Kysymys- ja vastaustopiikki
- Viestiketjun aloittaja vehamala
- Aloitus PVM
Sieltähän se tuli. Toki arvasinkin että ei toi hirmuisen vaikea ole .. mutta on kyllä yksi sellaisia historiallisia tapahtumasarjoja, joista saisi vaikka minkälaista seikkailu- ja agenttisarjaa kuvattua.
Spee oli kuluttanut noin puolet ammuksistaan ja matkailu Tyynenmeren yli, sekä vielä tuosta eteenpäin Atlantille varmisti, että höyrykattilat huusi hoosiannaa ja alusten pohjat oli näkkiä täynnään. Speellä olisi ehkä kuitenkin ollut pienet saumat väistää RN Falklandilla, jos olisi ottanut seuraavan kohteensa jostain eteläisen Afrikan alueelta, ja sieltä pyrkinyt sitten pohjoiseen. Huonosti olisi kuitenkin käynyt aika suurella varmuudella.
Tuo paikka, jossa maljoja kohoteltiin, oli Valparaison saksalainen klubi ja kaupungin saksalaisväestö oli tietenkin aivan haltioissaan. Satamaan oli saapunut panssariristelijät Schanhorst ja Gneisenau sekä kevyt ristelijä Nürnberg kahden muun kevyen risteiljän (Leipzig ja Dresden) pysytellessä merellä saattamassa huoltoaluksia. Satamassa oli saksalaisia, puolueettoman sataman suojiin päässeitä, kauppalaivoja kaikkiaan 32.
Coronelin meritaistelu oli häikäisevä saksalaisvoitto, toki siivitettynä ylivoimalla sekä; brittien taktisilla siirroilla ja lujalla uskolla omiin mahdollisuuksiin sekä perinteisiin, jotka olivat uljaita, mutta tuhoisia.
Veli @fulcrum jatkaa..
Spee oli kuluttanut noin puolet ammuksistaan ja matkailu Tyynenmeren yli, sekä vielä tuosta eteenpäin Atlantille varmisti, että höyrykattilat huusi hoosiannaa ja alusten pohjat oli näkkiä täynnään. Speellä olisi ehkä kuitenkin ollut pienet saumat väistää RN Falklandilla, jos olisi ottanut seuraavan kohteensa jostain eteläisen Afrikan alueelta, ja sieltä pyrkinyt sitten pohjoiseen. Huonosti olisi kuitenkin käynyt aika suurella varmuudella.
Tuo paikka, jossa maljoja kohoteltiin, oli Valparaison saksalainen klubi ja kaupungin saksalaisväestö oli tietenkin aivan haltioissaan. Satamaan oli saapunut panssariristelijät Schanhorst ja Gneisenau sekä kevyt ristelijä Nürnberg kahden muun kevyen risteiljän (Leipzig ja Dresden) pysytellessä merellä saattamassa huoltoaluksia. Satamassa oli saksalaisia, puolueettoman sataman suojiin päässeitä, kauppalaivoja kaikkiaan 32.
Coronelin meritaistelu oli häikäisevä saksalaisvoitto, toki siivitettynä ylivoimalla sekä; brittien taktisilla siirroilla ja lujalla uskolla omiin mahdollisuuksiin sekä perinteisiin, jotka olivat uljaita, mutta tuhoisia.
Veli @fulcrum jatkaa..
Viimeksi muokattu:
fulcrum
Greatest Leader
Noniin, kokeillaas tällaista:
Tämä ansioitunut sotilas oli jääkäriupseeri ja Mannerheim-ristin ritari. Erikoinen piirre hänen urallaan oli että hän oli toiminut myös punakaartin komentajana. Tämä yhdistelmä lienee melko harvinainen, ellei peräti kokonaan ainutlaatuinen. Kenestä on kysymys?
Tämä ansioitunut sotilas oli jääkäriupseeri ja Mannerheim-ristin ritari. Erikoinen piirre hänen urallaan oli että hän oli toiminut myös punakaartin komentajana. Tämä yhdistelmä lienee melko harvinainen, ellei peräti kokonaan ainutlaatuinen. Kenestä on kysymys?
