Kustaanmiekka
Kenraali
Ei merimiinat ole pitkään aikaan tulossa turhiksi.
Radiokipinän merisodankäynti podcastissä kerrottiin kuinka miinoitteeseen laitetaan sekaisin sekä kosketusmiinoja, että uudempia herätemiinoja.
Näin raivaaminen on vaikeampaa.
Tässä ote Sotateknisestä arviosta ja ennusteesta 2025, Sivulta 200 eteenpäin.
Merimiinalla on edelleen tärkeä rooli merisodankäynnissä.
Miina-aseen merkityksellisyyttä osoittaa muun muassa pyrkimykset rajoittaa merimiinateknologian leviämistä ballististen ohjusten rajoitussopimusten tavoin.
Miinoja pidetään kustannustehokkaimpana (cost-effective) rannikkosodankäynnin (littoral warfare) asejärjestelmänä.
Merimiinoilla arvioidaan olevan merkittävä rooli myös asymmetrisessä sodankäynnissä.
On kuitenkin todettava, että merimiina nähdään yleismaailmallisesti ensisijaisesti merenherruuden kiistämisen (sea denial) keinona, eikä merenherruuden (sea control)
saavuttamisen keinona.
Merimiinoja kehitetään myös edelleen.
Keskeisimmät merimiinojen teknologiset kehitystrendit ovat:
1) Miinojen ja miinoitteiden kauko-ohjaus joko automaattisesti tai manuaalisesti (man in the loop).
Kontrollointi voi käsittää toimintoja yksinkertaisesta päälle– pois ja sterilisointi toiminnoista miinojen maaliparametrien säätämiseen.
Parametrien säätö voi perustua esimerkiksi päivitettyyn tiedustelutietoon. Kontrollointi voisi tapahtua myös esimerkiksi sukellusveneestä (SSBN).
Mainitut toiminnot mahdollistava teknologinen kehitysaskel on akustinen tiedonsiirtokyky.
2) Miinojen elektroniikan, ohjelmointityökalujen sekä sensorien kehittyminen. Erilaisia sensoreita ja niiden kombinaatioita (mg, akustinen, paine ja sähkökentät)
voidaan sisällyttää herätekoneistoihin aikaisempaa paremmin. Sensorien tuottamien signaalien käsittelymahdollisuudet monipuolistuvat. Lisäksi miinojen
herätekoneistojen ohjelmointi helpottuu. Nämä teknologiset kehitysaskeleet mahdollistavat mm. paremman maalien valinnan ja miinojen raivaukseneston.
3) Hajautetut sensorikentät ja efektorit. Osa tai kaikki maalin havaitsemiseen liittyvät toiminnot voidaan erottaa varsinaisesta efektorista (latausosa). Tämä
kehityssuuntaus lisää miinoitteiden tehokkuutta ja raivauksenkestoa. Se vähentää myös yksittäisten miinojen monimutkaisuutta ja hintaa. Miinoitteen
kontrolloitavuus myös helpottuu.
4) Miinojen käytön optimointi tietokoneperustaisten päätöksenteko- ja asiantuntijajärjestelmien avulla. Toiminnan mahdollistavina teknologioina ovat yleinen
tietokoneiden elektroniikan ja ohjelmistojen kehittyminen sekä niihin perustuva matemaattisen mallintamisen ja simuloinnin kehittyminen.
Erityisesti paikkaperustaiset analyysit ja niiden visualisointi kehittyy. Syöttöparametreina käytetään tietoja miinan sensoreista ja toimintalogiikasta, ympäristöstä ja
sen häiriöistä sekä miinan kohteista eli aluksista.
5) Pystysuunnassa liikkuvat miinojen efektoriosat. Ratkaisu lisää miinojen pystysuuntaista toimintasädettä välivedessä oleviin ankkuroituihin miinoihin verrattuna.
Tällaisen miinan propulsiolaitteena voi olla yksinkertainen torpedo, raketti tai jopa kelluvuus. Näiden miinojen käyttöalueen arvioidaan laajenevan myös alle 100
metrin syvyysalueelle.
