Laura Huhtasaari on isänmaallinen

[Vonka]

Keppostelin itsekin ennen Sokalia. Olin keväällä 1993 tai 1994 kuuntelemassa, kun nuori Outi Alanko (nykyisin Outi Alanko-Kahiluoto) piti luentoa fenomenologiasta. Kun olin kuunnellut sitä jargonia tunnin, tein puppukysymyksen. En muista sitä tarkasti, mutta jotain samanlaista höpinää se oli: Miten käsityksen geneerisyys tekstuaalisen horisontin katsannossa suhtautuu narraatioon?

Vastausta tuli sujuvasti kymmenen minuuttia!

Jos historiallis-kielitieteellisen (myöh. humanistisen) tiedekunnan viimeiselle järkevälle jätkälle, estetiikan professorille Aarne Kinnuselle olisi esittänyt tuollaisen, hän olisi miettinyt hetken ja sanonut: "Anteeksi, nyt en ymmärtänyt kysymystä." Sitten hän olisi jatkanut rauhallisesti luentoa.

 

[Sardaukar]

@Vonka Päähän koskee jo

 

[Lepukki]

@Lepukki


Järki ei ole näkökulmakysymys. En innostu ajatuksesta, että jos joku asia on ollut Hitlerille (tai vaikka Stalinille) maailmankatsomuksellisesti järkeenkäypää, se on sitten järkevää a priori. Järki ei ole subjektiivinen määre. Aika harvat asiat ovat. Pelkästään sokraattisella metodilla niistä paljastuu oikea karva.

Tunnen kyllä ranskalaisen 1960-luvun moraalirelativismin. Sen tunsi Charles Mansonkin. Ne olivat sen koulukunnan vasemmistolaisten ideoita. Lyotard, joka eniten suhteellisti moraalin, totuuden ja järjen, kuului Socialisme ou Barbarie -järjestöön. Se alkoi siitä lässytyksestä, että mikä on totuus ja voimmeko sitä lainkaan itse tietää ja katsooko totuus peiliin, joka onkin sirpaleina ja blaa blaa blaa. Onko olemassa hyvää?

Nuoret menivät mukavasti sekaisin tästä.

1960-luvulta lähtien taidefilosofiassa ranskalaisten akateemisten kommunistianarkistien toimesta hylättiin universaali, kaikki metakertomukset ja yleisyys. Samalla etiikasta tulee mahdotonta ja oikeudenmukaisuus on totta vain mikronarratiivien sisällä. Kuitenkin ranskalaisten oma narratiivi julisti ainoastaan joidenkin epäonnistuneiden "legimaation kertomusten" (vaikkapa juuri kreationismi) kuolemaa, eikä itse tiedon kertomuksen kuolemaa. Postmodernin narratiiveja koskeva väite on itsekin narratiivi.

Hassua on, että kun maailman johtavissa yliopistoissa lyotardilaiset, fenomenologia ja jopa ranskalainen strukturalismi saivat voimakkaan vastakritiikin jo 1990-luvulle tultaessa, Suomessa suuntaus on vieläkin erittäin tuntuva taiteiden tutkimuksen koulutusohjelmissa ja feministisessä aatteellisessa "tieteenharjoittamisessa".

Erikoista, koska kyse on kvasiajattelusta.

Postmoderneja keskusteluja kuvaa hyvin pitkälle episteeminen egalitarianismi eli näkemys, jonka mukaan kaikki käsitykset ovat yhtä totuudenmukaisia niiden alkuperästä riippumatta: väitteen pätevyys ei ole merkittävää, ainoastaan kyseisen näkökulman mielenkiintoisuus. Tiedon tasapäistäminen ja asioiden voimakas tulkinnallisuus ovat osa postmoderniksi väitettyä aikakauttamme.

Luonnontieteilijät nauroivat ajatuksille, että "Pariisi on vain teksti" tai "Suomi on vain tarina", joilla pyrittiin myös poliittisesti johonkin; sehän oli Socialisme ou Barbarien tarkoituskin.

