Lauri törni

[kimmo.j]

Tuskin tässä mitään luokkajakohaavoja olet repinyt ja tuskin useimpia meistä yllättää se, mitä kerroit. Juuri tänään olin läsnä sosiaalisessa keskustelussa. Huvittavaa ja naurettavaa. Huumekeskusteluakin on monenlaista. Kadulla hoippuva syrjäytynyt miehenkuikelo on narkkari. Hyvän perheen vesa taas sitten viihdekäyttää. Tässä tapauksessa tämä mainio heppu on kuitenkin viihdekäyttänyt naama jauhossa jo kaksi kk. Kyllä erilaisia luokkakäsitteitä on edelleen ja ne voivat hyvin, lähinnä kyse on siitä, että uskaltaako ne myöntää edes itselleen ja ottaa aihetta esille. Tai miksi poliisit repivät syrjäkylän känni- Petterin ryökänä autosta piipaa-autoon, mutta 12 metsäkoneen urakoitsijaa odotetaan asennossa ja rivissä....jos se siitä kohta tulisi puhaltamaan...kunhan nyt ei vaan suutu? Maailma ei paljon ole muuttunut, eikä se muutu, luokkajakoja tai ei.

Vanha Raittisen Jussin laulu sen kertoo...

"Kaikkihan me samassa veneessä ollaan, vaikka järjestys on toki saatu tähänkin jollaan; toiset soutaa ja toiset vähän melalla avittaa. Kalansaaliskin jaetaan, vaikkei ihan tasan, saa soutajat perkuujätteitä kasan, sillä solidaarisuuttahan Suomessa tarvitaan"

Täydellinen tasa-arvo on hieno ajatus, mutta ei ole koskaan toteutunut missään.
Lisäksi kysymys on usein mielipiteestä, ihminen kokee ettei ole tehnyt mitään ansaitakseen jotain, mutta ympärillä ihmiset ovat hiljaa toista mieltä.

 

[Vonka]

Kun tarkastelen näitä ja yritän eläytyä tuohon hankalaan aikaan ja hänen elämänkaareensa vuosina 1939 - 1945, ymmärrän Törniä oikein hyvin. Ja Marttista. Samalla mietin, millaiset vaatimukset meillä ihmiselle on. Haluammeko muistaa Mannerheim-ristin ritarien ehkä tärkeämpiä tekoja vai mittaammeko ihmisen kuin pankki koron, eli kuukauden alimman saldon mukaan? Vaimot tekevät joskus niin miehensä tekemisiä ja tekemättömyyksiä mittaillessaan, mutta että mekin.

Mietin, onko aika jotenkin muuttanut suomalaista miestä huonompaan suuntaan ja turhan inisijäksi. Vaaditaan muilta mutta ei vaadita itseltä. Kaivetaan sitä negatiivista ja mieluiten toisista. Vai onko kauniimmin niin, että me olemme salaa ylpeitä siitä parhaasta miespolvesta, joka tähän maahan on syntynyt ja vain meillä suomalaisina on oikeus heitä myös kriittisesti käsitellä?

Mietin myös vastuuta vääränlaisen kuvan antamisesta - vieläpä ihmisestä, joka ei pysty enää itse puolustautumaan. Sellainen on madon hommaa.

Jotain tapahtui tietysti myös 1960-luvun lopussa, kun kansan sielua tapettiin. "Mitäs menitte". Niinpä niin. Ihmiset muuttuivat, lehdistö muuttui, kaikki muuttui. Ajat olivat toiset.

Törnin osaston perinnekilta on keksinyt hauskan tavan muistaa eläviä, valikoiden. Se antoi Sauli Niinistölle Jääkärisarjan juhlapuukon nro 2 tietyistä palveluksista itsenäiselle isänmaalle. Ykkönen meni aikanaan sille, joka käynnisti Vietnamiin jääneiden vainajien etsintäoperation. George Bushille.

Puukkoja on kahta sarjaa. Ehkä vielä arvostetumpi on Ritari-sarja. Nro 1 on annettu Mauno Koivistolle.

Suomesta löytyy tällainenkin kivi. Äitinsä Rosa oli jo kuollut eikä hänen tarvinnut surra poikansa katoamista. Isä-Jalmarin ajatuksista ei tiedä.

