Junkers K 43
Suomen ilmavoimat osti vuonna 1930 Saksasta yhden W 34 -koneen meritoimintakoneeksi, sekä Ruotsista kuusi K 43 -sotilasversiota käytettäväksi kevyenä pommikoneena. Koneiden rekisteritunnukset Suomen ilmavoimissa olivat JU-122 (W 34) sekä JU-123 – JU-128 (K 43). Keväällä 1944 ostettiin vielä viisi W 34 -konetta radiosuunnistuskoulutusta varten. Koneet olivat käytettyjä,
Letovin lentokonetehtaalla Tšekkoslovakiassa peruskorjattuja, tyypiltään W 34hi. Koneille annettiin tunnukset JU-131 – JU-135.
[1]
Jatkosodan aikana koneita käytettiin haavoittuneiden ja sairaiden kuljetuksiin sekä kaukopartioiden huoltolentoihin. Sotien jälkeen koneita käytti
Rajavartiolaitos vuoteen 1950 asti.
[2]
Heinkel He 59B-2
Suomen ilmavoimat vuokrasi Saksasta neljä He 59B-2-konetta. Ne lennettiin Suomeen 11. elokuuta 1943. Kaksi maalattiin Suomen ilmavoimien väreihin ja sai tunnukset HL-59 ja HL-60.
[2] Koneet olivat
Arado Flugzeugwerke A.G.:nvalmistamia. Koneita käytettiin
kaukopartioiden kuljettamisessa neljän kuukauden ajan, sitten ne palautettiin Saksaan.
Heinkel He 115 oli saksalainen kaksimoottorinen vesitaso, joka oli alun perin suunniteltu torpedojen pudottamiseen.
[1] Sitä käytettiin
toisessa maailmansodassa torpedopommitusten lisäksi meritiedusteluun, laivasaattueiden suojaukseen ja miinoitukseen.
Saksan ilmailuministeriö käynnisti torpedopommittajakoneen suunnittelun vuonna 1935. Kaksi saksalaista lentokonetehdasta,
Heinkel ja
Blohm & Voss suunnittelivat ja rakensivat prototyypit kaksimoottorisesta vesitasosta. Heinkelin suunnittelema kone valittiin sarjatuotantoon vuosina 1937-1938 tehtyjen koelentojen perusteella. Siitä rakennettiin viisi prototyyppiä (V1-V5) vuosien 1937 ja 1939 välisenä aikana. V2-prototyypillä saavutettiin maaliskuussa 1938 kahdeksan vesikoneiden maailmanennätystä
Ps. Tunnusnumeron edessä HE Hainkel ja JU Junkers joten vaihtoehto vähenee kummasti.