Kysymys- ja vastaustopiikki

Vanha veteraani kirjoitti:
Oliko se sitten 1935 vai 36 kun Sotilasaikakaus(ay)lehdessä Hagman ,Järvinen ja joku kolmas väänsi pitkään kättä mekanoidun taisteluosaston kokoonpanosta. Täytyy myöntää, että Hagmanilla oli jo silloin hyviä ajatuksia mitkä olisivat pienellä modernisoinnilla käyttökelpoisia vielä nykyisinki.

”Kannattaa muuten lukea sieltäkin vanhoja artikkeleita, aika huimaa on ollut askellus monessa asiassa.”

Miten niitä pääsee lukemaan?
 
Vanha veteraani kirjoitti:
Kaikesta päätellen me olemme lukeneet saman kirjan.

(Karjalainen, Mikko Ajatuksista operaatioiksi : Suomen armeijan hyökkäysoperaatioiden suunnittelu jatkosodassa / Maanpuolustuskorkeakoulu, 2009)

Saksalaisten lupaama tuki oli 7.VuorD joka myöhemmin taisteli Uhtualla.
Ilmatueksi Rukajärven Tiiksjärvelle olisi tullut 30kpl*Ju-87, 30kpl*Me-109 ,10kpl*Me-110 ja Kemistä tarkentamaton määrä Ju-88 koneita.

(Luftwaffe/5.Ilma-armeija veti huolto ja kenttäosastonsa Tiiksjärveltä pois vasta 1942 syystalvella)

Bodyguard jatkaa.

Kiitos. Tuota noin, en ole lukenut tuota kirjaa. Pajari vaan on sen verran tuttu mulle, kun faija sen joukoissa soti, että sen tiesin. Loput oli silkkaa päättelyä/arvausta.

Yritän saada ip kyssärin aikaan.
 
Pysytäänpäs Pajarissa. Talvisodan aikana hän johti paikan päällä ja osallistui myös henkilökohtaisesti ainakin kahteen taisteluun. Missä ja milloin ne käytiin ja minkävahvuiset olivat suomalaisten joukot? Toisella taistelulla on aika erikoinen lempinimikin.
 
Makkarasota oli toinen eli huoltoon kiinni päässyt vihollinen pysähtyi syömään suomalaisten mainiota makkarasoppaa kahdesta soppakanuunasta. Tolvajärvelle tultuaan Pajari törmäsi sananmukaisesti tilanteeseen, jossa suomipoika tulla tolvasi väärään suuntaan vauhkona. Pajari keräsi kaikki mi jaksoi kalpaa käyttää-joukot kokoon ja omakohtaisesti johtaen löi tielle päässeen vihollisen. (noin 80 sotilasta, takana varustautumassa toinen mokoma mukaan, eka osasto hoiteli tilanteen)

?-vaaran (Kangas?) taisteluiden aikaan Pajari johti yöllistä väkivaltaista tiedustelua, löysivät vihollisen nuotioilta ja posottivat hetken, jos en väärin muista, tilanne johti siihen, että vihollisjoukot tulittivat toisiaan jonkin aikaa. Jos kysyt veteraaneilta, niin tässä osastossa oli komppania, joku kirja kertoo toisin.
 
baikal kirjoitti:
Makkarasota oli toinen eli huoltoon kiinni päässyt vihollinen pysähtyi syömään suomalaisten mainiota makkarasoppaa kahdesta soppakanuunasta. Tolvajärvelle tultuaan Pajari törmäsi sananmukaisesti tilanteeseen, jossa suomipoika tulla tolvasi väärään suuntaan vauhkona. Pajari keräsi kaikki mi jaksoi kalpaa käyttää-joukot kokoon ja omakohtaisesti johtaen löi tielle päässeen vihollisen. (noin 80 sotilasta, takana varustautumassa toinen mokoma mukaan, eka osasto hoiteli tilanteen)

?-vaaran (Kangas?) taisteluiden aikaan Pajari johti yöllistä väkivaltaista tiedustelua, löysivät vihollisen nuotioilta ja posottivat hetken, jos en väärin muista, tilanne johti siihen, että vihollisjoukot tulittivat toisiaan jonkin aikaa. Jos kysyt veteraaneilta, niin tässä osastossa oli komppania, joku kirja kertoo toisin.