Fysiikan professori Alan Sokal teki kokeen osoittaakseen humanistiseen syvään juurtuneen postmodernin typeryyden. Fyysikot ja matemaatikot olivat jo kauan ihmetelleet postmodernin humanismin epä-älyllisyyttä. Väitteillä ”Maa on pyöreä” ja ”Maa on litteä kuin pannukakku” ei nykypäivän tietorelativisteille ole eroa: molemmat ovat yhtä ”tosia”, ne ovat vain sitoutuneet erilaisiin yksilöihin tai kulttuureihin.

Koko juttu Skepsiksen linkissä

Postmodernismi oli vaikuttanut ilman näkyviä vastaväitteitä niin akateemisissa kuin laajemmissakin yhteiskunnallisissa piireissä. Alan Sokalia, New York Universityn fysiikan professoria, oli jo pitkään vaivannut yhdysvaltalaisten postmodernien filosofien ja yhteiskuntatieteilijöiden älyllisen vaatimustason rappeutuminen. Hän päätti kokeilla julkaisisiko Pohjois-Amerikan johtava kulttuuritutkimuksen aikakauslehti artikkelin, joka olisi täyttä luonnontieteellistä hölynpölyä, mutta joka kuulostaisi hyvältä ja imartelisi toimittajien ideologisia näkemyksiä. Sokalin juttu sisälsi analogioita, sanaleikkejä, mielisteleviä viittauksia tunnettuihin auktoriteetteihin sekä puhdasta inttämistä.

Hän ja Bricmont tekivät jutun.

Social Text -lehdessä ilmestyi mahtipontisesti nimetty artikkeli Transgressing the boundaries: Towards a transformative hermeneutics of quantum gravity eli Yli rajojen: kohti kvanttigravitaation transformatiivista hermeneutiikkaa ilmestyi keväällä 1996.

Sokal ilmiantoi ”Troijan hevosensa” kolmen viikon kuluttua Lingua Franca -nimisessä julkaisussa.

Reaktiot Sokalin tempaukseen olivat mitä moninaisimpia. Jotkus eivät uksoneet, että se oli parodiaa, vaan että Sokal oli muuttanut mielensä. Kyse oli kuitenkin intellektuaalisen tason testaamisesta.

Suuttumus Sokalin ja Bricmontin huijausta kohtaan oli voimakasta. Tunnettu postmodenisti Julia Kristeva totesi psykoanalyytikon arvovallalla, että heidän pitäisi hakeutua psykiatriseen hoitoon. Sokalista oli ilmiselvästi tullut piikki postmodernismin lihaan.

Sokal puolusti parodian käyttöään sillä, että tavanomainen postmodernismia kritisoiva artikkeli olisi jäänyt huomiotta, ja ”niinpä tämän alakulttuurin älyllinen taso täytyi osoittaa suoraviivaisemmin menetelmin”. Hölynpölymäisyyttä puolusti myös se, että kuka tahansa pätevä fyysikko tai matemaatikko (tai matematiikan tai fysiikan opiskelija) olisi oivaltanut nopeasti, että kyseessä on jäynä.

Sokal ja Bricmont kirjoittivat vakavankin postmodernin kritiikin. He julkaisivat vuonna 1997 ranskankielisen teoksen Les impostures scientifiques des philosophes (post-)modernes. Siinä he käsittelevät perusteellisesti postmodernismia edustavien ajattelijoiden kirjoituksia. Kirja on ilmestynyt tietenkin myös englanniksi, ja jopa kataloniaksi ja kiinaksi, mutta ei suomeksi.

Kiitos mielenkiintoisesta ajatustenvaihdosta! Palaan tähän vielä illemmalla, töiden jälkeen.

 

[baikal]

Itseäni on mietityttänyt seuraava kysymys: mitä tapahtuu sitten, kun länsimaisen sivilisaation ihmiset heräävät nykymaailman arvojen myllerryksessä horroksestaan ja tajuavat tarvitsevansa jonkin aatteen, ideologian uskonnon tai muun maailmankatsomuksen arvopohjansa perustaksi?

