Kysymys- ja vastaustopiikki

Noni, tosi tietäjä löytyi nopeasti. Saksalaisten oli aika lähteä litomaan Suomesta ja linjat olivat menossa poikki, mutta Forstman yritti saada Pukkilaa toimittamaan saksalaisille 'läksiäislahjan'. Saksalaiset olisivat järjestäneet Porkkalan edustalle saattoalukset panssarilaivan ylikulkua varten. Pukkila ei innostunut ajatuksesta.
Suursaaren operaatiosta ei tietysti olisi etukäteen Suomelle vihjailtu.
O.B. jatkanee...
 
Tilastoja kysellään.

Jos viime sodat (talvisota 30.11.1939-13.3.1940 ja jatkosota 25.6.1941-4.9.1944 sekä Lapin sota 15.9.1944-27.4.1945) jaetaan 7 päivän ryhmiin, missä kuussa Suomen armeija on kärsinyt raskaimma tappiot?
 
Jos viime sodat (talvisota 30.11.1939-13.3.1940 ja jatkosota 25.6.1941-4.9.1944 sekä Lapin sota 15.9.1944-27.4.1945) jaetaan 7 päivän ryhmiin, missä kuussa Suomen armeija on kärsinyt raskaimma tappiot?

Tämä onkin paha, pisti miettimään. Veikkaan helmi-maaliskuuta 1940. Koska maaliskuu jäi lyhyeksi, olisiko tappioita tullut eniten juuri helmikuussa?
 
  • Tykkää
Reactions: krd
Kesäkuun 26. ja 27. olivat noin 800 kaatuneen hirvittäviä vuorokausia, joten kesäkuu -44.
 
Jumalauta. Yksinkertainen kysymys ja jätkä osaa mokata senkin. Eli viikkoa piti kysyä, kun kerrta 7-päivän siivuista oli puhe, mutta jatketaan nyt sitten kuukausilla.
 
Tämä onkin paha, pisti miettimään. Veikkaan helmi-maaliskuuta 1940. Koska maaliskuu jäi lyhyeksi, olisiko tappioita tullut eniten juuri helmikuussa?
Ei. Pahoittelen.
 
Noh, hyökkäysvaiheesta sitten lokakuu -41. Mutta muistan Hietaniemen sankarihaudoilla ihmetelleeni joskus miten paljon oli helmikuussa -42 kaatuneita kantakaupunkilaisia (Helsingin pitäjällä ja maalaiskunnalla on omat sankarihautansa pohjoisessa, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa jos olette autolla H-Vantaan lentokentällä joskus. Ihan naapurissa)

Pyh%C3%A4n+Laurin+kirkko3+%E2%80%93+Kopio_S.jpg


https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/s...a-ihmisia-itsenaisyyspaivan-kunniavartiostoon
 
Tämä onkin paha, pisti miettimään. Veikkaan helmi-maaliskuuta 1940. Koska maaliskuu jäi lyhyeksi, olisiko tappioita tullut eniten juuri helmikuussa?
No jumalauta. Nyt ei mennyt putkeen kysymys eikä tarkistus. Ei pitäisi kysyä kännissä eikä tarkistaa muiden hommien ohessa.

Oikea vastaus oli juurikin tuo helmikuu 1940.

Pikaisesti kaatuneiden tietokannasta laskettuna helmikuussa 1940 9262 kaatunutta, elokuussa 1941 8794 kaatunutta ja kesäkuussa 1944 8519 kaatunutta.

Sori virheestä kaikille. Enpä kysele vähään aikaan mitään.

Edit.
Tuo maaliskuu 1940 on ollut aivan käsittämättömän kauhea ja asettaa sen Airon toiveikkuuden sodan jatkamisen suhteen kyllä aika outoon valoon. 13 päivässä 7383 kaatunutta mikä on enemmän kuin koko heinäkuu 1944 (7142) tai syyskuu 1941 (5184). Esim. Viipurinlahdella ne ad hoc -porukat pyyhkäistiin nurin ja kokeneissakin joukoissa täydennysmiehiä kaatui suhteessa paljon.
 
Tässä hieman vihjettä:

Toinen sisältää vähän kompaa ja liittyy omiin sotiimme.

Toinen oli tietty lähde, jonka menettäminen vaikutti ratkaisevasti taistelun kulkuun. Hyvin kauan sitten. Mikä taistelu ja mikä lähde?
 
Edit.
Tuo maaliskuu 1940 on ollut aivan käsittämättömän kauhea ja asettaa sen Airon toiveikkuuden sodan jatkamisen suhteen kyllä aika outoon valoon. 13 päivässä 7383 kaatunutta mikä on enemmän kuin koko heinäkuu 1944 (7142) tai syyskuu 1941 (5184). Esim. Viipurinlahdella ne ad hoc -porukat pyyhkäistiin nurin ja kokeneissakin joukoissa täydennysmiehiä kaatui suhteessa paljon.

