Laivue 2020

[Rannari]

Haminoiden Ceros-juttu oli yllätys. Ainakin jonkin uutisoinnin mukaan ne vaihdettiin/vaihdetaan uusiin. No, yhteenvetona siis Haminoiden Cerokset ovat alkuperäiset ja jäävät luokan aluksille. Miinalaivojen Cerokset ovat noin vuosilta 2006-2008 ja Raumojen alkuperäiset, mutta päivitetyt kuitenkin alle kymmen vuotta sitten. Vaiko Raumoille kokonaan uudet MLU:ssa, menin jo sekaisin @Commander? Uutisoinnin mukaan LV2020:lle myös tilattu neljä uutta Cerosta. Eli yhteensä 10kpl, joka ei ole kuitenkaan neljällä jaollinen luku.

Lehtijutuissa oli tosiaan maininta että Haminoille tulee uusi Ceros. Se onkin sitten päivitys. Mainittiinhan niille tulevan myös uudet ST 2400 -sonarit vaikka nekin ilmeisesti siirretään Rauma-luokalta. Ja Merivoimat on tiedottanut Rauma-luokan sonarien menevän korveteille mikä on tuoreiden hankintauutisten myötä tietenkin väärä tieto. Suunnittelu selvästi elää vielä.

Mut ei se ole niin justiinsa. Käyttökelpoiset kilut ja kalut kierrätetään. Se on kuitenkin pääasia.

 

[Commander]

Haminoiden Ceros-juttu oli yllätys. Ainakin jonkin uutisoinnin mukaan ne vaihdettiin/vaihdetaan uusiin. No, yhteenvetona siis Haminoiden Cerokset ovat alkuperäiset ja jäävät luokan aluksille. Miinalaivojen Cerokset ovat noin vuosilta 2006-2008 ja Raumojen alkuperäiset, mutta päivitetyt kuitenkin alle kymmen vuotta sitten. Vaiko Raumoille kokonaan uudet MLU:ssa, menin jo sekaisin @Commander? Uutisoinnin mukaan LV2020:lle myös tilattu neljä uutta Cerosta. Eli yhteensä 10kpl, joka ei ole kuitenkaan neljällä jaollinen luku.

Älä jatka enää, tai menen itsekin sekaisin. Jos P-maa lkalle on tilattu neljä uutta niin se tarkoittaisi, että R-lkan vanhat jatkaa modattuina ensisijaisesti valaisutehtävissä. H-maa lkan järjestelmäthän vapautuvat vasta P-maan tultua op-käyttöön.

 

[Huhta]

CAMMin hankinnassa ESSM :ään verrattuna ei olisi ollut missään olosuhteissa mitään järkeä. ER:kin jää selkeästi ESSM suorituskyvylle. Puoliaktiivisuus on myös raskaissa ECM-olosuhteissa etu. Itse asiassa, kaikki menestykselliset it-ohjusjärjestelmät ovat puoliaktiivisia tällä hetkellä vaikka niihin rakennetaan sen LISÄKSI kykyä myös itsenäiseen ammuntaan, esim ESSM Block-2.

Aster 15 ja 30 ovat käsittääkseni ilman puoliaktiivista moodia. Siitä huolimatta ne ovat Euroopan kolmen isoimman laivaston pääkalustoa ja vientimenestystä on syntynyt kohtuullisesti, ml. Yhdysvaltain läheinen liittolainen Singapore.

 

[Huhta]

En olisi tässä vaiheessa huolissani Pohjanmaa-luokan it-ohjustäytöstä. Jos lopullisena tavoitteena on ESSM Block 2 niin asiaan ehtii vielä palata.

Täällä ei ole oltu huolissaan myöskään NASAMS:n it-ohjustäytöstä (sadan miljoonan ohjusrahoitus peruuntui, ohjukset löytyivätkin kätevästi ilmavoimien inventaariosta) ja Stingereitäkin piti tulla lisähankinta (olen odottanut vuosia). Eli en odota toista ESSM-tilausta enää tälle vuosikymmenelle. Katsotaan MLU:ssa sitten, jos turvallisuustilanne ei muutu radikaalisti huonompaan suuntaan sitä ennen.

 

[Analysti]

Aster 15 ja 30 ovat käsittääkseni ilman puoliaktiivista moodia. Siitä huolimatta ne ovat Euroopan kolmen isoimman laivaston pääkalustoa ja vientimenestystä on syntynyt kohtuullisesti, ml. Yhdysvaltain läheinen liittolainen Singapore.

Niin ovat. Ja taistelutilanteessa ei kai yhtään pudotusta? Tarkoitin menestyksellisyydellä käyttöä, en myymistä.

 

[Raveni]

Niin ovat. Ja taistelutilanteessa ei kai yhtään pudotusta? Tarkoitin menestyksellisyydellä käyttöä, en myymistä.

Ei kai ESSM:llä ole sen enempää taistelutilanteista näyttöä?

 

[Analysti]

Ei kai ESSM:llä ole sen enempää taistelutilanteista näyttöä?

Muistelisin, että Huthi-kapinallisten ampumia ohjuksia ammuttiin alas yhdellä ESSM:llä ja kahdella SM2:lla. Molemmat ovat puoliaktiivisia ohjuksia. Lisäksi BUK:lla on ammuttu alas TU-22MR, sekin (BUK) puoliaktiivinen. Muitakin menestyksellisiä torjuntoja on nimenomaan puoliaktiivisilla ohjuksilla. Puoliaktiivisen etu on hyvä häirinnänsieto tai ehkä oikeammin se, että sitä on vaikea häiritä. Jos ollaan alle 100 km etäisyyksillä, missä maalin valaisu onnistuu, kannattaa käyttää ennemmin puoliaktiivista järjestelmää.

 

[Huhta]

Niin ovat. Ja taistelutilanteessa ei kai yhtään pudotusta? Tarkoitin menestyksellisyydellä käyttöä, en myymistä.

Valitettavasti laivastojen ilmatorjuntaohjusten tehokkuudesta tositilanteessa on vain anekdotaalista näyttöä - minkäänlaista tieteellistä tarkastelua se ei kestä. Se on vähän kuin antaisi hydroksiklorokiinia parille korona-potilaalle, jotka paranevat pikavauhtia lääkkeen saamisen jälkeen, ja lähtisi julistamaan ko. lääkkeen ilosanomaa. Kuten tiedämme, laajemmassa käytössä tehoa ei sitten enää löytynytkään...

Muistelisin, että Huthi-kapinallisten ampumia ohjuksia ammuttiin alas yhdellä ESSM:llä ja kahdella SM2:lla. Molemmat ovat puoliaktiivisia ohjuksia. Lisäksi BUK:lla on ammuttu alas TU-22MR, sekin (BUK) puoliaktiivinen. Muitakin menestyksellisiä torjuntoja on nimenomaan puoliaktiivisilla ohjuksilla. Puoliaktiivisen etu on hyvä häirinnänsieto tai ehkä oikeammin se, että sitä on vaikea häiritä. Jos ollaan alle 100 km etäisyyksillä, missä maalin valaisu onnistuu, kannattaa käyttää ennemmin puoliaktiivista järjestelmää.

MH17! Älä unohda, kun puhutaan BUK:n saavutuksista.

Näitä vastakkaisiakin esimerkkejä puoliaktiivisista kyllä löytyy. Kub ei paljoa saanut aikaan Balkanilla, vaikka serbit ampuivat sadoittain ohjuksia. Syyriassa sama juttu puoliaktiivisten kanssa - taivaalla lennetään ihan vapaasti, joskus satunnaisesti jotain tulee alas, mutta siinä se.

Tuo puoliaktiivisen ja aktiivisen ohjuksen häirittävyys vaatisi tarkempaa numeroiden tarkastelua. Jos puoliaktiivinen moodi olisi erityisen olennainen, niin se varmaan löytyisi myös AMRAAM-ohjuksesta?

Sinänsä voi argumentoida, että laivalla on paljon tehokkaampi tutka kuin hävittäjässä, mutta enpä tiedä, missä määrin tämäkään pitää paikkansa. Vertailukelpoisten lukujen saaminen on vaikeaa, mutta Saabin mukaan CEROS 200:n huipputeho on 1,5 kW. Se ei ole poikkeuksellisen suuri verrattuna hävittäjätutkista näkemiini lukuihin. Painoakin järjestelmällä on vain 625-750 kg, mikä ei ole niin hirveästi enemmän kuin raskaammissa hävittäjätutkissa, kun huomioidaan, että hävittäjätutka täytyy suunnitella kevyeksi ja kompaktiksi toisin kuin aluksella oleva tutka. Ceroksessa painoa kasvattaa myös tarve kääntyilyyn ja olosuhdesuojaus, joka hävittäjässä on hoidettu sijoittamalla laitteet rungon sisään.

Lisäksi väitän, että elsottavat maalit (lentokoneet) ovat merisodankäynnissä juurikin niitä kaukana olevia maaleja, joita vastaan aktiivinen tutkahakeutuminen on kilpailukykyinen metodi. Lyhyemmillä etäisyyksillä torjutaan pääosin ohjuksia, jotka taas harvoin elsottavat.

 

[Merten sheriffi]

Georgiassa ammuttiin TU-22 Bukilla alas. Muistaakseni lentäjänä oli korkea-arvoinen upseeri. Olisiko ollut eversti tason koelentäjä.

 

[Analysti]

Valitettavasti laivastojen ilmatorjuntaohjusten tehokkuudesta tositilanteessa on vain anekdotaalista näyttöä - minkäänlaista tieteellistä tarkastelua se ei kestä. Se on vähän kuin antaisi hydroksiklorokiinia parille korona-potilaalle, jotka paranevat pikavauhtia lääkkeen saamisen jälkeen, ja lähtisi julistamaan ko. lääkkeen ilosanomaa. Kuten tiedämme, laajemmassa käytössä tehoa ei sitten enää löytynytkään...



MH17! Älä unohda, kun puhutaan BUK:n saavutuksista.

Näitä vastakkaisiakin esimerkkejä puoliaktiivisista kyllä löytyy. Kub ei paljoa saanut aikaan Balkanilla, vaikka serbit ampuivat sadoittain ohjuksia. Syyriassa sama juttu puoliaktiivisten kanssa - taivaalla lennetään ihan vapaasti, joskus satunnaisesti jotain tulee alas, mutta siinä se.

Tuo puoliaktiivisen ja aktiivisen ohjuksen häirittävyys vaatisi tarkempaa numeroiden tarkastelua. Jos puoliaktiivinen moodi olisi erityisen olennainen, niin se varmaan löytyisi myös AMRAAM-ohjuksesta?

Sinänsä voi argumentoida, että laivalla on paljon tehokkaampi tutka kuin hävittäjässä, mutta enpä tiedä, missä määrin tämäkään pitää paikkansa. Vertailukelpoisten lukujen saaminen on vaikeaa, mutta Saabin mukaan CEROS 200:n huipputeho on 1,5 kW. Se ei ole poikkeuksellisen suuri verrattuna hävittäjätutkista näkemiini lukuihin. Painoakin järjestelmällä on vain 625-750 kg, mikä ei ole niin hirveästi enemmän kuin raskaammissa hävittäjätutkissa, kun huomioidaan, että hävittäjätutka täytyy suunnitella kevyeksi ja kompaktiksi toisin kuin aluksella oleva tutka. Ceroksessa painoa kasvattaa myös tarve kääntyilyyn ja olosuhdesuojaus, joka hävittäjässä on hoidettu sijoittamalla laitteet rungon sisään.

Lisäksi väitän, että elsottavat maalit (lentokoneet) ovat merisodankäynnissä juurikin niitä kaukana olevia maaleja, joita vastaan aktiivinen tutkahakeutuminen on kilpailukykyinen metodi. Lyhyemmillä etäisyyksillä torjutaan pääosin ohjuksia, jotka taas harvoin elsottavat.

Siis pääsääntöisesti maasta ammuttavalla ohjuksella ei paljon aikaan saada. Pudotussuhde taitaa olla semmoinen, että n. 2% ammutuista ohjuksista on osunut. Että se sille Ahti Lapille. Alukset ovat menestyneet paremmin. Ilmasta ammutuissakin taitaa olla 20 - 25% osumat?

Amraamissa ei ole puoliaktiivinen loppulähestyminen monestakaan syystä. Yksi tärkeimmistä on se, että ampuvalle koneelle halutaan antaa vapaus manööveerata missä tahansa ammunnan vaiheessa. En tiedä, onko tietyt asiat julkisia vai ei, joten jätän ne tästä nyt pois.

Sen sijaan alus ei voi oikein liikehtiä vastapuolta väistääkseen juuri millään tavalla, niin sen järjestelmän toimintaa voidaan rajoittaa siten, että sen on valaistava maalia. Samoin maassa sijaitseva it-ohjusjärjestelmä.

Valitettavasti en voi oikaista muita kommentissasi olevia virheitä, eikä ole aikaa etsiä löytyisikö oikea tieto julkisesta lähteestä. Suosittelen googlettelemaan hiukan ja voit sitten palata asiaan. Joka tapauksessa voin sanoa, ettei asiat ole niin kuin luulet. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että laivalla on tehoa selkeästi hävittäjäkonetta enemmän, ero voi olla 30 dB+! Syykin on aivan itsestäänselvä...

Elso ei suinkaan ole poissa siitäkään tilanteesta, jossa ammutaan kohti tulevaa ohjusta. Tiedät varmaan, että taustahäirintää voi olla.

Se ei ole mikään salaisuus, miksi puoliaktiivinen on parempi elso-mielessä kuin aktiivinen. Syitä on karkeasti ottaen kolme: 1. ohjukseen ei saada tehoa eikä kunnon antennia sen tehon lähettämiseen, 2. puoliaktiivisessa järjestelmässä kohde EI tiedä missä suunnassa vastaanotin on (häirinnässähän häiritään nimenomaan vastaanotinta, ja tehon suuntaaminen oikeaan suuntaan parantaa huomattavasti sen tehokkuutta) ja 3. maalinvalaisijalla on käytettävissään sähköä selvästi suuremman tehon tuottamiseen, jolloin valaisu voidaan polttaa läpi ainakin omasuojahäirinnästä. Lisäksi on muitakin seikkoja, mutta ne lienevät vähemmän tunnettuja yleisesti, joten en niihin mene. Jos joku jaksaa kaivaa tähän lisää, voin kyllä sitten kompata.

Niin, muistan kyllä MH17. Siinä ei nyt tietenkään ollut mitään erityistä haastetta, maali ei väistellyt eikä harhauttanut/häirinnyt. Samoin oli laita Iran Airin lennon 655, jonka USS Vincennes ampui alas kahdella SM2MR -ohjuksella. Puoliaktiivinen hakeutuminen jälleen. Näissä ei tällä tietenkään ollut mitään merkitystä, melkein säteen seuraajallakin saisi tuollaiset matkustajakoneet alas. SM2 muuten otettiin uudelleen tuotantoon, eikä mitään aktiivisella lähestymisellä varustettua korvaajaakaan näy. Lienevät tyytyväisiä tuotteeseen, jota on ammuttu n.2700 kertaa menestyksellisesti (harjoitusolosuhteissa tietty -2).

Matkustajakoneita onkin ammuttu tässä muutamana vuosikymmenenä reilusti alas. Ammuttiinhan jopa Finnairin DC-10kin, mutta ampujat taisivat ajoissa havaita ketä ampuvat ja saivat ohjuksen vielä tuhottua ilmassa.

 

[Rannari]

Täällä ei ole oltu huolissaan myöskään NASAMS:n it-ohjustäytöstä (sadan miljoonan ohjusrahoitus peruuntui, ohjukset löytyivätkin kätevästi ilmavoimien inventaariosta) ja Stingereitäkin piti tulla lisähankinta (olen odottanut vuosia). Eli en odota toista ESSM-tilausta enää tälle vuosikymmenelle. Katsotaan MLU:ssa sitten, jos turvallisuustilanne ei muutu radikaalisti huonompaan suuntaan sitä ennen.

Kuten totesin MINÄ en olisi huolissani. Sinä voit olla jos sille tuntuu. Voit myös olla oikeassa etenkin jos 20-luvun rahoituksen taso putoaa niin alas kuin pahimmillaan voi käydä ja puolustuksellakin on edessä miljardiluokan leikkaukset.

 

[Einomies1]

Muistelisin, että Huthi-kapinallisten ampumia ohjuksia ammuttiin alas yhdellä ESSM:llä ja kahdella SM2:lla. Molemmat ovat puoliaktiivisia ohjuksia. Lisäksi BUK:lla on ammuttu alas TU-22MR, sekin (BUK) puoliaktiivinen. Muitakin menestyksellisiä torjuntoja on nimenomaan puoliaktiivisilla ohjuksilla. Puoliaktiivisen etu on hyvä häirinnänsieto tai ehkä oikeammin se, että sitä on vaikea häiritä. Jos ollaan alle 100 km etäisyyksillä, missä maalin valaisu onnistuu, kannattaa käyttää ennemmin puoliaktiivista järjestelmää.

Ja niistä puikoista ei ilmeisesti osunut yksikään ohjukseen, vaan teki ditchin viasta tai elsosta johtuen.

Georgiassa Buk osui Tu-22M:n siksi että ko. konevariantissa ei ollut elsoa joka olisi mahdollistanut automaattisen häirinnän Buk M1 järjestelmää vastaan tuolloin. Eli liika omakutoisuus oli ongelma.
TU-22 vedettiin pois toiminnasta tästä syystä ja tilalle tuli kehittyneempi TU-160, joka kykeni turvallisempaan toimintaan korkealla.

Puoliaktiivinen ohjus on parhaimmillaan kun ammutaan korkealle ilman katveita, mutta heti kun tj-tutka napataan pelistä pois häirinnällä tai kineettisellä aseella, ohjus on tyhmä kuin saapas.
Se on väistyvä kyky kuten maailmalta näkee. Kaikki uudet ohjukset käyttävät aktiivista hakua ja datalinkkejä ja jopa monitoimista hakupäätä.

 

[Huhta]

Amraamissa ei ole puoliaktiivinen loppulähestyminen monestakaan syystä. Yksi tärkeimmistä on se, että ampuvalle koneelle halutaan antaa vapaus manööveerata missä tahansa ammunnan vaiheessa. En tiedä, onko tietyt asiat julkisia vai ei, joten jätän ne tästä nyt pois.

Sen sijaan alus ei voi oikein liikehtiä vastapuolta väistääkseen juuri millään tavalla, niin sen järjestelmän toimintaa voidaan rajoittaa siten, että sen on valaistava maalia. Samoin maassa sijaitseva it-ohjusjärjestelmä.

Kyse oli siitä, että puoliaktiivisen moodin olisi voinut lisätä aktiivisen rinnalle, jos se olisi nähty tärkeäksi. Vain puoliaktiivinen Amraam olisi aika outo, kun Sparrow oli jo olemassa.

Laivalla ei ole kykyä liikehtiä, hävittäjän taas ei monessa tilanteessa juuri tarvitse liikehtiä pois uhan alta. Kaikki tilanteet eivät ole sellaisia, että kaksi hävittäjää lentää kohtisuoraan toisiaan vasten molemminpuoleisessa selviytymiskamppailussa. Maalihan voi olla sen luonteinen, ettei se uhkaa hävittäjää millään tavalla. Ajatellaan vaikkapa F-16 vs. Su-24 Turkissa, tukialusosaston CAP-hävittäjät ampumassa alas lähestyviä meritorjuntaohjuksia tai jotakin vastaavaa. Ei kuitenkaan löydy puoliaktiivista moodia AMRAAM:sta.

Elso ei suinkaan ole poissa siitäkään tilanteesta, jossa ammutaan kohti tulevaa ohjusta. Tiedät varmaan, että taustahäirintää voi olla.

Mutta kuten itsekin annat myöhemmin viestissäsi ymmärtää, kohdistettu häirintä on suurempi ongelma.

Se ei ole mikään salaisuus, miksi puoliaktiivinen on parempi elso-mielessä kuin aktiivinen. Syitä on karkeasti ottaen kolme: 1. ohjukseen ei saada tehoa eikä kunnon antennia sen tehon lähettämiseen, 2. puoliaktiivisessa järjestelmässä kohde EI tiedä missä suunnassa vastaanotin on (häirinnässähän häiritään nimenomaan vastaanotinta, ja tehon suuntaaminen oikeaan suuntaan parantaa huomattavasti sen tehokkuutta) ja 3. maalinvalaisijalla on käytettävissään sähköä selvästi suuremman tehon tuottamiseen, jolloin valaisu voidaan polttaa läpi ainakin omasuojahäirinnästä. Lisäksi on muitakin seikkoja, mutta ne lienevät vähemmän tunnettuja yleisesti, joten en niihin mene. Jos joku jaksaa kaivaa tähän lisää, voin kyllä sitten kompata.

1. Alukselle tai lentokoneeseen saadaan tietysti huomattavasti tehokkaampi lähetin kuin ohjuksen nokkaan. Sen sijaan ohjuksen oma tutka on usein huomattavasti lähempänä maalia. Se on vähän kuin lukisi kirjaa pimeässä. Näkeekö paremmin, kun kaveri osoittaa taskulampulla kilometrin päästä vai sytyttämällä kynttilän metrin päähän?

2. Pitkälti samaa mieltä. Tosin tähänkin on joitakin erikoistilanteita (alus paikallaan, maali tulee suoraan kohti ja havaitsee valaisun - luultavasti ilmatorjuntaohjus on samassa suunnassa, joskin se voi olla eri korkeudella).

3. Totta, mutta viittaan edelleen ensimmäiseen kohtaan. Paljon tehoa kaukaa vai vähän tehoa läheltä?

 

[Commander]

Aster 15 ja 30 ovat käsittääkseni ilman puoliaktiivista moodia. Siitä huolimatta ne ovat Euroopan kolmen isoimman laivaston pääkalustoa ja vientimenestystä on syntynyt kohtuullisesti, ml. Yhdysvaltain läheinen liittolainen Singapore.

Ykköskalustoa ja MBDA:n ykköshinta ja siihen päälle vielä Sylver-järjestelmä ja tarvittava tutka! En tosin yhtään epäile em järjestelmien ja ohjusten suorituskykyä, mutta mm LV2020 hankkeessa olisi ed valinnan jälkeen jääneet itse laivat hankkimatta.

No edellinen hieman kärjistetysti ilmaistuna, mutta valitettavasti eurooppalainen merisotatekniikka on aivan julmetun kallista!

 

[Commander]

Muistelisin, että Huthi-kapinallisten ampumia ohjuksia ammuttiin alas yhdellä ESSM:llä ja kahdella SM2:lla. Molemmat ovat puoliaktiivisia ohjuksia. Lisäksi BUK:lla on ammuttu alas TU-22MR, sekin (BUK) puoliaktiivinen. Muitakin menestyksellisiä torjuntoja on nimenomaan puoliaktiivisilla ohjuksilla. Puoliaktiivisen etu on hyvä häirinnänsieto tai ehkä oikeammin se, että sitä on vaikea häiritä. Jos ollaan alle 100 km etäisyyksillä, missä maalin valaisu onnistuu, kannattaa käyttää ennemmin puoliaktiivista järjestelmää.

En tiedä, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että puoliaktiivisen järjestelmän suurimmat edut olisivat häirinnänsietoisuus ja kyky torjua aaltovälkkeen joukkoon sekoittuvia lähestyviä ohjuksia? Tiedä sitten, mutta joku syvällinen syy essm block Ii ohjuksen puoliaktiivisuuden säilyttämiselle on pakko olla?

 

[Analysti]

En tiedä, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että puoliaktiivisen järjestelmän suurimmat edut olisivat häirinnänsietoisuus ja kyky torjua aaltovälkkeen joukkoon sekoittuvia lähestyviä ohjuksia? Tiedä sitten, mutta joku syvällinen syy essm block Ii ohjuksen puoliaktiivisuuden säilyttämiselle on pakko olla?

Tuossa ne syyt minun mielestä ovat. Fakta on myös se, että siitä taskulampusta tulee enemmän valoa 10 m päässä kuin kynttilästä metrin päästä.

 

[Raveni]

Tänä päivänä kaksisuuntainen datalinkki ja ohjus aktiivisella hakupäällä taitaa olla se juttu. Datalinkillä päivitetään ohjukselle maalitietoa aluksesta käsin ja kun ollaan sopivalla etäisyydellä ohjuksen tutka hyppää peliin mukaan. Mikään ei estä myös tuon jälkeen päivittämästä maalitietoa ohjukselle mutta se kykynee siihen itsekksin. Mielestäni huomattavasti parempi kuin se vaihtoehto jossa maalia on valaistava toisella järjestelmällä ja ohjus sitten hakeutuu tuohon valaisuun. Riskinä kun on juurikin se, että valaisuun ammuttaan jotain tai sitten sitä häiritään.

 

[Commander]

Tänä päivänä kaksisuuntainen datalinkki ja ohjus aktiivisella hakupäällä taitaa olla se juttu. Datalinkillä päivitetään ohjukselle maalitietoa aluksesta käsin ja kun ollaan sopivalla etäisyydellä ohjuksen tutka hyppää peliin mukaan. Mikään ei estä myös tuon jälkeen päivittämästä maalitietoa ohjukselle mutta se kykynee siihen itsekksin. Mielestäni huomattavasti parempi kuin se vaihtoehto jossa maalia on valaistava toisella järjestelmällä ja ohjus sitten hakeutuu tuohon valaisuun. Riskinä kun on juurikin se, että valaisuun ammuttaan jotain tai sitten sitä häiritään.

Näin se varmaan on, mutta annetaan ammattilaisten pähkiä nämä tekniikkakiemurat. Itsekin olen alunperin ns ohjusteknikko, mutta pysyttelen nykyään kaukana yksityiskohdista.

 

[Analysti]

Tänä päivänä kaksisuuntainen datalinkki ja ohjus aktiivisella hakupäällä taitaa olla se juttu. Datalinkillä päivitetään ohjukselle maalitietoa aluksesta käsin ja kun ollaan sopivalla etäisyydellä ohjuksen tutka hyppää peliin mukaan. Mikään ei estä myös tuon jälkeen päivittämästä maalitietoa ohjukselle mutta se kykynee siihen itsekksin. Mielestäni huomattavasti parempi kuin se vaihtoehto jossa maalia on valaistava toisella järjestelmällä ja ohjus sitten hakeutuu tuohon valaisuun. Riskinä kun on juurikin se, että valaisuun ammuttaan jotain tai sitten sitä häiritään.

Päinvastoin. Sitä ohjuksen heikkotehoista tutkaa on paljon helpompi häiritä kuin voimakasta cw-illuminaattoria. Valaisuun ei ehdi ampumaan yhtään mitään ja sen häirintä on hankalaa, kun ei tiedetä mihin suuntaan se häirintä pitäisi kohdistaa. Niinpä se on tehtävä ympäri sektoriin (siis lähes isotrooppisesti) ja teholle käy... Puoliaktiivisessa hakeutumisessa on vielä se etu, että itse ohjus on mahdollista tehdä paljon yksinkertaisemmaksi ja halvemmaksi. Eikä pienestä antennista ole tarvetta yrittää saada tarvittavaa tehoa ulos

Voitte kinata vaikka maailman tappiin saakka, mutta luulenpa USN tietävän nämä teitä paremmin. Esim. ESSM Block-2 säilyttää puoliaktiivisen vaikka siihen lisätään eräistä syistä aktiivinenkin hakupää. Tottakai näitä puoliaktiivisiakin voidaan ohjata datalinkillä lentomatkan aikana (ja niin tehdäänkin), mutta senkään ei tarvitse olla kaksisuuntainen.

Aktiivisen ohjuksen etuja on riippumattomuus valaisusta, joten mahdolliset sen rajoitteet eivät rajoita ammuttavien ohjuslaukausten määrää ja se on lisäksi halvempi integroida.

 

[Commander]

Päinvastoin. Sitä ohjuksen heikkotehoista tutkaa on paljon helpompi häiritä kuin voimakasta cw-illuminaattoria. Valaisuun ei ehdi ampumaan yhtään mitään ja sen häirintä on hankalaa, kun ei tiedetä mihin suuntaan se häirintä pitäisi kohdistaa. Niinpä se on tehtävä ympäri sektoriin (siis lähes isotrooppisesti) ja teholle käy... Puoliaktiivisessa hakeutumisessa on vielä se etu, että itse ohjus on mahdollista tehdä paljon yksinkertaisemmaksi ja halvemmaksi. Eikä pienestä antennista ole tarvetta yrittää saada tarvittavaa tehoa ulos

Voitte kinata vaikka maailman tappiin saakka, mutta luulenpa USN tietävän nämä teitä paremmin. Esim. ESSM Block-2 säilyttää puoliaktiivisen vaikka siihen lisätään eräistä syistä aktiivinenkin hakupää. Tottakai näitä puoliaktiivisiakin voidaan ohjata datalinkillä lentomatkan aikana (ja niin tehdäänkin), mutta senkään ei tarvitse olla kaksisuuntainen.

Aktiivisen ohjuksen etuja on riippumattomuus valaisusta, joten mahdolliset sen rajoitteet eivät rajoita ammuttavien ohjuslaukausten määrää ja se on lisäksi halvempi integroida.

Juuri näin, ja aktiivisten ohjusjärjestelmien yksi suurimmista eduista on käytännössä sen yksinkertaiset taistelunjohto- ja integrointivaatimukset, eli halpuus. Vastavuoroisesti taas puikko on arvokkaampi hankkia ja ylläpitää... Näitä se hankintaorganisaatio joutuu työkseen pohtia.