No onhan noita pakkosyöttöjä päällä jo nyt. On ilmastotiedettä, telaketjufeminismiä, vihersitä ja tätä ja tuota, kyllä tarjontaa piisaa, jokaiselle on jotain. Tämän päälle sitten liimaa leikkaa teippaa Tarinateollisuutta.....

Tilanteet voivat muuttua myös äkkiä. Joku sellainen reipas talouskatastrofi on omiaan pistämään palikat uuteen asentoon, noin esimerkiksi.

 

[Tex]

Juoksuhaudoissa harvemmin kuulemma vastaan tulee ateisteja. Ihmisen perustarve on uskoa, johonkin, ja jollei tarjolla tai selkärangassa ole lohduttavaa uskoa, sellainen kehittyy tilanteen ja sosiaalisten ympyröiden kautta nopeasti.

Eiköhän talouskatastrofi jo jotain tuo näkyville, jahka pääsevät kupliaan puhkomaan.

 

[Vonka]

Juoksuhaudoissa harvemmin kuulemma vastaan tulee ateisteja.

En tiedä, kun en ole juoksuhaudoissa ollut. Varmaan niille, jotka eivät ole vielä ottaneet vakaumusta suuntaan tai toiseen, saattaa tulla rukous mieleen helpommin, kun on hätä. Niinhän se elämässäkin menee. Nöyryyden hetket kun menevät ohi, alkaa se pullistelu ja oma voima rupeaa jylläämään.

Mutta kyllä sellainen, joka on perillä itsestään, säilyttää vakaumuksensa, on se sitten mikä hyvänsä. Yleensä tosin vain aikuinen ihminen on perillä itsestään, jos sekään.

 

[Tex]

Nimenomaan, ja kuinka iso osa ihmisistä tänäpäivänä voidaan lukea itsenäisiksi aikuisiksi, vakaumuksellisiksi? Aika pieni porukka, veikkaan minä. Nykypäivän ihmisiä johdetaan harhaan, on uskontoa minkämoista, arvoja harvalla, ja suuri osa on vain perässävedettäviä uunoja. Joita surutta käytetään hyväksi muodossa ja toisessa. En hauku nyt ketään, vaan syytän mediaa, somea, helppoa elämää, nykypäivää. Aikuisuus on muutakin kuin ikänumero. Ja tällaisessa ympäristössä on helppo ajelehtia vailla alkeellisintakaan itsetuntemusta. Toivottavasti olen totaalisen väärässä ja selkärankaisia, vakaunuksellisia aikuisia on hitokseen enemmän kuin ajattelen tai luulen.

 

[Talvela]

Kasaarijuutalaisen ja juutalaisen ero on iso. Aatu tajusi kasaarien touhut Rothschildien kautta, mutta yleisti saman koskemaan normijuutalaisia. Ja vaino alkoi.

Itse kun genetiikkaa ja historiaa harrastan niin voin kertoa että mitään kasaareja ei ole enään olemassa, ne jutut kuuluvat magneettimediaan ja muihin huuhaa julkaisuihin.
En tiedä mistä nämä teoriat kumpuavat nykyään kun on olemassa juutalainen valtiokin jota voi havainnoida vapaasti.
Siellä ne tappelevat keskenään kaikesta mutta kai sekin on teatteria toisten mielestä ja taustalla joku ovela juoni.
Ainoa asia mistä juutalaiset tuntuvat olevan yhtä mieltä on että eivät halua enää ikinä alistua uhriksi toisille.

 

[Erkki]

Oli Laura konservatiivi tai ei, minun luottamustani hän ei kyllä ole lunastanut. Poliitikkojen kohdalla arvot - ne painavat vain sen verran miten teot niitä vastaavat. Laura on minulle toistaiseksi tekojensa pohjalta vielä tuntematon. Ainoat asiat jotka häntä minun tutkassani määrittävät ovat toistaiseksi hänen suhteensa jo tunntetuihin henkilöhahmoihin ja liikkeisiin - eivätkä ne vakuuta.