Joo, näinhän se oli. Yöllä 8./9.12. iskuosastoretki vihollisen selustaan , missä Kivisillan ja Kuikkajärven välille oli leiriytynyt noin rykmentti vihulaisia. Retki tehtiin noin komppanian voimin. Erään lähteen mukaan toinenkin komppania oli sivustavarmistuksena, mutta jäi jälkeen eikä osallistunut itse ammuskeluun. Kyllähän se mun faijakin ( oli mukana ) väitti, että vihulaiset olis taistelleet jonkin aikaa keskenään ton jälkeen.

Makkarasotahan tapahtui 10.12. Kokkarin ja Tolvajärven välisellä tiellä, jonka vihulainen oli katkaissut iskiessään huoltokeskusta vastaan. Valtasivat kenttäkeittiöitä, joissa makkarasoppa porisi. Nimi tulee siitä, kun vihulaiset popsivat niitä makkaroita, kun finskit iski takaisin. Pajarin porukka tässä vastaiskussa oli aika sekalainen. Mun tietojen mukaan 1 sissijoukkue+tykkimiehiä+huoltoporukkaa, suunnilleen se 80 ukkoa.

Makkarasota oli "tilanteen mukaista" toimintaa Pajarilta, mutta vähän arveluttavaa mun mielestä on se, että ( sydänvaivainen ) rykmentin ( itse asiassa vahvennetun ) komentaja lähtee henkkoht korpeen kahlaamaan lumessa vihulaisen selustaan. Vai mitä olette mieltä?

Baikal, ole hyvä ja jatka.
 
Rohkea ja aloitekykyinen ihminen on rohkea ja aloitekykyinen. Pajari halusi varmasti osoittaa sotilailleen, että hän ei säästä itseään, ja kas, niin se vain asenne leviää joukkoihin, jotka joutuivat jatkossakin koville. Toivottavasti tämä "komentajan työasenteen leviäminen joukkoihin" ymmärretään myös tänä päivänä. Joukko on parhaimmillaankin komentajansa mittainen, harvoin yli sen, eikö niin. On otettava huomioon, etteivät Pajarin käytössä olleet joukot edustaneet mitään yhteenhitsautunutta kokonaisuutta, päinvastoin. Tamperelaisjoukot aiheuttivat alussa suoranaista "kitkaakin". Tamperelaiset nyt vain ovat sellaisia.

Luovutan kysymysvuoron nopeimmalle, joka tahkoaa loihakan Itärintama-kyssärin.
 
baikal kirjoitti:
Rohkea ja aloitekykyinen ihminen on rohkea ja aloitekykyinen. Pajari halusi varmasti osoittaa sotilailleen, että hän ei säästä itseään, ja kas, niin se vain asenne leviää joukkoihin, jotka joutuivat jatkossakin koville. Toivottavasti tämä "komentajan työasenteen leviäminen joukkoihin" ymmärretään myös tänä päivänä. Joukko on parhaimmillaankin komentajansa mittainen, harvoin yli sen, eikö niin. On otettava huomioon, etteivät Pajarin käytössä olleet joukot edustaneet mitään yhteenhitsautunutta kokonaisuutta, päinvastoin. Tamperelaisjoukot aiheuttivat alussa suoranaista "kitkaakin". Tamperelaiset nyt vain ovat sellaisia.

Luovutan kysymysvuoron nopeimmalle, joka tahkoaa loihakan Itärintama-kyssärin.

Joo, siinä mielessä kyllä. Jotain piti tehdä, tilanne alkoi olla jo niin huono. Itse asiassa Talvela olisi itse halunnut johtaa tuota retkeä, mutta hänen päänsä saatiin käännettyä ja Pajari sitten otti itse sen tehtävän. Oli aika tyypillistä Pajarille. Tosin hän ei ollut edes perusterve ihminen, sydän- ja kuulovika, joten sitä myös ajattelin. Pahimmillaan olisi voinut olla rasite muille, retki kun tehtiin jalkaisin ( mun lähteeni mukaan ilman suksia, sivustavarmistuskomppanialla oli sukset, jotka jäätyivät järven jäällä ja siksi se komppania "myöhästyi", vei suksensa pois ).
JR16 oli aika kaksijakoinen rykmentti. Siihen kuului Tamperelaisia, pääsosin työväestöä ja toisaalta Pirkanmaan maalaiskuntien väkeä, pääosin suojeluskuntalaisia. Tampereellahan tuo suojeluskuntien ja työväestön suhde taisi olla yksi "kuumimmista" koko maassa. Pajarikin sitä sekoitti aikanaan, kun kävi miesstensä kanssa repimässä punaliput alas ( en muista olisko joku vappujuttu, joku työväen tilaisuus kuitenkin ). Toisaalta Tampereen suojeluskunnalla oli myös aika erikoinen lempinimikin, "Raikkalan punakaarti". Tuli jostain tapauksesta, jossa suojeluskuntapäällikkö ( silloin Raikkala ) ei noudattanut jotain määräystä ( en muista tarkemmin ).
Kyllähän tuo JR16 sittemmin taisteli ihan mallikkaasti, kun pääsi vauhtiin. Tolvajärvi-Ägläjärvi-Aittojoki. Aittojoen linja taisi olla Suomen Armeijan itäisin piste jossain vaiheessa Talvisotaa. Anyway, Tolvajärvi oli ensimmäinen iso voitto Talvisodassa.
 
