Tästä viestistä tulee pitkä, mutta kerron samalla, mitä näistä asioista ajattelen. Varmaan aika moni suomalainen ajattelee näin. Paitsi Jungner, joka menee kirkkoon ketunhäntä kainalossa ja näkee harhoja. Vesimaljat alkavat kiehua ja nunnat käyvät palleihin kiinni.
Asiaan.
Minusta kirkossa käyminen on ihan hyvä asia. Kävin motoristien sotaveteraanien hyväksi järjestämässä joulutilaisuudessa Tampereen vanhassa kirkossa ja sitten joulun alla kirkossa Helsingissä.
Kuulun kirkkoon siellä pahemmin vierailematta. Olen laiska antamaan normiverojen ulkopuolelta tukea mihinkään. Kirkon nuorisotyö on pelastanut enemmän nuoria alkavia addikteja kuivalle maalle kuin mikään sossutyö. kirkon avioliittotyö on eheyttänyt perheitä ja kirkon ulkomaanapu on miljardeja taivaan tuuliin hakkaavaa ministeriötä (tai YK:ta) huomattavasti tehokkaampi.
Siinä missä ulkoministeriö tuhlaa satoja miljoonia gepardihattujen taskuihin "projekteillaan", kirkko tekee kaivon ja koulun, järjestää opettajankin.
Minun ei tarvitse osallistua väittelyihin evoluutioteoriasta. Tietenkin huvittaa, jos on kerrankin syntynyt yksi täysin aukoton tieteellinen teoria, josta tiedeyhteisö ei itse lainkaan kiistele.
Raamattu on ihmisten kirjoittama symbolinen teos, joka kertoo ihmisen suhteesta Jumalaan sekä siinä vanhemmassa osassa sotaisan Israelin heimon tappeluista. Pidän sitä kaunokirjallisesti loistavana teoksena.
Uskon synty on helppo miettiä. Ihmisille vuosisatoja sitten muovautuneen käsityksen mukaan on olemassa joku itseä suurempi voima, luonto tai maailmankaikkeus itse, ja he ovat aistineet sen takana jonkin persoonallisen toimijan ja alkaneet kutsua sitä Jumalaksi. Uskontoja taas ihminen tarvitsee etupäässä kuoleman kaltaisia realiteetteja vastaan mutta myös jokapäiväisen harmaan ja raskaan elämän tueksi.
Sama tapahtuu kaikkialla, missä ihmisiä on. Sitten ääliöt alkavat riidellä siitä,
kenen kuva siitä jumalasta on parempi kuin toisen. Toinen sanoo että vain nuo pääsevät taivaaseen, toinen kieltää katsomasta telkkua tai pitämästä kukkia ikkunalaudalla tai muuta älykästä ja kolmas haluaa viiltää toisten kurkkuja auki.
Siksi uskonto on pelkkää ortodoksiaa mutta en milloinkaan pilkkaisi kenenkään
uskoa. Kuulun kristilliseen kirkkoon ja olen kristitty mutta enemmänkin
tietoisesti säilyttääkseni pohjoismaista traditiota ja kulttuuria. Yhtä hyvin voisin olla oikea suomalainen ohi Ruotsin tuliaisten... Kun olen kalassa, minulla on Ahti. Kun kävelen maisemassa, juttelen Pellervon kanssa. Metsän Tapio antaa saalista... Kaiken päällä voisi olla Ukko Ylijumala. Kun ukonnuoli iskee puuhun, se on vihaisella päällä!
Minulla ei siis ole kuin nimellinen ja valtion verojärjestelmässä esiintyvä uskonto mutta minulla on
elävä usko. Uskon siihen, että parempi on elää tyytyväisenä eikä saa kummitella kuoltuaan. Uskon aitoon rakkauteen, joka on enemmän kuin himo ja joka ei kadehdi eikä kerskaa, ei muistele kärsimäänsä pahaa. Uskon siihen, että meidän suomalaisten kannattaa pitää yhtä, koska yhdessä olemme pienessäkin maassa niin vahvoja, ettei meille pärjää kukaan. Täällä tulee turpaan.
Ja silloin kun ei tarvitse antaa kenellekään vainolaiselle enää turpaan tai tulee vanhaksi, voi olla rauhan kanava ja auttaa etenkin isänmaan nuorisoa ja antaa kaverille kätensä.
Raamatun kertomukset ovat siis symbolisia ja ne ovat totta samalla tavalla kuin Moby Dick tai Kalevala, joka kertoo paljon todellista kaikesta.
@Teme sen sanoikin.
Hyvän ja pahan tiedon puu
Esimerkiksi Aatami ja Eeva. Tarina kertoo siitä, että he olivat paratiisissa eläen luonnon antimilla mutta eniten se topos oli hyvä siksi, että he eivät olleet alkaneet etsiä tietoa. He olivat kuin lapsia. Syntiinlankeemus ei ollut sitä, että olisi menty viikunanlehtien alle vähän sormipillua harrastamaan tai käytetty jopa järeämpiä ulokkeita. Ihmisen muutos ja putoaminen maan pölyyn johtui siitä, että ihminen kehittyi ja
alkoi etsiä tietoa siitä, mikä ennen oli ollut yksin Jumalan.
Esimerkiksi evoluutioteoria on ihan luontainen jatkumo tälle ja Charles Darwin on Aatami. Ihminen kehittää luonnontieteitä ja pyrkii valjastamaan maailman palvelukseensa.
Mutta jos ihminen taas ei muista, mitä hyvä tieto siinä puussa oli, hän voi kompastua omaan näppäryyteensä. Tieteellinen nihilismi opettaa vuosisatoja, että ihminen ei ole mitään muuta kuin bakteerien palamisprosessi. Sitten on helppoa panna ihmisiä uuniin. Atomipommi sulattaa kaupungin. Napajää sulaa. Merivirrat kääntyvät. Linnut uivat öljyssä ja pellot huokaavat, mutta kukaan ei kuule.
Ihmisyys on paljon enemmän! Sitä tarkoittaa taas tämän kiistattoman kirjallisen merkkiteoksen, Raamatun, viittaus siihen, että "Jumala loi ihmisen" tai että "olettehan te Hänelle paljon tärkeämpiä". Ne ovat ihmisen määrittelyä omasta asemastaan. Teksti on kuvaamista, miten kaikki vahingoittava syntyy. Miksi ylpeys ja viha ovat niin tuhoavia? Miksi ei kannata liikaa juosta naapurin vaimon perässä tai mässäillä pornolla? Koska se vie omat energiat ja lopulta tuottaa enemmän impotenssia ja kyvyttömyyttä oikeisiin ihmissuhteisiin. Ihminen kuolee.
Eikä tähän taiteen totuuteen tarvita israelilaisen kertomaperinteen helmeä. Dostojevski kirjoitti Karamazovin veljeksissä:
Mietin mitä on helvetti. Mietin näin; se on sitä, kun ei koskaan enää pysty rakastamaan.
Shakespearelle Raamattu oli erittäin tärkeä. Samaten William Faulknerille. He ammensivat siitä viisautta, motiiveja ja draamaviritystä kuolemattomiin teksteihinsä.
Symbolisilla tarinoilla on upeat tulkkinsa ja huijarinsa.