Noin minäkin ajattelen. Varsinkaan presidentin leipälajin eli ulko/turpo-osaston osalta hän ei todellakaan vakuuta. Taas tuli mieleen se Lutherin sanonta, että viisas mutta jumalaton hallitsija on parempi kuin hurskas ja tyhmä.

 

[Tex]

Itse kun genetiikkaa ja historiaa harrastan niin voin kertoa että mitään kasaareja ei ole enään olemassa, ne jutut kuuluvat magneettimediaan ja muihin huuhaa julkaisuihin.
En tiedä mistä nämä teoriat kumpuavat nykyään kun on olemassa juutalainen valtiokin jota voi havainnoida vapaasti.
Siellä ne tappelevat keskenään kaikesta mutta kai sekin on teatteria toisten mielestä ja taustalla joku ovela juoni.
Ainoa asia mistä juutalaiset tuntuvat olevan yhtä mieltä on että eivät halua enää ikinä alistua uhriksi toisille.

Kasaarijuutalaiset eivät ole juutalaisia. He vain kutsuvat itseään siksi. Miksikö? Juutalaiset ovat jäätävän hyvä puskuriporukla, sympatiat (ja kognitiivinen dissonanssi) kaikilla heidän puolellaan. Minulla ei ole juutalaisia vastaan mitään, vaan tätä itseään kasaareiksi sanovaa porukkaa kohtaan. Siksi ne jutut magneeteissa pomppaa, kun tätä eroa ei tajuta ja käsitellään juutalaisia yhtenä porukkana.

 

[baroni]

Laura on kyllä mielenkiintoinen hahmo. Arvaten eniten mielipiteitä aiheuttava ehdokas pressanvaaleissa. Uskon itsekkin, että hän on vilpittömästi isänmaallinen ja haluaa hyvää Suomelle.
Itse pidän Lauran suurimpana heikkoutena hänen ymmärtämättömyyttään Venäjästä. Hän ei nää Venäjässä niitä tosiasioita, jotka jokaisen politiikan osaajan tulisi nähdä. Tähän kun lisätään Nato-vastaisuus ja yleisesti pihalla oleminen turvallisuuspolitiikasta niin ei vakuuta kyllä. Maahanmuuttopolitiikan suhteen hän ehdokkaista kriittisin ja perustelee ne kantansa ihan ok.
Joillekkin on punainen vaate hänen uskonsa. Se tuntuu hassulle, kun miettii, että onhan meillä historiassa monia avoimesti uskovia valtion päämiehiä esim. Mannerheim kävi 1918 Turussa heti Suomeen tultuaan kirkossa hakemassa siunauksen työhönsä ja K. Kallio kehoitti ihmisiä rukoilemaan ja lukemaan Raamattua. Ei ole Niinistö myöskään peitellyt uskoaan vaan on avoimesti kertonut uskovansa Jumalaan. Osa täälläkin pitää hulluna, kun Laura ei usko evoluutioon. Onhan tiedemaailmassakin paljon tiedemiehiä jotka pitävät suunnittelua parempana selityksenä maailmalla kuin evoluutioteoriaa. Jos Laura valittaisiin niin tuskin hän käskisi polttaa biologian oppikirjoja.

Vaikka kaltaiseni venäjäkriittinen Nato-haukka ei Lauraa pysty äänestämään niin pitää sanoa, että hän on ehdottomasti kaunein ehdokas Suomen historiassa.

 

[Pihatonttu]

...Laura vastaa kysymyksiin kuin onnepyörästä poimien ihan mitä sattuu. Ja vastaa vieläpä ennen kuin miettii kysymystä. Hän on vilpittömästi joko hieman yksinkertainen tuolla tavalla tai jonkin sortin populistin kaava mikä tuottaa yhtäläillä tyhmän julkikuvan.

Minä saan sen vaikutelman, että hänen pitäisi pysähtyä miettimään mitä mieltä hän itse on ja unohtaa johtoajatuksensa siitä mitä äänestäjäkuntansa haluaisi hänen vastaavan.

