Laivue 2020

Tämä?
Mukana myös tiedettä...


Samanlainen vaikutus löytyy meidän herätemiinoista. Ne tosin jysähtävät kauempana, kuin torpedo, mutta räjähdyksestä muodostunut kaasukupla repii aluksen.
Miehistöllä on lonkkaluut kainalossa, eikä ketään enään naurata. Alus ei jatka enään taistelutoimintaa meitä vastaa, sikäli mikäli selviää edes pinnalla.
 
Jos pommi räjähtää kannella, eikä tunkeudu (en väitä että pommi ei tekisi reikää), niin kyseessä on maamaaleja vastaan tarkoitettu sirpalepommi. Tällöin tuo veteen osunut voisi tosiaan tehdä enemmän vahinkoa, räjähti se sitten heti osuessaan pintaan (sirpaleet osuu laivan kylkeen) tai sitten hieman pinnan alla (vahinko kohdistuu vesirajan alle). Toisaalta, jos pommitetaan jollakin laivoja vastaan tarkoitetulla läpäisypommilla niin sitten uskoisin isoimman vahingon syntyvän siitä, kun pommi räjähtää laivan sisällä. Toki tässäkin on vielä se mahdollisuus, että pommi menee laivan (esim. hävittäjä tai kevyt risteilijä) läpi ja räjähtää vasta laivan alla.

Siitä en sitten tiedä, että minkälaista pommia käytettiin kun odotettiin kohdattavan kauppalaivoja ja niiden saattajia.
Osa syöksypommituksissa käytetyistä pommeista oli itse asiassa muunnettuja taistelulaivan tykistön kranaatteja. Ideana nimenomaan saada se tunkeutumaan syvälle alukseen ennen räjähtämistä. Pienestä laivasta se tosin olisi mennyt tosiaan läpi koko aluksesta ennen räjähdystä. Esim taistelulaiva "Roman" upotuksessa, ohjattava pommi Fritz-x tunkeutui aina konehuoneisiin saakka ja räjähti vasta siellä. Kaksi osumaa riitti upottamaan aluksen.
 
Samanlainen vaikutus löytyy meidän herätemiinoista. Ne tosin jysähtävät kauempana, kuin torpedo, mutta räjähdyksestä muodostunut kaasukupla repii aluksen.
Miehistöllä on lonkkaluut kainalossa, eikä ketään enään naurata. Alus ei jatka enään taistelutoimintaa meitä vastaa, sikäli mikäli selviää edes pinnalla.
Juuri niin. Siksi tuollaiset tukialukset eivät ikinä ota riskiä edes joutua alueelle, missä miinavaara voisi olla olemassa. Riski on liian iso.

Itse asiassa, mistä tämä koko juttu sai alkunsa (se pienen dieselsukellusveneen onnistunut hyökkäys), myöskään sitä riskiä ei tukialusosasto ota. Sen liikkeet merellä ovat todellista kurssinvaihtelun piruettien taidetta synkronoituna suojaosastoon kuuluvien omien hyökkäyssukellusveneiden operoinnin kanssa. Se kuvio varmistaa sen, että ainakaan perinteinen AIP- tai dieselvene ei koskaan pääse ampuma-asemaan tukialukseen nähden. Päämenetelmät tässä on nopeuden ja kurssien vaihtelun käyttö yhdistettynä omien hyökkäysveneiden väijytysasemiin, siten, että jos joku perinteinen vene koittaisi päästä ampuma-asemaan, se joko ei kykene saavuttamaan tukialusta tai sitten ainakin käyttämään niin suurta ja meluisaa nopeutta (18+ s), että omat veneet kuulee sen. Ydinvoimalla ne voivat pitää veden allakin +25 solmua rajattomasti, joten niillä on ehdoton etu liikehtimisessä dieselveneeseen verrattuna. Siltä kun on akut tyhjät n. 30 minuutin täysillä ajon jälkeen. AIP-koneistolla pääsee ehkä 5 - 6 solmua. Jos sitäkään. Tukialukseen paras mahdollisuus päästä iskemään on pommareiden ja risteilyohjuksia (MTO) ampuvien sukellusveneiden synkronoidulla hyökkäyksellä. Onko esim Venäjällä tälläiseen taitoa, onkin eri juttu.

