Laivue 2020

Hankintahetkellä maailman moderneimmat taisteluvaunut ei olisi järkiostos? Ihan samalla logiikalla Hollannin Leo-2A6 -hankinta oli fiasko... :unsure:
Yritä ajatella hetki samalla näkökulmalla millä panssarilaivoja pidetään vuodesta toiseen turhina. Niiden yhteydessä vähäinen käyttö sodassa riittää syyksi. Eikö ole reilua arvioida samalla kriteerillä relluja?
Toki helpointa olisi vain pitää turpa vihoviimein ummessa panssarilaivojen turhuudesta... ;)
 
Älä vielä nuolaise. Loppuvuoden budjettikähinöihin mennessä ehtii vielä korona rankaista verotulonäkymää.
Toki monen tahon uskottavuus vaatisi, että ei enää muuteta mitään raamissa.
Mutta siellä ne vihervassaritkin - muutamaa jäärää lukuunottamatta - ovat edelleen painamassa JAA nappia hankinnalle. Heitä briiffataan ihan toisella turvatason turpo/ulpo tiedolla kun meitä hallintoalamaisia.

Mitähän niille oikein kerrotaankaan, kun noin rivissä pysyvät... :camo:
 
Sodankäynti ei ole sadassa vuodessa muuttunut niin paljoa ettei jo 1920-luvulla olisi ollut tarve kehittää puolustusvoimia monipuolisesti eri uhkiin. Jos laivastoa ja rannikkotykistöä ei olisi kehitetty, venäläiset olisivat vallanneet Ahvenanmaan ja purjehtineet Helsinkiin. Jos ilmavoimia ei olisi kehitetty, tuho olisi tullut ilmasta. Pienelle ja köyhälle maatalousvaltiolle hankinnat ja kehityksen vauhdissa pysyminen tosin olivat haastavia. Jalkaväki toisaalta sössi osittain omat hankintansa 1930-luvun alussa mm. kiistelemällä tykistön kaliibereista. Tämä ääretön jälkiviisaus muutamissa puheenvuoroissa on kyllä hämmästyttävää!
 
Nythän keskustellaan siitä, oliko perusteita panssarilaivojen hankintaan. Ite ymmärrän niiden tykistövoiman olevan tarpeen, jos Ahvenanmaata uhkaa maihinnousu. Hornborgin komitea tutki asian ja sanoo ettei sellaista uhkaa ollut. Tämä näkemys on joko hyväksyttävä tai esitettävä perusteet toisenlaiseen johtopäätökseen aikalaisdokumentein osoitettuna. Ja jos hyväksymme sen, ettei ollu maihinnousu-uhkaa, niin olisi kiinnostavaa kuulla, mihin panssarilaivoja sitten oli tarkoitus v. 1927 suunnittelussa käyttää.
Tähän voisi olla mielenkiintoisempi vertailukohde ITA Tuuli ja miksi tehtävätarve muttui niin yllättäen. Alushan ei osoittautunut täydeksi sudeksi vaan niitä ei vain yhtäkkiä tarvittu.
Oliko ryhdytty tekemään vanhaan maailmaan ratkaisua (ts. laiminlyöty sen ajanmukaisuuden tsekkaus ennen hankkeen aloitusta) vai tapahtuiko aloittamisen jälkeen maailmassa joku muutos, että tuollainen kesken kaiken tehty suunnanmuutos oli perusteltua?
 
Hankintahetkellä maailman moderneimmat taisteluvaunut ei olisi järkiostos? Ihan samalla logiikalla Hollannin Leo-2A6 -hankinta oli fiasko... :unsure:

Vuoden 1919 puolustuslaitos eli eri ajassa ja eri varustepohjalla kuin vuoden 2014 puolustusvoimat. Puutteita oli joka saralla, panssarivaunut olivat hankinta jonka osto ja ylläpito vei paljon rahaa isompien puutteiden poistamiselta, esim. tykistön, viestivälineiden, it:n osalta. Pari vaunua koekäyttöön, toki.

Vuosien 1939-1944 Neuvostoliitosta tehdyt panssarihankinnat olivat toki erinomaisen perusteltuja kun sotasaalista ei voi valita. Saksasta tehtyjen hankintojen osalta voi ihan perustellusti kysyä, oliko niistä sellaista hyötyä jota ei olisi voitu saavuttaa muilla keinoin? Sota-aikana toki hankinnat tehtiin myös sillä perusteella mitä saatavilla oli, mutta toisaalta vaunuista oli Saksalla itselläänkin kova pula. Suomihan maksoi vaunuista noin kaksinkertaisen hinnan Saksan hintoihin verrattuna.

Hankinnat tehtiin sen hetken parhaan ymmärryksen valossa epäselvässä tilanteessa eikä tämä ole kritiikkiä sen hetken päätöksentekijöitä kohtaan. Päätöksiä pitää tehdä, päättämättömyydellä (1930-luvun lopun maavoimat) on oma hintansa.
 