Lisäisin tuohon sen, että se onnenpyörästä arpova "sanotaan sitä, mitä luullaan äänestäjien kaipaavan" vaikuttaa vähän siltä kuin se olisi säädetty ottamaan huomioon Gaussin käyrän vasemman reunan ylämäkialueen eikä mitään muuta silloin kun kyseessä on väestön älyllinen hajonta.

Veijo Esson baarissa saa ehkä älykkään maineen pikkunäppärällä nokkeluudella ja tarkastamista kestämättömillä, faktoina esitetyillä kaupunkitarinoilla. Etulohkonsa paremmin säilyttäneiden parissa se tekniikka ei kuitenkaan toimi yhtä hyvin.

 

[Museo]

Laura on kyllä mielenkiintoinen hahmo. Arvaten eniten mielipiteitä aiheuttava ehdokas pressanvaaleissa. Uskon itsekkin, että hän on vilpittömästi isänmaallinen ja haluaa hyvää Suomelle.
Itse pidän Lauran suurimpana heikkoutena hänen ymmärtämättömyyttään Venäjästä.

Korjasin vähän.

 

[Pihatonttu]

OFF TOPIC

Asia on niin, että vain robotit ja autistit ovat täysin järkeviä.

Kannattaa tutustua autisteihin paremmin jos tuollaista kuvittelee.

Järkevyys on autistien parissa äärimmäisen harvinaista - vaikka ehkä silti yleisempää kuin nenttien parissa.

Huippukorkeaa älykkyyttä, neroutta ja savant-kykyjä autistien parissa esiintyy ehkä vähän enemmän kuin järkevyyttä. Nenttien parissa älykkyys sen sijaan on lähes tuntematon ilmiö.

(En käsittele tässä älykkyyttä tiedon varastoinnin tai mekaanisen prosessoinnin kykynä vaan prosessointikykynä.)

Nenteillä on toki omat ja erittäin järeän luokan vahvuutensa. Tärkein ja voimakkain niistä on kyky jalostaa keskinkertaisuus erittäin pitkälle. Tällä tarkoitan lähinnä kykyä suorittaa vaativia kognitiivisia oppimiseen ja sen hyödyntämiseen liittyviä toimintoja "sortumatta" kertaakaan koko aikuiselämän aikana omaperäiseen tai luovaan ajatteluun.

Ilman autisteja ihmiskunta istuisi edelleen mutakuopassa syömässä matoja, mutta se olisi toki kehittänyt matojen syömisestä monimutkaisen sosiaalisen ja hierarkisen näytelmän, jonka se ottaisi aivan uskomattoman tosissaan.

 

[Juna112Porojetsiin]

Juoksuhaudoissa harvemmin kuulemma vastaan tulee ateisteja. Ihmisen perustarve on uskoa, johonkin, ja jollei tarjolla tai selkärangassa ole lohduttavaa uskoa, sellainen kehittyy tilanteen ja sosiaalisten ympyröiden kautta nopeasti.
.

Juoksuhaudoissa ? Mä olen kuullut version, että tykistökeskityksessä.
Samapa tuo, kaikkea pikkunäppäräähän sitä tunnutaan omien ajatusten tueksi keksittävän. Minä olen kyllä ollut tykkitulessa(siis vihamielisessä, ei vahinkohärdelissä .. en tosin tiedä onko se relevanttia, kun elämä on siinä paikassa aika löyhässä), juoksuhaudassa, kulmakarvat&ripset käryten, pelotti kyllä ihan helvetisti(siinäkin), mutta eipä tuo usko jumalaan tai joulupukkiin, sen enempää kuin muihinkaan hattivatteihin kasvanut pätkääkään. Kyllä se oli ihan zägässä ja pitämällä kypärä päässä, sekä pää alhaalla ja kylmänä, joka siinä oli eloonjäämisen kannalta paras metodi. En tosin tehnyt galluppia mitä kukin ajatteli, mutta ei ne uskovaisilta juuri tuntuneet.