 

[Vonka]

Edelliseen vielä. On hämmentävää kuvitella itseään kertomassa vaikka tässä kuvassa oleville, Kuuterselän alalohkolla haavoittuneelle jääkäriluutnantille tai häntä sitovalle, keitä nykyään pidetään sankareina. He luulivat tekevänsä hyvää, kun hyökkääjän tietä suljettiin.

 

[Fremen]

Jos voin kysya missa kyseinen hautausmaa on? On viela lomaa ja kavisin mielellani katsomassa. Kukkia Lasse tuskin kaipaisi mutta jos jotain siivottavaa on niin sen teen...

 

[Vonka]

Jos voin kysya missa kyseinen hautausmaa on? On viela lomaa ja kavisin mielellani katsomassa. Kukkia Lasse tuskin kaipaisi mutta jos jotain siivottavaa on niin sen teen...

Malmin hautausmaa, kortteli 10.

 

[Sardaukar]

Tosin eihän Törni siellä lepää vaan Arlingtonissa. On vaan vähän pitempi matka.

 

[second3]

Eli samaan aikaan, kun alaikäiset juipit istuvat linnaa vohkittuaan sakukoneesta krääsää, saattoi lekuri pilkkoa vihollisvainajia ja keitellä luita paljaaksi oman työn ohessa ja kerätä kokoelman......

Luulen kylläkin että jos sotapojat olisivat löytäneet neukkulaisen lentokoneen lentäjän ruumiin ja pilkkoneet sen vaikka koiralle ruuaksi niin tuomiota ei olisi annettu jos vain kone olisi jätetty rauhaan. Oli se lain mukaista tai ei.

Jonkin verran on noita ruumiinhäpäisyjuttuja tullut vastaan ja eipä noista tainnut mitään seuraamuksia tulla. Käyttökelpoinen tavara on ollut paljon tärkeämpää kuin jo kuollut vihollinen. Olisin kyllä ilahtunut jos joku voisi esittää vastakkaista evidenssiä, mutta luulenpa että ihan helpolla semmoista ei löydy.

Ei sillä etteikö luokkajakoa olisi ollut tuolloin. Varmasti joku lääkäri/kenraali/eversti pääsi asioista vähemmillä seuraamuksilla kuin joku sotamies, puhumattakaan sotavangeista ja omista rangaistusvangeista.

 

[second3]

Edelliseen vielä. On hämmentävää kuvitella itseään kertomassa vaikka tässä kuvassa oleville, Kuuterselän alalohkolla haavoittuneelle jääkäriluutnantille tai häntä sitovalle, keitä nykyään pidetään sankareina. He luulivat tekevänsä hyvää, kun hyökkääjän tietä suljettiin.

Tässä suhteessa minä en etenkään Törnin sankaristatusta ymmärrä. Hyvä sotilas oli joo, mutta oli niitä muitakin. Aika helvetin monta. Kuitenkin Törni on monelle jotenkin myyttisiin suhteisiin noussut hahmo.

Luulen että syynä on yksinkertaisesti se mikä Törnistä tuli Hollwoodissa ja miten Meidän Oma Poika pääsi elokuvaan. Siinä taas pientä sielua hivellään.

 

[adam7]

Ei ollut väärä päätös. Suomalaiset eivät tunne omaa historiaansa. Se on häpeällistä. Sitten esitetään kummallisia väittämiä.

Unto Parvilahtikin (SS-mies) pääsi "Berijan tarhoja" maistelemaan. Näistä laittomasti ja mielivaltaisesti Venäjälle luovutetuista vangeista (19 kpl) yksi teloitettiin ja viisi kuoli nälkään ja tauteihin.

»Valvontakomissio lähettää teille luettelon henkilöistä, jotka ovat syyllistyneet sotarikoksiin ja jotka vakoilivat saksalaisten toimeksiannosta ja harrastivat terroritoimintaa Neuvostoliittoa vastaan, näiden henkilöiden pidättämiseksi välittömästi ja ottamiseksi valvonnan alaisiksi rauhansopimuksen 13 artiklan mukaan. Ottaen huomioon, että mainitut luettelossa olevat henkilöt ovat erittäin vaarallisia rikollisia, pyydän Teitä, herra ministeri, näiden henkilöiden pidättämisen jälkeen heti luovuttamaan nämä henkilöt valvontakomissiolle.»
(Valvontakomission puheenjohtaja, kenraalieversti A. Ždanov.)

