Kysymys- ja vastaustopiikki
- Viestiketjun aloittaja vehamala
- Aloitus PVM
vz
Kapteeni
Arvataan että sotamies Svejkin kantapaikka.
Ainakin Sotamies Svejkin kirjoittajan!
Eli Kunnon sotamies Svejkin kirjoittajan Jaroslav Hašekin viimeisen kotipaikan, Lipnice nad Sázavou:n pubihan se. Jotain oli kuulemma kirjoitettu pubissakin vaikka Hašek oli viimeisinä vuosinaan melko sairaalloinen ja ei kyennyt enää kirjoittamaan vaan taisi ainakin viimeiset osat Svejkistä sanella. Lipnice nad Sázavou ei ole iso kylä mutta ihan mielenkiintoinen paikka sinänsä. Hašekin talo on n. sata metriä U České koruny pubista. Hašek on myös haudattu Lipnice nad Sázavouhun.
JR49 jatkaa
JR49
Respected Leader
Olen aina aikonut tätä kysyä, enkä nyt jaksa tarkistaa, onko niin joskus viime vuonna tapahtunut, mutta otetaan riski.
Eli, miksi, missä ja milloin tämä kuvaus elettiin?
Vanha, sairas kuningas matkusti synkkänä eteenpäin härkien vetämissä vankkureissa. Oli kylmä ja kauhea sää. Vihollinen oli viimein murskannut tämän kansan urhean vastarinnan, ja yleinen vetäytyminen oli jouduttu määräämään. Paha kyllä, ruokaa oli jaettavissa vain viideksi päiväksi... Ja pelastus oli 200 kilometrin päässä.
Härkävankkureilla matkaava kuningas ei tiennyt, että nälkä, kylmyys, uupumus ja jopa heimojen hyökkäykset oli sortava valtavan määrän pakoon lähteneitä sotilaita ja siviilejä.
Silminnäkijän kertomus:
"He ovat näännyksissä, kalpeita ja laihoja, vaatteet ryysyisinä. Nälkä ja uupumus ovat myöskin vaatineet uhreja ja eloon jääneiden eteenpäin meno on vaivalloista. Jotkut istuvat lyyhistyneinä vaivoin eteenpäin laahustavan hevosen selässä, toiset nojaavat kivääriinsä. Upseerit eivät enää erottaudu miesten joukosta; heidän lokaisista viitoistaan ovat kaikki arvomerkit kadonneet. Kuormasto seuraa jäljessä. Härät eivät enää vedä ajoneuvoja, eivätkä tykkejä...
Täällä heille on luvattu antaa jotakin syötävää, ja ensimmäiselle vastaantulijalle heitetään niin monesti kuulemamme, ikuinen kysymys, tuskaisa kysymys: -Onko leipää?
Eli, miksi, missä ja milloin tämä kuvaus elettiin?
Vanha, sairas kuningas matkusti synkkänä eteenpäin härkien vetämissä vankkureissa. Oli kylmä ja kauhea sää. Vihollinen oli viimein murskannut tämän kansan urhean vastarinnan, ja yleinen vetäytyminen oli jouduttu määräämään. Paha kyllä, ruokaa oli jaettavissa vain viideksi päiväksi... Ja pelastus oli 200 kilometrin päässä.
Härkävankkureilla matkaava kuningas ei tiennyt, että nälkä, kylmyys, uupumus ja jopa heimojen hyökkäykset oli sortava valtavan määrän pakoon lähteneitä sotilaita ja siviilejä.
Silminnäkijän kertomus:
"He ovat näännyksissä, kalpeita ja laihoja, vaatteet ryysyisinä. Nälkä ja uupumus ovat myöskin vaatineet uhreja ja eloon jääneiden eteenpäin meno on vaivalloista. Jotkut istuvat lyyhistyneinä vaivoin eteenpäin laahustavan hevosen selässä, toiset nojaavat kivääriinsä. Upseerit eivät enää erottaudu miesten joukosta; heidän lokaisista viitoistaan ovat kaikki arvomerkit kadonneet. Kuormasto seuraa jäljessä. Härät eivät enää vedä ajoneuvoja, eivätkä tykkejä...
Täällä heille on luvattu antaa jotakin syötävää, ja ensimmäiselle vastaantulijalle heitetään niin monesti kuulemamme, ikuinen kysymys, tuskaisa kysymys: -Onko leipää?
JR49
Respected Leader
Aivan oikein! Jatka, ole hyvä.
Serbit pistivät Itävalta-Unkarille kovan kovaa vastaan vuonna 1914 ja sortuivat vasta 1915 loppuvuodesta, kun Saksa ja Bulgaria liittyivät mukaan. Näinhän saatiin huoltoväylä Turkin suuntaan myös avoimeksi. Itävalta-Unkarin hyökkäys ei ollut parhaalla tavalla johdettu 1914, ja lisäksi Venäjän rintama sitoi joukkoja.
Serbit vetäytyivät kuten kuvattu, suuria tappioita kärsineenä. Kuten oheiset luvut kertovat, ei niin tunnettu sotarintama eikä taistelevana kansana, mutta tappiot olivat huikeat. Tähän sitten päälle kuoleman määrä vain sukupolvi tulevaisuudessa...
The Serbian Army declined severely towards the end of the war, falling from about 420,000[2] at its peak to about 100,000 at the moment of liberation. The Kingdom of Serbia lost more than 1,100,000 inhabitants during the war (both army and civilian losses), which represented over 27% of its overall population and 60% of its male population. According to estimates prepared by the Yugoslav government in 1924, Serbia lost 265,164 soldiers, or 25% of all mobilized people. By comparison, France lost 16.8%, Germany 15.4%, Russia 11.5%, and Italy 10.3%.
https://en.wikipedia.org/wiki/Serbian_Campaign_of_World_War_I#1915
Fremen
Greatest Leader
Viimeinen Kriegsmarinen U-boot palasi satamaan, Wilhelmshaf?
Erkki
Ylipäällikkö
Ei huono arvaus, muttei oikea kuitenkaan. Viimeinen sukellusvene U-977 antautui muuten Argentiinassa. Se oli ollut Norjan vesillä Saksan antautuessa, mutta miehistöä ei oikein sotavankeus houkutellut, ja se päätti suunnata pienelle lomamatkalle eteläisille merialueille. Loma lopetettiin 17. elokuuta, joten vielä myöhäisempää tapahtumaa tässä haetaan. Tuosta U-977- tapauksesta on julkaistu kiintoisa kirjakin, tekijänä muistaakseni aluksen päällikkö.
Panssari Salama
Respected Leader
Norjan Karhusaarille lähetetty jokin yksikkö oli muistaakseni menettänyt radioyhteyden mantereelle, ja kuuli sodan loppumisesta vasta syksylllä 1945.
Edit: sääasema, joka antautui syyskuussa 1945?
Edit: sääasema, joka antautui syyskuussa 1945?
Erkki
Ylipäällikkö
Vastaus voitaneen hyväksyä, vaikka paikka ei tosin ollut Karhusaari, vaan Huippuvuoret. Kyseessä oli viimeinen Saksan asevoimien toiminnassa ollut osasto, joka tosiaan oli merivoimien sääasema, jonka 11 miestä antautuivat norjalaiselle hylkeenpyyntialus Blaaselille 4. syyskuuta 1945, Japanikin oli tuolloin ollut jo kaksi päivää virallisessa rauhan tilassa. Nuo säämiehet olivat kyllä saaneet tiedon Saksan antautumisesta heti tuoreeltaan, mutta saivat käskyn jatkaa säätietojen lähettämistä siitä huolimatta. Tromssassa sijainnut vasta-asema lopetti ilmeisesti kuitenkin toimintansa, joten säätiedotukset kaikuivat kuuroille korville. Lopulta säämiehemme alkoivat lähettää hätäviestejä liittoutuneiden taajuuksilla, jolloin norjalaiset havahtuivat lähettämään mainitun hylkeenpyyntialuksen tutkimaan asiaa. Jatkakaa.
Panssari Salama
Respected Leader
Asia vilpitön. Googlailin muistikuvalleni tukea lopulta tältä sivulta: Meet the Last German Troops to Surrender in WW2
Seuraava kysymys mietintämyssyyn...
Panssari Salama
Respected Leader
No kokeillaan vaikka rakentaa vinkki kerrallaan. Aloitetaan vaikka näin:
Haussa on erityisen kunnostautunut israelilainen taisteluosasto. Sitä johti 21-vuotias reservin upseeri.
Haussa on erityisen kunnostautunut israelilainen taisteluosasto. Sitä johti 21-vuotias reservin upseeri.