Viimeksi muokattu:
Nythän keskustellaan siitä, oliko perusteita panssarilaivojen hankintaan. Ite ymmärrän niiden tykistövoiman olevan tarpeen, jos Ahvenanmaata uhkaa maihinnousu. Hornborgin komitea tutki asian ja sanoo ettei sellaista uhkaa ollut. Tämä näkemys on joko hyväksyttävä tai esitettävä perusteet toisenlaiseen johtopäätökseen aikalaisdokumentein osoitettuna. Ja jos hyväksymme sen, ettei ollu maihinnousu-uhkaa, niin olisi kiinnostavaa kuulla, mihin panssarilaivoja sitten oli tarkoitus v. 1927 suunnittelussa käyttää.

Enemmänhän näyttää siltä, että maanpuolustuksen sydämen asiakseen ottanut puolikas kansaa ajoi Laivastoliitto työkaluna poliitikkojen avulla epätarkoituksenmukaisen ratkaisun läpi. Olisiko niin, ettei tätä vaan haluta myöntää, kun täälläkin tarjotaan omituista whataboutismia miltei vuosikymmen aikaisemmin tehdystä (ja erinomaisen järkevästä!) Renault-kaupasta tai vuosikymmen myöhemmin hankituista Blenheimeistä.

Asiaan pitäisi luonnollisesti perehtyä syvällisemmin, eli ainakin selvittää, mitä tutkimuksia aiheesta on tehty. Noin mutu-arvuutteluna itselleni tulee ensin mieleen se, että kun Ahvenanmaan puolustusta on käytetty hankinnan perusteluna, niin kyllä siinä todennäköisesti jotain konkreettista on taustalla. 1920-luvun alussa oli kielikiistat ja kädenvääntö A-maan asemasta. Sitten tuli kansainliiton Suomelle myönteinen päätös ja demilitarisointi. Oli varmaankin ainakin poliittisesti tarkoituksenmukaista osoittaa, että Suomi ottaa vakavasti alueen puolueettomuusvartioinnin ja tarvittaessa puolustuksen, vaikka samalla H:n komiteamietintö pyrkikin osoittamaan, ettei mitään konkreettista uhkaa ollut.

Toisaalta 1920-luvulla laivaston hankintaohjelmasuunnitelmat olivat varsin suureellisia, joista sitten toteutuivat 2xpanssarilaiva, 4xmoottoritorpedovene ja sukellusveneet.
 
Ei ollut mitenkään itsestäänselvää etteikö Neuvosto-Venäjä olisi tullut tuomaan sosialistista ilosanomaa Suomeen jo 1920-luvulla. Relluilla olisi varmaan ollut mukava niittää bolsheviikkien ratsurynnäköitä. Ei silloin tiedetty että se tapahtuisi vasta 1939.
Sori väärä ketju.
 
Vuoden 1919 puolustuslaitos eli eri ajassa ja eri varustepohjalla kuin vuoden 2014 puolustusvoimat. Puutteita oli joka saralla, panssarivaunut olivat hankinta jonka osto ja ylläpito vei paljon rahaa isompien puutteiden poistamiselta, esim. tykistön, viestivälineiden, it:n osalta. Pari vaunua koekäyttöön, toki.

Vuosien 1939-1944 Neuvostoliitosta tehdyt panssarihankinnat olivat toki erinomaisen perusteltuja kun sotasaalista ei voi valita. Saksasta tehtyjen hankintojen osalta voi ihan perustellusti kysyä, oliko niistä sellaista hyötyä jota ei olisi voitu saavuttaa muilla keinoin? Sota-aikana toki hankinnat tehtiin myös sillä perusteella mitä saatavilla oli, mutta toisaalta vaunuista oli Saksalla itselläänkin kova pula. Suomihan maksoi vaunuista noin kaksinkertaisen hinnan Saksan hintoihin verrattuna.

Hankinnat tehtiin sen hetken parhaan ymmärryksen valossa epäselvässä tilanteessa eikä tämä ole kritiikkiä sen hetken päätöksentekijöitä kohtaan. Päätöksiä pitää tehdä, päättämättömyydellä (1930-luvun lopun maavoimat) on oma hintansa.
Suomi ei koskaan maksanut Sturmeja. Näin ainakin entinen SS mies ja panssarikillan entinen kunniapuheenjohtaja minulle henkilökohtaisesti kertoi.
 
Ei ollut mitenkään itsestäänselvää etteikö Neuvosto-Venäjä olisi tullut tuomaan sosialistista ilosanomaa Suomeen jo 1920-luvulla. Relluilla olisi varmaan ollut mukava niittää bolsheviikkien ratsurynnäköitä. Ei silloin tiedetty että se tapahtuisi vasta 1939.
Sori väärä ketju.

Sadoilla uusilla kenttätykeillä se torjunta tai höökiminen olisi kiinnostunut vielä paremmin - 1920 tai 1940.
 
Back
Top