Arvid Janhusen väitetään olevan ainoa punakaartin riveissä taistellut joka on saanut Mannerheim-ristin. Mutta hän ei ollut upseeri eikä jääkäri.
Joten kai tuo on väärä vastaus.
Arvid Janhunen – Wikipedia
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Vaikea.
Sisällissodan aikaisista Suomen Punaisen Kaartin (SPK) komentajista tai komppanianpäälliköistä ei Martti Lackmanin mukaan yksikään ole saanut Mannerheim-ristiä, mutta punakaarteja (joista tätä nimeä käytettiin) oli jo suurlakon ajoista asti. Vuonna 1905-1906 punakaartit olivat ärhäköitä vallankumouksellisia, halusivat irti tsaarinvallasta ja myös porvarilliset aktivistit saattoivat tukea heitä, vaikka punakaartit tappelivat myös ylioppilaiden "suojelukaartien" kanssa siitä, saiko raitiovaunu Viaporin kapinan aikaan kulkea vai eikö saanut.
Olisiko punakaartin komentaja siis muulta ajalta kuin vuodelta 1918?
Sisällissodan aikaisista Suomen Punaisen Kaartin (SPK) komentajista tai komppanianpäälliköistä ei Martti Lackmanin mukaan yksikään ole saanut Mannerheim-ristiä, mutta punakaarteja (joista tätä nimeä käytettiin) oli jo suurlakon ajoista asti. Vuonna 1905-1906 punakaartit olivat ärhäköitä vallankumouksellisia, halusivat irti tsaarinvallasta ja myös porvarilliset aktivistit saattoivat tukea heitä, vaikka punakaartit tappelivat myös ylioppilaiden "suojelukaartien" kanssa siitä, saiko raitiovaunu Viaporin kapinan aikaan kulkea vai eikö saanut.
Olisiko punakaartin komentaja siis muulta ajalta kuin vuodelta 1918?
StepanRudanskij
Respected Leader
Alpo Marttinen?
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Einar Vihma oli Simon kahakassa. Olisiko hän?
fulcrum
Greatest Leader
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Tämä on hyvä lähtökohta
Fiktio voisi olla toinen lähtökohta?
Varmaan voisi ensin vakavasta lähteä rakentamaan, mutta en minä ehdi millään pöyhiä tätä. Vaatisi muutakin jalkatyötä. Sormen liikuttelulla ei taida pärjätä.
Jääkäreitä ritareista oli 20, kaikki korkeampaa päällystöä. Joku nyt vain kampaamaan sitä porukkaa ja tulee kysymyskilpailussa mainetta ja kunniaa.
Ehkäpä punakaarti ei ollut Suomessa. Koitin katsella tuota Muurmannin legioonaa sillä silmällä - mutta en ainakaan vielä ole hiffannut jujuja.
Paavo Talvela onnistui Aunuksen retken jälkeen johtamaan Karjalan metsäsissejä, mutta en siitäkään heti löydä punakaarti-ulottuvuutta.
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Maanalaisia punakaarteja oli vielä vuoteen 1921, muiden muassa Lapissa ja Ruotsissa. Vastaus ei kyllä löydy sieltä. Melkein itää voisi tutkia.
Muutenhan entiset punakaartilaiset alkoivat kääntyä SDP:n johtamina parantamaan työoloja ja vastustamaan väkivaltaista kommunismia jo ennen toista maailmansotaa.
Punakaarteihin kuuluneiden miesten kutsuminen asepalvelukseen oli kielletty. Juho Niukkanen kertoi, että entisistä punakaartien päälliköistä koottu lähetystö ehdotti jo lokakuussa 1939 perustettavaksi vanhoista punakaartilaisista muodostettavaa joukko-osastoa, jonka komentajaksi kaavailtiin majuri Rauanheimoa. Hänellä oli hyvät suhteet punaisiin, mutta hän ei ole jääkäri eikä ritari.
Hallitus suhtautui asiaan myönteisesti, jonka jälkeen Rauanheimo alkoi suunnittelemaan sen kokoamista SAK:n, SDP:n ja kenraali Sihvon kanssa. Valmistelut kuitenkin keskeytyivät sodan alkaessa, kunnes se tuli kansanedustaja Peltonen, joka myös oli entinen punakaartilainen, aloitteesta uudelleen vireille tammikuussa 1940. Ylipäällikkö C. G. E. Mannerheim hyväksyi esityksen, mutta lopulta se ei toteutunut, koska armeijan koulutuskeskuksilla ei enää helmikuussa ollut mahdollista ottaa lisää koulutettavia.
