Pihatonttu
Respected Leader
...
Laura Huhtasaari on isänmaallinen
- Viestiketjun aloittaja KIM
- Aloitus PVM
Vonka
Supreme Leader
Väinämöinen oli myyttinen sankari, Ilmattaren lapsi. Ukko ylijumala oli korkeimmalla paikalla. Nämä pakanauskot hävisivät kylläkin, kun suomalaiset hajanaiset heimot hissuksiin laitettiin katolisen kirkon veroluetteloihin. Se prosessi eli kirkon hallintovalta alkoi 1100-luvulla ja kesti vuosia ennen kuin se vakiintui joka paikkaan. Vasta 1500-luvulla kirkollisia tekstejä oli kansankielellä kuultavana ja lukutaito tuli paljon myöhemmin.
Ensimmäinen Suomen historian tuntema sensori oli Jacobus Finno. Hän kielsi kalevalamitan runouden pohjana. Se oli pannassa pakanallisena ja lukutaito lisääntyi, joten kalevalakieli alkoi kadota lännestä. Kun avioliitto sidottiin lukutaitoon, se alkoi hävitä nopeasti. Lönnrotilla oli oikeasti jo kiire 1800-luvulla saada jotain talteen. Onneksi Vienan Karjalassa oli vielä lukutaidottomia ukkoja, joilla oli muistikoodina myös kalevalakieli.
Kristinuskon törmääminen Kalevalaan näkyy vielä julkaisussa. Lönnrot julkaisi teoksen kahdessa osassa, joulukuussa 1835 ja maaliskuussa 1836. Teos sai kovaa kritiikkiä pakanallisuudestaan. Niinpä Lönnrot teki painostuksesta uuden Kalevalan, johon hän lisäsi paljon kristillisiä aineksia, koska sellaisiakin runoja oli parin vuosisadan aikana tullut. Tätä vuoden 1849 laitosta me yleensä tarkoitamme, kun puhumme Kalevalasta.
Väinämöisen lähtö kertoo juuri vallanvaihdosta.
Marjatta tulee puolukasta raskaaksi. Poikalapsi syntyy metsässä, mutta katoaa pian, kunnes löytyy suosta. Väinämöinen tuomitsee isättömän lapsen kuolemaan. Hän käskee lyömään puulla päähän mokomaa ipanaa. Vastasyntynyt nousee puhumaan Väinämöisen tuomiota vastaan ja muistuttaa kipeästi Väinämöistä vanhoista synneistä, muiden muassa Ainosta. Ihmiset ovat vaikuttuneita. Poika ristitään Karjalan kuninkaaksi. Väinämöistä alkaa vituttaa. Hän poistuu vaskiveneellä ennustaen, että vielä häntä tarvitaan uuden sammon saattajana, uuden päivän päästäjänä ja uuden soiton soittajana.
Pihatonttu
Respected Leader
Huhtasaaressa yhdistyy monien tunnettujen poliitikkojen ominaisuudet:
- Donald Trumpin pitkäjänteinen kyky paneutua asioihin.
- Sarah Palinin yleissivistys.
- Le Penin (sen vanhemman) harkitsevaisuus.
- Paavo Väyrysen kansansuosio.
- Jaakko Laakson isänmaallisuus ja maanpuolustushenkisyys.
- Matti Nykäsen retorinen taitavuus.
- Urho Kekkosen tuoreus.
- Eric Honeckerin kyky yhdistää kansa oman politiikkansa taakse.
Kyllähän tolla yhdistelmällä vielä sopiva duuni löytyy. Salvessa voisi olla tarjoilijan paikka vapaana.
D
Deleted member 1381
Guest
Sulla unohtu Hitler.
Muut on vielä huonompia suomelle.
Meinasin sanoa, että eihän Lauralla ole viiksiä. Mutta viittasitko mahdollisesti hänen alempien huuliensa yläpuoliseen...?
(Viittaus erääseen kuunatseista kertovan elokuvan kohtaukseen.)
Pihatonttu
Respected Leader
En osaa nähdä mitään yhteyttä Hitlerin ja Huhtasaaren välillä.
Julija Tymoshenkon poliittisen vakauden ja ennustettavuuden olisi voinut mättää listaan.
@Pihatonttu voi olla että loukkasit Salven tarjoilijoita.
