Vaikka hänen topografiaan, ilmakuvaukseen, radioviestintään, ballistiikkaan ja meteorologiaan liittyvät keksintönsä ja hankkeensa palvelivat aina ensisijassa kenttätykistön tarpeita, hän tuli perustaneeksi muun muassa ilmakuvaukseen perustuvan maastokartoituksen.
Toinen ihan käsittämätön väite! Pienen Suomen niukkojen määrärahojen kanssa taistelevan kenttätykistön vetäjä keksii sivuhomminaan ilmakuvakartoituksen??? Tosiasiassa tämä homma aloitettiin ilmapalloilla
ja jatkettiin ilmalaivoilla jo ennen Nenosen tuloa Suomeen. I MS aikana oli Euroopassa kehitetty ekat versiot laitteista, joita sitten käytettiin digitaalitekniikan tuloon asti.
Kukin kenttäkäyttöön otettava tykki tarvitsee koeammunnoilla saatavat osumien hajontataulukot eri ammustyypeille, jotta kaaritulella voidaan säällisesti osua johonkin. Nenonen havaitsi erään kanuunan ammuksen laskukaavassa ilmanvastukseen liittyvää klappia, ja hänen esityksensä uudeksi hajontakaavaksi otettiin laitoksella käyttöön välittömästi.
Ilmanvastus vaikuttaa kranaatin lentorataan. Se muuttuu mm ilman tiheyden ja lämpötilan muuttuessa. Hajonta taas tarkoittaa kaikkien satunaisten lentorataa muuttavien tekijöiden yhteisvaikutusta. Ne ovat siis eri käsitteitä.
Itsenäistyneen Suomen ylempää päällystöä kaipaava armeija sai Nenosesta ensimmäisen tykistön tarkastajansa keväällä 1920.
Nenonen oli vasta kolmas Tykistön tarkastajamme. Tosin hänen kaksi edeltäjäänsä olivat toimessaan vain vähän aikaa.
Nenosen helpottava idea oli kamera, joka kuvasi paitsi maaston myös horisontin kahdesta suunnasta.
Näin saaduin tiedoin kameran kallistuma voitiin kompensoida myöhemmissä työvaiheissa paljon yksinkertaisemmin.
Zeissin optisiin välineisiin keskittynyt kuuluisa tehdas kieltäytyi ensin rakentamasta Nenosen esittämää laitosta vedoten Hollannissa epäonnistuneisiin samanlaisiin kokeisiin.
Ensimmäinen Zeissin tekemä ”Nenon”-horisonttikamera oli valmis vasta vuonna 1930, tosin Metsähallituksen rahoilla. Ilmakuvakartoitus levisi tästä myös siviilikäyttöön
Kameran patentti ei ollut Nenosen vaan insinöörimajuri Löfströmin nimissä. Nenonen oli taitava hankkimaan vähälukuisista osaajistamme itselleen päteviä alaisia, mutta hän myös herkästi omi itselleen syntyneet keksinnöt, joissa hänellä oli ainoastaan alkunpanijan ja rahoittajan rooli.
Ranskan oppiin kuului ammunnan maalikohtainen meteorologinen valmistelu, mutta Nenonen halusi siitä yleispätevämmän.
Suomen kenttätykistö ampuikin alueellisin säätiedoin vuodesta 1924 lähtien. Menetelmää paranteli professori Rolf Nevanlinna juuri talvisodan alla.
Matemaatikko Rolf Nevalinnalla ei ollut tämän asian kansa mitään tekemistä. Hänen työnsä littyi ns normaalilentoratoihin, joita en tässä ryhdy tarkemmin selostamaan.
Sama matemaatikko antoi panoksensa myös Helsingin ilmatorjunnan sulkuammuntojen suunnitteluun. Ne pelastivat pääkaupungin vuoden 1944 suurpommituksilta.
Eikä tämänkään asian kanssa. Tarvittava matematiikka oli itse asiassa niin yksinkertaista että rutiinilaskuja suorittivat lukiopojat.
Ilmakuvauksen yhteydessä Nenonen toteutti yksinkertaisen, mutta tarkan korkeusmittarin yhdessä professori Vilho Väisälän kanssa. Jääveden käyttöön perustuvan nestestatoskoopin turvin lentokorkeus voitiin säätää muutaman metrin tarkkuudella.
Tämän keksinnön kanssa Nenosella oli tekemistä sen verran, että hän yritti aluksi itse rakentaa laitetta, kuitenkaan onnistumatta siinä. Prof Väisälä sen sitten yksin kehitti. Toimintaperiaate on oikein kuvattu.
Murtoa tukenut saksalaisdivisioona ei kyennyt tykistöllään tukemaan tätä Suomen armeijan historian suurinta tulivalmistelua
Engelbrekt-divisioonan tykistö ei kyennyt vaihtamaan maalia yhtä nopeasti kun oma tykistömme. Mutta osallistui silti Tuuloksen tulivalmisteluun eli väite on väärä.
Koko talvisodan ajan kestäneellä aseidenhankintamatkalla Yhdysvalloissa Nenonen onnistui aina jostain löytämään vanhoja tykin louskuja, joilla sitten koeammutti milloin mitäkin kranaatteja.
Nenonen toi USA:sta ihan käyttökelpoista kalustoa, joilla itekin olin ampumassa vielä 1970-luvulla. Järjesti kyllä vastaanottokokeita niinkuin oltaisiin ostamassa rauhan aikana.
Ja lopuksi vielä artikkelin lähdehenkilöistä. Nykyisin matkaoppaana toimiva Ilmari Hakala oli Taistelukoulun pitkäaikainen ja sattuneesta syystä SKK:n lyhytaikainen sotahistorianopettaja. Hänen sotilasarvonsa on kuitenkin everstiluutnantti eikä eversti. Itse artikkelista voisi sanoa siis, että lukuunottamatta ylläolevia sekä aikaisemmin lueteltuja virheitä, ihan hyvä artikkeli.
@Hallinkorva ole hyvä!