KIRJALLINEN KYSYMYS 341/2003 vp
KK 341/2003 vp - Jaakko Laakso /vas
Tarkistettu versio 2.0
Puolustusvoimien ilmatyynyalushankinnan perustelut
Eduskunnan puhemiehelle
Suomen merivoimat ryhtyi 1990-luvulla vakavasti tutkimaan ilmatyynyaluksen soveltuvuutta osana merivoimia. Hankintasopimus ilmatyynyaluksen rakentamisesta tehtiin helmikuussa 2000 ja merivoimille alus luovutettiin vuoden 2002 kesäkuussa.
Merivoimille valmistettu T2000-ilmatyynyalus oli tiettävästi koko maailmassa ensimmäinen puhtaasti asejärjestelmien pohjaksi tehty alus. Tuuli-luokan ilmatyynyalukseksi ristityn prototyypin piti saada seurakseen kolme muuta ilmatyynyalusta.
Merivoimat päätyi ilmatyynyaluksen hankintaan "perusteellisten operaatioanalyysien, mallikokeiden ja koeajojen perusteella". Ratkaisun kuvattiin syntyneen "huolellisen, eri vaihtoehtojen vertailun perusteella".
Yhdessä Hamina-luokan ohjusveneiden kanssa ilmatyynyaluksen katsottiin soveltuvan toimimaan kaikkialla Suomen merialueilla. Erityisen hyvin Laivue 2000:n ominaisuuksien mainittiin sopivan pääkaupunkiseudun puolustukseen mereltä tulevaa uhkaa vastaan. Uuden laivueen päätehtävänä oli strategisen iskun torjunta.
"Ilmatyynyalus perustuu uudenlaiseen puolustukselliseen ajatteluun, jossa yhtenä lähtökohtana on Suomen rannikon sokkeloisuus ja karikkoisuus", kertoo pääesikunta tiedotteessaan vuoden 2000 helmikuussa.
Nopea liikkuvuus eli runsaan 50 solmun huippunopeus mahdollisti siirtymisen toiminta-alueelle laivastoa nopeammin ja samalla tukeutumisen myös laivoja paremmin saaristoon.
Ilmatyynyaluksen väitettiin myös olevan lähes täydellisen haavoittumaton vedenalaisille räjähdyksille, karikoille ja luodoille. Sen piti myös pystyä kulkemaan millä tahansa tasaisella alustalla: vedessä, jäällä ja tasaisella maalla. Liikkuessaan ilmapatjan päällä alus ei ollut väyläsidonnainen. Tätä pidettiin suurena etuna merimiinoja vastaan.
Ilmatyynyaluksen arveltiin lisäävän operointivapautta monella tavalla ja sen ominaisuuksien tuovan erityisesti taistelunkestävyyttä nykyisessä sodankuvassa.
Merivoimat tukeutui alushankkeessa yhdysvaltalaisen teknologian siirtämiseen Suomeen osana ns. Hornet-vastakauppoja. Yhdysvaltojen merivoimilla on ollut käytössään runsaat 90 maihinnousuun soveltuvaa ilmatyynyalusta. Ne oli tarkoitettu ensi sijassa miehistönkuljetusvaunujen kuljettamiseen.
Pohjoisamerikkalainen LCAC-ilmatyynyalus oli esikuvana, kun merivoimat ryhtyi suunnittelemaan omaa alustaan.
Ilmatyynyaluksen rakentaminen oli Aker Finnyardsin vastuulla. Tärkeimpinä perusteluina toimittajan valinnalle olivat hintatekijät, hankinnan kotimaisuusaste sekä tarjoukseen sisältynyt mahdollisuus pohjoisamerikkalaisen ilmatyynyteknologian siirtoon. Viimeksi mainitun todettiin perustuvan USA:n merivoimien maihinnousuilmatyynyalusten "käytössä koettuihin ratkaisuihin".
Yhdysvalloilla katsottiin olevan "sotilaskäyttöön kehitettyä erityistietämystä" muun muassa ilmatyynyalusten helmastosta, puhaltimista ja ilmapotkureista.
Osana Hornet-vastaostoja Suomi sai Yhdysvalloista mm. aluksen suoritusarvolaskelmat sekä erillisten laitteiden suunnittelutyötä. Myös kymmenkunta suomalaista kävi LCAC-opissa Yhdysvalloissa.
Ilmatyynyaluksen hankintakustannuksiksi arvioitiin ilman aseistusta noin 70 miljoonaa markkaa, mutta hinta nousi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan lähes 81 miljoonaan markkaan eli 13,5 miljoonaan euroon.
Ilmatyynyalus oli tarkoitus varustaa nimenomaisesti sitä varten kehitetyllä miinanlaskujärjestelmällä, meri- ja ilmatorjuntaohjuksilla. Aluksen käyttöiän piti olla 25—30 vuotta. Alun perin oli tarkoitus hankkia merivoimille vielä kolme ilmatyynyalusta lisää.