Hait siis maaliskuun 1940 toista viikkoa. Aika hurjat käppyrät oli tuossa Sodan Jäljet -linkissä... Kirjat -ketjussa tulikin kommentoitua Reinikaisen Posliinipojan Talvisota -kirjaa. Kyllä ne viimeisten päivien kuvaukset olivatkin todella käsittämättömiä. Miehet vain kerta kaikkiaan katosivat rumputulen alle, ja siellä täällä oli enää pesäkkeitä etulinjassa, mikä etulinja koostui lähinnä kranaattikuopista...
 
Hait siis maaliskuun 1940 toista viikkoa. Aika hurjat käppyrät oli tuossa Sodan Jäljet -linkissä... Kirjat -ketjussa tulikin kommentoitua Reinikaisen Posliinipojan Talvisota -kirjaa. Kyllä ne viimeisten päivien kuvaukset olivatkin todella käsittämättömiä. Miehet vain kerta kaikkiaan katosivat rumputulen alle, ja siellä täällä oli enää pesäkkeitä etulinjassa, mikä etulinja koostui lähinnä kranaattikuopista...
Joo. Alunperin oli tarkoitus. 7.-13.3.1940 kaatuneita 4203 ja edellisellä viikolla 3502. Lähimmäksi pääsevät 21.-27.6.1944 jolloin kaatuneita 3010 ja 28.6.-4.7.1944 jolloin kaatuneita on 3214.

Tai siis tilastoa vääristää se, että se on yleisesti tuona aikana kuolleista, ei pelkästään kaatuneista. Mietin pitkään, kun laadin tuon viikottaisen otannan, yritänkö poistaa esim. sotasairaalassa kuolleet, mutta sitten ajattelin, että nuokaan merkinnät eivät välttämättä ole täydellisiä, joten otin kaikki kuolleet. Välirauhan aikaa en sitten huomioinut ollenkaan.

Sori vahva OT.

Tässä hieman vihjettä:

Toinen sisältää vähän kompaa ja liittyy omiin sotiimme.

Toinen oli tietty lähde, jonka menettäminen vaikutti ratkaisevasti taistelun kulkuun. Hyvin kauan sitten. Mikä taistelu ja mikä lähde?

Kysymykseen vastauksena, että olisikohan kyseessä Lähteen lohko talvisodan Summassa ja tuo taistelu voisi viitata Hattinin taisteluun 1187 Saladinin ja ristiretkeläisten/Jerusalemin kuningaskunnan välillä.

En kysy enää ikinä mitään, ainakaan ennen seuraavaa kertaa.
 
Viimeksi muokattu:
Tämähän on vain leikkiä ja pienet kommellukset tekevät ketjusta mielenkiintoisen.

Ensimmäinen oli @EK :lla oikein, tarkoitettiin talvisodan lähteen lohkon läpimurtoa.

Hattinin taistelu oli hyvä arvaus, mutta nyt haetaan vielä vanhempaa tapausta ekr.
 
Oikein @Pandahki !

Toinen lähde liittyy Plataiain taisteluun 479 ekr.
Taistelu oli persialaissodissa marathonin, thermopylain ja salamiin taisteluiden jälkeen.
Suurkuningas oli hävinnyt Salamin meritaistelun ja pääosa miljoona-armeijan joukoista palasi Hellespontoksen kautta takaisin.

Mardonios niminen sotapäällikkö kuitenkin lupasi hoitaa homman loppuun. Hän valitsi 300 000 miestä joiden kanssa jäi kreikkaan.

Kreikkalaiset saivat kerättyä 70 000 miehen sotajoukon Mardoniosta vastaan. Joukkoja oli Ateenasta, Spartasta, Megarasta ja Korintosta. Heidän päällikkönään oli parikymppinen Spartalainen Pausanias.

Persialaiset olivat Plataiain alueella ja Kreikkalaiset asettuivat heitä vastaan. Kymmenen päivän ajan joukot olivat asemissa odotellen sopivaa hetkeä taistelulle. Jumalille tehdyt uhrit eivät ennustaneet hyvää hyökkääjälle.

Kreikkalaiset olivat asettuneet seudun ainoan vesilähteen, Gargafian lähteen lähistölle. Kaikki kreikkalaiset hakivat vettä sieltä, koska läheinen joki oli persialaisten hallinnassa. Erään ratsuväellä tehdyn hyökkäyksen aikana persialaiset pääsivät lähteelle ja tuhosivat sen.

Kreikkalaisten oli siirryttävä pois asemistaan koska vettä ei ollut saatavilla. Siirtymisen aikana Mardonios huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän aloitti hyökkäyksen siirtymässä olevia joukkoja vastaan, vaikka uhrit olivat ennustaneet hyökkääjälle tappiota.

Itse Mardonios oli ryhmässä, joka hyökkäsi Spartalaisia vastaan. Spartalaiset löivät tämän osaston perusteellisesti ja Mardonios sai surmansa. Eri vaiheiden jälkeen Kreikkalaiset pääsivät voitolle muuallakin ja tuhosivat persialaiset. Kolmestasadastatuhannesta vain muutamia kymmeniä tuhansia pääsi pakenemaan Hellespontokselle.

Pisteet tasan kahdelle tietäjälle. Mutta jos EK ei nyt heti halua kysyä niin pandahki voisi jatkaa.
 
Back
Top