Lista oli kyllä erittäin hieno profilointi.
Lista oli kyllä erittäin hieno profilointi.
Pahoittelen kepeää tapaani esittää vakava asia.
Kalevala on valtavan hieno eepos ja tarinat sisälätvät mahtavan sanoman. On suunnaton onnettomuus, että meille ei ole jäänyt kuin nuo harvat tarinat - ja toisaalta suuri onni, että vaatturin poika Sammatista ehti niitä niinkin paljon kerätä. Muinaisten esi-isiemme maailmankuva on pätevä ja toimiva siinä missä Mesopotamiassa asustaneiden heimojenkin yhteiset tarinat.
Kävelin mökillä, jokin kesä sitten, pienen nelivuotiaan tytön(ns. iltatähti) kanssa vajalle päin, kun pilvipoutaiselta taivaalta kuului ukkosen jyrähdys. Tyttö katsoi ylös ja sanoi "kuule isi, tuolla taivaalla on semmoinen vihainen mies ja se tönii noita pilviä". Mitäpä siihen oikein voi sanoa. Ukkohan se siellä.
D
Deleted member 1381
Guest
Meinasin sanoa, että eihän Lauralla ole viiksiä. Mutta viittasitko mahdollisesti hänen alempien huuliensa yläpuoliseen...?
(Viittaus erääseen kuunatseista kertovan elokuvan kohtaukseen.)
Perinteinen vertaus, ei sitä passaa unohtaa.
Väinämöinen saapuu iskulauseella: suomi kuntoon! Hyvinvointiyhteiskunta on pelastettava!
Vonka
Supreme Leader
Väinämöinen saapuu iskulauseella: suomi kuntoon! Hyvinvointiyhteiskunta on pelastettava!
Minulla on toinen idea. Maanpuolustuksen kannnalta tärkeintä rauhan aikana on oman kulttuurin ja kielen puolustaminen kaikissa tilanteissa.
Haluan Väinämöisen laulun takaisin. Inhoan englannin kielen ylivaltaa katukuvassa yhtä lailla kuin kuulla rukouskutsua moskeijan minareetista juhannusyönä. On ihan sama, kuka soluttaa sen kielen ja mielen. Kieli on valtaa, oma kulttuuri on valtaa.
Yhtä asiaa olen täällä koko ajan ihmetellyt, ja nyt kirjoitan sen ylös. Miten kukaan voi moittia monikulttuurisuutta, jos ei huomaa mitään outoa siinä, että ei pysty suomeksi tilaamaan kahvia omassa maassaan? Koska maasta tuli sellainen, että englantia on sopivaa puhua asiakkaille kysymättä, osaavatko he sitä, tai haluavatko he puhua sitä? ''
Milläs oksalla se vaikuttavin piru nyt istuukaan?
Venäjällä Marin ASNT päätti jäädä federaatioon. Nyt Putinin maassa luonnonkansa makaa vesistöjen hyödyntämisen päällä, joten alkoipa kummasti nihkeä suhtautuminen kieleen ja kulttuuriin, etniset jännitteet lisääntyä...
Maailmassa kuivuus lisääntyy. Meillä on puuta ja vettä. Jumalauta, vessat vedetään juomakelpoisella vedellä. Ne, jotka ajattelevat sadan vuoden perspektiivillä, ovat iskeneet meihin silmänsä aikaa sitten.
Kieliä kuolee. Siitä pysyvä vallananastus aloitetaan. Sitten ei koko kansaa tarvitse tappaa. Marilaiset kyllästetään venäjällä, me pyyhimme itsemme suomalaisina helvettiin englannilla, emme arabialla tai somalimurteella. Jos haluaa, että Suomi on Suomi, pitää varoa eniten kritiikittömiä englannin kielen fanittajia. Katsokaa kanavia kolmosesta eteenpäin... pelkkää angloamerikkalaista ö-luokan paskaa ja niiden formaatteja. Ja on se alkanut tunkea Yleenkin.
Tehdään siis itse omalle äidinkielellemme kaikki se, miltä Eugen Schauman meidät pelasti.
Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.
Tätä tv-kanaviemme sisältöä olen ihmetellyt jo vuosia ja lisäisin kyllä ilmeenkään värähtämättä myös MTV3:sen samaan listaan(toki on sisällössä joitain poikkeuksia)
Aivan täyttä paskaa suurimmaksi osaksi..
