Koivistohan juuri sanoi että he eivät tienneet mitään ja jos Törni kaatuisi heti alkuun niin tehtävä jäisi siihen
Ei hän aivan noita sanoja käyttänyt, vaan esitti kysymyksen, miten tehtävää olisi jatkettu. No onhan komppaniassa upseereita. On myös huomattava, että Koiviston ainoa kokemus ennen Törnin yksikköön siirtymistä oli asemasodasta Poventsassa. Missä on oikea vertailukohta? Minusta parempi vertailukohta on alikersantti, jota johdetaan takaa mutta viestiyhteydet ovat poikki. Siinä ei ole johtajaa senkään vertaa.
Kyllä se sammakkoperspektiivistä on hankalaa. Olen ollut alokas, jääkäri, korpraali, vänrikki ja luutnantti ja saanut harjoitella monia rooleja. Komppanianpäällikkönäkin olen ollut. Varajohtajan kanssa palaveria pidetään liki koko ajan - ja kerran minulla oli sellainen varajohtaja että uupuneena (vielä rauhan aikana) miltei Taivaan Herraa siitä kiitin - joukkueenjohtajien kanssa palaveri pidetään, joka taas antaa käskyt ryhmänjohtajille ja Koiviston joukkueessakin oli joukkueenjohtaja. Ei komppaukko joka miehelle käy erikseen säätämässä ja ehdi sitä tehdä jonkun syvyydessä tapahtuvan iskun aikana. Aina kun mahdollistya tietenkin, että tutustuu porukkaan ja tuntee mutta eihän Törni ollut mikään seurustelija selvin päin.
Tilanteen ollessa päällä komppanianpäällikkö ei vihellä pilliin ja kutsu sataa äijää porukkaa kedolle polviasuntoon, ota fläppitaulua esiin ja ala piirtää. Jos on joku rauhallinen paikka ja hetki, se tehdään mutta silloin se piirros hiekkaan tehdään todennäköisimmin joukkueenjohtajalle, jonka aivot tilttaavat. Ei sitä kaksikymppiset Koivistot näe.
Koivistolla on myös toisenlainen näkymä Törniin, joka näkyy hänen erillisissä lausunnoissaan lehdissä. Hänhän kritikoi Sarjasen & Co:n kirjoja juuri siitä, ettei hän tunnistanut niistä komppanianpäällikköään lainkaan, siis olemuksellisesti. "Törni ei milloinkaan höpötellyt, vaan johti jämptisti ja asiallisesti." (Mauno Koivisto). Kirjoissahan jätkä juuri selittää kaikille koko ajan jotain.
Tässä on mielenkiintoinen ristiriita. Muistelmissaan Koivisto antaa itsestään mämmärin kuvan, minkä taas veteraanit huomasivat kyllä. Ihan kuin hänellä olisi ollut juuri sitä kirjoittaessa joku anemia päällä. Mutta se voi johtua siitäkin, ettei hän ehkä kirjoittanut niitä itse vaan joku kustantamon pulla editoi.
Hullujahan nämä olivat, ei siinä mitään. Mutta vähemmän hullu Törni oli kuin Juutilainen. Marokon Kauhu oli marsseilla ja koukkausten alkuvaiheessa komppanian edessä. Hänellä oli aina vänrikki vieressä kartan kanssa. Juutilainen vaati, että vänrikin piti käskettäessä näyttää paikka nuppineulalla. Hän lupasi ampua vänrikin, joka ei osaa näyttää paikkaa.
Eivät eksyneet.
Törnikään ei juossut matkoilla yksin ilman karttaa ja kompassia. Vieressä oli Jukolan viestin tason jätkiä ja konepistoolimiehiä. Koivisto ei kuulunut siihen porukkaan. Ehkä aikanaan olisi siihen päässyt.