Tämäpä olikin todella mielenkiintoinen kysymys!
NavWeapons saitti oli kyllä tuttu ennestään mutta veli @tulikomento n postaama ei ollut. Pikainen silmäys omaan erikoisalaani eri nykykielellä ammunnanhallintaan osoitti että tieteellisyys oli kyllä vältetty. Lisää huomioita: eversti evp
eläkkeellä oleva suurlähettiläs Risto Hyvärinen osoittautui merihistorian harrastajaksi. Kirjoitusta on ehkä tarjottu HS:llekin eikä ole kelvannu. Muistaisin luultavasti, jos olisi siinä julkaistu.
Kirjoista:
Matti E Mäkelä on nykyään aika unohdettu. Kirjoitti realistisesti esim aiheesta: Laivasto Talvisodassa, joka oli lähes yksinomaan erilaista hölmöilyä. Hänen jälkeensä kynään tarttuivat entiset meriupseerit kirjoittamaan omista toimistaan.
Jatkosodan toilailut pääsivät unohtumaan lukuunottamatta Ilmarisen uppoamista. Etenkin se, ettei oikein mitään saatu aikaan. Tosin tällekin on syynsä eikä se ole nyt aiheena. Nykyään arvostettu tutkija Mirko Harjula taas tuli tunne-
tuksi aika erikoisella tavalla. Joku nimekäs tutkija piti jotain esitystä ja kun lopetti pyysi yleisöä odottamaan, sillä "täällä on eräs henkilö, joka haluaa pitää puheenvuoron." Estradille astui epävarma kolmekymppinen Mirko Harjula, joka
sanoi: "Niin, minä olen vain ylioppilas, mutta tuolla takana on saatavilla kirjaani, jos jotakuta kiinnostaa." Kustantaja oli SKS, koska kaupalliset kustantajat anto hylsyn. Johtui varmaan siitä, että hän elätti silloin itsensä ajamalla taksia.
Nykyään on kyllä maisterismies.
Liite, jossa oli USS South Dakotan vauriot oli mielenkiintoista luettavaa. Laiva sai useita 14 tuuman ja 203 mm osumia, mutta ne olivat suurimmaksi osaksi sirpalekranaatteja (HE). Eikä siis laivoja vastaan käytettäviä panssarikranaatteja
(AP). Taistelulaivaan tulee sellaisista vain sirpaleiden reikiä. Syynä oli se, että japanilaisten tehtävänä oli pommittaa maihinnousurantaa. Listassa mainitut Common -kranaatit taas oliva pienempien kaliberien ns puolipanssarikranaatteja.
Sitten ylituomarin epäkiitolliseen tehtävään:
Tarkoituksena siis oli etsiä laivaluokka, joka parhaiten täytti tehtävänsä ja mahdollisimman kauan. Eli oli modernisoitavissa tai muuten sopiva. Meillähän on Suomessa omakin laivaprojekti, jossa pitäisi arvata, mitkä on merisodan vaati-
mukset 2030 -luvulla. Historiasta vauhtia ottaen voi sanoa, että meillä rakennettiin panssarilaivat, koska Ruotsillakin oli. Ja suurvalloilla astetta isommat tykistöalukset. Merivoimamme osoitti asiantuntemusta, kun ei aluksi niitä halunnut.
Mutta ei kaukonäköisyyttä ja rohkeutta, koska sitten antoivat periksi ja hyväksyivät hankkeen.
Japanin alukset Tsushimassa: Ei jatkoon ja perustelut:
1900 -luvun alussa kaikki Aasian ja Afrikan kehitysmaat oli alistettu siirtomaiksi. Kiinasta tosin ainoastaan rannikot ja kauppareitit. Japani oli poikkeus, joka onnistui nousemaan teollisuusvaltioksi. Mutta ei sen sodankäyntitaitoon kukaan
uskonu v 1904. Epäreilua yllätyshyökkäystä pidettiin syynä Port Arthurin menestykseen. Kunhan tsaarin ammattilaivasto saadaan paikalle, palautuu maailmaan taas järjestys. No näinhän ei käynyt ja kaikkein hämmästyttävintä on, että
britit teki tasan saman virheen 1942 lähes 40 v myöhemmin. Tsushiman voittoon oli siis syynä vastustajan aliarviointi ja parempi johtaminen, eivät laivat. Japanilaisten lippulaiva Mikasa muuten laitettiin I MS:n jälkeen museoalukseksi.