Niitä, keitä saatiin kiinni ja vietiin, sanotaan Leinon vangeiksi. Koko nimilistaa en tunne. Ihmisryöstön kohteeksi joutuneista 11 oli Suomen kansalaisia. Parvilahti sai kaikkein pienimmän tuomion, viisi vuotta, mutta pääsi Suomeen vasta vuonna 1954. Suomen valtio hyvitti Parvilahtea myöntämällä 4,6 miljoonaa markkaa kärsimyksistä - vangithan kidnapattiin kuin joku Nadja Savchenko konsanaan.

Parvilahden kirjan "Berijan tarhat" julkaiseminen oli aika hienoa. Aikanaan minäkin hain sen divarista. Kannattaa lukea. Ihan riippumatta siitä kuinka natsi Parvilahti oli.

Ja toteuttajina suomalaiset poliisit eikä suinkaan mikään NKVD:n luiskaotsainen terroristipoppoo...

Poliisit ja poliisit. Punavalpo. Kommunistit jotka ammattitaidottomina oli otettu valtionpoliisin hommiin.

Suomalaiset virkamiehet ovat olleet hyviä totteleemaan jo silloin

Punavalpo oli eri kuin normivirkamihet.

Res.kersantti varastaa ja suunnilleen kapteenista eteenpäin evakuoidaan. Joku tolkku pitää olla varastamisessakin.

normiannos herravihaa?

 

[pstsika]

Poliisit ja poliisit. Punavalpo. Kommunistit jotka ammattitaidottomina oli otettu valtionpoliisin hommiin.

"Leino määräsi Helsingin poliisimestari Erik Gabrielssonin ja kaupungin poliisilaitoksen avustamaan Valpoa pidätyksissä."
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Leinon_vangit#Luovutuksen_ja_luovutettujen_tausta

Samalla tapaa poliisilaitokset nykyäänkin auttavat kiinniotoissa Suojelupoliisia ja Keskusrikospoliisia. Käytännön työ jää pussihousuille, vaikka kiinniotettu/pidätettävä olisikin toiselle virastolle kuuluvaa saalista.

 

[EK]

Edelliseen vielä. On hämmentävää kuvitella itseään kertomassa vaikka tässä kuvassa oleville, Kuuterselän alalohkolla haavoittuneelle jääkäriluutnantille tai häntä sitovalle, keitä nykyään pidetään sankareina. He luulivat tekevänsä hyvää, kun hyökkääjän tietä suljettiin.

No keitä nykyään pidetään sankareina? Tässä ketjussa on lähinnä kritisoitu Törnin joitakin toimia ja kyseenalaistettu hänestä (joissakin teoksissa) luotua yksipuolista kuvaa. Hänen kykyjään rintamakomentajana ei sinänsä ole kai kiistetty, menetelmiä ehkä paremmikin.

 

[Vonka]

No keitä nykyään pidetään sankareina?

Cheek?

 

[EK]

Luulen kylläkin että jos sotapojat olisivat löytäneet neukkulaisen lentokoneen lentäjän ruumiin ja pilkkoneet sen vaikka koiralle ruuaksi niin tuomiota ei olisi annettu jos vain kone olisi jätetty rauhaan. Oli se lain mukaista tai ei.

Jonkin verran on noita ruumiinhäpäisyjuttuja tullut vastaan ja eipä noista tainnut mitään seuraamuksia tulla. Käyttökelpoinen tavara on ollut paljon tärkeämpää kuin jo kuollut vihollinen. Olisin kyllä ilahtunut jos joku voisi esittää vastakkaista evidenssiä, mutta luulenpa että ihan helpolla semmoista ei löydy.

Ei sillä etteikö luokkajakoa olisi ollut tuolloin. Varmasti joku lääkäri/kenraali/eversti pääsi asioista vähemmillä seuraamuksilla kuin joku sotamies, puhumattakaan sotavangeista ja omista rangaistusvangeista.

Ruumiinhäpäisyistä tuli myös tuomioita. Tosin ainoa tähän hätään muistamani esimerkki on kahdelle sotamiehelle langetettu tuomio kaatuneen neuvostoliittolaisen naissotilaan ruumiiseen sekaantumisesta (=nekrofilia).

