Lääkkeet ja huumeet sodan aikana

Kaunialan sotavammasairaalassa useasti vierailleena on sattunut yksi hajatieto silmiin. Sotainvalidien kuolleisuudessa oli Suomessa kova piikki joskus vuoden 1960 kieppeillä. Olen ihmetellyt syytä tähän. Voisiko asialla olla jotain tekemistä heroiinin myynnin loppumisen kanssa?

Eikös se osu aika hyvin muutenki siihen odotettavissa olevaan elinkaareen, joka pahasti haavoittuneella oli odotettavissa? Ne, jotka olivat rintamilla koko vedon verran, harvapa heistä keinutuoliin asti sinnitteli? Siitä kun sotasavotan jälkeen läksit nälkäpalkalla pölkkysavottaan Kymi-Yhtiön työmaille ja vedit 20 vuotta, niin aika lailla sama kohtalo oli ns. ei-sotavammaisellakin. Kyllä ne monessa mielessä sodassa pitkään olleet olivat aika raihnaisia veikkoja jo kuuskymppisinä. Monivuotinen sota vanhensi ennen aikojaan, stressi, huono ravinto, epäterveelliset asuinolot, sairastelut, välillä rankkaa menoa, josta ei koskaan ollut mahdollisuutta palautua.....osa kaatui sitten moninaiseen päihteiden käyttöön. Tietyllä tapaa, kuten nytkin ja ihan ilman sotaa.
 
Kaunialan sotavammasairaalassa useasti vierailleena on sattunut yksi hajatieto silmiin. Sotainvalidien kuolleisuudessa oli Suomessa kova piikki joskus vuoden 1960 kieppeillä. Olen ihmetellyt syytä tähän. Voisiko asialla olla jotain tekemistä heroiinin myynnin loppumisen kanssa?

Tarjosit juuri tuhannen taalan tutkimusaiheen jollekulle medisiinariopiskelijalle, joka ymmärtää tarttua.
 
Eikös se osu aika hyvin muutenki siihen odotettavissa olevaan elinkaareen, joka pahasti haavoittuneella oli odotettavissa? Ne, jotka olivat rintamilla koko vedon verran, harvapa heistä keinutuoliin asti sinnitteli? Siitä kun sotasavotan jälkeen läksit nälkäpalkalla pölkkysavottaan Kymi-Yhtiön työmaille ja vedit 20 vuotta, niin aika lailla sama kohtalo oli ns. ei-sotavammaisellakin. Kyllä ne monessa mielessä sodassa pitkään olleet olivat aika raihnaisia veikkoja jo kuuskymppisinä. Monivuotinen sota vanhensi ennen aikojaan, stressi, huono ravinto, epäterveelliset asuinolot, sairastelut, välillä rankkaa menoa, josta ei koskaan ollut mahdollisuutta palautua.....osa kaatui sitten moninaiseen päihteiden käyttöön. Tietyllä tapaa, kuten nytkin ja ihan ilman sotaa.

1960-luvulla sattui paljon tietysti. Henrik Tikkanen kirjoitti joskus, ettei sota allekirjoittanut mitään rauhansopimuksia vaan jatkoi viimeiseen mieheen. Jos joku kaatui ravintolassa kuuden ensimmäisen aamukolpakon jälkeen, se oli sotakuolema. Pataljoonankomentaja, joka ampui itsensä, kun konttorin naiset eivät suostuneet seisomaan asennossa? Sotakuolema.

Ihmiset ovat erilaisia. Kokemukset erilaisia. Toinen oli rantapyssyn lähettinä ja toinen etulinjassa teräsmyrskyssä kokemassa kun paras kaveri leviää puun oksille. Kyllä siinä menee turpa tukkoon ja ilo pinnasta vähäksi aikaa, ei halua muistaa. Mutta jäähän se sinne päähän jonnekin.
 
Toisaalta jos olit vuonna 1940 25v, niin siihen sotaa muutama vuosi ja haavoittuminen. Kotiutumisen jälkeen päälle kovaa työtä ja elämää. Ei ihme jos miestä kaatuu 40 vuotiaana.

Selityksiä on monia, totuus lienee monen summa.
 
Kaukopartiomiesten lääkepakkaus lokakuusta 1941 lähtien
Tunnus Sisältö Huom.

