Lauri törni

Väinö Linnan työnohjaaja käsikirjoitusvaiheessa oli ns. Mäkelän piiri. Hän luki liuskoja ja sai palautetta muiden muassa Lauri Viidalta ja Alex Matsonilta. Piirissä kokoontui kirjallisuusiltoihin myös sodankäyneitä työmiehiä.

Robert Brantbergin mukaan Pylkästä kymmenen vuotta nuorempi alikersantti Linna oli purnaaja, joka huomautti joka asiasta. Muuten hänellä oli syrjäänvetäytyvä luonne. Hän haaveili kirjailijan urasta ja tilaisuuden tullen hän merkitsi tarkoin vihkoihinsa muistiin juttuja ja sutkauksia sekä tietysti taistelukuvauksia. Pylkäs ei varsinaisesti purnaaja ollut, mutta hän saattoi olla reipasotteinen, kuten jotkut esitaistelijat olivat, ja sinutteli kaikkia.

Kerran korpraali Pylkkäältä kysyttiin, miksi hän itsepäisesti kieltäytyy teitittelemästä esimiehiään. ”Olen aina sinutellut nuorempiani”

Pylkkään kateissaoloon ei oikein jää paljon aikaa, sillä JR 8 oli Syvärillä vielä suurhyökkäyksen jatkuessa, ja rykmentti vetäytyi taistellen Pyhäjärven, Prääsän ja Vieljärven kautta Loimolaan. Jospa hän hortoili siinä matkalla jossain? Eksyminen ei ole mitenkään tavatonta suurhyökkäyksen jaloissa. Tiedän kenraalejakin, jotka ovat olleet kateissa marssiessaan taaksepäin. Tulemajoella hän oli ainakin jo porukassa. Tulemajoki laskee samannimisestä järvestä Laatokkaan Lunkulansaaren kohdalla. Pylkäs haavoittui Tulemajoella 4.7.1944 ja sotansa loppui siihen.

Toukokuussa vuonna 1955 Linna todistettavasti lähetti kirjeen Pirkanmaalle muuttaneelle Viljam Pylkäkselle. Sisältöä en tunne. Vielä vuonna 1967 Linna antoi haastattelun Aamulehdelle, jossa mainitsi Pylkkäästä: "Hän osasi myös pysähtyä, hän ei koskaan uhitellut, hänellä oli tilanne aina silmissä."
 
Piirin jäseniä olivat alussa Mikko Mäkelän lisäksi Ilpo Kaukovalta (fil.maisteri), Aladar Valmari (kartanpiirtäjä) ja Veikko Pihlajamäki (varastomies). Kaukovallan mukana tuli pian myös Lauri Viita, joka nopeasti nousi piirissä johtavaan asemaan. Muita jäseniä olivat Alex Matson (kirjailija, kuvataiteilija), joka oli julkaissut lukuisia teoksia jo edellisillä vuosikymmenillä ja joka oli joukon seniori ja isähahmo. Harri Kaasalainen (kauppaedustaja, kenkäkaupan myyjä) oli taas piirin nuorimmasta päästä kuten oli Jaakko Syrjäkin (palomies). Viljo Paula (kaivosmies) ja Reino Mantere (kuorma-auton kuljettaja, Automiesten ammattiosaston sihteeri) olivat lähellä piirin keski-ikää, kun taas lukioikäisiä henkilöitä olivat Laura Virkki (koululainen, ylioppilas), Mirkka Rekola (opiskelija).

http://www15.uta.fi/koskivoimaa/kulttuuri/1940-60/makelanp.htm
 
Väinö Linnan työnohjaaja käsikirjoitusvaiheessa oli ns. Mäkelän piiri. Hän luki liuskoja ja sai palautetta muiden muassa Lauri Viidalta ja Alex Matsonilta. Piirissä kokoontui kirjallisuusiltoihin myös sodankäyneitä työmiehiä.

