Leinoa halveksivat puoluetoveritkin, osin juopottelun vuoksi, osin koska ilmeisesti oli vapaalla jalalla jatkosodassa, koska ilmiantoi Valpolle muita maanalaisia kommunisteja. Tämä ei tosin ole varmistunut (suuntaan tai toiseen), koska Valpon paperit on kriittisiltä osilta hävitetty. On selitetty, että huono omatunto olisi osaltaan ajanut Leinoa pullon kimppuun, mutta tietysti Leinon tyyppinen pämppääminen vaatii jo valmiin alttiuden alkoholin väärinkäyttöön. Kannattaa tosin muistaa, että Leinon muistelma hävitettiin ennen ilmestymistä.
Tosin vielä arvokkaamman verrokin olisit saanut
Mauno Pekkalasta. 1946-48 pääministeri oli vielä enemmän kännissä kuin Leino. Surkuhupaista lukea Valpon raportista, että PM ei pystynyt pitämään puhetta SKDL:n kokouksessa, vaikka puhujapöntössä molemmissa käsipuolissa taluttaja.
Kuitenkin kannattaa muistaa, että Pekkalaa, Leinoa ja Kekkosta paheksuttiin voimakkaasti alkoholinkäytön vuoksi. Kaksi ensimmäistä eivät saaneet riivaajaansa hallintaan, ja joutuivat sivuraiteelle, sen sijaan Kekkonen pystyi pitämään pullonhengen aisoissa, vaikka tietysti joskus kolkuttelikin naistoimittajien ovelle hotellissa ja avustaja joutui sanomaan, että: "Urho! On täällä oikeitakin huoria!"
Tulee paha sivupolku, mutta en malta millään olla kommentoimatta Leinoa. Voimmehan ajatella, että tällä on merkitystä siihen, millaisena Törnikin isänmaansa henkisen tilan koki herkkiä elämän lankoja ja lehtiuutisia pitkin. Millaista väkeä siellä oli. Näin nyt tulee topiikki mainittua.
Leino oli pohjimmiltaan poliittisesti ja muutenkin horjuva. Arvo Tuomisen mukaan hänestä tuli lopullisesti kommunisti vasta Tammisaaren pakkotyölaitoksessa 1935 - 1938. Sitten hän oli kyllä sota-aikana maan alla aktiivi, ja myöhemmin sisäministerinä häntä syytettiin valvontakomission kassaraksi. Mutta hän syrjäytyi omistaan, ja lisäksi Neuvostoliitto hylkäsi hänet suurimman vaaran vuoden 1948 aattona ja käski erota.
Kommunistit tiesivät jo tuoreeltaan 1948, että Leino kertoi Aarne Sihvolle mahdollista vallankaappausta enteilevästä liikehdinnästä. Leino pyysi, että armeija turvaisi järjestyksen Suomessa YYA-sopimuksesta käytävien neuvottelujen ajan. Sihvo kertoi poliisikomentaja Gabrielssonille ja Gabrielsson takavarikoi kommunistien käsissä olleen Liikkuvan poliisin raskaammat aseet. Kommunistit käänsivät nyt Leinolle aivan täysin selkänsä.
Paradoksaalisesti Leino saattoi olla sisimmässään jotain muuta kuin oli ollut. Miksi Jeppe juo...
Hertta Kuusinen otti Leinosta eron eikä hänellä ollut enää puoluetta. Hän lakkasi maksamasta jäsenmaksuja ja myöhemmin hänet erotettiin kommunisteista.
Leino sai toukokuussa epäluottamuslauseen eduskunnalta. Kokoomuksen Arvo Salminen junaili sen epäluottamuslauseen. Leinon olisi pitänyt erota, mutta hän vain paapotteli kännissä töihin. Paasikivi erotti hänet.
Kirjansa julkaisunkin hän möhli itse. Sitä tehtiin matalalla profiililla, mutta hän paljasti hankkeen todella pahalla hetkellä (yöpakkaskriisin aikaan). Samaan aikaan Leinon romahtamisen kanssa tapahtui perseennuolijoiden kärkimiesten vaihto kommunisteista Maalaisliiton K-linjaan. Juuri maalaisliiittolaiset keksivät, että heidän politiikkaansa palvelisi nyt hyökätä rajusti Fagerholmin hallitusta vastaan aseenaan jopa kirja, jonka sisällöstä ei tiennyt kuin kolme ihmistä (Leino, Utrio, Sorsa).
Maakansa oli silloin Suomen Russia Today: se tiesi kertoa epäluuloisille venäläisille, että "neuvostovastaiset piirit" olivat muokanneet Leinon kirjaa palvelemaan "tiettyjä poliittisia tarkoitusperiä".
Fagerholm kieltäytyi puuttumasta teoksen julkaisuun ja sanoi lähettiläs Filippoville, ettei hallitus voi tehdä mitään eikä Suomessa ole ennakkosensuuria. Filippov sanoi, että he tekevät "vakavat johtopäätökset". Fagerholm puhui Utrion kanssa ja Tammi veti kirjan pois "toistaiseksi". Leinon kuoltua oikeudet menivät omaisille ja Neuvostoliitto sai tahtonsa läpi vuonna 1962, jolloin koko painos tuhottiin. Fagerholmin mukaan kirjassa ei ollut mitään ihmeellistä eikä ollutkaan. Olen minäkin sen lukenut. Se julkaistiin 1991 mutta ei se ole lainkaan kiinnostava. Utrio ja Sorsa kirjoittivat sen kieli keskellä suuta. Eihän Leinosta ollut tekijäksi enää silloin, siltojen alle valuva mies.
Minulle on Leinosta tullut kuva että hän oli mustista mustin mies ja alkoholismin sairaus sai hänet kääntymään epäjohdonmukaisen moraalittomasti joka suuntaan, jolloin maailma alkoi lyödä häntä myös joka suunnasta ja hän kuoli Kivelän sairaalassa juoppohulluna ja yksinäisenä ja hylättynä, helvetissä jo valmiiksi.