Keväällä 2003 puolustusvoimat ilmoitti yllättäen, että ilmatyynyalushanke hyllytetään. Syyksi mainittiin "puolustusvoimien toimintaympäristön uudelleenarviointi", jonka mukaan 2000-luvun turvallisuustilanteessa merivoimien tärkein tehtävä on kauppaliikenteen suojaaminen ja merialueen valvonta. Suoran merellisen hyökkäyksen uhkaa ei enää pidetty todennäköisenä.
Laivue 2000 -suunnitelman neljä ilmatyynyalusta on tarkoitus korvata kahdella uudella ohjusveneellä.
Valmiin ilmatyynyaluksen kohtalosta ei ole toistaiseksi päätetty. Tuulen jatkokäytöstä on aloitettu selvitystyö, jonka arvellaan valmistuvan tämän vuoden lopulla. On mahdollista, ettei ilmatyynyalus jää tulevaisuudessa lainkaan merivoimien vahvuuteen. Ellei alusta saada myydyksi, se todennäköisesti romutetaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Kuinka on mahdollista, että puolustusvoimat piti vielä kesällä 2002 välttämättömänä merivoimien ilmatyynyalushankintaa, joka Laivue 2000:n osana osallistuisi keskeisesti strategisen iskun torjuntaan ja pääkaupunkiseudun puolustamiseen mereltä tulevaa uhkaa vastaan, mutta keväällä 2003 perustelujen kerrottiin muuttuneen aikansa eläneiksi ja itse ilmatyynyalushankinnan tarpeettomaksi ja
kuinka paljon epäonnistunut projekti kokonaisuudessaan on tähän mennessä tullut maksamaan?
Helsingissä 23 päivänä syyskuuta 2003
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jaakko Laakson /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 341/2003 vp:
Kuinka on mahdollista, että puolustusvoimat piti vielä kesällä 2002 välttämättömänä merivoimien ilmatyynyalushankintaa, joka Laivue 2000:n osana osallistuisi keskeisesti strategisen iskun torjuntaan ja pääkaupunkiseudun puolustamiseen mereltä tulevaa uhkaa vastaan, mutta keväällä 2003 perustelujen kerrottiin muuttuneen aikansa eläneiksi ja itse ilmatyynyalushankinnan tarpeettomaksi ja
kuinka paljon epäonnistunut projekti kokonaisuudessaan on tähän mennessä tullut maksamaan?
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:
Syksyllä 2001 käynnistyi puolustusvoimissa uusi kehittämisen suunnittelukierros VNS 2001 -lin-jausten pohjalta. Työn aikajänne ulotettiin 20 vuoden päähän ja siinä arvioitiin laajasti toimintaympäristön muutosta sekä erityisesti lähiympäristössämme tapahtuneita muutoksia. Työssä määritettiin puolustusvoimien suorituskykyvaatimukset ja tavoitetila. Työ sisälsi myös merivoimien tulevat tehtävät sekä asetti merivoimille suorituskykyvaatimukset ja tavoitetilan.
Suunnitteluun liittyen puolustusvoimien johto tarkensi linjauksiaan merivoimien roolista osana kehittyvää puolustusjärjestelmää joulukuussa 2002. Linjaus edellyttää merivoimilta nykyistä suorituskykyisempää meriliikenteen suojaamiskykyä. Tämä tehtävä ei ole uusi, mutta sen painotus muuttaa aiempaa kehittämisen painopistettä pintatorjuntakyvystä valvontakyvyn, pitkäaikaisen merelläolokyvyn ja meriliikenteen suojaamiskyvyn kehittämiseen.
Merivoimat oli jatkanut hyväksytyn kehittämisohjelman mukaisesti jo 1990-luvun alkupuolella alkanutta Laivue 2000:n kehittämistä. Tarkistetut operatiiviset suorituskykyvaatimukset edellyttivät kehittämisohjelman, myönnetyn merivoimien uudistamisen tilausvaltuuden ja alkuperäisen Laivue 2000:n sisällön tarkistamista. Tarkistus perustui operatiivisiin vaatimuksiin. Ilmatyynyaluksen prototyypin valmistuttua kesällä 2002, siitä saatujen kokemusten sekä edellä mainittujen operatiivisten suorituskykyvaatimusten perusteella tuli harkittavaksi seuraavien alusten hankinta. Ilmatyynyalusten sarjahankinnasta oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus päättää vuoden 2002 loppuun mennessä. Prototyyppialuksen koeajoviiveistä johtuen telakan kanssa neuvoteltiin puolen vuoden jatkoaika kesälle 2003.
Merivoimien Laivue 2000 on hanke, joka realisoituu kaluston uusintana vasta vuoden 2007 loppuun mennessä. Operatiivinen suorituskyky saavutetaan vuoden 2008 aikana. Tehtyjä ratkaisuja tulee arvioida oikeassa aikamittakaavassa.
Kun suoritetussa tarkastelussa todettiin, että Hamina-luokan ohjusveneellä vastataan selvästi ilmatyynyalusratkaisumallia paremmin ensi vuosikymmenen suorituskykyvaatimuksiin, katsoi myös puolustusministeriö oikeaksi, kansainvälisen käytännön mukaisesti, keskeyttää hankkeen prototyyppivaiheeseen. Ministeriö on samalla perusteella hyväksynyt ennalta osaltaan puolustuskyvyn kannalta järkevämmän, perinteisen alustyyppiratkaisun.
Laivue 2000:n suunnitelmassa ainoastaan Hamina-luokka kykenee suojaamaan meriliikennettä avomerellä pitkään yhtäjaksoisesti. Hamina-luokalla on selvästi parempi valvonta- ja taistelujohtokyky sekä tehokkaampi asejärjestelmä. Tuuli-luokan ilmatyynyaluksen suorituskyky painottuu lyhyehköihin, enintään vuorokauden syöksyihin merelle. Ilmatyynyaluksen rooli oli toimia Hamina-luokan ohjusveneen johtamana aluslavettina. Ilmatyynyaluksen etuna oli kuitenkin sen ympärivuotinen toimintakyky sekä riippumattomuus väylästöstä. Ilmatyynyalus Tuulen vaativaa koeajo-ohjelmaa toteutettiin syksystä 2002 alkaen. Viimeiset kokeet ajoittuivat syksylle 2003. Koeajoissa ja testeissä ilmatyynyalus Tuuli on täyttänyt sille asetetut suorituskykyvaatimukset.
Muutosten edellyttämä suunnittelutyö tehtiin pitkän aikavälin suunnittelun yhteydessä tammi-helmikuun 2003 aikana. Maaliskuussa 2003 todettiin rahoituskehyksen mahdollistavan ilmatyynyalussarjan sijaan kahden Hamina-luokan ohjusveneen lisähankinnan. Ilmatyynyaluksille hankitut järjestelmät kohdennetaan kahdelle uudelle Hamina-luokan ohjusveneelle sekä peruskorjattaville Hämeenmaa-luokan miinalaivoille. Edellä mainituilla muutoksilla parannetaan merivoimien meriliikenteen suojaamiskykyä aiempaan suunnitelmaan verrattuna.
Meriliikenteen suojaamiskyvyn kehittämisen keskeisenä elementtinä ovat uusimuotoinen Laivue 2000, peruskorjatut Hämeenmaa-luokan miinalaivat sekä tuleva miinantorjuntalaivue. Tämän kehittämispainotuksen rinnalla säilyy merivoimien kyky torjua myös muita maatamme vastaan suunnattuja merellisiä uhkia.
Ilmatyynyalusprojektilla saavutettiin hyödyllistä teknologiaosaamista sekä kotimaiselle teollisuudelle että puolustusvoimille. Ulkomailla on osoitettu kiinnostusta Suomessa saavutettuun teknologiaosaamiseen.
Ilmatyynyaluksen prototyyppihankkeen kokonaiskustannukset ovat olleet noin 16 miljoonaa euroa koostuen:
- aluksen esittelyhinnasta12 412 000 euroa
- aluksen lisä-, muutos- ja korjaustöistä2 326 000 euroa
- rakennusvalvonnan kustannuksista200 000 euroa
- koulutuskustannuksista 414 000 euroa
- tutkimuskustannuksista 170 000 euroa
- varaosakustannuksista 415 000 euroa
Loppuun vietynä neljän ilmatyynyaluksen hankinnan kokonaiskustannukset olisivat olleet 172 miljoonaa euroa, jolloin täysin varustellun aluksen yksikköhinnaksi olisi muodostunut noin 43 miljoonaa euroa. Alkuperäisen laivueen — kaksi Hamina-luokan ohjusvenettä ja neljä Tuuli-luokan ilmatyynyalusta — kokonaiskustannukset olisivat olleet noin 300 miljoonaa euroa.
Tämänhetkisen tiedon mukaan uusimuotoisen laivueen, neljä Hamina-luokan ohjusvenettä, kokonaishinta tulee olemaan 296 miljoonaa euroa, jolloin Hamina-luokan ohjusveneen yksikköhinnaksi muodostuu 74 miljoonaa euroa.
Arvion mukaan alkuperäisen laivuekokoonpanon vuotuiset käyttökustannukset olisivat olleet noin 25 prosenttia kalliimmat kuin uusimuotoisen Laivue 2000:n. Lisäksi alkuperäinen suunnitelma olisi edellyttänyt kustannuksiltaan noin 5,5 miljoonan euron koulutus- ja huoltohallin rakentamista. Hallin vuosivuokrakustannukset olisivat olleet noin 450 000 euroa.
Edellä mainittujen suorituskykyvaatimusten muuttuminen ja projektin jatkokustannusten kannalta keskeyttämispäätös oli perusteltu ja oikein ajoitettu.
Puolustusvoimat selvittää ilmatyynyalus Tuulen jatkokäyttöä.
Helsingissä 14 päivänä lokakuuta 2003
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=kk+341/2003