A Bayerin aspiriinitabletit 0,5 mg
B heroiinitabletit 0,5 mg yskään, "korkeintaan kolme tablettia vuorokaudessa", "erittäin ankarassa kivussa 2-3 tablettia kerrallaan"
C kamferitabletit 0,5 mg
K sulfaniiliamiditabletit 0,5 mg
P Temmler-Werken Pervitin-tabletit 3 mg "voimakkaan väsymyksen poistamiseen ja kiihokkeena ponnistusten edellä"
V oopiumitabletit 3,3 mg


http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen...s.2C_majoittuminen_ja_l.C3.A4.C3.A4kint.C3.A4

Hyvät mömmöt.
 
Mikähän idea on tarjota sekä oopiumtabletteja että heroiinitabletteja? Oopiumi on paljon surkeampi aine kaikissa suhteissa kuin herska.
 
Oopiumtabletti on montakertaa vahvempi (0,5 mg vs 3,3mg). Olisiko oopium ollut kivunhoitoon, tai unilääkkeenä.
 
Voi olla ollut pönttö sekaisin, kun vetää samalla reissulla pervitiinit, heroiinit ja oopiumit...
 
Joskus osui silmiin tarina jossain lehdessä: Suomalainen partio hiihti pakoon Venäläisiä jotka olivat juuri ja juuri saamassa Suomalaiset kiinni. Ladun avaajana ollut sotilas työnsi käden taskuun ja kahmaisi suuhunsa tabletit. Seuraus oli se että latua alkoi ilmestyä pikavauhdilla, partio pelastui. Latua avannut sotilas katosi, löytyi kaksi viikkoa myöhemmin. Hän oli laihtunut 10 kiloa eikä syönyt muuta kuin kaksi kuukkelia.
 
Oopiumtabletti on montakertaa vahvempi (0,5 mg vs 3,3mg). Olisiko oopium ollut kivunhoitoon, tai unilääkkeenä.
Ei ole. Heroiini on moninkertaisesti oopiumia vahvempaa. Lisäksi siinä on vähemmän sivuvaikutuksia kuin oopiumilla.
 
Heroniin ja heroiin, yhden nimen alla on monenlaista tavaraa liikenteessä. Pelkkä nimi ei takaa mitään, ei ennen, eikä nyt.
En nyt tarkoita, tietäväni asiasta mitään, mutta oopiumilla on haettu jotain muuta vaikutusta, kuin heroinipillereillä, mitä en osaa sanoa.
 
Tuli tuosta mieleen, että pystyiköhän oopiumilla esim. lieventämään pervitiinin (metamfetamiini) aiheuttamia jälkivaikutuksia... En ajatellut kokeilla, tuli vain mieleen useiden julkkisten/näyttelijöiden kuolinsyyksi väitetyn "speedball"-huumesekoituksen kautta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Speedball_(drug)
 
Tuli tuosta mieleen, että pystyiköhän oopiumilla esim. lieventämään pervitiinin (metamfetamiini) aiheuttamia jälkivaikutuksia... En ajatellut kokeilla, tuli vain mieleen useiden julkkisten/näyttelijöiden kuolinsyyksi väitetyn "speedball"-huumesekoituksen kautta.
No sama hoituu heroiinillakin. Itse asiassa amfetamiinin ja heroiinin yhteisvaikutus on sotilaalliselta kannalta hyvä: Ihminen on peloton, kivutun, jaksaa vaikka mitä ja väkivaltaisuus nousee kummasti myöskin.
 
Amfetamiinin ja heroiinin yhteisvaikutus on usein kuolema.
Valitettavan usein viikonloppuksi otetaan vauhtia ja sunnuntaina hidastellaan jollain aineella, jotta selvitään viikonlopusta. Seurauksena erittäin vaikeahoitoinen intoksikaatio joka johtaa helposti kuolemaan. Ei siis sekaisin.
Sitä onko oopium sen parempi en osaa sanoa.
 
No sama hoituu heroiinillakin. Itse asiassa amfetamiinin ja heroiinin yhteisvaikutus on sotilaalliselta kannalta hyvä: Ihminen on peloton, kivutun, jaksaa vaikka mitä ja väkivaltaisuus nousee kummasti myöskin.

Käsittääkseni tähän löytyy modernimpiakin ratkaisuja.
 