Robert Brantbergin mukaan Pylkästä kymmenen vuotta nuorempi alikersantti Linna oli purnaaja, joka huomautti joka asiasta. Muuten hänellä oli syrjäänvetäytyvä luonne. Hän haaveili kirjailijan urasta ja tilaisuuden tullen hän merkitsi tarkoin vihkoihinsa muistiin juttuja ja sutkauksia sekä tietysti taistelukuvauksia. Pylkäs ei varsinaisesti purnaaja ollut, mutta hän saattoi olla reipasotteinen, kuten jotkut esitaistelijat olivat, ja sinutteli kaikkia.

Kerran korpraali Pylkkäältä kysyttiin, miksi hän itsepäisesti kieltäytyy teitittelemästä esimiehiään. ”Olen aina sinutellut nuorempiani”

Pylkkään kateissaoloon ei oikein jää paljon aikaa, sillä JR 8 oli Syvärillä vielä 22.7. suurhyökkäyksen jatkuessa, ja rykmentti vetäytyi taistellen Pyhäjärven, Prääsän ja Vieljärven kautta Loimolaan. Jospa hän hortoili siinä matkalla jossain? Eksyminen ei ole mitenkään tavatonta suurhyökkäyksen jaloissa. Tiedän kenraalejakin, jotka ovat olleet kateissa marssiessaan taaksepäin. Tulemajoella hän oli ainakin jo porukassa. Tulemajoki laskee samannimisestä järvestä Laatokkaan Lunkulansaaren kohdalla. Pylkäs haavoittui Tulemajoella 4.7.1944 ja sotansa loppui siihen.

Toukokuussa vuonna 1955 Linna todistettavasti lähetti kirjeen Pirkanmaalle muuttaneelle Viljam Pylkäkselle. Sisältöä en tunne. Vielä vuonna 1967 Linna antoi haastattelun Aamulehdelle, jossa mainitsi Pylkkäästä: "Hän osasi myös pysähtyä, hän ei koskaan uhitellut, hänellä oli tilanne aina silmissä."

Linna on itse maininnut Määtän ja Lahtisen olevan lähimpänä itseään. Lahtisen purnaus ja Määtän vetäytyvyys. Arvo Kotilaisen Arvon jatkosota mainitsee Linnan, eikä anna erinomaisen korkeaa mainintaa, tosin ei juuri moitikaan. Epähygienisyys taidettiin mainita päällimäisenä.

Brandberg on tuottelias, muttei kovin luotettava. Kierrättää muiden juttuja tehokkaasti ja tietää mikä myy. Mikä ei tietenkään ole mikään rikos.

Pylkäs katosi pariksi päiväksi nimenomaan tuossa vetäytymisvaiheessa. Eksyminen oli virallisesti hyväksytty selitys, mutta asia tutkittiin melko tarkkaan ja voi olla, että jonkun muun ansioluettelolla tulkinta olisi ollut toinen. Niitä eksyneitä oli nimittäin aika paljon tuona kesänä. Pylkäksen teosta minulla ei nyt ole, joten en pysty yksityiskohtia tarkistamaan.

Pylkäksen kanssa keskustelusta ennen kirjan kirjoittamista on lähteenä wikipedia. Kirjan ilmestymisen jälkeisestä ystävyydestä lähteenä on perhetuttu, joka sattui olemaan Viljamin poika.
 
Pylkäs katosi pariksi päiväksi nimenomaan tuossa vetäytymisvaiheessa. Eksyminen oli virallisesti hyväksytty selitys, mutta asia tutkittiin melko tarkkaan ja voi olla, että jonkun muun ansioluettelolla tulkinta olisi ollut toinen. Niitä eksyneitä oli nimittäin aika paljon tuona kesänä. Pylkäksen teosta minulla ei nyt ole, joten en pysty yksityiskohtia tarkistamaan.

Helppohan tuo tutkinta on tarkastaa. Suurhyökkäyksen alkaessa Viljam Pylkäs oli virallisella lomalla omalla maatilallaan Sakkolassa peltotöissä. Hän avusti ensin perheensä uudelleen evakkomatkalle, ja lähti itse etsiytymään omaan joukko-osastoonsa.