Tämän jälkeen SDP ja suojeluskunnat solmivat sopimuksen, joka mahdollisti entisten punakaartilaisten ja muiden työväenliikkeen jäsenten liittymisen suojeluskuntiin. Sitä kauttahan Arvid Janhunen meni sitten käyttelemään Ässä-rykmenttiin konepistooliaan varsin tehokkaasti
fulcrum
Greatest Leader
Niinpäs näyttää. Suomen Lapissa oli paljonkin punaista aktiviteettia sisällissodan jälkeen ja siellä kaavailtiin jopa ison "Karjalan kommuunin" perustamista johon kuuluisivat myös Suomen ja Ruotsin Lappi ja Finnmark. Stalin herätti nämä suunnitelmat henkiin 30-luvulla muttei niistä tullut silloinkaan mitään. Epäonnistuminenko vaikuttanut sitten siihen miksi niin monen suomalaiskommunistin ura päättyi Stalinin teloitusryhmien eteen - epäonnistumisen syynä oli tietenkin kansanvihollisuus ja sabotaashi?
Anyhoo, kysymyksenalaisen upseerin punakaartin päällikkyys liittyy erääseen suht tunnettuun episodiin jossa oli muitakin vähän erikoisia piirteitä. J112P haarukoikin ilmansuuntaa jo ansiokkaasti. Hallinkorva epäili fiktioksi, ja kieltämättä eräs fiktion kirjoittaja asiaan liittyy mutta sikäli kun tiedän, "tämä tarina on tosi".
Jos kukaan ei keksi vastausta, niin tämän työväen sankarin nimi paljastetaan sopivasti vapunpäivänä.
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Herman vastasi siis, että lumihiutale. 
Tämä on koko ketjun kiinnostavin kysymys. En halua arvata ketään niistä kahdestakymmenestä jääkäristä, jotka saivat ristin. Se on lottoa, ei tietämistä. Jos lukee vihjeet, näistä kahdestakymmenestä on helppo tarkistaa ne, jotka ovat olleet idän ilmansuunnalla 1919-1922. Voihan se olla vaikka Paavo Talvela itse jossain oudossa tilanteessa ottaessaan jotain karjalaista vapaajoukkoa komentoonsa tms.
Jaarittelen aikani kuluksi "punahommista" Pohjanmaalla. Olihan sitä sellaisissa kunnissakin, joissa periaatteessa oli vain suojeluskunta.
Lähimpänä jääkäreistä sisällissodan alkuvaiheissa Pohjanmaan "punapäällikköä" on Vilho Laakso, joka otti mukaan koulutettavaksi Laihian palokunnankin (niistä palokunnista yleensä tuli punakaartia), kun Equityn lastista oli saatu aseita. Tämä oli sitä aikaa, kun SDP oli sekaisin. Jotkut Wuolijoen tapaan vaativat punakaartin kiihkeitä erotettavaksi mutta jotkut halusivat hyväntahtoisesti ja helpommalla päästäkseen kyyn povellaan. Siitenhän Edvard Gyllingin ehdotuksesta ne bolshevikkikärpäsen puremat otettiin puoluetoimikuntaan, ja se oli sitten sitä myöten selvä.
Radikalisoitumassa olleet Laihian työväen nuoret miehet luottivat jääkärin sanaan kuin kallioon, ja muita höpinöitä kuuntelivat enää vain puolella korvalla. Puujalka-Laakso myös sai Mannerheim-ristin ja kaatui 1944. Mutta palokuntamiehet eivät olleet vielä punakaartia, virallisesti.
Muutenkin sisällissota oli alkuvaiheissaan erikoista ja osoitus myrkkypolitiikan ja kyllä - vihapuheen - vaarallisuudesta! Kun käskyjä tulee ylhäältä ja kuulut kaartiin, jossa käsketään, konformistinen ihminen on ilman valintaa. Etelä-Suomessa ei ollut valinnanvaraa. Siellä oli otettava puoli heti.