Sori jos on OT mutta mikä oli se suurin voitto Talvisodassa? (Raate ja Suomussalmi kun tuhotiin kaks valiodivisioona 44 D ja 163 D)
 
Hejsan kirjoitti:
Sori jos on OT mutta mikä oli se suurin voitto Talvisodassa? (Raate ja Suomussalmi kun tuhotiin kaks valiodivisioona 44 D ja 163 D)

Vaikea sanoa, myös Tolvajärvellä lyötiin kaksi divisioonaa. Niitä ei täysin tuhottu, mutta ne lyötiin.
 
Hejsan kirjoitti:
Sori jos on OT mutta mikä oli se suurin voitto Talvisodassa?

Itsenäisyyden säilyttäminen..?
 
baikal kirjoitti:
Luovutan kysymysvuoron nopeimmalle, joka tahkoaa loihakan Itärintama-kyssärin.

No nyt sitten käsitellään pelkästään itärintaman tapahtumia. No laitetaan välikysymys ja kysytään missä seikkaili Kampfgruppe Wagner ja mitä kansallisuutta edustavia joukkoja siihen kuului?

PS Oliko Hangon rintama itärintamaa vai länsirintamaa?
 
Museo kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Luovutan kysymysvuoron nopeimmalle, joka tahkoaa loihakan Itärintama-kyssärin.

No nyt sitten käsitellään pelkästään itärintaman tapahtumia. No laitetaan välikysymys ja kysytään missä seikkaili Kampfgruppe Wagner ja mitä kansallisuutta edustavia joukkoja siihen kuului?

PS Oliko Hangon rintama itärintamaa vai länsirintamaa?

Virossahan tuo taisi seikkailla, lähinnä kai Narvan alueella 1944 (muistaakseni). Sekalainen seurakunta, suurin osa jalkaväestä virolaisia, tietty saksalaisia, tanskalaisia, norjalaisia, flaameja ja vallooneja ( belgia ) sekä hollantilaisia.

Maantieteellisesti Suomen näkökulmasta Hangon rintama olisi lounaisrintamaa, mutta olettaisin että yleiseurooppalaisesta näkökulmasta se miellettäneen itärintamaan kuuluvaksi. Mutta tämähän on vain mun näkökulmani...
 
Bodyguard kirjoitti:
Museo kirjoitti:
No laitetaan välikysymys ja kysytään missä seikkaili Kampfgruppe Wagner ja mitä kansallisuutta edustavia joukkoja siihen kuului?

Virossahan tuo taisi seikkailla, lähinnä kai Narvan alueella 1944 (muistaakseni). Sekalainen seurakunta, suurin osa jalkaväestä virolaisia, tietty saksalaisia, tanskalaisia, norjalaisia, flaameja ja vallooneja ( belgia ) sekä hollantilaisia.

Tuo taisteluryhmä Wagner muodostettiin Virossa joskus syksyllä 1944. Noista Narvan alueen taisteluissahan oli mukana kaiken kaikkiaan rotupuhdas seurakunta edustamassa monikulttuurista sotakonetta nimeltä Waffen SS. Merkittävä osa sotilaista taisi silti olla pakkovärvättyjä itäeurooppalaisia tai vain neuvostomiehitystä pelkääviä eestiläisiä.

Bodyguard jatkaa!
 
Museo kirjoitti:
Bodyguard kirjoitti:
Museo kirjoitti:
No laitetaan välikysymys ja kysytään missä seikkaili Kampfgruppe Wagner ja mitä kansallisuutta edustavia joukkoja siihen kuului?

Virossahan tuo taisi seikkailla, lähinnä kai Narvan alueella 1944 (muistaakseni). Sekalainen seurakunta, suurin osa jalkaväestä virolaisia, tietty saksalaisia, tanskalaisia, norjalaisia, flaameja ja vallooneja ( belgia ) sekä hollantilaisia.