Pääkallon keräämisiä on tapahtunut siellä ja täällä, nykyisellä kotikylällänikin on yksi veteraani ollut oikeudessa vastaamassa syytöksiin moisesta tempusta (keitti ja puhdisti kallon lääkärille viinapalkalla), muttei muistitiedon mukaan saanut tuomiota.

 

[EK]

Nips-naps, vain osaan viestistä vastaten.

Kun tarkastelen näitä ja yritän eläytyä tuohon hankalaan aikaan ja hänen elämänkaareensa vuosina 1939 - 1945, ymmärrän Törniä oikein hyvin. Ja Marttista. Samalla mietin, millaiset vaatimukset meillä ihmiselle on. Haluammeko muistaa Mannerheim-ristin ritarien ehkä tärkeämpiä tekoja vai mittaammeko ihmisen kuin pankki koron, eli kuukauden alimman saldon mukaan? Vaimot tekevät joskus niin miehensä tekemisiä ja tekemättömyyksiä mittaillessaan, mutta että mekin.

Mietin, onko aika jotenkin muuttanut suomalaista miestä huonompaan suuntaan ja turhan inisijäksi. Vaaditaan muilta mutta ei vaadita itseltä. Kaivetaan sitä negatiivista ja mieluiten toisista. Vai onko kauniimmin niin, että me olemme salaa ylpeitä siitä parhaasta miespolvesta, joka tähän maahan on syntynyt ja vain meillä suomalaisina on oikeus heitä myös kriittisesti käsitellä?

Mietin myös vastuuta vääränlaisen kuvan antamisesta - vieläpä ihmisestä, joka ei pysty enää itse puolustautumaan. Sellainen on madon hommaa.

Tuo on viimeinen virke on erittäin totta. Siksipä välillä pitää miettiäkin melko tarkkaan, mitä kirjoittaa. Jos kuitenkin haluat lukea varsinaista "madon hommaa", lue Taavi Törmälehdon muistelmat Marskin ritarin tilitys. Siinä on mies, joka tiesi aina ja kaikkialla oikeat ratkaisut joka asiaan. Erityisesti Wolf Halsti joutui miehen hampaisiin ja kirjaa lukiessani suorastaan halveksin Törmälehtoa juuri siitä, että kävi kiinni Halstin henkilöön tavalla, joka mielestäni ylittää kohtuuden rajat. Juuri Törmälehtohan oli muuten mies, jonka vuoksi Halsti ei osallistunut ritarien tapaamisiin. Kuitenkin Törmälehto oli nuorimpia ritareita 19-vuotiaana (nuorin on Skyttä, Törmälehto vissiin sitten ja Seppänen kolmanneksi nuorin) ja jo sodan aikan "jermu", mitä hän itsekin korostaa. Kuvaus (suomalaisen) nais(siviili)vangin kuljettamisesta junalla vankilasta toiseen on sangen avomielinen ja nostaa heleän ruusunpunan vähän karskimmallekin jannulle.

 

[Vonka]

Nips-naps, vain osaan viestistä vastaten.


Tuo on viimeinen virke on erittäin totta. Siksipä välillä pitää miettiäkin melko tarkkaan, mitä kirjoittaa. Jos kuitenkin haluat lukea varsinaista "madon hommaa", lue Taavi Törmälehdon muistelmat Marskin ritarin tilitys. Siinä on mies, joka tiesi aina ja kaikkialla oikeat ratkaisut joka asiaan. Erityisesti Wolf Halsti joutui miehen hampaisiin ja kirjaa lukiessani suorastaan halveksin Törmälehtoa juuri siitä, että kävi kiinni Halstin henkilöön tavalla, joka mielestäni ylittää kohtuuden rajat. Juuri Törmälehtohan oli muuten mies, jonka vuoksi Halsti ei osallistunut ritarien tapaamisiin. Kuitenkin Törmälehto oli nuorimpia ritareita 19-vuotiaana (nuorin on Skyttä, Törmälehto vissiin sitten ja Seppänen kolmanneksi nuorin) ja jo sodan aikan "jermu", mitä hän itsekin korostaa. Kuvaus (suomalaisen) nais(siviili)vangin kuljettamisesta junalla vankilasta toiseen on sangen avomielinen ja nostaa heleän ruusunpunan vähän karskimmallekin jannulle.