Muualla yritettiin pitää tilanne järjellisenä aikansa. Ruovedellä tehtiin pitäjäkohtainen rauhansopimus punakaartin ja suojeluskunnan välillä. Ajateltiin että mitä paskaa tässä nyt riitelemään. Tämä tapahtui vielä tammikuun viimeisenä päivänä 1918.
Kimmo Kontio tutki tätä asiaa, ja Veikko Huuska kirjoitti joskus. Sovittiin paperille pantuna ja allekirjoitettuna, että Ruovedellä ei tapella eikä ulkopuolisia päästetä pitäjän alueelle tappelemaan. Takavarikoidut aseet palautetaan niiden omistajille ja vastikään hankitut aseet pannaan yhteisiin varastoihin, joita vartioidaan yhdessä. Rauhansopimus oli niin tärkeä kummallekin osapuolelle, että sitä lähdettiin yhdessä viemään valkoisten esikuntaan Pohjanmaalle. Insinööri Särkkä ja kirvesmies Järvinen lähtivät. Vilppulassa lapualaiset ja muut valkoiset olivat ehättäneet pystyttämään etuvartion. Miehet tietysti pidätettiin. Järvinen olisi pidetty vankina ja ties vaikka ammuttukin vielä, mutta Särkkä ei suostunut lähtemään kotiin ilman Järvistä. Niin pääsi Järvinen kotiin Ruovedelle.
Liki kolmessakymmenessä pitäjässä Keski-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä tehtiin näitä rauhansopimuksia alkuvaiheessa. Olikohan Pieksämäellä ja Iisalmessakin jotain vastaavaa. Etelän punaiset sitten toimillaan ja toisaalta Pohjanmaan valkoiset näyttivät, missä mennään, ja rauhanpuheita ei sitten enää kiväärinpaukkeelta kuullut. Ruovedelle tuli Paul Wallenius, joka perusti "kunnon suojeluskunnan" epämääräisten amatöörien ja makkaranpaistajien tilalle.
No joo, nämä jutut nyt vain siksi, kun monet eivät tiedä. Eivät sitäkään, että on kuntia, joissa samat ihmiset (tai ihminen) olivat perustaneet sekä suojeluskunnan että työväenyhdistyksen.
Aatteessaan kiihkomieliset oppineet olivat vallankumouksen sytyttäjät. Tämä on minun tulkintani, mutta olen lukenut paljon. Taustalla voi olla mitä vain, Venäjän vallankumousta tai sosiaalista kurjuutta, mutta oppineiden ja yläportaan kiihko ja kiihotustyö on se juttu.
Tästä jos mennään Karjalan, Petsamon, Aunuksen ja ja Viron retkiin 1919-1922, siellä on ollut paljon vielä sekavampia porukoita ja erilaisia seikkailijoita ja motiiveja. Karjalaisia, inkeriläisiä, suomalaisia, englantilaisia, venäläisiä, virolaisia, latvialaisia, saksalaisia... ja eri taustoista erilaisin aattein. Kyllä siellä sarka löytyy.
Tämä on koko ketjun kiinnostavin kysymys. En halua arvata ketään niistä kahdestakymmenestä jääkäristä, jotka saivat ristin. Se on lottoa, ei tietämistä. Jos lukee vihjeet, näistä kahdestakymmenestä on helppo tarkistaa ne, jotka ovat olleet idän ilmansuunnalla 1919-1922. Voihan se olla vaikka Paavo Talvela itse jossain oudossa tilanteessa ottaessaan jotain karjalaista vapaajoukkoa komentoonsa tms.
Jaarittelen aikani kuluksi "punahommista" Pohjanmaalla. Olihan sitä sellaisissa kunnissakin, joissa periaatteessa oli vain suojeluskunta.
Lähimpänä jääkäreistä sisällissodan alkuvaiheissa Pohjanmaan "punapäällikköä" on Vilho Laakso, joka otti mukaan koulutettavaksi Laihian palokunnankin (niistä palokunnista yleensä tuli punakaartia), kun Equityn lastista oli saatu aseita. Tämä oli sitä aikaa, kun SDP oli sekaisin. Jotkut Wuolijoen tapaan vaativat punakaartin kiihkeitä erotettavaksi mutta jotkut halusivat hyväntahtoisesti ja helpommalla päästäkseen kyyn povellaan. Siitenhän Edvard Gyllingin ehdotuksesta ne bolshevikkikärpäsen puremat otettiin puoluetoimikuntaan, ja se oli sitten sitä myöten selvä.
