Lentokoneita
- Viestiketjun aloittaja Isäm Maam Puolustaja
- Aloitus PVM
Ikarus
Respected Leader
Siinä oli parikin pilottia, jotka laukaisi jarruvarjon jo ilmassa. Varjo kiskaisi ne aika rajusti alas. Lujat MiG:ssä on telineet.
Ketterän näköinen painepuku.. kyllä siinä on hyvä tarkistaa takasektori.
Ikarus
Respected Leader
Valistunut arvaus: Iso vodkapullo rohkaisuksi + AK-47 ja 30 kutia. Jos ei onnaa, AK sentään henkivakuutuksena
Deeiii
Eversti
Kyllähän B-58 Hustler kuuluu ketjuun ihan komeana koneena:
Hustler on kans näitä suosikkeja. Ylipäätään mulla on joku fetishi kylmän sodan alkuvaiheen suihkupommittajiin. Varmaan tullut liikaa katsottua Outolempeä...
Ainoat mistä en niin tykkää on Valiant ja B-45. Melkein kaikki muut on vaan tosi hienoja
.Nykyään voi olla hankala edes tajuta millaista aikaa 1950-luku ja 1960-luvun alku olivat ilmailussa. Vapaan maailman isoin keppi, Strategic Air Command, oli siirtynyt mäntämoottorisista B-29:stä ja harvoista kymmenmoottorisista Peacemakereistaan ("six turning, four burning") ensimmäiseen todelliseen suihkupommittajaansa, B-47:aan, vuodesta 1951 alkaen. Siirtyminen perinteisistä lenskoista, potkureista ja mäntämoottoreista nuolisiipiseen, hävittäjän lailla käyttäytyvään suihkariin oli vaikea ja raskas prosessi, jossa edistyminen mitattiin kärventyneinä lentäjinä ja alumiiniromuna. Sitten vasta viisi vuotta myöhemmin, 1956, Hustlerin prototyyppi lensi ensilentonsa; ja taas edessä oli uusi loikka tuntemattomiin lentotiloihin.
Ottaen huomioon että kyseessä oli maailman ensimmäinen operatiivinen kaksinkertaisella äänennopeudella lentävä pommittaja jonka kuivapaino on ennätyksellisen pieni 14 prosenttia suurimmasta lentoonlähtöpainosta (tätä ennätystä ei ole yksikään pommittaja rikkonut), kehitystyö oli harvinaisen kivuton: ensimmäinen tuotantokone jyristi ensilennollaan 1959 kokonaisen tunnin nopeudella Mach 2 ilman mainittavia ongelmia. Mutta kone oli perin kallis ostaa ja operoida: jossain muistan nähneeni väitteen, jonka mukaan kone kaikkine tykötarpeineen oli kirjaimellisesti arvokkaampi kuin painonsa kultaa. Kokonaisuutena SAC - tai siis sen komentaja Curtis LeMay - ei ollutkaan koskaan koneeseen oikein tyytyväinen. LeMay piti sitä liian pienenä, liian kalliina ja liian monia ilmatankkauksia vaativana, ja niinpä tämä B-47:n korvaajaksi suunniteltu sporttirauta jäi valmistusmääriltään vaatimattomaan 116 yksilöön. Samalla rahalla kun olisi saanut operoitua kolminkertaista määrää B-52:a.
Laivuekäyttöön kone tuli vuodesta 1960 alkaen. Hustleria pääsi lentämään vain erityisesti valikoitu SACin eliitti (mikä kertoo aika paljon; 1960-luvun SAC oli luultavasti kokonaisuutena yksi parhaiten koulutettuja ja vaatimuksiltaan armottomimpia ilma-aseita koskaan). Valintaperusteena oli osoitettujen kykyjen lisäksi pieni koko, koska ohjaamo oli muutenkin pieni ja koneessa käytetyt pelastuskapselit tekivät siitä tavallistakin ahtaamman. Konetta lentäneet pitivät suuresti sen lento-ominaisuuksista: kun jarrut irroitettiin, kone oli 30 sekunnissa 185 solmun nopeudessa ja minuutissa kiitoradasta irtautumisesta helposti jo yli 40 000 jalassa. Korkealla Hustlerin sai kiinni vain hyvin harva torjuntahävittäjä, ja neljän moottorin tarjoilema kiihtyvys oli sitä luokkaa, että yksikään hävittäjä ei pysynyt perässä. Mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että lentäminen oli vaativaa ja raskasta. Kapea runko ei jättänyt tilaa perämiehelle, joten lentäjä joutui hoitamaan kaiken yksin, ja huomiokyvyn hetkellinenkin herpaantuminen tarkoitti äkkiä sitä, että Hustler oli jo karannut käsistä. Apuna kuskilla oli sentään "Sexy Sally:" ensimmäistä kertaa osa varoituksista tuli naisäänen (näyttelijätär Joan Elms) puhumana. Tutkimuksissa oli havaittu, että naisääni nimittäin kiinnittää parhaiten nuorten miesten huomion vaarallisessakin tilanteessa.