Oopiumi- ja heroiinitabletteja ainakin poltettiin jossain määrin. Mitenkän paljon noita huumelääkkeitä on liuotettu ja sitten rännitetty? Morkku taisi olla se, jonka kanssa tuota eniten tehtiin.
 
Mikähän idea on tarjota sekä oopiumtabletteja että heroiinitabletteja? Oopiumi on paljon surkeampi aine kaikissa suhteissa kuin herska.

Aika proosallista, mutta jos yrittäisi ajatella tätä kuin Päämajan kaukopartiomies.

Olet 200 kilometriä linjojen takana hiihtänyt latumiinaan ja olet ilman jalkaterää, sinua ei voi viedä pois etkä aio toimenkuvasi vuoksi tutustua Neuvostoliiton edistyksellisiin hoitoihin ja NKVD-joukkojen ystävällisyyteen.

Mikäli takaa-ajajat ovat lähellä, voit ottaa kivun lievitykseen mitä tahansa muuta kuin oopiumia ja järjestää yhden miehen vastaanottoaseman. Varaat myös pistoolin. Päästät aivan iholle ja ammut niin paljon kuin ikinä jaksat.

Mikäli tilanne on sellainen, ettei sinusta ole taisteluteknistä hyötyä ja joudut kitumaan, muistat ehkä, että oopiumi aiheuttaa uneliaisuutta ja euforian. Ja sinullahan on se pistooli.
 
Nostan esille vielä tuon avausviestin kirjan. Kalpeat sotilaat, Pekka Jaatinen.

Antoi varsin inhimillisiä näkökulmia asiaan, taidan lukea uudelleen.
 
Aikanaan eräs vanha rintamamies, paljon partioissakin (ei kauko) ollut kertoi, että jos maha meni oikein sekaisin (punatauti ?) annettiin ooppiumia, koska se pysähdytti mahan pitkäksi aikaa ja yleensä auttoi.
 
Löysin Hesarista jutun jota hämärästi muistelin:

"Maaliskuun 18. päivä vuonna 1944.Tiedusteluretkellä oleva hiihtopartio etenee kolmatta päivää Lapissa Kantalahden maisemissa, kun neuvostojoukot yllättävät suomalaiset Kaitatunturin juurella. Kiivaan tulitaistelun aikana partio pääsee livahtamaan pakoon motitusta yrittäviltä vihollisilta.Erämaassa seuraa hurja takaa-ajo. Umpihankeen latua avaavan Aimo Koivusen voimat hiipuvat. Venäläiset alkavat jo saavuttaa pakenevaa partiota, kunnes Koivunen muistaa, että hänellä on rintataskussaan koko partion Pervitin-annos.Tätä ennen hän on suhtautunut epäluuloisesti kaukopartiomiehille jaettuun voimakkaaseen piristeeseen, mutta nyt tilanne on vakava. Kovassa vauhdissa on kuitenkin vaikea kaivaa taskusta vain yhtä nappia suuhunsa. Käsineeseen tarttuukin useampi tabletti - itse asiassa 30 kappaletta. Hetken päästä Koivusen hiihtoon tulee aivan uutta puhtia, ja partio kiitää eteenpäin kovaa kyytiä. Tätä kestää vain hetken. Pian Koivusen näkökenttä alkaa vääristyä ja tajunta kadota. Tablettien sisältämän metamfetamiinin yliannostus vie Koivusen päiväkausien mittaiseen sekavuustilaan, jota rytmittävät valve, uni ja hallusinaatiot. Seuraava muistikuva hänellä on seuraavana aamuna sadan kilometrin päässä. Hän on eksynyt partiostaan, eikä hänellä ole ammuksia eikä ruokaa. Alkaa todellinen selviytymistarina. Seuraavien päivien aikana Koivunen pakenee venäläisiä partisaanijoukkoja, eksyttää ne, haavoittuu miinasta ja räjähdyspanoksesta sekä viruu viikon lumikuopassa odottamassa apua. Hiihtokilometrejä Koivuselle kertyy parinkymmenen asteen pakkasessa reilut 400. Kahden viikon aikana hänen ainoa ravintonsa on männynkasvaimet sekä yksi raakana syöty kuukkeli.Kun hänet saadaan lopulta pelastetuksi sairaalaan, hänen sydämensä lyöntitiheys on lähes 200 kertaa minuutissa. Paino on pudonnut 43 kiloon."
 
Back
Top