Kun Washingtonin laivastosopimus astui voimaan piti japanilaisten täyttää alus betonilla. Muut sopijavaltiot näet pelkäsi, että ne vielä modernisoivat sen...
SMS Goeben: Ei jatkoon myöskään ja perustelut:
Göeben oli I MS Rommel. Tuli kuuluisaksi, vaikka alkuperäinen tehtävä jäi täyttämättä. Sen piti nimittäin yhdessä Itävallan laivaston kanssa estää Ranskaa kuljettamasta joukkoja Pohjois-Afrikasta Ranskaan. Laivan ominaisuudet eivät
taas vaikuttaneet siihen, että aluksen toiminta sai Turkin liittymään I MS:aan. Huonommalla onnella olisi uponnut Välimereen. Muitakin syitä Turkin sotaan liittymisen toki oli, sillä länsiliittoutuneilta ei myötätuntoa Turkille ollut tulossa,
vaan tarkoituksena oli jakaa heikossa hapeassa ollut Ottomaanien valtakunta. Goeben tosiaan oli taisteluristeilijä, mutta sillä ei ole tässä merkitystä, sillä niiden tehtävät oli ihan samat kuin taistelulaivoilla. Pidetäänhän Goebenia aiheesta
maailman viimeisenä Dreadnoughtina. Siitä ei tosiaan tullut sotamuistomerkkiä, koska asia ei voinut vähempää kiinnostaa koko II MS:n ajan Norjassa paossa ollutta silloista liittokansleria Willy Brantia.
Tämä on kisa, jossa kellään ei ole oikeaa vastausta. Pari hyvää vastausta on jo mainittu ja muitakin hyviä vaihtoehtoja on ollut esillä. Mutta pidetään tämä vielä avoimena ja odotellaan huomenna uusia postauksia.
NavWeapons saitti oli kyllä tuttu ennestään mutta veli @tulikomento n postaama ei ollut. Pikainen silmäys omaan erikoisalaani eri nykykielellä ammunnanhallintaan osoitti että tieteellisyys oli kyllä vältetty. Lisää huomioita: eversti evp
eläkkeellä oleva suurlähettiläs Risto Hyvärinen osoittautui merihistorian harrastajaksi. Kirjoitusta on ehkä tarjottu HS:llekin eikä ole kelvannu. Muistaisin luultavasti, jos olisi siinä julkaistu.
Kirjoista:
Matti E Mäkelä on nykyään aika unohdettu. Kirjoitti realistisesti esim aiheesta: Laivasto Talvisodassa, joka oli lähes yksinomaan erilaista hölmöilyä. Hänen jälkeensä kynään tarttuivat entiset meriupseerit kirjoittamaan omista toimistaan.
Jatkosodan toilailut pääsivät unohtumaan lukuunottamatta Ilmarisen uppoamista. Etenkin se, ettei oikein mitään saatu aikaan. Tosin tällekin on syynsä eikä se ole nyt aiheena. Nykyään arvostettu tutkija Mirko Harjula taas tuli tunne-
tuksi aika erikoisella tavalla. Joku nimekäs tutkija piti jotain esitystä ja kun lopetti pyysi yleisöä odottamaan, sillä "täällä on eräs henkilö, joka haluaa pitää puheenvuoron." Estradille astui epävarma kolmekymppinen Mirko Harjula, joka
sanoi: "Niin, minä olen vain ylioppilas, mutta tuolla takana on saatavilla kirjaani, jos jotakuta kiinnostaa." Kustantaja oli SKS, koska kaupalliset kustantajat anto hylsyn. Johtui varmaan siitä, että hän elätti silloin itsensä ajamalla taksia.
Nykyään on kyllä maisterismies.
