Itse tunnen Raamatun aika hyvin. On se tullut useampaankin kertaan luettua. Ja ennenkuin kukaan kysyy niin ei vankilassa
Vanha testamentti (juutalaisille Torah) on jo aika seikkailukertomus. Tappoja, raiskauksia, massamurhia jne. Suositeltavaa lukemista.
Uusi Testamentti on sitten hieman tylsempää.
Lue UT uudestaan, mutta vähän toisenlaisella otteella:
Mieti UT hybridi- ja infovaikuttamisen näkökulmasta ja pohdi sitä asymmetrisen nujaamisen näkökulmasta. Keskity vain ja ainoastaan tähän sodankäynnin näkökulmaan ja näkyviin jättämällä piilotetun sodankäyntiosaamisen löytämiseen ja oppimiseen.
UT on yksi maailman merkittävimmistä ja menestyksellisimmistä info-operaatioista jos sitä tarkastelee sellaisena.
Sitä voi hyvin tarkastella remoralisaatiokeskeisenä roomalaista subversiota torjuvana hankkeena, jolla luotiin varsin laaja-alainen kyky torjua ekspansiivista roomalaista vaikutusta.
Tällaisen analogian muodossa se on Suomen ja Israelin tapaisille maille varsin arvokas oppimisympäristö. Ja islamismin valloittaessa Eurooppaa kovalla vauhdilla se on kaikille muillekin Euroopan maille hyvin tärkeä oppimisen kohde ja muoto.
Raamatun kiinnostavaan monimuotoisuuteen ja -ulotteisuuteen kuuluu sekin, että se on sodankäynnin oppaana vähintään samaa tasoa kuin Sun Tsu - Sodankäynnin taito ja paljon, paljon kehittyneempi kuin esim. Clausewitzin tekstit.
Suuri osa sodankäynnin oppaista keskittyy - ehkä vähän lapsellisesti - kolmeen pääulottuvuuteen: operaatiotaito, taktiikka ja strategia. Sun Tzu tuo esiiin ja korostaa myös neljättä - tai oikeammin nollatta: ajattelun metataitojen kehittämistä. Raamattu sekä korostaa tätä nollatta että myöskin tuo esille hyvin paljon hyödyllisiä työkaluja jotka auttavat siinä.
(Aina kun haluaa ymmärtää jotain vähän paremmin pitää astua vähintään yksi abstraktiotaso ylemmäs ja yksi konkreettisempaan suuntaan. Tämä vähintään kolmen eri absraktiotason yhtäaikainen tarkasteleminen on myös Raamatun lukemisessa varsin hyödyllinen lähestymistapa. Jos liikkuu vain yhdellä abstraktiotasolla kerrallaan, niin onnistuu näkemään tarkasteltavassa asiassa enimmäkseen omakuvansa ja pienessä määrin heijastuksen siitä, mitä yrittää ymmärtää.)