Tukialus ei myöskään mielellään tule minnekään "järvelle", kuten Itämerelle, vaan se tekee operaationsa kauempaa, vaikkakin sitten koneita pitäisi ilmatankata.
 
Tiedän sen veneen oikein hyvin. Eikä tietenkään lähtökohtaisesti tukialusta ammuta asw-torpedolla, mutta tilanteessa missä torpedot ovat vähissä, siihenkin saatettaisiin joutua.
Tuskinpa. En itse voisi kuvitella huonompaa ajatusta, koska kevyet 340-400mm topedot on tarkoitettu pääasiassa sukellusveneiden tuhoamiseen. Niiden kantama on yli puolet lyhyempi ja taistelukärki paljon pienempi (n. 50+/- kg luokkaa). Torpedojen toimintaperiaate nojaa kosketukseen, eikä niinkään alusten pohjan alle uimiseen. Voihan näinkin oletettavasti tehdä, mutta sitten maalin koko pitää suhteuttaa aseen suorituskykyyn. Se että Saabin LWT-torpedoilla voidaan ampua pintamaaleja, ei sano että se olisi joka paikassa järkevää. Noin pienen tst-kärjen räjähdys tukialuksen rungon alla on pelkkää kutittelua, vaikka niitä olisi pari-kolmekin. Mk 54 asw-torpedon tst-kärki on ontelopanos, jolla halutaan paras teho kaksoispainerunkoisten sukellusveneiden vaurioittamiseksi tai tuhoamiseksi.

Jos olisin suklarikapteeni, en lähtisi moiseen uhkayritykseen koska se olisi itsemurhatehtävä ja vaikutus olisi onnistuessaankin heikko tai olematon maalille. Kyllä ne isot pintamaalit tuhotaan isoilla kaloilla ja jos ne loppuvat niin sitten suunta kotiin. ASW-torpedot jättäisin itsepuolustukseen, paluumatkalle tuossa tilanteessa.
En jaksa nyt lähteä hakemaan keskimääräisiä torpedon osumaprosentteja, mutta ehkä 50% on hyvä arvaus?
Mistä keksit tuon? Oletan että sinulla ei ole harmainta hajua tuosta muutakuin kwg? Itse en lähde arvailemaan noita, koska taktinen tilanne vaikuttaa asiaan paljon. Vaikka torpedo ei osuisi kerralla niin se voi hyökätä eri taktiikoilla uudelleen. Näin esimerkiksi tekee BAE:n Spearfish.

Sukellusveneen paras ase on tietysti yllätys ja väijytys. Oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan s-vene kykenee lamauttamaan koko tukialusosaston, vaurioittamalla tai jopa tuhoamalla tukialuksen. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista ja sen Gotland-luokan testi osoitti.

Esimerkiksi tämä mainittu Ruotsin ylpeys Gotland-luokka kykenee toimimaan 2-3 viikkoa merellä ja odottelemaan maaleja tai partioimaan siellä tai tiedustelemaan. Vene on linkitetty Ruotsin puolustuksen johtamisjärjestelmään ja kykenee ottamaan tilannetietoa passiivisesti vastaan lähellä pintaa. Sen siis ei tarvitse havaita maalia itse, vaan saada tehtävä ja maalitieto ulkopuolelta. Venehän kykenee tietysti lähettämään myös tilannetietoa, mutta se tietysti lisää paljastumisriskiä.

S-vene/et voi hakeutua etukäteen päivitetyllä tilannetiedolla sopivaan väijytysasemaan ja odotella siellä. Mikään taktinen ympyrää ajaminen ei varmista välttämättä sitä että s-vene ei kykenisi väijyttämään maaliaan. Diesel-sähköisille veneillekin tämä on mahdollista, varsinkin AIP-kyvyllä varustettuna, vaikka niiden toimintasäde on rajattu.