Pihatonttu
Respected Leader
OFF TOPIC
Tuohon on hyvin yksinkertainen syy:
Sekä palkkaus että asema hierarkiassa määräytyy tv- yms. tuotannossa sen mukaan, mikä on etäisyys kassakoneesta ja/tai yleisöstä.
Käsikirjoittaja on se kaikkein kauimmainen molempien suhteen. Niinpä käsikirjoittajalle ei makseta sen vertaa, että sillä olisi mahdollista elää. Ja käsikirjoittajan asema tuotantoprosessissa on vähän kuin potkupallon ja laskisangon ristisiitos. Jopa lavastustiimi voi nostaa metelin jos käsikirjoittaja haluaa että kuvassa näkyy jotain (joka voi olla juonen kannalta oleellista).
Tämän vuoksi lahjakkaat käsikirjoittajat ovat siirtyneet muihin hommiin. Lahjattomat saattavat jatkaa. Ja uusia lahjattomia tulee koko ajan tilalle.
Tämä näkyy sitten näin:
- Henkilöhahmot ovat tylsiä. Niistä puuttuu elämänmakuisuus.
- Vuorosanat ovat keinotekoisia. Hahmoilla ei ole omaa, henkilökohtaista ja persoonallista ilmaisua.
- Juonet ovat keinotekoisia ja päälleliimattuja.
- Yleisö ei kiinnostu tylsästä, keinotekoisesta, hajuttomasta ja mauttomasta tusinatuotannosta vaan vaihtaa kanavaa.
Tuottajat tekevät asiasta väärän päätelmän. Ne siirtyvät vähemmän käsikirjoittamista vaativien formaattien suuntaan, huonontavat käsikirjoittajan asemaa tai jopa ottavat käyttöön käsikirjoitustiimejä joilla saadaan nopeammin huonompaa tekstimassaa aikaan. Samalla tietenkin vähennetään kotimaista tuotantoa ja siirretään sitä ulkomaisempaan suuntaan.
Huonot käsikirjoittajat eivät kykene ohjelmakonseptin luomiseen. Niinpä suuntana on luomisesta kopioimiseen meneminen.
Kaikki hyvin käsikirjoitetut tv- ja elokuvatuotannot ovat menestyneet hyvin jos roolittamisessa on huomioitu alkuperäisten hahmojen luonne.
Jos taas roolittaminen tehdään politiikkaa & kavereiden suosimista -tyylillä niin saadaan floppeja aikaan vaikka kässäri olisikin hyvä.
Kässärin kirjoittaminen on juuri sitä umpihangen hiihtämistä, jota ei voi korvata millään jos halutaan että muut voivat hiihtää valmista latua pitkin. Ja se on samalla ainoa tuotantoprosessin vaihe, josta maksetaan niin vähän, että taloudellisessa mielessä käsikirjoittajan kannattaa mieluummin siirtyä vaikka lavastajan piilopullonpiilottajaksi kuin jatkaa kirjoittamista.
Ratkaisu olisi se, että käsikirjoittamisesta maksettaisiin, käsikirjoittajan asema nähtäisiin tuotannon ja tuotantotiimin ytimeen kuuluvana ja käsikirjoittajaa hyödynnettäisiin kautta tuotantoprosessin.
Tolla tavalla saataisiin vuodessa nostettua tv-tuotannon laatua vähän. Viidessä vuodessa saatetaisiin nähdä näiden nykyisten kässäritiimien kuoleminen ja korvautuminen aidosti luovilla ja mielikuvitusrikkailla kirjoittajilla.
Noin keskimäärin hyvä käsikirjoittaja tekee tuotantoprosessin älyllisesti ja luovassa mielessä vaativinta työtä. Silti asema ja palkkaus on tuotantoprosessin huonoimmasta päästä. Lisäksi käsikirjoittajia kusetetaan (etenkin elokuvatuotannon puolella) aivan järjettömillä tavoilla.
Ja kun käyttökelpoisia käsikirjoituksia ei tule, niin käytetään tietenkin poliittisesti, arvoiltaan ja ideologioiltaan tarkoituksenmukaisia kässäreitä. Luovuus on vaihdettu politikointiin.
Tuohon on hyvin yksinkertainen syy:
Sekä palkkaus että asema hierarkiassa määräytyy tv- yms. tuotannossa sen mukaan, mikä on etäisyys kassakoneesta ja/tai yleisöstä.
Käsikirjoittaja on se kaikkein kauimmainen molempien suhteen. Niinpä käsikirjoittajalle ei makseta sen vertaa, että sillä olisi mahdollista elää. Ja käsikirjoittajan asema tuotantoprosessissa on vähän kuin potkupallon ja laskisangon ristisiitos. Jopa lavastustiimi voi nostaa metelin jos käsikirjoittaja haluaa että kuvassa näkyy jotain (joka voi olla juonen kannalta oleellista).
Tämän vuoksi lahjakkaat käsikirjoittajat ovat siirtyneet muihin hommiin. Lahjattomat saattavat jatkaa. Ja uusia lahjattomia tulee koko ajan tilalle.
Tämä näkyy sitten näin:
- Henkilöhahmot ovat tylsiä. Niistä puuttuu elämänmakuisuus.
- Vuorosanat ovat keinotekoisia. Hahmoilla ei ole omaa, henkilökohtaista ja persoonallista ilmaisua.
- Juonet ovat keinotekoisia ja päälleliimattuja.
- Yleisö ei kiinnostu tylsästä, keinotekoisesta, hajuttomasta ja mauttomasta tusinatuotannosta vaan vaihtaa kanavaa.
Tuottajat tekevät asiasta väärän päätelmän. Ne siirtyvät vähemmän käsikirjoittamista vaativien formaattien suuntaan, huonontavat käsikirjoittajan asemaa tai jopa ottavat käyttöön käsikirjoitustiimejä joilla saadaan nopeammin huonompaa tekstimassaa aikaan. Samalla tietenkin vähennetään kotimaista tuotantoa ja siirretään sitä ulkomaisempaan suuntaan.
Huonot käsikirjoittajat eivät kykene ohjelmakonseptin luomiseen. Niinpä suuntana on luomisesta kopioimiseen meneminen.
Kaikki hyvin käsikirjoitetut tv- ja elokuvatuotannot ovat menestyneet hyvin jos roolittamisessa on huomioitu alkuperäisten hahmojen luonne.
Jos taas roolittaminen tehdään politiikkaa & kavereiden suosimista -tyylillä niin saadaan floppeja aikaan vaikka kässäri olisikin hyvä.
Kässärin kirjoittaminen on juuri sitä umpihangen hiihtämistä, jota ei voi korvata millään jos halutaan että muut voivat hiihtää valmista latua pitkin. Ja se on samalla ainoa tuotantoprosessin vaihe, josta maksetaan niin vähän, että taloudellisessa mielessä käsikirjoittajan kannattaa mieluummin siirtyä vaikka lavastajan piilopullonpiilottajaksi kuin jatkaa kirjoittamista.
Ratkaisu olisi se, että käsikirjoittamisesta maksettaisiin, käsikirjoittajan asema nähtäisiin tuotannon ja tuotantotiimin ytimeen kuuluvana ja käsikirjoittajaa hyödynnettäisiin kautta tuotantoprosessin.
Tolla tavalla saataisiin vuodessa nostettua tv-tuotannon laatua vähän. Viidessä vuodessa saatetaisiin nähdä näiden nykyisten kässäritiimien kuoleminen ja korvautuminen aidosti luovilla ja mielikuvitusrikkailla kirjoittajilla.
Noin keskimäärin hyvä käsikirjoittaja tekee tuotantoprosessin älyllisesti ja luovassa mielessä vaativinta työtä. Silti asema ja palkkaus on tuotantoprosessin huonoimmasta päästä. Lisäksi käsikirjoittajia kusetetaan (etenkin elokuvatuotannon puolella) aivan järjettömillä tavoilla.
Ja kun käyttökelpoisia käsikirjoituksia ei tule, niin käytetään tietenkin poliittisesti, arvoiltaan ja ideologioiltaan tarkoituksenmukaisia kässäreitä. Luovuus on vaihdettu politikointiin.
Erittäin olennaisia huomioita jälleen kerran. Kyllä tämä meidän oma kulttuurimme on ollut melkoisen angloamerikkalaisen vyörytyksen alaisena jo kymmeniä vuosia. Huomionarvoista on myös se,miten tehokkaasti me itse edesautamme tätä vyörytyksen etenemistä. 80-luvun loppupuolen nousukaudella lähes kaikissa kirkonkylissä oli joku pikkuputiikki tai verstas jolla oli joku käsittämätön väkisinkeksitty englanninkielinen nimi. Kauniit ja rohkeat ja vastaavat hömppäsarjat saivat hetkessä valtavan suosion. Olkoonkin että en oikein jaksa uskoa, että sen Pihtiputaan mummon elämäntapa noin muuten kauheasti amerikkalaistui tuon sarjan katsomisesta...Ilmiönä sekin oli kyllä mielenkiintoinen.
Lisäksi meillä suomalaisilla on semmoinen tapa, että me pyrimme aina puhumaan esim. vaihto-opiskelijoille englantia emmekä lainkaan yritä saada heitä omaksumaan edes alkeita omasta kielestämme. Sitten on tämmöinenkin hauskuus kuin yliopistojen maisteriohjelmat, jotka ovat nykyään englanninkielisiä vaikka opiskelijat sattuisivat kaikki olemaan suomenkielisiä. Tottakai englanti on tieteen kieli, mutta on se jotenkin hoopoa käyttää englantia suomenkielisten ihmisten opetuksessa. Sitten yliopistoissa on vielä henkilökunnan keskuudessa semmoisiakin sankareita, jotka ovat muualta tulleet ja työskennelleet täällä vuosia, mutta eivät ole vaivautuneet opettelemaan kunnollista suomea.
Toki on sitten nähtävissä paljon positiivisiakin asioita omaan kieleemme ja kulttuuriimme liittyen. Suomessa kuunnellaan paljon suomenkielistä populaarimusiikkia ja kiinnostus kansanmusiikkiin ja kansanperinteeseen on ollut nousussa jne. Että ei tässä nyt kannata vielä synkkyyteen vaipua. Vaikka herra Jungner olikin sitä mieltä että suomi on tulevaisuudessa ihan turha kieli.
Vonka
Supreme Leader
Englanti lingua francana on niin spesifi, että suomea pitää kehittää tietoisesti, jotta se säilyy rinnalla tieteen kielenä.
On tähän jotain vastalääkkeitä ollut. Kuusi vuotta sitten Ylioppilaslehdessä kerrtottiin, että Helsingin yliopistossa on käynnissä Tieteen kansallinen termipankki -projekti, jonka tarkoitus on tarjota verkossa toimiva kielityökalu tutkijoille.
http://ylioppilaslehti.fi/2011/12/englanti-valloitti-tiedemaailman/
Suurin osa maisteriohjelmissa olevista ei koskaan ryhdy tutkijoiksi, jotka tarvitsevat urakehitykseen näitä kansainvälisiä viittauksia.
Tavallaan ponnistellaan samojen asioiden parissa kuin Lönnrot. Suomenkielisiä ei olisi voinut 1800-luvulla kouluttaa, koska meiltä puuttuivat lakisanasto, kasvitieteen sanasto, lääketieteen sanasto ja oikeastaan kaikki sivistyssanasto puuttui suomeksi. Lönnrot loi ne käsitteet. Agricola oli käyttänyt 8000 sanaa. Lönnrotin sanakirjassa oli lopulta 200 000 sanaa. Kun minä synnyin, sanoja oli 230 000!
Yo-lehden mukaan:
Tutkijat kokevat, että on arvokasta säilyttää suomen kielen sanasto sellaisena, että sitä voidaan käyttää tieteen kielenä.
Suomen kielen tilanne tiedekäytössä on paras aloilla, jotka ovat kiinteästi tekemisissä yhteiskunnan kanssa, kuten lääketieteessä. Kehnommin menee esimerkiksi uuden teknologian parissa ja joissakin luonnontieteissä.
Eli tehdä sitä samaa, mitä suomenruotsalaiset ovat osanneet tehdä iät ja ajat. Ja nostan hattua sinulle, kun osaat lähestyä tätä asiaa ilman minkäänlaista poleemisuutta. Tuollainen de facto-henkinen lähestymistapa on Viisain, kestävin ja paras.
Toisaalta kainuulaisesta pikkukaupungista ja sen asukkaista kertova kotimainen sarja sai myö hurjan suosion 90-luvulla. Eli Metsolat.