Äänislinnaan meni muutama päivä, asemilla oli ruuhkaa ja jo Kannaksen tiet täynnä evakkoja ja pakenevia / vetäytyviä ja toisaalta vastaiskuun menijöitä ja pari divisioonaa uudelleenryhmityksen joukkoja tulossa muiden muassa Talin alueelle. Pylkäs pääsi Kannaksen sotkusta ja näki Äänislinnassa, että myös Karjalan armeija oli vetäytymässä. Syvärille matkaava Pylkäs sai tietää, että JR 8 oli jättänyt asemansa Syvärillä ja vetäytyi kohti länttä Itä-Karjalan metsissä. Pylkäs ei tiennyt aluksi, mistä tarkalleen tavoittaisi porukan mutta hän sentään kykeni sen tekemään. Löydettyään oman ryhmänsä vetäytyminen jatkui nopeassa marssitahdissa. Tulemajärvelle saavuttiin 4. heinäkuuta 1944. Siellä oli sitten tämä kuuluisa "siltakohtaus", jossa Pylkäs väitteli upseerin kanssa uidaanko vai ei. Siinä Pylkäs myös haavoittui.
 
Helppohan tuo tutkinta on tarkastaa. Suurhyökkäyksen alkaessa Viljam Pylkäs oli virallisella lomalla omalla maatilallaan Sakkolassa peltotöissä. Hän avusti ensin perheensä uudelleen evakkomatkalle, ja lähti itse etsiytymään omaan joukko-osastoonsa.

Äänislinnaan meni muutama päivä, asemilla oli ruuhkaa ja jo Kannaksen tiet täynnä evakkoja ja pakenevia / vetäytyviä ja toisaalta vastaiskuun menijöitä ja pari divisioonaa uudelleenryhmityksen joukkoja tulossa muiden muassa Talin alueelle. Pylkäs pääsi Kannaksen sotkusta ja näki Äänislinnassa, että myös Karjalan armeija oli vetäytymässä. Syvärille matkaava Pylkäs sai tietää, että JR 8 oli jättänyt asemansa Syvärillä ja vetäytyi kohti länttä Itä-Karjalan metsissä. Pylkäs ei tiennyt aluksi, mistä tarkalleen tavoittaisi porukan mutta hän sentään kykeni sen tekemään. Löydettyään oman ryhmänsä vetäytyminen jatkui nopeassa marssitahdissa. Tulemajärvelle saavuttiin 4. heinäkuuta 1944. Siellä oli sitten tämä kuuluisa "siltakohtaus", jossa Pylkäs väitteli upseerin kanssa uidaanko vai ei. Siinä Pylkäs myös haavoittui.

No niin. Sain kirjan lainastosta ja aikaa kirjoittamiseen. Siis:

MUISTIN VÄÄRIN. Pylkäs ei ollut useampaa päivää poissa omasta joukostaan, eikä joutunut virallisen tutkimuksen kohteeksi. Näin se muisti dramatisoi puoleksi unohdettuja asioita.

Viljam Pylkäs: Rokka - Kertomus konekiväärimiehen sodasta. 1956 3. painos
Sivuilla 251-258 Pylkäs kertoo, kuinka joutuu ystävänsä Tassun ja kolmannen miehen kanssa erilleen ryhmästään taistelutilanteessa. Tapahtumat sijoittuvat (kertomuksen mukaan) päivä-pari ennen Pylkäksen haavoittumista. Vihollinen työntää viivyttävän joukon liikkeelle ja seuranneessa sekasorrossa Pylkäs kumppaneineen eksyy muusta ryhmästä. Kolmas (nimetön) mies tippuu porukasta pois jsotakin tuntemattomasta syystä. Harhailun jälkeen Pylkäs ja Tassu (Toivo Ruuna tosielämässä) saapuvat palavalle ammusvarikolle, jossa vieras jv-osasto ottaa heidät riveihinstä. Taistelijapari toimii osaston mukana, kunnes pääsee näistä erilleen ja lähtee etsimään omaa joukkoaan. Kun miehet pääsevät oikeaan porukkaan, heihin suhtaudutaan hyvin nuivasti, esim. ruokailussa he syövät viimeisinä ("Saatte, jos jotakin jää jäljelle.") ja heidät pannaan koko yöksi vartioon. Syyksi ankaraan kohteluun mainitaan päivällä tehty kova vastaisku, josta Pylkäs ja Tassu ovat olleet pois. Pylkästä tilanne kaivelee ja hän käsittelee tuntemuksiaan parikin sivua.

