Otetaan seuraavaksi virheiden etsimiskyssäri. Alla on hiljattain AL:ssa ilmestyny Tekniikan Historian kierrätysjuttu tykistökenraali Nenosesta. Ihan hyvä stoori mutta kun kirjoittaja ei ole tykkimies, on mukaan pujahahtanu virheitäkin. Ne ei ole ihan helposti löydettävissä joten ekan virheen löytäjä saa jatkaa.
Numeroniilo opetti suomalaisen kenttätykistön ampumaan vähät ammuksensa tarkasti – tykistönkenraali V. P. Nenonen oli nero,
mutta myös sydämellisen rautainen tahtoihminen
Vain harvoin historiassa yksi ihminen vaikuttaa kansansa tulevaisuuteen niin paljon kuin tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen suomalaisiin.
–Minä olen nyt kasvanut aivan kiinni matematiikkaan ja tykistöön, niin että me kuljemme yhtä matkaa koko ajan, kirjoitti komppanianpäällikkö Vilho Petter Nenonen äidilleen Vladivostokista vuonna 1909.
Nuorukainen oli päättänyt pyrkiä töihin Venäjän armeijan keskuskoeampumalaitokselle, Pietarin pääpolygonille.
Tämän enteen rinnalle nousee varhaisempikin tapaus. Vilhon vanhemmat julkaisivat kuopiolaisessa lehdessä ilmoituksen: ”Pekka ja Amalia Nenoselle on tiistaina 6.3.1883 syntynyt terve asevelvollinen.”
Nenosen mieli ei koskaan erkaantunut tykistöstä.
Vaikka hänen topografiaan, ilmakuvaukseen, radioviestintään, ballistiikkaan ja meteorologiaan liittyvät keksintönsä ja hankkeensa palvelivat aina ensisijassa kenttätykistön tarpeita, hän tuli perustaneeksi muun muassa ilmakuvaukseen perustuvan maastokartoituksen.
Tykistönkenraaliksi vuonna 1941 nimitetyn Nenosen matemaattiset taidot ja peräänantamaton luonne loivat suomalaiselle kenttätykistölle suorituskyvyn, jolle ei toisen maailmansodan aikana eikä kauan sen jälkeenkään ollut maailmalla vertaa.
Katse olennaisessa
Eläinlääkärin poika aloitti koulunkäyntinsä Kuopion ruotsalaisessa yhteiskoulussa. Hän jatkoi jo parin vuoden jälkeen Haminan kadettikoulun valmistavilla eli yleissivistävillä luokilla vuonna 1894.
Samasta opinsaunasta oli Gustaf Mannerheim saanut potkut vuonna 1886.
Matematiikkaan hurmaantunut nuori Vilho luki jo tuolloin kaiken löytämänsä tykistöaiheisen kirjallisuuden.
Ensimmäiset kiinnostustensa sovellukset Nenonen sai näyttää Pietarin pääpolygonilla.
Kukin kenttäkäyttöön otettava tykki tarvitsee koeammunnoilla saatavat osumien hajontataulukot eri ammustyypeille, jotta kaaritulella voidaan säällisesti osua johonkin.
Nenonen havaitsi erään kanuunan ammuksen laskukaavassa ilmanvastukseen liittyvää klappia, ja hänen esityksensä uudeksi hajontakaavaksi otettiin laitoksella käyttöön välittömästi.
Itsenäistyneen Suomen ylempää päällystöä kaipaava armeija sai Nenosesta ensimmäisen tykistön tarkastajansa keväällä 1920.
Jo samana vuonna käynnistettiin Perkjärven ampumaleirit, joita jatkui talvisotaa edeltäneeseen kesään saakka.
Kenttätykistön tarkka tuli vaati Suomen maastoissa aivan erilaista valmistelua kuin Euroopan ja Venäjän aukeilla. Se taas edellytti tarkempia karttoja, joiden hankkimiseksi Nenonen ideoi ilmakuvausta jo varhain 1920-luvulla.
Ensimmäiset ilmakuvausmenetelmät edellyttivät työlästä perspektiivinkorjausta jälkikäteen.
Nenon-kamera
Nenosen helpottava idea oli kamera, joka kuvasi paitsi maaston myös horisontin kahdesta suunnasta.
Näin saaduin tiedoin kameran kallistuma voitiin kompensoida myöhemmissä työvaiheissa paljon yksinkertaisemmin.
Zeissin optisiin välineisiin keskittynyt kuuluisa tehdas kieltäytyi ensin rakentamasta Nenosen esittämää laitosta vedoten Hollannissa epäonnistuneisiin samanlaisiin kokeisiin.
Ensimmäinen Zeissin tekemä ”Nenon”-horisonttikamera oli valmis vasta vuonna 1930, tosin Metsähallituksen rahoilla. Ilmakuvakartoitus levisi tästä myös siviilikäyttöön.
Ilmakuvauksen yhteydessä Nenonen toteutti yksinkertaisen, mutta tarkan korkeusmittarin yhdessä professori Vilho Väisälän kanssa. Jääveden käyttöön perustuvan nestestatoskoopin turvin lentokorkeus voitiin säätää muutaman metrin tarkkuudella.
Radion käytölle, perusteelliselle meteorologiselle valmistelulle sekä ääni- ja valonmittaukselle Nenonen oli saanut sysäyksen puolen vuoden Ranskan visiitillään vuonna 1922.
Suomalaisen maaston ominaisluonne vaikutti myös siihen, että kenttätykistön tulenjohtaja ryhmineen oli syytä viedä jalkaväen mukaan etulinjaan. Tällöin tuli eteen tilanne, jossa kenttäpuhelinten tapsit todennäköisesti katkeavat vihollistykistön tulessa.