Tuo taisteluryhmä Wagner muodostettiin Virossa joskus syksyllä 1944. Noista Narvan alueen taisteluissahan oli mukana kaiken kaikkiaan rotupuhdas seurakunta edustamassa monikulttuurista sotakonetta nimeltä Waffen SS. Merkittävä osa sotilaista taisi silti olla pakkovärvättyjä itäeurooppalaisia tai vain neuvostomiehitystä pelkääviä eestiläisiä.

Bodyguard jatkaa!

Kiitos kiitos. Yrittäessäni tarkistaa sitä, mitä ajattelin ensin kysyä, törmäsin mielenkiintoiseen juttuun.
Neuvostoliittolaiset käyttivät IIMS:n aikana yhdestä heidän omasta sotavehkeestään lempinimeä "lakattu takuuruumisarkku". Mikäköhän se vehje oli? Ja mistä lemppari juontui?
 
"lakattu ruumisarkku" on varmankin jonkun lentokoneen lempinimi..tämä oli omaa päättelyä..
ja sen tiimoilta wikipedia kertoo näin:
"Erään legendan mukaan LaGG-lyhennettä pidettiin lentäjien suussa sanoista Takuuvarma lakattu ruumisarkku"

Eli Venäläinen LaGG olisi näinollen lentäjien keskuudessa saanut lempinimen lakattu ruumisarkku.
 
Kapiainen kirjoitti:
"lakattu ruumisarkku" on varmankin jonkun lentokoneen lempinimi..tämä oli omaa päättelyä..
ja sen tiimoilta wikipedia kertoo näin:
"Erään legendan mukaan LaGG-lyhennettä pidettiin lentäjien suussa sanoista Takuuvarma lakattu ruumisarkku"

Eli Venäläinen LaGG olisi näinollen lentäjien keskuudessa saanut lempinimen lakattu ruumisarkku.

Jäjillä olet, mutta noita Lavotskinin koneita oli useita. Tarkennatko...

Tarkemmin ajatellen vastaus on riittävä. Mun lähteeni mukaan tuo lempinimi koski nimenomaan LaGG-3 koneita, jotka olivat pääosin puurakenteisia ja tuppasivat jyrkissä kaarroissa herkästi mennä (syöksy)kierteeseen. Tuosta LaGG lyhenteen sai venäjänkielellä helposti merkitsemään "takuuvarma lakattu ruumisarkku2 ( en nyt muista niitä venäjänkielisiä sanoja ).

Kapiainen jatkaa.
 
Mennäänpä vaihteeksi Länsirintamalle ja vuoteen 1944. Saksalaisten viimeinen yritys lännessä..hyökkäys Ardennien kautta..toi mainetta Jochen Peiperille. Hänen johtamansa taisteluosasto hyökkäsi yhdellä suunnalla hyökkäyksen kärkenä menestyen suhteellisen hyvin. Peiper sai Ardennien taistelussa kyseenalaista mainetta. Peiperin taisteluosaston miehet ampuivat Malmedyn kylän liepeillä noin 70 Amerikkalaista vankia.. Amerikkalaiset eivät tätä unohtaneet, vaan sodan loputtua jäljittivät Peiperin taisteluosaston miehiä ja saattoivat heitä suuren määrän oikeuden eteen. Oikeudessa oli syyttäjän todistajana Amerikkalainen sotilas joka oli selviytynyt tilanteesta hengissä. Oikeudenkäynnissä tämä Amerikkalainen sotilas pystyi osoittamaan syytettyejn joukosta miehen, joka oli ampunut ensimmäisen laukauksen.
Kenet tämä Amerikkalainen sotilas nimesi ensimmäiseksi ampujaksi?
 
Kapiainen kirjoitti:
Oikeudenkäynnissä tämä Amerikkalainen sotilas pystyi osoittamaan syytettyejn joukosta miehen, joka oli ampunut ensimmäisen laukauksen.
Kenet tämä Amerikkalainen sotilas nimesi ensimmäiseksi ampujaksi?

Tuostahan on kuuluisa kuvakin, jossa jenkkisotilas osoittaa herraa sormella. Ampujaksi nimettiin George (vai Georgiu tms.) Fleps, romanialainen SS-vapaaehtoinen.
 
ironside kirjoitti:
jenkkisotilas osoittaa herraa sormella. Ampujaksi nimettiin George (vai Georgiu tms.) Fleps, romanialainen SS-vapaaehtoinen.