Täysin realistinen ja mahdollinen tapahtumasarja. Miehiä joutui erilleen omasta porukasta sekavissa tilanteissa, eikä oman porukan löytäminen ilman mitään suunnistusvälineitä tai tietoa seuraavasta määränpäästä ollut helppoa. Ei myöskään ollut mitenkään harvinaista, että yksittäisiä miehiä "kaapattiin" muiden yksiköyden tilapäiseen käyttöön, etenkin jos vaikutti siltä, että vieraista jotakin hyötyä olisi.

Ihmestykseni heräsi sekä ensimmäisen kerran tekstiä lukiessani että nyt, koska Pylkäs mainitaan yleensä hyvänä ryhmänjohtajana ja samanlaisen kuvan hän itsekin itsestään antaa. Mitenkäs se rj. tällä kertaa omasta ryhmästään erkani, kuitenkin parhaan kaverinsa kanssa. Samoin ihmetystä herätti, että vaikka Pylkäs yleensä kertoi esimiehille suorin sanoin mitä mieltä (omasta mielestään) virheellisistä käskyistä oli, hän nyt kiltisti jäi nuoren vänrikin komentoon, vaikka piti sitä virheenä. Lisäksi omituiselta vaikutti muun porukan suhtautuminen miesten paluuseen, kun meritoitunutta ryhmänjohtajaa possutetaan kuin pahaista alokasta yhden eksymisen vuoksi.

Hyvin todennäköistä on, että Pylkäs todellakin eksyi. Kohtelusta päätellen omassa komppaniassa on päätelty Pylkäksen "eksyneen", kuten niin monen muunkin tuona kesänä. Jokaisella on oma murtumispisteensä ja ilmeisesti joukkueenjohtaja on päätellyt Pylkäksen ja Tassun murtumispisteen löytyneen tuossa tilanteessa. Sitä, oliko päätelmä oikea, on mahdotonta ja turhaa yrittää selvittää enää.
 
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1444974859158.html
Lauri Törniä muistetaan Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen tukikohdassa – ”Todella suljettu paikka”
1444974850682.jpg

Pauliina Laramée esittelee Lauri Törnin takia. Takki on kerran varastettu ja nyt sitä säilytettään näyttelyiden ulkopuolella salaisessa paikassa. (KUVA: Seppo Solmela)

Julkaistu: 17.10. 8:29

Osasto Lauri Törnin perinnekillan entinen puheenjohtaja Pauliina Laramée esittelee ylpeänä vihreää Yhdysvaltain armeijan asetakkia. Sen vaiheet ovat monet.
Vietnamin sodan aikaan käytetty takki palautui Lauri Törnin omaisille Suomeen muiden hänen tavaroidensa mukana, kun Törni katosi viidakkoon vuonna 1965. Se on ollut usein näytteillä Törnin perinnekillan tapahtumissa ja näyttelyissä.

Vuonna 2009 takki varastettiin vitriinistä Maskussa. Se palautettiin kuitenkin pian. Laraméen mukaan takin nykyistä omistajaa ja olinpaikkaa silloin, kun se ei ole näyttelyissä, ei kerrota. Näin halutaan estää uudet varkaudet.

1444974852376.jpg

Pauliina Laramée esittelee Lauri Törnin takkia. Takki on kerran varastettu ja nyt sitä säilytetään näyttelyiden ulkopuolella salaisessa paikassa. (KUVA: Seppo Solmela)


TÖRNI on kulttihahmo myös Yhdysvaltain armeijassa, jossa hän palveli 1950- ja 1960-luvuilla. Neljä vuotta sitten Laramée edusti kiltaa, kun Törni sai paikkansa Yhdysvaltain erikoisjoukkojen Hall of Fameen, kunniahalliin. Se sijaitsee Fort MacDillin tukikohdassa Floridassa. Kyseessä ei ole yleiskohde.

– Todella suljettu paikka. Vartijoita oli kaikkialla. Laramée kertoo.

Paikalla oli korkea-arvoisia upseereja Törniä eli majuri Larry Thorneakunnioittamassa.

– Juttelimme, että on ikävä, että Törnistä ei ole säilynyt yhtään ääninäytettä. Hekin yrittivät sen jälkeen etsiä arkistoistaan.

– Kuulin hänen koulutettavanaan Saksassa olleelta henkilöltä, että ”he did’t have any big accent”, Törni oli siis opetellut englannin hyvin. Useinhan on väitetty, että hän olisi puhunut paksulla aksentilla. Mutta hän opiskeli englantia ilmeisesti hyvin määrätietoisesti.

1444974854070.jpg



Ilta-Sanomien Lauri Törni -historialehti on myynnissä. Lehdessä kerrotaan Törnin vaiheista ja seikkailuista kolmen eri armeijan palveluksessa. Lehden hinta on 3,90 euroa ja sitä myydään yhdessä Ilta-Sanomien kanssa.
1444974855762.jpg

Pauliina Laramée ja majuri James R. Gladden erikoisjoukkojen ”kunniahallissa”. (KUVA: Pauliina Laraméen kotialbumi)
1444974857458.jpg

Lauri Törnin kunniapaikka Floridan sotilastukikohdassa. (KUVA: Pauliina Laraméen kotialbumi)
Seppo Varjus
 
Törnin muistolle:salut::salut::salut:

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/torni business-46475

http://www.businessinsider.com/nazis-and-us-army-special-forces-2015-7?IR=T

http://www.arlingtoncemetery.net/larry-thorne.htm

"Hullu tarina miehestä joka taisteli niin Suomen, natsien kuin USA:n armeijan erikoisjoukkojenkin puolella"


Amerikkalaislehti julkaisi maanantai-iltana jutun Lauri Törnin erikoisista vaiheista.

  • e175f7637423ee9bd63bc5bd6aba0bb6a09049de98cbad457601feb166bb5c7f


    Lauri Törni (keskellä) jatkosodassa.

    (Wikimedia Commons)
Business Insiderin tästä löytyvä juttu on peräisin We Are The Mighty -sivustolta.

Jutussa kerrotaan Viipurissa syntyneenLauri Törnin (1919-65) lähes käsittämätön elämäntarina Neuvostoliittoa vastaan talvisodasta ja kukistuvan natsi-Saksan kautta Vietnamin sotaan.

"Hän oli monimutkainen mutta latautunut mies joka urhoollisesti taisteli sortoa vastaan kolmen lipun alla eikä tunnustanut luovuttamista", USA:n armeijan erikoisjoukkojen eversti Sean Swindellinkerrotaan sanoneen Törnin muistoksi pidetyssä seremoniassa 2010.

 
Viimeksi muokattu:
Eikös Lauri ollut sellainen maltillinen natsi, joka ei tappanut siviilejä kuten äärinatsit. On rasistista leimata koko porukka jonkun marginaalisakin mukaan.

28.7.2016 - 09.57 http://www.nurmijarvenuutiset.fi/ar...eteraanin-ja-natsiupseerin-haudalle-niiniston
PUHEENAIHE
Ministeri laski seppeleet Vietnam-veteraanin ja natsiupseerin haudalle – Niinistön toiminta kuohuttaa somessa
tornii.jpg


Puolustusministeri Jussi Niinistön seppeleenlasku kapteeni Lauri Törnin haudalle on herännänyt sosiaalisessa mediassa ihmettelyä. – Kuvassa Törni SS-upseerin asussa.

Wikipedia / Gummerus



Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) on laskenut USA:n-vierailullaan Suomen virallisena tervehdyksenä kukkalaitteet Lauri Törnin (1919–1965) ja Olavi Alakulpin (1915–1990) haudalle. Törnin ja Alakulpin haudat sijaitsevat Arlingtonin sotilashautausmaalla Virginiassa. Asiasta kertoiHelsingin Sanomat.

Niinistön suorittama seppeleenlasku on herättänyt sosiaalisessa mediassa keskustelun hänen toimistaan niin puolesta kuin vastaankin.

Lauri Törni oli monien suomalaisten ihailema sotilas, joka palveli niin Suomen armeijan kapteenina sekä natsi-Saksan Waffen-SS-joukoissa. Hän siirtyi SS:n palvelukseen Lapin sodan aikana.