Radikalisoitumassa olleet Laihian työväen nuoret miehet luottivat jääkärin sanaan kuin kallioon, ja muita höpinöitä kuuntelivat enää vain puolella korvalla. Puujalka-Laakso myös sai Mannerheim-ristin ja kaatui 1944. Mutta palokuntamiehet eivät olleet vielä punakaartia, virallisesti.
Muutenkin sisällissota oli alkuvaiheissaan erikoista ja osoitus myrkkypolitiikan ja kyllä - vihapuheen - vaarallisuudesta! Kun käskyjä tulee ylhäältä ja kuulut kaartiin, jossa käsketään, konformistinen ihminen on ilman valintaa. Etelä-Suomessa ei ollut valinnanvaraa. Siellä oli otettava puoli heti.
Muualla yritettiin pitää tilanne järjellisenä aikansa. Ruovedellä tehtiin pitäjäkohtainen rauhansopimus punakaartin ja suojeluskunnan välillä. Ajateltiin että mitä paskaa tässä nyt riitelemään. Tämä tapahtui vielä tammikuun viimeisenä päivänä 1918.
Kimmo Kontio tutki tätä asiaa, ja Veikko Huuska kirjoitti joskus. Sovittiin paperille pantuna ja allekirjoitettuna, että Ruovedellä ei tapella eikä ulkopuolisia päästetä pitäjän alueelle tappelemaan. Takavarikoidut aseet palautetaan niiden omistajille ja vastikään hankitut aseet pannaan yhteisiin varastoihin, joita vartioidaan yhdessä. Rauhansopimus oli niin tärkeä kummallekin osapuolelle, että sitä lähdettiin yhdessä viemään valkoisten esikuntaan Pohjanmaalle. Insinööri Särkkä ja kirvesmies Järvinen lähtivät. Vilppulassa lapualaiset ja muut valkoiset olivat ehättäneet pystyttämään etuvartion. Miehet tietysti pidätettiin. Järvinen olisi pidetty vankina ja ties vaikka ammuttukin vielä, mutta Särkkä ei suostunut lähtemään kotiin ilman Järvistä. Niin pääsi Järvinen kotiin Ruovedelle.
Liki kolmessakymmenessä pitäjässä Keski-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä tehtiin näitä rauhansopimuksia alkuvaiheessa. Olikohan Pieksämäellä ja Iisalmessakin jotain vastaavaa. Etelän punaiset sitten toimillaan ja toisaalta Pohjanmaan valkoiset näyttivät, missä mennään, ja rauhanpuheita ei sitten enää kiväärinpaukkeelta kuullut. Ruovedelle tuli Paul Wallenius, joka perusti "kunnon suojeluskunnan" epämääräisten amatöörien ja makkaranpaistajien tilalle.
No joo, nämä jutut nyt vain siksi, kun monet eivät tiedä. Eivät sitäkään, että on kuntia, joissa samat ihmiset (tai ihminen) olivat perustaneet sekä suojeluskunnan että työväenyhdistyksen.
Aatteessaan kiihkomieliset oppineet olivat vallankumouksen sytyttäjät. Tämä on minun tulkintani, mutta olen lukenut paljon. Taustalla voi olla mitä vain, Venäjän vallankumousta tai sosiaalista kurjuutta, mutta oppineiden ja yläportaan kiihko ja kiihotustyö on se juttu.
Tästä jos mennään Karjalan, Petsamon, Aunuksen ja ja Viron retkiin 1919-1922, siellä on ollut paljon vielä sekavampia porukoita ja erilaisia seikkailijoita ja motiiveja. Karjalaisia, inkeriläisiä, suomalaisia, englantilaisia, venäläisiä, virolaisia, latvialaisia, saksalaisia... ja eri taustoista erilaisin aattein. Kyllä siellä sarka löytyy.
Viimeksi muokattu: