vehamala
Kenraali
Huumekoukkuun jääneet sotilaat ovat vaiettua sotahistoriaa
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/huumekoukkuun-jaaneet-sotilaat-ovat-vaiettua-sotahistoriaa-/art-1288414890207.html
Sodan aikana heroiinia ja oopiumia käytettiin lähes aina haavoittuneiden hoidossa.
Kirjailija Pekka Jaatinen raottaa tuoreessa romaanissaan Kalpeat sotilaat (Johnny Kniga) huumekoukkuun jääneiden sotilaiden elämää.
Kirjailija kuitenkin huomauttaa, että kirjassa esiintyvät Lenne ja Asser eivät edusta sotainvalidien enemmistöä.
–Sotainvalideista valtaosa sopeutui ja palasi yhteiskuntaan ja oli rakentamassa maata. Vain kymmenesosalta sopeutuminen ei onnistunut, ja heistäkin suurimmalla osalla ongelmana oli alkoholi, Jaatinen sanoo.
Mutta sitten oli joukko, jotka käyttivät väärin lääkkeitä.
–Eri lähteet kertovat, että yksinomaan Helsingissä oli sodan jälkeisinä vuosina 200–400 asunnotonta sotainvalidinarkomaania.
Lääkkeitä ei mielletty huumeiksi
Sodan aikana heroiinia ja oopiumia käytettiin lähes aina haavoittuneiden hoidossa.
Metamfetamiini Pervitin taas kuului lähinnä kaukopartiomiesten normaaliin lääkepakkaukseen, koska heidän täytyi komennuksensa aikana pysytellä pitkiä aikoja valveilla.
Myös siviileille, jopa lapsille, lääkärit määräsivät tuolloin heroiinia yleisesti esimerkiksi yskään.
Vaikka nykyään huumeiksi luokitellut lääkkeet olivatkin yleisessä käytössä, sotilaiden huumeidenkäytöstä sodan aikana ja sen jälkeen ei ole juuri puhuttu. Pekka Jaatinen arvelee, että lääkkeiden käyttäjät ja heidän omaisensa eivät pitäneet asiaa mitenkään erikoisena. Lääkkeitä ei tuolloin mielletty huumeiksi.
Myös Suomen huumehistoriaa tutkineen filosofian tohtori Mikko Ylikankaan mielestä esimerkiksi Pervitiniä pidettiin sotavuosina lähinnä piristeenä, ei huumeena.
Huumelääkkeistä ei Ylikankaan mukaan muodostunut ongelmaa rintamaoloissa. Sairaala- ja poliisitietojen valossa huumeet eivät olleet kovin merkittävä ongelma myöskään kotiin palanneiden sotilaiden parissa.
–Yllätyin tästä itsekin, Ylikangas huomauttaa.
Tietenkin rintamalla oli myös tapauksia, joissa aineita käytettiin liian pitkään, liian usein tai liian suuria annoksia, jolloin niihin saattoi jäädä koukkuun.
–Mutta jos metamfetamiinia ja heroiinia käytettiin lääkärin ohjeen mukaan, niihin ei jäänyt kiinni, Ylikangas sanoo.
YK huolestui
Aineita myös käytettiin runsaasti, sillä jatkosodan aikana armeijassa niitä kului noin 250 miljoonaa oopiumi- ja heroiinitablettia. Lääkintäupseereilla oli näiden lisäksi vielä kokaiini- ja morfiiniampulleja.
Sodan jälkeen huumeongelma paisui Suomessa. Taustalla oli Ylikankaan mukaan yleinen yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja sosiaalinen murros.
–Lisäksi aineita oli paljon liikkeellä ja helposti saatavissa halpaan hintaan.
Huumeongelmien kärjistyttyä asiaan kiinnitti huomiota kotimaisten viranomaisten lisäksi muun muassa YK.
–Pikku hiljaa heroiini, morfiini ja pervitiini katosivatkin katukaupasta, Ylikangas kertoo.