Olen lukenut. Onhan näitä ollut. Luonnekysymys. Olen lukenut Halstin muistelmat, mutta hän ei taas sano pahaa sanaa alaisestaan. Eikä juuri muistakaan. Humoristisesti vain kuvaa, miten Pajari ja Lagus mulkoilivat toisiaan kesäkuussa 1944, kun Laatikainen oli sanonut johtamisesta, että "sopikaa keskenänne"... Lukija tajuaa, jos on elämänkokemusta, ilman, että tarvitsee alleviivata näitä egoja.

Leevi Lakio oli myös kriittinen kirjassaan "Eivät kaikki juosseet". Paalusta hän maalaa aivan katatoniseen tilaan menneen pelkurin ja väittää, että JR 8 oli pakenijarykmentti, jota kukaan ei halunnut rinnalleen ym.

Noista naisvangeista vielä. Pärmin pirut -kirjassa on muistaakseni kuvaus, miten yksi nainen kesti junassa 20 miestä, rangaistusvankeja, jotka olivat matkalla rintamalle elokuussa 1941. Ja miten kaikki nämä miehet kaatuivat ensi hyökkäyksessään, kun heidät lähetettiin kusiseen paikkaan.

Totta kai, kun veteraanin mallina pidetään jotain hymyilevää papparaista Hannes Hyvöstä ja pidetään siloiteltuja juhlapuheita, unohtuu sodan absurdius ja raakuus, eli ei tule oikea tarina.

Pärmin pataljoona (Er.P 21 eli Musta Nuoli) on eräs esimerkki sodan mielenvikaisuudesta ja "ihmisoikeuksista" sotaväessä tuollaisena aikana ja tuollaisella sakilla. Siellä eivät rosvoille lomat pyörineet ja tehtävä hyökkäyksissä oli yksinkertainen: kärkeen. Pataljoonassa oli nuoria kantaupseereita, jotka pelkäsivät uransa puolesta. Kun pataljoona raivasi syksyllä tietä "Ässän" ja "Piikin" edessä, oli kovat tappiot. Osa upseereista anoi siirtoa. Pärmi kutsui siirtoa anoneet eteensä ja sanoi: "Vai sillä davalla, Eddä herrojen dulevaisuus muka vaadisi pois minun padaljoonasdani. Hyväd herrad! Musda Nuoli lähdee hyökkäämään huomisaamuna kello kahdeksan, eikä sen jälkeen 90 prosendilla deistä ole midään dulevaisuudda."

 

[second3]

Ruumiinhäpäisyistä tuli myös tuomioita. Tosin ainoa tähän hätään muistamani esimerkki on kahdelle sotamiehelle langetettu tuomio kaatuneen neuvostoliittolaisen naissotilaan ruumiiseen sekaantumisesta (=nekrofilia).

No kappas.

Jos kuitenkin haluat lukea varsinaista "madon hommaa", lue Taavi Törmälehdon muistelmat Marskin ritarin tilitys. Siinä on mies, joka tiesi aina ja kaikkialla oikeat ratkaisut joka asiaan.

Pitää kuitenkin muistaa että kirja on kirjoitettu Herran elämän vahvalla ehtoopuolella.

Aiemmat lausunnot (muistaakseni 70-luvulta) ovat olleet huomattavasti sopuisempia, eivät varsinaisesti ristiriitaisia tuon kirjan kanssa mutta kirjassa katkeruus/halveksunta-säädin on käännetty aika vahvasti kaakkoon. Tasan vain pari upseeria sai kehuja koko kirjassa. Ehkä ihan syystä, ehkä syyttä. Mene ja tiedä.

Ehkä veteraanitoverien läsnäolo on ollut hillitsevä tekijä ja 2000-luvulle tultaessa nämä pidäkkeet ovat luonnollisen poistuman myötä hävinneet... Tai sitten vanhuus on vain tehnyt tehtävänsä.

Halstin ja Törmälehdon välisestä juopasta en ole ollut tietoinen ollenkaan. Tosin en niin tarkaan henkilöiden taustoja tunnekaan.

