Noissa heitteissä on se ongelma, että kuvittelisin ohjuksen tekevän loppuvaiheessa häirittäväksi joutuessaan ennaltamääritellyn päätöksen hakeutumisesta tiettyyn kohtaan häiriökenttää. Ja silloinkin on aika iso mahdollisuus osua heitteen takana olevaan alukseen. Tyhmää olisi jos ohjus vain päättäisi lentää taivaalle kerta edessä on silppua yms.
No näin minäkin kuvittelisin asian olevan. Parempi lentää johonkin ennalta oletettuun pisteeseen kuin kartaa summittain jonnekkin.
Löysin PC:ltäni Maanpuolustuskorkeakoulun tutkielman huhtikuulta 2016:
MERITORJUNTAOHJUKSEN TUTKA- JA INFRAPUNAHAKUPÄÄN SOVELTUVUUS SUOMEN RANNIKON TOIMINTAYMPÄRISTÖÖN
Tuoltakaan en suoraan vastausta ohjuksen ennakkopisteeseen lentämisestä löytänyt.
IR-ja tutkahakupäistä löytyi tällaista:
IR-hakupää:
Hakupään toiminta voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen.
Ensimmäisessä vaiheessa sen tehtävänä on ilmaista maali. Maalin ilmaisuun riittää yksikin pikseli. Tässä vaiheessa hakupään haasteena on löytää maali kohinan joukosta.
Ohjuksen nopeasta liikkeestä aiheutuva aerodynaaminen lämpeneminen aiheuttaa merkittävän määrän lämpökohinaa hakupään ilmaisimeen.
Toisessa vaiheessa maali otetaan seurantaan ja sitä verrataan mahdollisiin harhamaaleihin sekä harhautus- ja häirintätoimenpiteisiin.
Viimeksi mainituilla on tarkoituksena houkutella ohjus irti maalista tai häiritä hakupään ilmaisimen toimintaa.
Soihduilla harhautetaan ohjusta luomalla maaleja, joiden säteilytaso on oikeaa maalia suurempi.
Hakupää voi tunnistaa soihdun harhamaaliksi sen fyysisen koon ja muodon mukaan.
Se suorittaa korrelaatioseurantaa, jossa soihdun muotoa ja kokoa verrataan aiemmin seuratun maalin muotoon ja kokoon.
Jos muoto ja koko ei täsmää, maali hylätään.
Perinteinen soihtu on kooltaan varsin pieni ja sen säteily kohdistuu pääosin yhden pikselin alueelle hakupäässä.
Heitteen muodostamaa säteilyä voidaan levittää laajemmalle alueelle käyttämällä nopeasti oksidoituvia foliokappaleita, jotka muodostavat nopeasti infrapunaherätettä suurelle alueelle.
Herätteen muoto tosin pitäisi saada vastaamaan alkuperäistä maalia, jotta ohjus voitaisiin houkutella väärään suuntaan.
Hakeutumisen viimeisessä vaiheessa maali on hyvin lähellä, jolloin hakupään ilmaisinmatriisilla ilmaistaan maalista hyvin paljon pikseleitä.
Tässä vaiheessa hakupään tulee tunnistaa maalista haluttu osumakohta ja ohjata ohjus siihen.
Tulevaisuudessa infrapunahakupään rinnalle kehitetään yhdistelmähakupäitä, joissa yhdistetään infrapuna- ja millimetrialueen tutkahakupää.
Tällaisella ratkaisulla pyritään parantamaan infrapuna-alueen hakupäiden joka sään suorituskykyä.
Vesi- ja lumisade vaikuttaa molempien hakupäätyyppien suorituskykyyn heikentävästi, mutta pilvet ja sumu eivät juuri vaimenna millimetrialueella toimivaa tutkaa.
Häirittävyys:
Soihdulla tulee olla riittävä intensiteetti hakupään aallonpituusalueella, jotta se erottuu oikeasta maalista sekä riittävän pitkä paloaika, jotta hakupää ei ehdi uudelleen lukittua oikeaan maaliin.
Kuvantava infrapunahakupää kykenee väistämään soihtujen vaikutusta tietyin rajoituksin.
Porttiseurantaan perustuvalla hakupäällä soihdut suodatetaan pois kuvasta, mikäli niitä havaitaan seurantaportin ulkopuolella.