6) Kaukolasku ja täsmäaseteknologian (standoff / precision delivery) hyödyntäminen. Kaukolasku eli miinojen laskeminen eri paikasta kun missä miinan on tarkoitus
vaikuttaa lisää miinanlaskun turvallisuutta ja salattavuutta. Laukaisulavetteina voivat toimia sekä pinta-, ilma- että vedenalaiset alukset.
Toiminnan mahdollistavina teknologioina ovat mm. automaattiset merenkulkujärjestelmät, tarkkuusnavigointi mukaan lukien sekä ulkoiset miinasäiliöt (suvet).
7) Erilaisten ei-tappavien latausten käyttö. Tällaisilla järjestelmillä voidaan rikkoa aluksen propulsiolaitteet, vaurioitetaan elektronisia järjestelmiä tai merkitään maalit
herätteiltään tunnistettaviksi (tagging).
8) Miinojen koon pienentäminen käyttämällä uutta elektroniikkaa, pienempiä paristoja, korkeaenergisiä latauksia tai käyttämällä hakeutumislaitteita pienentämään
latauksen kokovaatimuksia. Pienemmät miinat helpottavat miinanlaskua ja heikentävät niiden havaittavuutta.
9) Miinojen siirtymiskyky merenpohjalla. Kyky lisää miinoitteen raivauksenkestoa ja myös tehokkuutta..
10) Miinojen räjähtävien komponenttien erottaminen omiksi kokonaisuuksiksi. Tällä pyritään kuljetus- ja käyttöturvallisuuden lisäämiseen. Myös varsinaisista
räjähdysaineista miinan viritinvarmistimessa pyritään eroon. Nämä toiminnot mahdollistavina teknologioina ovat mm. energeettisten
monikerrosmetallirakenteiden ja lasersytyttimien kehittäminen.
11) Kaupallisten ja pitkäikäisten komponenttien käyttö miinoissa. Pyrkimyksenä on miinojen elinjaksokustannusten minimointi. Miinojen moduulirakenteisuus,
ohjelmistojen avoimuus sekä elektroniikassa kehitysvaiheessa huomioitu laajennettavuus säästävät myös miinan elinjakson kokonaiskuluja.
Itse soisin Suomelle hankittavan jossain vaiheessa tuollaisia kohdan 6) ja 9) miinoja.
Radiokipinän merisodankäynti podcastissä kerrottiin kuinka miinoitteeseen laitetaan sekaisin sekä kosketusmiinoja, että uudempia herätemiinoja.
Näin raivaaminen on vaikeampaa.
Tässä ote Sotateknisestä arviosta ja ennusteesta 2025, Sivulta 200 eteenpäin.
Merimiinalla on edelleen tärkeä rooli merisodankäynnissä.
Miina-aseen merkityksellisyyttä osoittaa muun muassa pyrkimykset rajoittaa merimiinateknologian leviämistä ballististen ohjusten rajoitussopimusten tavoin.
Miinoja pidetään kustannustehokkaimpana (cost-effective) rannikkosodankäynnin (littoral warfare) asejärjestelmänä.
Merimiinoilla arvioidaan olevan merkittävä rooli myös asymmetrisessä sodankäynnissä.
On kuitenkin todettava, että merimiina nähdään yleismaailmallisesti ensisijaisesti merenherruuden kiistämisen (sea denial) keinona, eikä merenherruuden (sea control)
saavuttamisen keinona.
Merimiinoja kehitetään myös edelleen.
Keskeisimmät merimiinojen teknologiset kehitystrendit ovat:
1) Miinojen ja miinoitteiden kauko-ohjaus joko automaattisesti tai manuaalisesti (man in the loop).
Kontrollointi voi käsittää toimintoja yksinkertaisesta päälle– pois ja sterilisointi toiminnoista miinojen maaliparametrien säätämiseen.
Parametrien säätö voi perustua esimerkiksi päivitettyyn tiedustelutietoon. Kontrollointi voisi tapahtua myös esimerkiksi sukellusveneestä (SSBN).
Mainitut toiminnot mahdollistava teknologinen kehitysaskel on akustinen tiedonsiirtokyky.
2) Miinojen elektroniikan, ohjelmointityökalujen sekä sensorien kehittyminen. Erilaisia sensoreita ja niiden kombinaatioita (mg, akustinen, paine ja sähkökentät)
voidaan sisällyttää herätekoneistoihin aikaisempaa paremmin. Sensorien tuottamien signaalien käsittelymahdollisuudet monipuolistuvat. Lisäksi miinojen
herätekoneistojen ohjelmointi helpottuu. Nämä teknologiset kehitysaskeleet mahdollistavat mm. paremman maalien valinnan ja miinojen raivaukseneston.
3) Hajautetut sensorikentät ja efektorit. Osa tai kaikki maalin havaitsemiseen liittyvät toiminnot voidaan erottaa varsinaisesta efektorista (latausosa). Tämä
kehityssuuntaus lisää miinoitteiden tehokkuutta ja raivauksenkestoa. Se vähentää myös yksittäisten miinojen monimutkaisuutta ja hintaa. Miinoitteen
kontrolloitavuus myös helpottuu.
4) Miinojen käytön optimointi tietokoneperustaisten päätöksenteko- ja asiantuntijajärjestelmien avulla. Toiminnan mahdollistavina teknologioina ovat yleinen
tietokoneiden elektroniikan ja ohjelmistojen kehittyminen sekä niihin perustuva matemaattisen mallintamisen ja simuloinnin kehittyminen.
Erityisesti paikkaperustaiset analyysit ja niiden visualisointi kehittyy. Syöttöparametreina käytetään tietoja miinan sensoreista ja toimintalogiikasta, ympäristöstä ja
sen häiriöistä sekä miinan kohteista eli aluksista.
5) Pystysuunnassa liikkuvat miinojen efektoriosat. Ratkaisu lisää miinojen pystysuuntaista toimintasädettä välivedessä oleviin ankkuroituihin miinoihin verrattuna.
Tällaisen miinan propulsiolaitteena voi olla yksinkertainen torpedo, raketti tai jopa kelluvuus. Näiden miinojen käyttöalueen arvioidaan laajenevan myös alle 100
metrin syvyysalueelle.
6) Kaukolasku ja täsmäaseteknologian (standoff / precision delivery) hyödyntäminen. Kaukolasku eli miinojen laskeminen eri paikasta kun missä miinan on tarkoitus
vaikuttaa lisää miinanlaskun turvallisuutta ja salattavuutta. Laukaisulavetteina voivat toimia sekä pinta-, ilma- että vedenalaiset alukset.
Toiminnan mahdollistavina teknologioina ovat mm. automaattiset merenkulkujärjestelmät, tarkkuusnavigointi mukaan lukien sekä ulkoiset miinasäiliöt (suvet).
7) Erilaisten ei-tappavien latausten käyttö. Tällaisilla järjestelmillä voidaan rikkoa aluksen propulsiolaitteet, vaurioitetaan elektronisia järjestelmiä tai merkitään maalit
herätteiltään tunnistettaviksi (tagging).
8) Miinojen koon pienentäminen käyttämällä uutta elektroniikkaa, pienempiä paristoja, korkeaenergisiä latauksia tai käyttämällä hakeutumislaitteita pienentämään
latauksen kokovaatimuksia. Pienemmät miinat helpottavat miinanlaskua ja heikentävät niiden havaittavuutta.
9) Miinojen siirtymiskyky merenpohjalla. Kyky lisää miinoitteen raivauksenkestoa ja myös tehokkuutta..
10) Miinojen räjähtävien komponenttien erottaminen omiksi kokonaisuuksiksi. Tällä pyritään kuljetus- ja käyttöturvallisuuden lisäämiseen. Myös varsinaisista
räjähdysaineista miinan viritinvarmistimessa pyritään eroon. Nämä toiminnot mahdollistavina teknologioina ovat mm. energeettisten
monikerrosmetallirakenteiden ja lasersytyttimien kehittäminen.
11) Kaupallisten ja pitkäikäisten komponenttien käyttö miinoissa. Pyrkimyksenä on miinojen elinjaksokustannusten minimointi. Miinojen moduulirakenteisuus,
ohjelmistojen avoimuus sekä elektroniikassa kehitysvaiheessa huomioitu laajennettavuus säästävät myös miinan elinjakson kokonaiskuluja.
Itse soisin Suomelle hankittavan jossain vaiheessa tuollaisia kohdan 6) ja 9) miinoja.