 

[Deeiii]

Kun tarkastelen näitä ja yritän eläytyä tuohon hankalaan aikaan ja hänen elämänkaareensa vuosina 1939 - 1945, ymmärrän Törniä oikein hyvin. Ja Marttista. Samalla mietin, millaiset vaatimukset meillä ihmiselle on. Haluammeko muistaa Mannerheim-ristin ritarien ehkä tärkeämpiä tekoja vai mittaammeko ihmisen kuin pankki koron, eli kuukauden alimman saldon mukaan? Vaimot tekevät joskus niin miehensä tekemisiä ja tekemättömyyksiä mittaillessaan, mutta että mekin.

Mietin, onko aika jotenkin muuttanut suomalaista miestä huonompaan suuntaan ja turhan inisijäksi. Vaaditaan muilta mutta ei vaadita itseltä. Kaivetaan sitä negatiivista ja mieluiten toisista. Vai onko kauniimmin niin, että me olemme salaa ylpeitä siitä parhaasta miespolvesta, joka tähän maahan on syntynyt ja vain meillä suomalaisina on oikeus heitä myös kriittisesti käsitellä?

Mun mielestä on vaan tervettä kehitystä ja nimenomaan (kansallisen) itsetunnon parantumista, että sankareitakin uskalletaan kyseenalaistaa. Se on nimenomaan pelokkuuden ja huonon itsetunnon merkki, että minkäänlaista kritiikkiä kansakunnan idoleita kohtaan ei sallita.

Ja kuten todettua, eihän tässä ole ollut kyse Törnin ansioista sotilaana, vaan siitä, millainen persoona hän oli. Sotasankari on sotasankari vaikka olisi täys mulkku. En tosin Törniä täytenä mulkkuna pidä, lukemani perusteella kyllä toisinaan hankalana ja ajoittain varmasti epämiellyttävänäkin tyyppinä. Ja itse ainakin ymmärrän hyvin hänen ratkaisujaan. Niitäkin, joita pidän virheellisinä, kuten Saksaan lähtöä. Kukapa ei virheitä tekisi koskaan.

Ehkäpä nuo virheet kiinnostavat siksikin, että ne tekevät näistä sankareista inhimillisempiä.

En tiedä, kai tässä on toiveena se, että jos sitten taas joskus sotatorvet soi ja Suomen mies joutuu perivihollista isänmaan multiin laittamaan niin ne seuraavan sodan sankarit olisivat oppineet jotain ja olisivat paitsi sankareita myös hyviä tyyppejä?

 

[miheikki]

Cheek?

Mohammed. Aikansa sotapäällikkö, murhaaja, raiskaaja ja maantierosvo. Nykyään idoli yli miljardille ihmiselle.

Voin kuvitella, että sadan vuoden päästä suomalaiset korottavat Törnin Jumalan asemaan ja lähtevät RK-62 kädessä käännyttämään maailman kansoja Törni - uskoon. 1000 vuoden päästä Keski -Afrikassa suomalaiset uskonsoturit huutavat, että Törnismi on rauhan uskonto vaihtaen samalla lipasta.

 

[Bushmaster]

Voin kuvitella, että sadan vuoden päästä suomalaiset korottavat Törnin Jumalan asemaan ja lähtevät RK-62 kädessä käännyttämään maailman kansoja Törni - uskoon. 1000 vuoden päästä Keski -Afrikassa suomalaiset uskonsoturit huutavat, että Törnismi on rauhan uskonto vaihtaen samalla lipasta.

Tulevissa Historiankirjoituksissa kerrotaan sekä tarinoita isketään "aidosta Törniläisyydestä" , "Törni-henkisyydestä" ja "Törni ilmiöstä"

 

[John Hilly]

No keitä nykyään pidetään sankareina? Tässä ketjussa on lähinnä kritisoitu Törnin joitakin toimia ja kyseenalaistettu hänestä (joissakin teoksissa) luotua yksipuolista kuvaa. Hänen kykyjään rintamakomentajana ei sinänsä ole kai kiistetty, menetelmiä ehkä paremmikin.

Törni oli Mauno Koiviston esimies. Koivisto ei pitänyt siitä, etä Törni halusi partiossa kulkea kärjessä.
Koivisto oli sitä mieltä, ettei se ole hyvä asia, sillä mitäs sitten tehdään, jos upseeri edestä kaatuu?