Liite, jossa oli USS South Dakotan vauriot oli mielenkiintoista luettavaa. Laiva sai useita 14 tuuman ja 203 mm osumia, mutta ne olivat suurimmaksi osaksi sirpalekranaatteja (HE). Eikä siis laivoja vastaan käytettäviä panssarikranaatteja
(AP). Taistelulaivaan tulee sellaisista vain sirpaleiden reikiä. Syynä oli se, että japanilaisten tehtävänä oli pommittaa maihinnousurantaa. Listassa mainitut Common -kranaatit taas oliva pienempien kaliberien ns puolipanssarikranaatteja.
Sitten ylituomarin epäkiitolliseen tehtävään:
Tarkoituksena siis oli etsiä laivaluokka, joka parhaiten täytti tehtävänsä ja mahdollisimman kauan. Eli oli modernisoitavissa tai muuten sopiva. Meillähän on Suomessa omakin laivaprojekti, jossa pitäisi arvata, mitkä on merisodan vaati-
mukset 2030 -luvulla. Historiasta vauhtia ottaen voi sanoa, että meillä rakennettiin panssarilaivat, koska Ruotsillakin oli. Ja suurvalloilla astetta isommat tykistöalukset. Merivoimamme osoitti asiantuntemusta, kun ei aluksi niitä halunnut.
Mutta ei kaukonäköisyyttä ja rohkeutta, koska sitten antoivat periksi ja hyväksyivät hankkeen.
Japanin alukset Tsushimassa: Ei jatkoon ja perustelut:
1900 -luvun alussa kaikki Aasian ja Afrikan kehitysmaat oli alistettu siirtomaiksi. Kiinasta tosin ainoastaan rannikot ja kauppareitit. Japani oli poikkeus, joka onnistui nousemaan teollisuusvaltioksi. Mutta ei sen sodankäyntitaitoon kukaan
uskonu v 1904. Epäreilua yllätyshyökkäystä pidettiin syynä Port Arthurin menestykseen. Kunhan tsaarin ammattilaivasto saadaan paikalle, palautuu maailmaan taas järjestys. No näinhän ei käynyt ja kaikkein hämmästyttävintä on, että
britit teki tasan saman virheen 1942 lähes 40 v myöhemmin. Tsushiman voittoon oli siis syynä vastustajan aliarviointi ja parempi johtaminen, eivät laivat. Japanilaisten lippulaiva Mikasa muuten laitettiin I MS:n jälkeen museoalukseksi.
Kun Washingtonin laivastosopimus astui voimaan piti japanilaisten täyttää alus betonilla. Muut sopijavaltiot näet pelkäsi, että ne vielä modernisoivat sen...
SMS Goeben: Ei jatkoon myöskään ja perustelut:
Göeben oli I MS Rommel. Tuli kuuluisaksi, vaikka alkuperäinen tehtävä jäi täyttämättä. Sen piti nimittäin yhdessä Itävallan laivaston kanssa estää Ranskaa kuljettamasta joukkoja Pohjois-Afrikasta Ranskaan. Laivan ominaisuudet eivät
taas vaikuttaneet siihen, että aluksen toiminta sai Turkin liittymään I MS:aan. Huonommalla onnella olisi uponnut Välimereen. Muitakin syitä Turkin sotaan liittymisen toki oli, sillä länsiliittoutuneilta ei myötätuntoa Turkille ollut tulossa,
vaan tarkoituksena oli jakaa heikossa hapeassa ollut Ottomaanien valtakunta. Goeben tosiaan oli taisteluristeilijä, mutta sillä ei ole tässä merkitystä, sillä niiden tehtävät oli ihan samat kuin taistelulaivoilla. Pidetäänhän Goebenia aiheesta
maailman viimeisenä Dreadnoughtina. Siitä ei tosiaan tullut sotamuistomerkkiä, koska asia ei voinut vähempää kiinnostaa koko II MS:n ajan Norjassa paossa ollutta silloista liittokansleria Willy Brantia.
Tämä on kisa, jossa kellään ei ole oikeaa vastausta. Pari hyvää vastausta on jo mainittu ja muitakin hyviä vaihtoehtoja on ollut esillä. Mutta pidetään tämä vielä avoimena ja odotellaan huomenna uusia postauksia.
Viimeksi muokattu:
