Vonka
Supreme Leader
Väinö Linnan työnohjaaja käsikirjoitusvaiheessa oli ns. Mäkelän piiri. Hän luki liuskoja ja sai palautetta muiden muassa Lauri Viidalta ja Alex Matsonilta. Piirissä kokoontui kirjallisuusiltoihin myös sodankäyneitä työmiehiä.
Robert Brantbergin mukaan Pylkästä kymmenen vuotta nuorempi alikersantti Linna oli purnaaja, joka huomautti joka asiasta. Muuten hänellä oli syrjäänvetäytyvä luonne. Hän haaveili kirjailijan urasta ja tilaisuuden tullen hän merkitsi tarkoin vihkoihinsa muistiin juttuja ja sutkauksia sekä tietysti taistelukuvauksia. Pylkäs ei varsinaisesti purnaaja ollut, mutta hän saattoi olla reipasotteinen, kuten jotkut esitaistelijat olivat, ja sinutteli kaikkia.
Kerran korpraali Pylkkäältä kysyttiin, miksi hän itsepäisesti kieltäytyy teitittelemästä esimiehiään. ”Olen aina sinutellut nuorempiani”
Pylkkään kateissaoloon ei oikein jää paljon aikaa, sillä JR 8 oli Syvärillä vielä suurhyökkäyksen jatkuessa, ja rykmentti vetäytyi taistellen Pyhäjärven, Prääsän ja Vieljärven kautta Loimolaan. Jospa hän hortoili siinä matkalla jossain? Eksyminen ei ole mitenkään tavatonta suurhyökkäyksen jaloissa. Tiedän kenraalejakin, jotka ovat olleet kateissa marssiessaan taaksepäin. Tulemajoella hän oli ainakin jo porukassa. Tulemajoki laskee samannimisestä järvestä Laatokkaan Lunkulansaaren kohdalla. Pylkäs haavoittui Tulemajoella 4.7.1944 ja sotansa loppui siihen.
Toukokuussa vuonna 1955 Linna todistettavasti lähetti kirjeen Pirkanmaalle muuttaneelle Viljam Pylkäkselle. Sisältöä en tunne. Vielä vuonna 1967 Linna antoi haastattelun Aamulehdelle, jossa mainitsi Pylkkäästä: "Hän osasi myös pysähtyä, hän ei koskaan uhitellut, hänellä oli tilanne aina silmissä."
Robert Brantbergin mukaan Pylkästä kymmenen vuotta nuorempi alikersantti Linna oli purnaaja, joka huomautti joka asiasta. Muuten hänellä oli syrjäänvetäytyvä luonne. Hän haaveili kirjailijan urasta ja tilaisuuden tullen hän merkitsi tarkoin vihkoihinsa muistiin juttuja ja sutkauksia sekä tietysti taistelukuvauksia. Pylkäs ei varsinaisesti purnaaja ollut, mutta hän saattoi olla reipasotteinen, kuten jotkut esitaistelijat olivat, ja sinutteli kaikkia.
Kerran korpraali Pylkkäältä kysyttiin, miksi hän itsepäisesti kieltäytyy teitittelemästä esimiehiään. ”Olen aina sinutellut nuorempiani”
Pylkkään kateissaoloon ei oikein jää paljon aikaa, sillä JR 8 oli Syvärillä vielä suurhyökkäyksen jatkuessa, ja rykmentti vetäytyi taistellen Pyhäjärven, Prääsän ja Vieljärven kautta Loimolaan. Jospa hän hortoili siinä matkalla jossain? Eksyminen ei ole mitenkään tavatonta suurhyökkäyksen jaloissa. Tiedän kenraalejakin, jotka ovat olleet kateissa marssiessaan taaksepäin. Tulemajoella hän oli ainakin jo porukassa. Tulemajoki laskee samannimisestä järvestä Laatokkaan Lunkulansaaren kohdalla. Pylkäs haavoittui Tulemajoella 4.7.1944 ja sotansa loppui siihen.
Toukokuussa vuonna 1955 Linna todistettavasti lähetti kirjeen Pirkanmaalle muuttaneelle Viljam Pylkäkselle. Sisältöä en tunne. Vielä vuonna 1967 Linna antoi haastattelun Aamulehdelle, jossa mainitsi Pylkkäästä: "Hän osasi myös pysähtyä, hän ei koskaan uhitellut, hänellä oli tilanne aina silmissä."
