Vastausten tulo tyrehtynyt, joten julistan oikea vastauksen:
Sopwith 1 1⁄2 Strutter
https://en.wikipedia.org/wiki/Sopwith_1½_Strutter
Like other early Sopwith types, the 1 1⁄2 Strutter was very lightly built and its structure did not stand up very well to arduous war service. It was far
too stable to make a good dogfighter and
the distance between the pilot and the observer's cockpits impeded their communication. The last operational 1 1⁄2 Strutters in the RFC were replaced by Sopwith Camels in late
October 1917.
Nopeus 161 km/h) at 6,500 ft (1,980 m)
Lähteeni kyllä sanoo, että syyskuussa, mutta tällaiset eivät enää joka tapauksessa pärjänneet. Jos konetyypissä oli mainitut ongelmat ja vielä hidas suhteessa vihollisiin, kyyti oli kylmää. Tosin, oli se sitä muutenkin. Täytyy Kirjat-osiossa jossain vaiheessa referoida tarkemmin, mutta pahimmassa vaiheessa lentäjiä jouduttiin käskemään rintamalaivueisiin 5 yksinlentotunnin jälkeen vuoden -17 aikana... Kaksi Ranskassa ollutta konevarikkoa syötti laivueille koneita siinä tuhannen yksilön kuukausitahtia, jotta kulutus saatiin korvattua.
Mainittujen suurtaisteluiden aikana RFC korvamerkitsi 15 laivuetta rynnäkkötehtäviin. Maataistelukoneet olivat syntyneet. Nämäkin toimivat loppuaikoinaan niissä tehtävissä.
Mainittakoon, että Sopwith Camel sopi oikein hyvin juoksuhautapippurointiin, hevoskolonnojen tuhoamiseen ja tykistön häiritsemiseen. Näillä oli lisäksi suuri moraalinen efekti, verrattavissa Sturmovikeihin omassa sotahistoriassamme.
Noin 18 koneen laivueet kärsivät
30 prosentin tappiot,
jokainen vuorokausi, eli kalusto ja miehet uusittiin siinä neljäntenä vuorokautena. Ilmasodassa oli sama kulutusmeininki kuin alhaalla mudassa hyökkäävillä.
@Panssari Salama jatkaa, olit tarpeeksi lähellä