Korrelaatioseurain suodattaa soihtuja perustuen niiden kokoon ja muotoon.
Soihtuja voidaan erotella maalista tunnistamalla niiden aiheuttama nopea ja voimakas säteilyn intensiteetin kasvu, nopea liike ilmaisimen näkökentässä tai kaksivärihakupäällä vertailemalla kahden eri taajuusalueen ilmaisimen kuvaa keskenään.
Soihduilla toteutettuna kuvantavan hakupään tehokas harhauttaminen edellyttää soihtujen käyttöä siten, että niiden aiheuttama maalin intensiteetin ja koon muutos tapahtuu aivan seurantaportin reunalla. Tällöin hakupää voi erehtyä siirtämään maaliseurannan keskipistettä soihtujen mukaan.
Toinen vaihtoehto on maalin peittäminen kokonaan soihduilla riittävän pitkäksi ajaksi, jolloin hakupää ei enää kykene seuraamaan alkuperäistä maalia.
Tutkaohjuksen häirinnästä (silputtamisesta):
Silpun käytössä merellisessä toimintaympäristössä on kaksi päätapaa.
Silppuja voidaan ennakoivasti ampua kauas aluksesta luoden useita harhamaaleja, jolloin tutkaoperaattorin tai ohjuksen hakupään on vaikea erottaa oikeaa maalia niiden joukosta.
Onnistuakseen tällainen silputus on kuitenkin tehtävä ennen ohjuksen laukaisua tai ennen kuin ohjus ehtii avata hakupäänsä tutkan.
Lisäksi harhamaaleja on ylläpidettävä ampumalla lisää silppua, sillä muuten hyökkääjä voi vain odottaa silpun vaikutuksen loppumista.
Toinen päätapa pyrkii irrottamaan jo lukkiutuneen tutkahakupään pois aluksesta.
Silppupilvi ammutaan muutaman sadan metrin etäisyydelle aluksesta. Alus pyritään peittämään silppupilven taakse.
Ohjus pyritään saamaan seuraamaan silppupilveä ja alus siirretään pilven takaa pois uhkasektorista.
Jälkimmäinen tapa on tehokas lähinnä pienen tutkapoikkipinta-alan omaavilla aluksilla, jotka pystytään kokonaan piilottamaan silppupilven taakse.
Silpun putoamisnopeus on tyypillisesti alle 1 m/s.
JOHTOPÄÄTÖKSET
Vertailun perusteella eri hakupäätekniikat ovat käytännössä yhtä soveltuvia Suomen rannikon toimintaympäristöön vertailtujen kriteerien perusteella.
Tutkahakupään hieman parempi tulos selittyy vertailun kriteereiden keskinäisellä painotuksella.
Tutkahakupään parempi suorituskyky huonossa säässä ja sään vaikutuksen painottaminen on ratkaisevana tekijä tässä vertailussa, sillä infrapunahakupää arvioitiin paremmaksi kaikilla muilla osa-alueilla. Hyvissä sääolosuhteissa infrapunahakupää on kokonaisuutena selvästi parempi vaihtoehto.
Ohjuksen hakupään häirinnän edellytyksenä on ohjuksen havaitseminen.
Infrapunahakupää on tässä suhteessa etulyöntiasemassa verrattuna tutkahakupäähän passiivisuutensa ansiosta.
Tutkahakupää paljastuu nykyaikaiselle sota-alukselle lähes varmasti aloittaessaan maalin etsinnän.
Tutkahakupää on meritorjuntaohjuksissa yleinen sensori, joten sitä vastaan on kehitetty lukuisia vastatoimia.
Vastaavasti ohjusten valmistajat kehittävät menetelmiä harhautuksen ja häirinnän väistämiseksi. Infrapunahakupäätä vastaan erilaisten häirintämenetelmien kirjo on toistaiseksi pienempi.
Kuuntelin Youtubesta Radio Kipinän Merisodankäynti -Podcastin uudestaan.
Siinä sanottiin, että meidän heitteissä olisi yhtäaikaa sekä eri taajuusalueen silppua, että punaista fosforia joka tuottaa IR-verhon lisäksi myös paksun savuverhon.
Heitteiden ampumisen aikana on tarkoitus siirtyä syrjään sekä samalla tulittaa laivan omasuojatykillä kohti lentävää ohjusta.