Ja näitä tilanteitahan riitti, varsinkin kun kone oli uusi eikä ylisoonisen deltasiiven kaikkia jekkuja oltu vielä sisäistetty. Sen lisäksi että jyrkästi viistottu deltasiipi on lähtökohtaisesti haastava lentää, Hustlerilla oli omat pahat tapansa. Kiihtyvyys oli hyvä, mutta varomaton kiihdyttely saattoi liikuttaa polttoainetta tankeissa niin paljon, että painopiste siirtyi huomattavasti. Pahimmassa tapauksessa tästä seurasi hallinnan menetys. Ja jos moottori laukesi yliääniajossa, kaputti oli erittäin todennäköinen: Mach 2 on kova epäkeskoiselle koneelle. Kaikkiaan 26 konetta menetettiin onnettomuuksissa, prosentuaalisesti 22,4% koko tuotannosta. Halukkaista lentomiehistöistä ei kuitenkaan ollut koskaan pulaa, ja yli 80 % alunperin valituista ehdokkaista luopui ylennyksestä saadakseen mahdollisuuden lentää Hustlerilla.
Kuvastakin näkee, että Hustler on optimoitu ylisoonisille alueille. Deltasiivet; neljä jälkipoltolla varustettua J79-suihkuturbiinia; kynänohut runko, jossa peräkkäin istutettuna lentäjä, navigaattori/pommittaja ja puolustusjärjestelmäoperaattori, joka oman toimen ohessa huolehti myös polttoainetilanteesta ja polttoaineen pumppaamisesta tankeista toiseen painopisteen säilyttämiseksi. Rungossa ei ollut juuri lainkaan ylimääräistä tilaa, joten yksin laskutelineiden suunnittelu mahdollisimman vähän tilaa vieväksi oli melkoinen haaste.
Erityisen vaikeaa tästä teki laskutelineiden korkeus, mikä puolestaan juontui rungon ohuudesta: koneessa ei ollut tilaa perinteiselle pommikuilulle, joten asekuorman virkaa toimitti mahan alle ripustettu erillinen MB-1B-hyötykuormasäiliö. Samaan virtaviivaiseen sikariin oli paketoitu paitsi muheva vetypommi, myös puolet Hustlerin polttoaineesta. Ajatuksena oli, että maaliin pudotetaan paitsi ase, myös nyt hyödyttömäksi jäänyt tyhjä polttoainetankki, ja takaisin luikitaan rungon ja siipien sisäisellä menovedellä. MB-1B korvattiin tosin pian kaksiosaisella virityksellä, jossa polttoainetankin pystyi pudottamaan ilman ydinaseen pudotusta: tämä johtui ennen kaikkea kroonisista polttoainevuodoista, mutta lisäsipä tämä lentoturvallisuuttakin kun hätätilanteessa tankin saattoi nyt pudottaa myös rauhan aikana. Hustlerilla oli siis aseenaan alunperin tarkalleen yksi vetypommi, joskin jälkiasennuksena koneeseen ruuvattiin neljä ripustinta lisää yksittäisille ydinpommeille. Hyötykuormasäiliöstä oli myös valokuvaustiedusteluversio, ja pohdintaa esitettiin mm. konventionaalisia pommeja sisältäneestä säiliöstä, mutta näitä ei koskaan valmistettu.
Hustler kuoli ennen kaikkea samaan tautiin kuin XB-70 Valkyrie: ilmatorjuntaohjuksiin. Ylisoonisille alueille ei ollut matalalennossa asiaa, koneessa ei ollut matalalentoon tarvittavaa instrumentointia (sen korkeusmittari oli epäluotettava alle 750 jalan korkeudessa), ja matalalento sekä rasitti runkoa että lyhensi alkuaankin vaatimatonta kantamaa aivan liikaa.