Radiot ja meteorologia
Kuten ilmakuvauskameroiden, radioidenkin kanssa riitti vastusta ja hankintaesitykset hukkuivat pääesikunnan byrokratiaan.
Liittipä kenraalimajuri Nenonen sotaväen päällikölle lähettämäänsä kirjelmään yksinkertaisen radion kytkentäkaavionkin.
Jo vuodesta 1927 kaikki tykistön tulenjohto voitiin kuitenkin hoitaa johdinyhteyksien lisäksi myös auttavasti maastokelpoisilla radioilla.
Tässä vaiheessa Nenonen oli jo kartoituskysymysten kimpussa.
Ranskan oppiin kuului ammunnan maalikohtainen meteorologinen valmistelu, mutta Nenonen halusi siitä yleispätevämmän.
Suomen kenttätykistö ampuikin alueellisin säätiedoin vuodesta 1924 lähtien. Menetelmää paranteli professori Rolf Nevanlinna juuri talvisodan alla.
Sama matemaatikko antoi panoksensa myös Helsingin ilmatorjunnan sulkuammuntojen suunnitteluun. Ne pelastivat pääkaupungin vuoden 1944 suurpommituksilta.
Kranaatinheittimien soveltamisessa jalkaväen tulitukiaseena Suomi oli myös ensimmäinen maailmassa, sekin Nenosen aloitteellisuuden ansiosta.
Ja jo vuonna 1936 Nenonen haaveili autogirosta tulenjohtovälineenä. Sittemmin vekotin tunnetaan helikopterina.
Ei määrä vaan laatu
V. P. Nenonen oli Norjassa alumiinin hankintakomennuksella marraskuussa 1917, kun Venäjän vallankumous katkaisi paluutien.
Suomen venäläisistä varuskunnista saatu osittainen museotavara muodosti tykkiaselajin pääkaluston vielä 30.11.1939 alkaneessa talvisodassakin.
Koulutuksessaan Nenonen sovelsi suurten aukeiden oppeja peitteiseen maastoon ja nosti matematiikan sekä tarkan mittaamisen roolin kenttätykistön toiminnassa ainutlaatuiselle tasolle koko maailmassa.
Huutavan ammuspulan ja kirjavan kaluston muodostamaa talvisodan vaikeutta tasasi perkjärvinen ampumatekninen osaaminen, siis tarkka tuli.
Silti tykistö ei vähillä laukauksillaan aina kyennyt kunnolla tukemaan jalkaväkeä, kuten myöhemmin jatkosodassa. Taistelutaidossa oli puutteita.
Kuitenkin jo 1920-luvulla suomalaisella tykistöllä oli ainoana aselajinsa edustajana valmius keskittää patteriston (kolme tulipatteria eli yhteensä 12 tykkiä) ammunta tiettyyn maastokohtaan pelkän patterin sijasta.
Toinen Nenosen suuri taistelutaidollinen vaatimus oli liikkeessä olevan jalkaväen saattoammunta.
Tämä toteutettiin Tuuloksessa syksyllä 1941 suomalaisjoukkojen murtautuessa kohti Aunusta.
Murtoa tukenut saksalaisdivisioona ei kyennyt tykistöllään tukemaan tätä Suomen armeijan historian suurinta tulivalmistelua.
Osaajat toteuttivat
Tulen keskittämistä ja nopeaa siirtoa auttoivat edelleen Nenosen kehittämä tulenjohtokortti ja majuri Unto Petäjän vuonna 1943 laatima korjausmuunnin.
Tämän tuliasemassa käytettävän ympyriäisen laskinlevyn ansiosta tulenjohtaja saattoi osoittaa maalin jopa kymmenkunnalle hajasijoitetulle patteristolle aivan kuin tykit olisivat hänen vierellään.
Jäljet näkyivät ennen muuta Tali-Ihantalan ja Vuosalmen suurissa torjuntamenestyksissä.
Nenoselle oli tunnusomaista keskittyä pariin suureen teoriakysymykseen kerrallaan ja hankkia niiden toteuttajiksi parhaat osaajat.
Nerous jättää usein muut luonteenpiirteet varjoonsa. Nenosta kuvataan kirjallisuudessa myös suurena ihmisystävänä.
Riveiltä ja niiden väleistä kuvastuu silti ennen muuta rautainen tahtoihminen, joka ei jättänyt kiveä kääntämättä tykistön, tuon kertakaikkisen suuren rakkautensa, hyväksi.
Suomi saa paljosta kiittää tätä hiukan epäkäytännöllistäkin miestä, jonka toilailuja amerikkalaiset ammustehtailijat katsoivat tukka pystyssä.
Koko talvisodan ajan kestäneellä aseidenhankintamatkalla Yhdysvalloissa Nenonen onnistui aina jostain löytämään vanhoja tykin louskuja, joilla sitten koeammutti milloin mitäkin kranaatteja.
Lähteet: Tykistönkenraali V. P. Nenonen kertoo (Tykkimiehet ry); Matti Alajoki: Tykistön kenraali Vilho Petter Nenonen (Otava); Jyri Paulaharju (toim.): V. P. Nenonen – elämä tykistölle (Suomen tykistömuseo); eversti Ilmari Hakala.
Juttu on julkaistu Tekniikan Historiassa 1/2015.
.. mutta tappion kohteena ollut puolustushaara alkaa olemaan kohdillaan. Ei ollut makaronit asialla.