 

[Vonka]

Juoksuhaudoissa ? Mä olen kuullut version, että tykistökeskityksessä.
Samapa tuo, kaikkea pikkunäppäräähän sitä tunnutaan omien ajatusten tueksi keksittävän. Minä olen kyllä ollut tykkitulessa(siis vihamielisessä, ei vahinkohärdelissä .. en tosin tiedä onko se relevanttia, kun elämä on siinä paikassa aika löyhässä), juoksuhaudassa, kulmakarvat&ripset käryten, pelotti kyllä ihan helvetisti(siinäkin), mutta eipä tuo usko jumalaan tai joulupukkiin, sen enempää kuin muihinkaan hattivatteihin kasvanut pätkääkään. Kyllä se oli ihan zägässä ja pitämällä kypärä päässä, sekä pää alhaalla ja kylmänä, joka siinä oli eloonjäämisen kannalta paras metodi. En tosin tehnyt galluppia mitä kukin ajatteli, mutta ei ne uskovaisilta juuri tuntuneet.

Kulmakarvat vain kärysivät.

 

[Pihatonttu]

OFF TOPIC

Koko ketju on niin paljon aiheen vierestä, että tuskin pieni lisä tekee kovin pahaa.

Kasaarijuutalaiset eivät ole juutalaisia. He vain kutsuvat itseään siksi.

Jos ajatuksella leikittelisi vähän...

Raamatussa on asiasta eräs versio. Käsittääkseni vakavasti otettava arkeologinen ja historiallinen tutkimus joko tukee sitä tai ei ole sen kanssa ristiriidassa.

Rajusti yksinkertaistaen ja ulkomuistista (joten virheiden mahdollisuus huomioitava):


Valittu kansa - jota myös Israeliksi kutsuttiin - riitaantui heimo- ja asuinaluerajojen mukaan. Rahasta, uskonnosta, rahasta, kulttuurista, rahasta, julkisesta rakentamisesta, rahasta, hallintomenettelytavoista, rahasta...

Pohjoisessa oli monikultturistisempi, sekularistisempi ja suvaitsevampi meininki. ("Kansojen Galilea" jne..) Siellä asui noin kymmenen ja puoli heimoa.

Etelässä oli monokulttuurisempi, uskonnollisempi ja lakiin tiukemmin suhtautuva meininki. Siellä asui noin kaksi ja puoli heimoa.

Riita johti siihen, että valtio jakaantui. Monikultturistis-suvaitsevais-sekularistinen pohjoinen otti nimen Israel. Änkyrä-jäärä-impiwaaralainen etelä nimettiin suurimman heimonsa mukaan Juudaksi.

Babylonian kuningas Nebu-jäbä kävi hakemassa pohjoisen kymmenen ja puoli heimoa - eli Israelilaiset - pakkosiirtolaisuuteen eli orjuuteen. Heimot siroteltiin Babylonian eri puolille, lähinnä pohjoisille seuduille.

Kului aikaa.

Babylonialaiset kävivät hakemassa loput kaksi ja puoli heimoa - eli juutalaiset - pakkosiirtolaisuuteen eli orjuuteen. Jälkimmäiseen erään kuuluneet eivät saaneet kontaktia ensimmäisen erän väestöön. Jälkimmäisen erän näkökulmasta ensimmäinen erä oli kadonnut. Näistä valitun kansan heimoista puhutaan yhä kadonneina heimoina.

Kului aikaa. Tapahtui tapahtumia.

Juutalaiset saivat luvan palata omaan maahansa. Osa palasi, osa ei. Ja palanneet olivat nimenomaan juutalaisia, eivät israelilaisia eli niitä ensin vietyjä kansoja.

Kadonneista kansoista on sata teoriaa ja tuhat tarinaa. Muutamat niistä ovat jossain rajallisessa määrin vakavasti otettavia, toiset eivät yhtään.

Valtiolliseen jakaantumiseen liittyy myös paljon erilaisia tarinoita. Eräs koomisimmista on se, että jotkut "älykkäät" ja "järkevät" kiihkoateistit käyttävät jakaantumisen ajan hallitsijalistoja todisteina siitä, että Raamattu on itsensä kanssa ristiriitainen. Jos kerran pohjoisen valtion eli Israelin hallitsijaluettelo on erilainen kuin eteläisen valtion eli Juudan hallitsijaluettelo, niin koko Raamatun pitää olla satua. (Vähän sama kuin Euroopan historian pitäisi olla satua jos Suomen presidenttien luettelo ei olisikaan sama kuin vaikka Viron presidenttien luettelo.)