Ja sitten, kun torpedosta mainitaan 40 s nopeus ja 40 km kantama, niin kyllä se on totta. Mutta ei samassa laukauksessa. On valittava lyhyt ampumaetäisyys ja suuri nopeus tai sitten pitkä ampumaetäisyys ja hidas nopeus. Tai jotkut arvot siitä väliltä. Lisäksi 62 on "polttomoottori"-käyttöinen, joten siitä tulee ääntä. Se siis voidaan havaita, havaitaanko vai ei, riippuu monesta jutusta.
Joo, ei tietenkään torpedo porhalla tuota matkaa täysillä, eikä se olisi järkevääkään. En usko että 2-suuntaista linkkiä käyttävää torpedoa tarvitsisi etukäteen ohjelmoida niin tarkkaan että nopeus pitäisi määrittää. Tietysti näin voi tehdä, mutta torpedo yleensä ymmärtääkseni ajatetaan joko itsenäisesti tai ohjattuna lähelle maalia kohtuunopeudella ja sitten torpedo hidastaa kun maalinhaku alkaa. Kun maali löytyy, torpedo siirtyy aktiiviseen moodiin tai pysyy passiivimoodissa (pl.peräaaltoon hakeutuvat) ja kiihdyttää maksiminopeuteen. Jos torpedo siirtyy aktiivihakuun, se havaitaan melko varmasti samantien.

Torpedo havaitaan melko todennäköisesti jokatapauksessa, mutta kuten sukellusvenemiehen kertomus toisessa ketjussa kertoi, torpedon havaitseminen lähellä maaliaan on liian myöhäistä yleensä sille että maalin väistely tai vastatoimet toimisivat. Anti-torpedoaseet on sitten oma juttunsa tietysti, mutta en tiedä ovatko ne kuinka hyviä.
Tukialus ei myöskään mielellään tule minnekään "järvelle", kuten Itämerelle, vaan se tekee operaationsa kauempaa, vaikkakin sitten koneita pitäisi ilmatankata.
Ei, mutta maailman merillä on paljon sopivia paikkoja joissa pienetkin s-veneet voivat vaania isoja aluksia. Esim. Itä-ja Etelä-Kiinanmeri, Punainen meri, Persianlahti, Adeninlahti, Välimerellä on paljon kapeikkoja jne. Parhaassa turvassa tukialusosastot ovat tietysti isoilla valtamerillä, mutta niiden on kuljettava lopulta aina tiettyjen kapeikkojen ja laivareittien kautta jossain kohtaa matkoillaan.
 
Osa syöksypommituksissa käytetyistä pommeista oli itse asiassa muunnettuja taistelulaivan tykistön kranaatteja. Ideana nimenomaan saada se tunkeutumaan syvälle alukseen ennen räjähtämistä.

Kyllä. Jenkeillä laivasto toimitti mainitut laivatykin (356mm - 380mm) kranaateista tehdyt pommit myös maavoimien ilmavoimille ( United States Army Air Corps USAAC ). Armeija taas toimitti laivastolle (ja merijalkaväen) koneille perinteiset sirpalepommit. Jalkaväen tukemisessa ja japanilaisten tukikohtis & lentokenttiä ym. vastaan tehdyissä iskuissa ei noilla laivoja vastaan suunnitelluilla tunkeutumiskykyisillä pommeilla ollut mitään virkaa.

Myös Japani teki samoin:

The Japanese apparently did not develop an armor-piercing bomb until 1941. The Type 99 Number 80 Mark 5, used at Pearl Harbor, was remanufactured from obsolete 16" battleship shells. Out of a total weight of 800 kg (1760 lbs), the bomb had a charge of just 23 kg (50 pounds) of Type 91 explosive. The Type 99 had two base fuzes with 0.2 second delay that were insensitive enough to require impact on armor plate for fuze initiation. One such bomb went clear through Vestal at Pearl Harbor to explode on the harbor floor under the ship. The Type 99 was judged capable of penetrating 5.75" (146mm) of deck armor when dropped from a height of 10,000 feet (3000m). Unfortunately for the Japanese, the Type 99 had a high dud rate, due to weaknesses in the bomb case introduced during the remanufacturing process and poor quality control with the explosive fill. Of those that scored hits at Pearl Harbor, 20% failed to explode and another 40% yielded only low order explosions. The Japanese never developed an armor-piercing bomb light enough to be carried by a dive bomber, probably because they did not believe it was possible to develop a lighter AP bomb capable of penetrating battleship deck armor, and possibly also because of the shortage of the high-quality steel required for such weapons.

The Americans began the war with armor-piercing bombs that closely resembled the Type 99 Number 80 Mark 5. These came in four models varying in weight from 1000 lbs (454 kg) to 600 lbs (272 kg). Like the Type 99, they were converted shells with a relatively small explosive fill (typically about 5% of the total weight) of ammonium picrate. However, in May 1942 the Americans introduced the AP Mark 1, which weighed 1600 lbs (726 kg) of which 240 lbs (109 kg) was high explosive. The Mark 1 could penetrate a 5" (13.7cm) deck from 7500' (2900m) or from 4500' (1370m) in a 300 knot 60 degree dive. This bomb was so heavy that only the TBF Avenger or SB2C Helldiver was capable of carrying it, and it was rare for a carrier to have more than 20 Mark 1 bombs in its magazine. Much more widely used was the Mark 33, introduced in October 1942, which weighed 1000 lbs (454kg) of which 150 lbs (68 kg) was high explosive. The Mark 33 could penetrate a 5" deck from 10,000' (3050m) or from 6500' (1980m) when dropped from a dive bomber in a 300 knot 60 degree dive.



Paljon aiheesta mm. täältä:

 
Viimeksi muokattu:
Kyllä. Jenkeillä laivasto toimitti mainitut laivatykin (356mm - 380mm) kranaateista tehdyt pommit myös maavoimien ilmavoimille ( United States Army Air Corps USAAC ). Armeija taas toimitti laivastolle (ja merijalkaväen) koneille perinteiset sirpalepommit. Jalkaväen tukemisessa ja japanilaisten tukikohtis & lentokenttiä ym. vastaan tehdyissä iskuissa ei noilla laivoja vastaan suunnitelluilla tunkeutumiskykyisillä pommeilla ollut mitään virkaa.

Myös Japani teki samoin:

The Japanese apparently did not develop an armor-piercing bomb until 1941. The Type 99 Number 80 Mark 5, used at Pearl Harbor, was remanufactured from obsolete 16" battleship shells. Out of a total weight of 800 kg (1760 lbs), the bomb had a charge of just 23 kg (50 pounds) of Type 91 explosive. The Type 99 had two base fuzes with 0.2 second delay that were insensitive enough to require impact on armor plate for fuze initiation. One such bomb went clear through Vestal at Pearl Harbor to explode on the harbor floor under the ship. The Type 99 was judged capable of penetrating 5.75" (146mm) of deck armor when dropped from a height of 10,000 feet (3000m). Unfortunately for the Japanese, the Type 99 had a high dud rate, due to weaknesses in the bomb case introduced during the remanufacturing process and poor quality control with the explosive fill. Of those that scored hits at Pearl Harbor, 20% failed to explode and another 40% yielded only low order explosions. The Japanese never developed an armor-piercing bomb light enough to be carried by a dive bomber, probably because they did not believe it was possible to develop a lighter AP bomb capable of penetrating battleship deck armor, and possibly also because of the shortage of the high-quality steel required for such weapons.

The Americans began the war with armor-piercing bombs that closely resembled the Type 99 Number 80 Mark 5. These came in four models varying in weight from 1000 lbs (454 kg) to 600 lbs (272 kg). Like the Type 99, they were converted shells with a relatively small explosive fill (typically about 5% of the total weight) of ammonium picrate. However, in May 1942 the Americans introduced the AP Mark 1, which weighed 1600 lbs (726 kg) of which 240 lbs (109 kg) was high explosive. The Mark 1 could penetrate a 5" (13.7cm) deck from 7500' (2900m) or from 4500' (1370m) in a 300 knot 60 degree dive. This bomb was so heavy that only the TBF Avenger or SB2C Helldiver was capable of carrying it, and it was rare for a carrier to have more than 20 Mark 1 bombs in its magazine. Much more widely used was the Mark 33, introduced in October 1942, which weighed 1000 lbs (454kg) of which 150 lbs (68 kg) was high explosive. The Mark 33 could penetrate a 5" deck from 10,000' (3050m) or from 6500' (1980m) when dropped from a dive bomber in a 300 knot 60 degree dive.

Se mikä tuossa on mielenkiintoista, että tuo Japanilaisten AP pommin puute syöksypommittajille ei ilmeisesti ollut niin iso ongelma, kun jenkkien tukialusten kannet eivät olleet panssaroituja. Uskoakseni USS Enterprise sai pommiosuman kannelleen jolloin pommi meni vissiin viisi kantta alas ja sitten räjähti. Mutta saatan sekoittaa tapauksen toiseen alukseen.

Tuli muuten mieleen yksi tapaus: Briteillä oli vissiin myös ongelmia noiden panssaripommien kanssa. Wikipedian mukaan Scharnhorst otti aikanaan kasan osumia panssaripommeista ja ne lähinnä läpäisivät sen tai sitten jäivät räjähtämättä. Wikipediassa on myös muuta juttua laivan kokemista vahingoista mikä saattaa kiinnostaa.
 
Se mikä tuossa on mielenkiintoista, että tuo Japanilaisten AP pommin puute syöksypommittajille ei ilmeisesti ollut niin iso ongelma, kun jenkkien tukialusten kannet eivät olleet panssaroituja. Uskoakseni USS Enterprise sai pommiosuman kannelleen jolloin pommi meni vissiin viisi kantta alas ja sitten räjähti. Mutta saatan sekoittaa tapauksen toiseen alukseen.

Tuli muuten mieleen yksi tapaus: Briteillä oli vissiin myös ongelmia noiden panssaripommien kanssa. Wikipedian mukaan Scharnhorst otti aikanaan kasan osumia panssaripommeista ja ne lähinnä läpäisivät sen tai sitten jäivät räjähtämättä. Wikipediassa on myös muuta juttua laivan kokemista vahingoista mikä saattaa kiinnostaa.

Tuossa mainitussa Vestal- korjauslaivan tapauksessa se sai osuman kahdesta AP pommista jotka oli tarkoitettu vieressä olleeseen taistelulaivaan ("battleship row"). Hyökkäyksen 1. aallossa pommittajana toimi 51 kpl Nakajima B5N Kate -torpedokonetta, koska pystyivät ainoina kantamaan myös 800 kg:n AP pommin.

Syöksypommittajina tukialuskäytössä japanilaisilla oli Aichi D3A Val -tyypin koneet, jotka aseistettiin 550 lb (249 kg) yleis pommeilla ("general-purpose"). Näillä oli 1. aallossa kohteina pelkästään lentokentät (Ford-saari ja Wheeler Field).
 
Viimeksi muokattu:
Tuossa mainitussa Vestal- korjauslaivan tapauksessa se sai osuman kahdesta AP pommista jotka oli tarkoitettu vieressä olleeseen taistelulaivaan ("battleship row"). Hyökkäyksen 1. aallossa pommittajana toimi 51 kpl Nakajima B5N Kate -torpedokonetta, koska pystyivät ainoina kantamaan myös 800 kg:n AP pommin.

Tuosta itseasiassa satuin näkemään jonkinlaisen dokkarin äskettäin ja siinä sanottiin, että nuo pommitukset tehtiin siten, että koneet lensivät tiukassa muodostelmassa ja koneet pudottivat pomminsa johtokoneen antaman merkin perusteella. Saamani käsityksen mukaan kyseessä ei kuitenkaan ollut koko 51 koneen muodostelma.

Olikos muuten nyt niin, että Vestal otti vielä lisää vahinkoa kun torpeedo meni sen alitse ja räjähti vieressä olleen taistelulaivan kyljessä? Vai muistelenko ihan omiani?
 
Tuosta itseasiassa satuin näkemään jonkinlaisen dokkarin äskettäin ja siinä sanottiin, että nuo pommitukset tehtiin siten, että koneet lensivät tiukassa muodostelmassa ja koneet pudottivat pomminsa johtokoneen antaman merkin perusteella. Saamani käsityksen mukaan kyseessä ei kuitenkaan ollut koko 51 koneen muodostelma.

Olikos muuten nyt niin, että Vestal otti vielä lisää vahinkoa kun torpeedo meni sen alitse ja räjähti vieressä olleen taistelulaivan kyljessä? Vai muistelenko ihan omiani?

Lisävahinko ei tullut torpedosta vaan viereisen USS Arizonan etummaisen ammusvaraston räjähdyksestä. Kyllä oli rankka aamupäivä korjauslaivan miehistöllä.

For reasons of his own, Commander Young left the bridge the morning that his ship was attacked. He found himself commanding the ship’s three-inch antiaircraft gun. That is where he was when the Arizona’s forward magazine blew up. The force of the explosion rattled Vestal as if she had been hit again, and Commander Young and other members of his gun crew were thrown overboard into the oily water.

 
Miten tämä vertautuu Laivue 2020:een? Menisikö meritaistelun jälkeen Pohjanmaan jäänteet sulattamon kautta tandooriuunin raaka-aineeksi?

 
Miten tämä vertautuu Laivue 2020:een? Menisikö meritaistelun jälkeen Pohjanmaan jäänteet sulattamon kautta tandooriuunin raaka-aineeksi?


Pitäisi tietää ohjusten, tutkien ja muiden sensorien oikeat speksit.

Jos veikata pitää niin intialaisten johtamisjärjestelmä sokaistaisiin ja sekoitettaisiin täysin ennen oman täyslaidallisen lähettämistä matkaan.
 
Miten tämä vertautuu Laivue 2020:een? Menisikö meritaistelun jälkeen Pohjanmaan jäänteet sulattamon kautta tandooriuunin raaka-aineeksi?

Kyseessä on 7500 tonnin hävittäjä jolla on Brahmos-meritorjunta/risteilyohjukset ja huomattava patteri Barak-8 -ilmatorjuntaohjuksia, 76 mm päätykki ja 4 CIWS -asejärjestelmää. Joten 1 : 1 tilanteessa Pohjanmaa-luokka jää järjestelmien suorituskyvyssä numeroissa, aluksen koossa ja suoritusarvoissa kakkoseksi. Mutta kaikki riippuu kaikesta, esim tilanteessa, että "Kolkata" on avomerellä ja "Pohjanmaa" pystyy iskemään esim kiintomerkkialueen suojasta, tilanne voi mennä toisinkin päin.

Tärkeintä on muistaa, että minkään tälläisen "tämä vastaan tuo" -tilanteen lopputulosta ei kannata kovin suurella varmuudella ennustella. Vaikuttavia tekijöitä on vaikka kuinka paljon. Muistetaanpa vaikka Tanskansalmen taistelua, britit tulivat "Bismarckia" vastaan kahdella raskaalla yksiköllä ja periaatteessa ei olisi ainakaan turpiin pitänyt ottaa niin railakkaasti, mutta niin vain kävi.

Pohjanmaan verrokkeja ovat enemmän "Steregushchiy" "Meko-200":set, "Iron Duke" ehkä "Gorshkov" jne jne
 
Kyseessä on 7500 tonnin hävittäjä jolla on Brahmos-meritorjunta/risteilyohjukset ja huomattava patteri Barak-8 -ilmatorjuntaohjuksia, 76 mm päätykki ja 4 CIWS -asejärjestelmää. Joten 1 : 1 tilanteessa Pohjanmaa-luokka jää järjestelmien suorituskyvyssä numeroissa, aluksen koossa ja suoritusarvoissa kakkoseksi. Mutta kaikki riippuu kaikesta, esim tilanteessa, että "Kolkata" on avomerellä ja "Pohjanmaa" pystyy iskemään esim kiintomerkkialueen suojasta, tilanne voi mennä toisinkin päin.

Tärkeintä on muistaa, että minkään tälläisen "tämä vastaan tuo" -tilanteen lopputulosta ei kannata kovin suurella varmuudella ennustella. Vaikuttavia tekijöitä on vaikka kuinka paljon. Muistetaanpa vaikka Tanskansalmen taistelua, britit tulivat "Bismarckia" vastaan kahdella raskaalla yksiköllä ja periaatteessa ei olisi ainakaan turpiin pitänyt ottaa niin railakkaasti, mutta niin vain kävi.

Pohjanmaan verrokkeja ovat enemmän "Steregushchiy" "Meko-200":set, "Iron Duke" ehkä "Gorshkov" jne jne
Kiitos tästä asiantuntija-arviosta. Kyllä, Kolkata on eri suuruusluokassa. Mutta aseistuksen puolesta Pohjanmaa ei näytä hirveästi häviävän? CIWS toki puuttuu. Onko suurin suorituskykyero tutkassa? Jos Pohjanmaahan pitäisi joku muutos tehdä, olisiko se tutkan upgreidaus?
 
Kiitos tästä asiantuntija-arviosta. Kyllä, Kolkata on eri suuruusluokassa. Mutta aseistuksen puolesta Pohjanmaa ei näytä hirveästi häviävän? CIWS toki puuttuu. Onko suurin suorituskykyero tutkassa? Jos Pohjanmaahan pitäisi joku muutos tehdä, olisiko se tutkan upgreidaus?
Kyseessä on tosiaan ihan eri luokan alukset. On selvää, että 7500 tonnin (oikeasti ehkä jopa 8000) voi kantaa mastossaan huomattavasti painavampaa tutkaa. Brahmos on ohjuksena iso ja kulkee kovaa. Ei ehkä käänny sitten ihan niin näppärästi kuin hitaampi ohjus.

Käytännössä paino on myös aina suorituskykyä, siitä ei mihinkään pääse. Pintamaalien kyseessä ollen itse tutkan suorituskyky kyllä aina riittää tutkahorisonttiin saakka. "Kolkatassa" vaan tutka saadaan korkealle, kun on isompi alus sitä mastoa kantamassa. Kuvista näkee, että se tutka on todella korkealla.
 
Kyseessä on tosiaan ihan eri luokan alukset. On selvää, että 7500 tonnin (oikeasti ehkä jopa 8000) voi kantaa mastossaan huomattavasti painavampaa tutkaa. Brahmos on ohjuksena iso ja kulkee kovaa. Ei ehkä käänny sitten ihan niin näppärästi kuin hitaampi ohjus.

Käytännössä paino on myös aina suoristuskykyä, siitä ei mihinkään pääse. Pintamaalien kyseessä ollen itse tutkan suorituskyky kyllä aina riittää tutkahorisonttiin saakka. "Kolkatassa" vaan tutka saadaan korkealle, kun on isompi alus sitä mastoa kantamassa. Kuvista näkee, että se tutka on todella korkealla.
OK. Kävin keskustelua aiheesta merisodankäyntiin huomattavasti minua paremmin perehtyneen tuttavan kanssa ja hän totesi, että Kolkatan uppouma on kyllä suurempi, mutta suorituskykyero voi olla pienempi kuin äkkiseltään arvaisi. Epäili, että Pohjanmaassa ehkäpä tutkissa on säästetty mutta ei missään nimessä tarkoittanut, että olisi huonot laivat rakenteilla.

Sinänsä mielenkiintoinen tuo Intian laivasto. Paljon länsimaalaista teknologiaa. Ja vastahan ne ostivat meritoimintakoptereita amerikkalaisilta.
 
OK. Kävin keskustelua aiheesta merisodankäyntiin huomattavasti minua paremmin perehtyneen tuttavan kanssa ja hän totesi, että Kolkatan uppouma on kyllä suurempi, mutta suorituskykyero voi olla pienempi kuin äkkiseltään arvaisi. Epäili, että Pohjanmaassa ehkäpä tutkissa on säästetty mutta ei missään nimessä tarkoittanut, että olisi huonot laivat rakenteilla.

Sinänsä mielenkiintoinen tuo Intian laivasto. Paljon länsimaalaista teknologiaa. Ja vastahan ne ostivat meritoimintakoptereita amerikkalaisilta.
Ero "Kolkatan" ja "Pohjanmaan" välissä ei tosiaankaan ole painon suoraan antamat tuplat, eli "Pohjanmaa" on kyllä kokoonsa nähden aika "ladattu". Itse arvioisin "Pohjanmaan" olevan suhteellisen tasapainoinen kokonaisuus, jossa hiukan painavampiin fregatteihin nähden on tingitty (vähän) lähinnä itsenäisestä toiminta-ajasta ja matkasta, ei niinkään taistelujärjestelmästä. Tämän kaltaisten alusten rakentamiseen Suomessa ei olisi varmaan moni uskonut n. 10 vuotta sitten. Arvelen, että länsinaapurissa, perinteisesti johtoasemassa Suomeen nähden kaikessa mitä tulee puolustukseen, ollaan vieläkin hiukan shokissa, ja idässäkään ei ajatuksesta tykätä lainkaan. Heillä tuskin oli suunnitelmissa pistää Itämerelle mitään sen merkittävämpää kuin neljä Stereä kevyiden yksiköiden lisäksi, mutta nyt laskimet varmaan käy kuumana kun ruplia ynnätään uudelleen... Ehkä pari "Gorshkovia" lisää?

Intia tosiaan on pistänyt laivastorintamalla tuulemaan ja on noussut ehdottomasti merivaltojen joukkoon.
 
Back
Top