Panssari Salama
Respected Leader
Ensimmäinen vinkki: lisätään lainausmerkit taisteluosaston ympärille:
Haussa on erityisen kunnostautunut israelilainen "taisteluosasto". Sitä johti 21-vuotias reservin upseeri.
Fremen
Greatest Leader
Panssari Salama
Respected Leader
Koska tässä haetaan vinkki vinkiltä sitä yhtä ainoaa oikeaa vastausta, niin eipä osunut, vielä
Lisätään siis seuraava vinkki:
Kyseinen "taisteluosasto" kunnostautui vuoden 1973 sodassa.
Panssari Salama
Respected Leader
Haetaan siis Yom Kippur -sotaan osallistunutta "taisteluosastoa". Johtajana 21 vuotias reservin upseeri.
Fremen
Greatest Leader
"Koah Zvika", Zvika Greengold
Panssari Salama
Respected Leader
Koah Zvika, usein englanniksi Force Zvika, tai, Battle Force Zvika on oikea vastaus
Luin joku aika sitten Abraham Rabinovichin erinomaisen The Yom Kippur War -kirjan, jossa Golanin ylängön vaiheita kuvatessa "Taisteluosasto Zvikan" vaiheet kuvataan osuvasti.
Vapaamuotoinen muistinvarainen kuvaus:
Vuoden 1973 sota pääsi yllättämään Israelin pahasti, sodan ei arvattu käynnistyvän aivan näin nopeasti, luotettiin reservin nopeaan valmiusasteeseen, ja oltiin ennen kaikkea varauduttu käymään vanha sota uudestaan. "Seitsemän päivän sodassa" vuonna 1967 IDF:n panssari- ja ilmavoimat tekivät nopeasti selvää vastustajasta. Tällä kertaa sotateknologian kehitys pääsi yllättämään, mm. pst- ja it-ohjusten tehoon ei oltu osattu varautua lainkaan.
Egyptin ja Syyrian hyökätessä samanaikaisesti Yom Kippur-pyhien aikana reserviläiset joutuivat osin suoraan kokoontumispaikoilta rintamalle. Näin myös Golanin ylängöllä, jossa Israel oli tottunut Syyrialaisten taisteluosastojen runsaaseen läsnäoloon jo aiempien vuosien aikana, eikä siis osannut arvata joukkojen keskitysten tietävän pikaista hyökkäystä.
Res.ltn Zvi "Zvika" Greengold siirtyi johdossaan kolme muuta vaunua suoraan kokoontumispaikaltaan tositoimeen Greengoldin lempinimestä Zvika muodostaman "Koah Zvika" eli Osasto Zvika tunnuksen alla.
Greengold kohtasi ensimmäiset viholliset jo saman iltapäivän aikana, ja seuraavan 24 tunnin aikana "Osasto Zvika", vahvuuden vaihdellessa Zvikan yhdesta taistelupanssarivaunusta enimmillään noin viiteentoista osaltaan hidasti ja lopulta pysäytti kahden panssariprikaatin vahvuisen vihollisen etenemisen. Greengoldilta itseltään hajosi/vaurioitui/tuhoutui useampi vaunu alta, mies siirtyi aina seuraavaan johtovaunuun ottaen sen haltuunsa.
"Osasto Zvika" tuli tunnetuksi myös siitä, että Greengold tietäessään vihollisen seuraavan radioliikennettä kutsui itseään koko ajan "Osasto Zvikaksi", vaikka oli pitkään yksin vaununsa kanssa vastuussa sektoristaan, vahvistukseksi tulleiden vaunujen kaikkien tuhouduttua taistelussa ylivoimasta vihollista vastaan. IDF:n johto luuli pitkään Osasto Zvikaa vähintään komppanian vahvuiseksi, ennen kuin ymmärsi Greengoldin hienovaraisista vihjeistä tilanteen todellisen laadun.
Syyrialaiset luulivat niinikään koko ajan taistelevansa suurempaa osastoa vastaan, mikä johti siihen että pysähtyivät lopulta yön aikana odottamaan päivänvaloa, jotta tilanne selkiytyisi. Näin, vaikka Syyrialaisten T-62:ssa oli infrapunalaitteet, ja IDF:llä ei...
Linkki Greengoldista kertovaan Wiki artikkeliin (engl.kiel.)
Viimeksi muokattu: