Olen havainnut täällä, ettei valtaosa ymmärrä edes perusteita asiasta, enkä ole jaksanut alkaa niitä selittämäänkään.
Kannattaa selittää asiat henkilöön ja tämän oletettuihin motiiveihin menemättä kerran. Jos toinen osapuoli yrittää käsittää sen, mitä on kirjoittanut, niin kannattaa selittää lisää. Jos toinen osapuoli yrittää väärinkäsittää niin kyse on lähes aina olkiukkoilusta ja olkiukon puukottamisesta. Se on sikapainia. Sikapainiin ei pidä mennä. Siinä likaantuu ja sika tykkää.
On täysin itsestään selvää, että juuri kukaan osallistuja ei ymmärrä ja tunne näitä asioita. Niiden tunteminen vaatisi salaisenkin tiedon tuntemista. Niiden ymmärtäminen vaatisi tietoa, josta osa ei ole saatavilla. Julkisen tiedon varassa asioista perille pääseminen vaatisi paljon työtä ja vaivaa. Monella on muutakin elämää.
Keskustelufoorumihan ei ole tiedon ja tosiasioiden vaan mielipiteiden, näkemysten ja henkilökohtaisten tuntemusten lavetti. Keskustelua ei voi ohjata pysymään totuudessa ja asiantuntijuudessa. Ja mahdotonta ei kannata edes yrittää.
Sulla on helkutasti annettavaa näihin keskusteluihin, mutta samalla tavalla kuin muut eivät tunne niitä asioita, joissa sinä loistat, niin sinä tunnut olevan välillä pihalla keskustelupalstakulttuurin seurauksista ja vaikutuksista.
Kannustaisin kokeilemaan tämmöistä kirjoitustapaa:
1. Älä korjaa toisen kirjoittajan erehdystä kuin enintään yhden kerran. Jos se toinen halusi ymmärtää ja itse esitit asian hyvin, niin se riittää. Ellei riitä, niin lisäkorjaaminen vain turhauttaa ja sotkee.
2. Älä esitä negatiivisesti latautuneita näkemyksiä muiden motiiveista, persoonasta tai ymmärryksestä ellei siihen ole jättiläismäisen vahvaa syytä. (Jos ignoroit jotakuta ja tämä kulkee kuukausitolkulla perässä nälvimässä, niin läväytä sitten ja vasta sitten ja niin kunnolla, että toisen nettistatus ei toivu siitä koskaan. Muuten älä reagoi ollenkaan.)
3. Älä tee minkäänlaista hierarkista asemoimista itsellesi tai muille.
Tämä ei ole hierarkinen ympäristö, joten kaikki hierarkiset argumentit saavat esittäjänsä näyttämään naurettavalta. Ihan sama liittyykö hierarkinen puoli osaamiseen, tietoon, asemaan, henkilöhistoriaan, ymmärryksen määrään tai laatuun... Ne luetaan yksinomaan pikkumaisuutena, turhantärkeilynä ja muutenkin negatiivisesti. Ne asemoivat esittäjänsä, eivät kohdetta.
Nettikeskusteluissa ja -yhteisöissä on hierarkisuutta. Se tulee kompetenssista ja pienemmässä määrin verkostoitumisesta/vastavuoroisuudesta. Se tulee siitä, mitä sanoo asioista, ei siitä mitä sanoo toisista kirjoittajista.
Uskoisin, että kokeilemalla noita kolmea asiaa muutaman viikon ajan palstalla keskusteleminen voisi muodostua sinulle itsellesikin nautinnollisemmaksi. Turhautumisen riski ainakin pienenisi ja turha jankkaaminen jäisi luultavasti kokonaan pois.
yle.fi