Eli periaatteessa... Jos jokin henkilö, heimo, kansa, yhteisö, suku... sattuisi olemaan suoraan alenevassa polvessa israelilaisten - siis kadonneiden heimojen - jälkeläisiä, niin he eivät olisi juutalaisia (siis Juudan heimon jälkeläisiä) mutta he olisivat israelilaisia siinä mielessä että kuuluisivat geneettisesti Raamatun määrittelemään valittuun kansaan.

Raamattu vihjaa, että nämä kadonneet kansat löytyisivät vielä ja että niiden uuteen ilmaantumiseen - tai ainakin suunnilleen samoihin ajankohtiin - liittyisi erilaisia merkillepantavia tapahtumia.

Genetiikan kehittyminen ja sen hyödyntäminen suku- ja historiantutkimuksessa periaatteessa mahdollistaa sen, että asiasta voi joskus vielä tulla uutta tieteellistä tietoa suuntaan tai toiseen.

Kertauksen vuoksi:

Yhtenäisen valtion aika:
- Kaksitoista heimoa.
- Yhtenäinen Israelin valtio ja kansa joka koostui noista heimoista.

Valtion jakaantumisesta lähtien:
- Juuda, juutalaiset = kaksi ja puoli eteläistä impiwaaralaisheimoa.
- Israel, israelilaiset = kymmenen ja puoli pohjoista heimoa.

Pakkosiirtolaisuuden aika:
- Ensin siirretyt hävisivät.
- Myöhemmin siirretyt eivät hävinneet.

Valtion uudelleen perustamisen aika ja siitä eteenpäin:
- Ensin siirretyt yhä tietymättämissä.
- Myöhemmin siirtyneet saivat palata ja perustivat uudelleen valtionsa.
- Sana "juutalainen" viittaa myöhemmin pakkosiirrettyihin Juudan heimon mukaan nimettyihin heimoihin.
- Ensin siirretyistä on puhuttu ensin israelilaisina ja sittemmin kadonneina heimoina.

Eli jos esim. kasaarijuutalaiset olisivat kadonneiden heimojen jälkeläisiä, niin he eivät Raamatun valossa olisi geneettisesti juutalaisia vaan juutalaisten kanssa samaan valittuun kansaan kuuluvia israelilaisia (sanan raamatullisessa merkityksessä).

Aihettä paremmin tuntevat korjatkoot mahdolliset asiavirheet.

(Leikkimielisesti voisi sanoa, että tämähän on yhtä helposti ratkaistava ongelma kuin se, että kuinka ensimmäinen DNA-ketju syntyi - se kun ei voinut syntyä kopioitumalla.)

 

[Vonka]

OFF TOPIC
Koko ketju on niin paljon aiheen vierestä, että tuskin pieni lisä tekee kovin pahaa.
)

Tärkeä keskustelu, ehkä jopa tärkein. Tässä uudessa suunnassaan.

Kirjallisuustieteilijät ja -historioitsijat ovat melko hyvin perillä kansojen liikkeistä seuratessaan kertomusaihioiden kulkua.

Henrik Schückin mukaan Israelin vanhin kertomaperinne on säilynyt turmeltuina mukailuina. Babylonialaiset, kanaanilaiset ja israelilaiset tarut olivat runsaita. Pieni osa otettiin kaanoniin: voittaneen puolueen kirjoitukset. Niillä tarukronikoilla, jotka edelsivät Mooseksen kirjoja, ei vielä ollut uskonnollista luonnetta. Pakkosiirtolaisuuden aikana uskonnollisista laeista, kuten Sefer Hattorasta (Mooseksen kirja 12 - 26), tuli ensimmäinen yhdistävä side. Se oli tarkoituksenmukaista.

Pappiskoodeksi on toinen pakkosiirtolaisuuden ajan kirja. Siinä Hesekiel luo uskonnollisen perustan pappisvaltiolle, joka silloin kangasteli hänen puoluelaistensa mielissä. Samaan tapaan syntyi profeettakaanon. Tarut sovitettiin ajan poliittiseen henkeen.

Kanaanilaiset olivat talonpoikia ja paimentolaisia, joilla oli useampia jumalia, joista tärkeimmät olivat El Olam, El Eljon ja El Laharoi. Nämä kolme vilahtavat muuten vieläkin Mooseksen ensimmäisessä kirjassa joissakin raamatunkäännöksissä! Schückin mukaan israelilaiset olivat sotaisa rosvoheimo, joka hyökkäsi Kanaaniin autiomaasta noin 1380 eKr. Heidän heimojumalansa Jahve oli alkuaan vulkaaninen vuori- ja myrskyjumala, myöhemmin sodan jumala. Israelilaiset olivat intohimoisia sotureita ja uskonnollisia puoluemiehiä. Kreikkalaisten humaani käsitys vihollisista oli heille vieras. Heidän runoutensa on perusluonteeltaan uskonnollista; babylonialaisten ja kanaanilaisten tarusto taas oli jotain muuta.

Vanhin tunnettu israelilainen runo, Lemekin sotalaulu kuuluu näin: "Minä surmaan miehen haavastani / ja nuorukaisen mustelmastani, / Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, / mutta Lemek seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa."

(Uuden testamentin nasaretilainen toisinajattelija määräsi antamaan anteeksi täsmälleen saman määrän. Hänen täytyi tuntea Lemekin sotalaulu, vanhin runo. Hänhän poimi Tanakista kaiken lempeän ja anteeksiantavan osuuden)

Israelilaiset olivat jakautuneet toisistaan riippumattomiin klaaneihin, samoin olivat kanaanilaiset. Asukkailla oli jatkuvaa kahakointia, sillä kyläyhdyskunnat sijaitsivat toistensa lomassa. Tämän ajan israelilaisten runot ovat kostonhimoisia ja sotaisia. Tarut kertovat taisteluista kanaanilaisia, moabilaisia, ammonilaisia ja uusia tunkeutujia, filistealaisia vastaan. Runoissa Jahve yleensä sotii taivaan joukkojen kärjessä, ja Jahve todella olikin ainoa selväpiirteinen heimojumala alueella.

Varsinainen lakijuutalaisuus alkaa Hesekielistä. Hän esitti pakkosiirtolaisille, että Jerusalem oli kukistunut, koska kansa ei ollut seurannut sääntöjä Jahven palvelussa. Elpyminen riippui nyt täysin lain tarkasta noudattamisesta. Hesekielin uneksima pappisvaltio synnytettiin. 445 eKr Esra ja Nehemia saattoivat viisi Mooseksen kirjaa voimaan Jerusalemissa. Asiasta kiisteltiin valtavasti. Vastustus oli ankaraa.

Kaikki "kerettiläinen" kirjallisuus tuomittiin häviöön. Ensimmäinen opillinen vallankumous juutalaisten parissa orasti juuri 2000 vuotta sitten, mutta se päättyi ristille. Samalla kylvettiin monien barbaarikansojen tulevan pääuskonnon siemen.

 

[jurppi]

Tärkeä keskustelu, ehkä jopa tärkein. Tässä uudessa suunnassaan.

Kirjallisuustieteilijät ja -historioitsijat ovat melko hyvin perillä kansojen liikkeistä seuratessaan kertomusaihioiden kulkua.

Kaikki nämä ovat mielenkiintoista historiaa. Myös meillä suomalaisilla on oma rikas kansanperinteemme olimmepa sitten alunperin kotoisin mistä tahansa. Minulle välittyy kaikista tarinoista vahva näkemys että ensin syntyi ihminen joka loi itselleen jumalan(-lat).

Mutta jokainen saa uskoa mihin haluaa. Tulkoon jokainen onnelliseksi omalla tavallaan.

 

[baikal]

Jos ajatuksella leikittelisi vähän