Myöhemmin Törni toimi kapteenina Yhdysvaltain armeijassa, ja kuoli helikopterionnettomuudessa Vietnamin sodassa 1965. Moni pitää häntä yhtenä urhoollisimmista suomalaisista sotilaista.

Olavi Alakulppi puolestaan oli maineikas hiihtäjä, joka toimi neuvostopartisaaneja vastaan. Hän yleni vajaassa kymmenessä vuodessa korpraalista kapteeniksi saakka. Myös Alakulppi toimi sodan jälkeen Yhdysvaltain armeijassa.

Sekä Törni että Alakulppi ovat molemmat Mannerheim-ristin ritareita.

Niinistön toiminta on herättänyt sosiaalisessa mediassa vilkkaan keskustelun siitä, onko puolustusministerin toiminta ollut sopivaa. EsimerkiksiTwitterissä ihmetellään, miten Suomen puolustusministeri voi ihailla natsia ja ulkovallan palvelukseen astunutta sotilasta.

Toinen keskustelija kummastelee, miksi ministeri antaa ymmärtää käynnin haudalla olleen spontaani idea – vaikka kukkalaite ja nauhateksti sattui olemaan mukana.

Kolmas kommentti kritisoi Niinistön toimintaa näin: "1. Olen isänmaallinen ihminen, 2. Vien kukkia tuomitun maanpetturin haudalle, 3. Ai niin oon puolustusministeri kans."

Erään kommentoijan mukaan kyseessä sen sijaan oli hieno ele muistaa oman maan poikia vieraissa mullissa.

Jussi Niinistö itse puolustaa seppeleenlaskuaan asiallisena toimena.

– Halusin kunnioittaa Suomen sodissa ansioituneita veteraaneja, jotka ovat Yhdysvaltoihin haudattu, Niinistö painottaa.

– Esitimme kunnianosoituksen Washingtonissa siksi, että Mannerheim-risti on korkein arvomerkki, jolla sotilaita on palkittu. Puuttumatta henkilöiden myöhempiin vaiheisiin päätimme Törniä ja Alakulppia muistaa.
 
Ymmärtääkseni Törniä ajoi ennenkaikkea palava viha kommunisteja kohtaan. Että kun Suomi lopetti sodan neuvostoliittoa vastaan niin hän halusi vielä jatkaa ja siksi värväytyi SS-joukkoihin.
 
Vaikka mielestäni Törniä hehkutetaan joskus hieman liikaa, niin en millään tavalla kykene mieltämään miestä "natsiupseeriksi". "Marttisen miehissä" oli aivan yhtä kovia jätkiä moneenkin lähtöön, puhumattakaan niistä jotka jäivät Suomeen.

Törni kyllä oli anti-kommunisti viimeisen päälle, mutta miehen touhut eivät koskaan osoittaneet mitään esim. rasistista suhtautumista sen enempää kuin normaaleilla suomalaisilla sotilailla.
 
Jos meillä olisi enemmän Törnin kaltaisia kavereita, kukaan ei edes harkitsisi tämän maan miehittämistä.
 
Vaikka mielestäni Törniä hehkutetaan joskus hieman liikaa, niin en millään tavalla kykene mieltämään miestä "natsiupseeriksi".

Tuskin kukaan syyllistyy vainajan muiston halventamiseen jos syyttää kaksinkertaista Waffen-SS upseeria natsiksi. Varsinkin kun touhusta on napsahtanut tuomio.

Jotenkin uskottavuuden rajoissa on, että joku suomalainen miehistössä palveluut SS-veteraani selittää, että hänellä ei oikein ollut käsitystä siitä mikä SS oikein on.

Upseerien kohdalla selitys on yhtä uskottava kuin Fingerporin kaupunginjohtajan selitys sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä "En tiennyt, että Adolf Hitler oli natsi.".
 
1941, kun miehiä värvättin, luultiin mentävän Wehrmachtiin jatkamaan "Kuninkaallisen Jääkäripataljoona 27:n" perinteitä.
SS:ään kuitenkin joutuivat.

Törnin toka reissu Saksaa 1945, oli turhautuneen sankarin päähänpisto. Silloin heidän (SS:n) piti toimia vasta, jos Suomi miehitettäisiin.
 
Back
Top