==================================================
Tätä aihettahan sivuttiin jossain keskustelussa perinnefoorumillakin
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/huumekoukkuun-jaaneet-sotilaat-ovat-vaiettua-sotahistoriaa-/art-1288414890207.html
Sodan aikana heroiinia ja oopiumia käytettiin lähes aina haavoittuneiden hoidossa.
Kirjailija Pekka Jaatinen raottaa tuoreessa romaanissaan Kalpeat sotilaat (Johnny Kniga) huumekoukkuun jääneiden sotilaiden elämää.
Kirjailija kuitenkin huomauttaa, että kirjassa esiintyvät Lenne ja Asser eivät edusta sotainvalidien enemmistöä.
–Sotainvalideista valtaosa sopeutui ja palasi yhteiskuntaan ja oli rakentamassa maata. Vain kymmenesosalta sopeutuminen ei onnistunut, ja heistäkin suurimmalla osalla ongelmana oli alkoholi, Jaatinen sanoo.
Mutta sitten oli joukko, jotka käyttivät väärin lääkkeitä.
–Eri lähteet kertovat, että yksinomaan Helsingissä oli sodan jälkeisinä vuosina 200–400 asunnotonta sotainvalidinarkomaania.
Lääkkeitä ei mielletty huumeiksi
Sodan aikana heroiinia ja oopiumia käytettiin lähes aina haavoittuneiden hoidossa.
Metamfetamiini Pervitin taas kuului lähinnä kaukopartiomiesten normaaliin lääkepakkaukseen, koska heidän täytyi komennuksensa aikana pysytellä pitkiä aikoja valveilla.
Myös siviileille, jopa lapsille, lääkärit määräsivät tuolloin heroiinia yleisesti esimerkiksi yskään.
Vaikka nykyään huumeiksi luokitellut lääkkeet olivatkin yleisessä käytössä, sotilaiden huumeidenkäytöstä sodan aikana ja sen jälkeen ei ole juuri puhuttu. Pekka Jaatinen arvelee, että lääkkeiden käyttäjät ja heidän omaisensa eivät pitäneet asiaa mitenkään erikoisena. Lääkkeitä ei tuolloin mielletty huumeiksi.
Myös Suomen huumehistoriaa tutkineen filosofian tohtori Mikko Ylikankaan mielestä esimerkiksi Pervitiniä pidettiin sotavuosina lähinnä piristeenä, ei huumeena.
Huumelääkkeistä ei Ylikankaan mukaan muodostunut ongelmaa rintamaoloissa. Sairaala- ja poliisitietojen valossa huumeet eivät olleet kovin merkittävä ongelma myöskään kotiin palanneiden sotilaiden parissa.
–Yllätyin tästä itsekin, Ylikangas huomauttaa.
Tietenkin rintamalla oli myös tapauksia, joissa aineita käytettiin liian pitkään, liian usein tai liian suuria annoksia, jolloin niihin saattoi jäädä koukkuun.
–Mutta jos metamfetamiinia ja heroiinia käytettiin lääkärin ohjeen mukaan, niihin ei jäänyt kiinni, Ylikangas sanoo.
YK huolestui
Aineita myös käytettiin runsaasti, sillä jatkosodan aikana armeijassa niitä kului noin 250 miljoonaa oopiumi- ja heroiinitablettia. Lääkintäupseereilla oli näiden lisäksi vielä kokaiini- ja morfiiniampulleja.
Sodan jälkeen huumeongelma paisui Suomessa. Taustalla oli Ylikankaan mukaan yleinen yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja sosiaalinen murros.
–Lisäksi aineita oli paljon liikkeellä ja helposti saatavissa halpaan hintaan.
Huumeongelmien kärjistyttyä asiaan kiinnitti huomiota kotimaisten viranomaisten lisäksi muun muassa YK.
–Pikku hiljaa heroiini, morfiini ja pervitiini katosivatkin katukaupasta, Ylikangas kertoo.
==================================================
Tätä aihettahan sivuttiin jossain keskustelussa perinnefoorumillakin
