin on varmasti pieni huipputerävä miekka, katana.
Bushidon, kunniakoodin, mukaan samurain piti tehtäväänsä suorittaessaan unohtaa itsensä. Samurain tie oli kuoleman tie. Häpeä ja epäonnistuminen oli kollektiivista, se koskisi koko sukua. Samurain piti oppia vain yksi asia, tämä viimeinen, ottaa kuolema vastaan silmää räpäyttämättä. Samurai ei opetellut vain käyttämään jousta, peistä ja miekkaa, vaan hän opiskeli matematiikkaa ja kirjallisuutta. Mietiskelemällä harjoitteiden ohella hänen tuli saavuttaa tyhjä mieli, joka ei taistelussa kiinnittäisi huomiota epäolennaisuuksiin, kuten pelkoon tai huutoihin, vaan liikkeet olisivat yhtä luontevia kuin harjoitellessa tai teetä keitettäessä. Tällaiseen mestaruuteen ylsi muutama legenda, kuten Miyamoto Musashi.
Meiji-restauraatio lopetti samurailuokan. Samuraiden tulot loppuivat, ja jopa aseenkanto-oikeus poistettiin. Tämä tapahtui vuonna 1868.
Taustaa 2. "Poika".
Kun samurailuokka hallinnollisella päätöksellä lopetettiin ja riisuttiin aseista, maassa oli vielä vanhoja mestareita, kouluja ja tekniikoita. Erään Tokugawa-klaanin samurain poika oli silloin 11-vuotias. Heillä oli kotona jopa oma harjoittelupaikka, dojo.
Isä antoi alkeet. Poika alkoi kiertää Japania ja etsi kaikki mahdolliset mestarit. Hän harjoitteli aamusta iltaan. Koska aseita ei saanut enää kantaa, poika kehitti tyhjän käden taidot hyvin pitkälle. Hänestä tuli poliisien ja sotilaiden kouluttaja.
Vuosina 1880-1886 poika sovelsi oppimaansa käytännössä ja kierteli Japania etsien vastusta haastaen kaikki. Hän ei halunnut mestareilta erityiskohtelua, vaan halusi oppia "tien" lisäksi "oikean taidon". Jos vastassa oli keihään mestari, hän halusi käyttää keihästä. Jos miekkamestari, olkoon miekka. Hän vammautuikin. Nämä ottelut 1800-luvun lopussa eivät olleet mitään lasten leikkiä, vaan kuolemat olivat tavallisia. Samurait eivät halunneet kadota noin vain, vaan jatkoivat "maan alla".
Poika oppi kaiken viimeiseltä sukupolvelta.
Taustaa 3. Mies.
Vuonna 1910 hän tuli seudulle, jota terrorisoi väkivaltainen ryöstäjä. Poliisi ei ollut kyennyt lopettamaan aktiviteettia. Ihmiset eivät uskaltaneet liikkua ulkona. "Viimeinen samurai" meni kävelylle ja rosvous loppui kuin seinään. Myöhemmin poliisi löysi rosvon ruumiin. Hänet oli heitetty valtavalla voimalla pää edellä syvälle riisipellon mutaan.
Viisi vuotta myöhemmin hän taisteli yksin kokonaista rikollisjengiä vastaan tappaen heistä yhdeksän.
Taustaa 4. Amerikkalainen opettaja tutustuu henkilöömme.
Eräs amerikkalainen englanninopettaja oli japanilaisessa junassa ja teki konduktöörille valituksen. Ensimmäisessä luokassa oli epämiellyttävän näköinen pieni mies (puolitoistametrinen ja viisikymmentäkiloinen). Opettaja epäili, ettei tuolla kulkurilla olisi varaa kalliiseen ensi luokan lippuun. Konduktööri meni selvittämään asiaa. Ilmeni, että miehellä oli kallein mahdollinen lippu. Valitus oli turha.
Kuultuaan, että valittaja oli isokokoinen ulkomaalainen mies samassa vaunussa, pieni japanilainen nousi ja talutti hänet vaunusillalle tuulettumaan. Amerikkalainen kertoi myöhemmin, että sellaista kipua ei voi tuntea. Opettaja tutustui ns. jonkajo-tekniikkaan, missä paine kohdistetaan - ei lihakseen eikä niveleen - vaan kyynärvarren luukalvoon, jossa on herkkiä hermopisteitä. Kuka vain lähtee silloin mukisematta sinne, minne viedään.
Supliikkina englanninopettaja tutustui japanilaiseen ja sai tietää tekniikoista ja raportoi niistä Yhdysvaltain viranomaisille. Näin japanilaisesta tuli linkki vanhan samuraimaailman ja modernien länsimaiden välille.
Kysymys:
Kuka oli tämä "viimeinen samurai"? (Oikea vastaus ei ole Tom Cruise eikä roolinsa "Saigo Tagamori")
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Peldie
Alikersantti
Alustus oli muuten käsittämättömän hieno, kiitos.
karponaattori
Alikersantti
Boris Hohlogorskij
karponaattori
Alikersantti
Normandian maihinnousun jälkeen liittoutuneiden yksi logistisista huolista oli polttoaineen järjestäminen mantereelle Englannin varastoista.
Millä tavalla liittoutuneet järjestivät merkittävän polttoainemäärän kuljettamisen mantereelle? Kyse ei nyt ole laivaliikenteestä.
Millä tavalla liittoutuneet järjestivät merkittävän polttoainemäärän kuljettamisen mantereelle? Kyse ei nyt ole laivaliikenteestä.
Bodyguard
Kenraali
PLUTON:n avulla. PLUTO oli koodinimi kanaalin poikki lasketulle vedenalaiselle ( merenpohjassa ) öljyputkelle. Eli liittoutuneet laskivat merenpohjaan öljyputken Englannista Ranskaan.
karponaattori
Alikersantti
Juurikin tästä oli kyse eli Bodyguard jatkaa
Torni
Kapteeni
Noita putkia oli useita ei vain yksi.
Bodyguard
Kenraali
Joo, useita niitä toki oli, ei yksi olisi mihinkään riittänyt. Projektin nimi niille oli tuo PLUTO ( Pipe Line Under The Ocean ). Nyt ei ole sopivaa kyssäriä hollilla, joten nopein jatkakoon.....
Bodyguard
Kenraali
Entinen Venäjän laivaston (vaurioitunut) sukellusvene AG-16, joka liitettiin maamme laivastoon. Kustannusarviot lähetettiin (lähinnä saksalaisille) telakoille, mutta kunnostuksesta luovuttiin 1929 kun päätös uusien sukellusveneiden rakentamisestaa tehtiin. Tällöin alus poistettiin laivastomme vahvuudesta. Myös toinen vastaava sukellusvene, AG-12, nostettiin ja aiottiin liittää laivastoon, mutta se oli niin pahasti vaurioitunut, että hankkessta luovuttiin eikä sitä otettu kirjoille laivastoomme.