Jep. Oikeudenkäynnissä ensimmäisen laukauksen ampujaksi tunnistettiin panssarivaunuampujana toiminut Georg Fleps, jonka sanottiin pistoolilla ampuneen Malmedyn joukkomurhan ensimmäisen laukauksen.
Oikeudenkäynti pidettiin Dachaun entisellä keskitysleirillä ja oli Amerikkalaisille monessakin mielessä hankala oikeudenkäynti. Ensinnä oli kiusallista käydä sotavankien joukkomurhaa koskevaa oikeudenkäyntiä paikassa, jossa Amerikkalaiset joukot olivat murhanneet/teloittaneet muitta mutkitta Saksalaisia, keskitysleirivartijoina pitämiään antautuneita Saksalaissotilaita. Tapaus pääsi laajempaan julkisuuteen oikeudenkäynnin kannalta suht kiusalliseen aikaan.
Syyttäjänä oikeudenkäynnissä toimi Amerikkalainen, natseja kiihkeästi vastustanut upseeri, joka hankki tarvittavat tunnustukset todennäköisesti kiduttamalla. Tämäkin asia putkahti kiusallisesti julkisuuteen.

Itse oikeudenkäynti oli kuitenkin ajankohta huomioiden hyvin tasapuolinen, kiihkoton ja tosiasiassa ihan oikea oikeudenkäynti, jonka lopputulos ei ollut selvä ennenkuin oikeudenkäynti oli käyty loppuun saakka. Oikeus osoitti ymmärrystä Saksalaisten teolle mainiten mm. sen että ankarassa taistelussa olleet sotilaat saattavat taistelunaikaisessa/ -jälkeissä mielentilassa tehdä tekoja, joita he eivät missään tapauksessa tekisi ollessaan "normaalissa mielentilassa".

Oikeudenkäynnissä langetettiin lukuisiä kuolemantuomioita, mm. Flepsille ja Peiperille. Peiper otti oikeudenkäynnissä täyden vastuun alaistensa teoista, vaikkei ollutkaan paikalla Malmedyssä joukkomurhan aikana. Kuolemantuomiot kuitenkin kumottiin myöhemmin ja muutettiin ne vankeustuomioksi. Tähän myötävaikutti voimakkaasti sittemmin kiihkeänä kommunismin vastustajana tunnetuksi tullut Amerikkalainen poliitikko Joseph "Joe" McCarthy. Tuomioiden muuttamisen syynä oli vangittujen kohtelu ennen oikeudenkäyntiä ja tunnustusten hankkiminen kidutuskeinoja käyttäen. Myöskään tapahtumien todellista kulkua ei saatu riittävän tarkasti selvitettyä, jotta olisi 100% varmuudella voitu sanoa onko (kuoleman)tuomiot oikeutettuja.
Tässä kohtaa täytyy siis nostaa Amerikkalaisille hattua siitä, että he pystyivät tuohon aikaan, noissa olosuhteissa ilmeisen aitoon, länsimaisen oikeuskäsityksen mukaiseen oikeudenkäyntiin. Joskin McCarthyn vaikuttimet tuomion purkamisen ajamiseen liittyivät myös hänen oman etunsa ajamiseen politiikassa.Tietenkin on myös mahdollista, että Amerikkalaiset kokivat mm. Peiperilla olevan Venäläisistä taktiikoista ja toimintavoista sellaista tietoa, jota Amerikkalaiset halusivat hyödyntää valmistautuessaan tarvittaessa ottamaan yhteen Puna-armeijan kanssa ja vaihtokauppana tiedoista Peiperin ja hänen miestensä tuomioita kevennettiin. Mutta siitä huolimatta, aika huomioiden, tuo oikeudenkäynti oli hatunnoston arvoinen teko Amerikkalaisilta.

Oikea vastaus oli siis Georg Fleps.

Ironside jatkaa.
 
Siirrytäänpä Maailmansota II: Maailmansodan poika -ajasta aikaan jolloin miehet olivat rautaa ja hevoset muutakin kuin meetvurstia, eli kunniakkaalle keskiajalle.

Vuonna 1282 kiittämättömät walesilaiset olivat saaneet päähänsä nousta jälleen kerran kapinaan, ja Edward I Pitkäsäären piti lähteä lukemaan heille lakia. Prinssi Llywellyn ap Gryffudd kuitenkin jäi satimeen joulukuussa 1282 ja kaatui Orewinin sillan taistelussa. Kuka tämän kapinallisen tappoi?
 
Back
Top