Asiaa ei tosin auttanut se, että koneen käyttö oli kallista. Kerosiinia kului tietyisti aivan huikeita määriä, mutta huolto oli vielä kalliimpaa. Suorituskyvyn metsästys tarkoitti kompromisseja toisilla alueilla: esimerkiksi rungon keveys saatiin aikaan siten, että muotopaneelit kantoivat kaiken kuorman - mutta tämä tarkoitti sitten sitä, että jos jokin levy haluttiin irroittaa huoltoa varten, koko kone piti ensin tukea erityiseen huoltojigiin, tai runko saattaisi pahimmassa tapauksessa murtua. Runko oli myös niin ahdas, että esimerkiksi yhteen usein vaihdettavaan tutkan osaan käsiksi päästäkseen huoltoryhmän täytyi ensin nostaa lentäjän pelastuskapseli ulos ohjaamosta. Jotta vaihdettua osaa voitiin kokeilla, kapseli oli asennettava takaisin. Ja tämä oli siis Hustlerin mittapuulla "helppoa," liki jokaviikkoista huoltoa.
Viimeinen operatiivinen Hustler laskeutui viimeisen kerran lentokoneiden hautuumaalle 16.1.1970.
Viimeksi muokattu:
Deeiii
Eversti
Valistunut arvaus: Iso vodkapullo rohkaisuksi + AK-47 ja 30 kutia. Jos ei onnaa, AK sentään henkivakuutuksena
Tainnut olla ennemmin bourbonleka ja M1 Garand mutta jotain tommosta itekin mietin
. Tuossa kattelin vähän taas matskujani Hustlerista ja selvisi, että noita karhukokeita oli tehty useita. Mukaanlukien semmoinen, missä karhulla varustettu pelastuskapseli ammuttiin lentävästä lentokoneesta.
Ikarus
Respected Leader
Tainnut olla ennemmin bourbonleka ja M1 Garand mutta jotain tommosta itekin mietin
No niinpä olikin B-58, enemmän tosiaan bourbon kuin vodkajuttuja.
JR49
Respected Leader
Hieno Hustler-juttu!Hustler on kans näitä suosikkeja. Ylipäätään mulla on joku fetishi kylmän sodan alkuvaiheen suihkupommittajiin. Varmaan tullut liikaa katsottua Outolempeä...
Ainoat mistä en niin tykkää on Valiant ja B-45. Melkein kaikki muut on vaan tosi hienoja
Minulla on samankaltaisia fetissejä, mutta tässä tullaan sitten isot rinnat/pienet rinnat -akselille
.Itse olen nimittäin aina tykännyt B-45 Tornadosta. Ehkä ulkonäön lisäksi mukana on arvostus siitä, että tämä oli ensimmäisiä, jos ei peräti ensmäinen, joka oli operatiivisessa käytössä suihkupommittajista? Kone teki ansiokasta tiedustelutyötä Korean sodassa. Joten on nämä tienraivaajakoneet aina olleet sydäntä lähellä.
Vähälukuinen tuotanto. Heikko moottoriteho. Siinä kai ne sudenkuopat. Nyt en kyllä ehdi tarkistamaan, menee takaraivosta tämä teksti. Saa oikaista ja täydentää.
.
Deeiii
Eversti
B-45 on vaan niin epäsikiö - pyrstö väännetty jostain A-20 Invaderista, häkkiohjaamo, jne. Mutta suurin risti sillä taitaa olla se, että Il-28 teki tuon saman form factorin hemmetin paljon nätimmin .
Kyseessähän oli aikamoinen välimallin kone. Ei sinänsä mitenkään huono kunhan alkusarjan moottorit vaihdettiin J47-myllyihin - samat kuin B-47 Stratojetissä - mutta auttamatta vanhentunut vain kaksi vuotta nuorempaan mutta nopeampaan ja kaksinkertaisella toimintasäteellä varustettuun Stratojetiin verrattuna. Rakennettuja koneita tosin käytettiin tiedustelutehtävissä yllättävän pitkään, vuoteen 1958 saakka. RAF:ille lainattuna niillä lennettiin syvälle Neuvostoliittoonkin.
Kuvaa kyllä hyvin lentokonetekniikan kehittymistä tuona aikana.
. Kyseessähän oli aikamoinen välimallin kone. Ei sinänsä mitenkään huono kunhan alkusarjan moottorit vaihdettiin J47-myllyihin - samat kuin B-47 Stratojetissä - mutta auttamatta vanhentunut vain kaksi vuotta nuorempaan mutta nopeampaan ja kaksinkertaisella toimintasäteellä varustettuun Stratojetiin verrattuna. Rakennettuja koneita tosin käytettiin tiedustelutehtävissä yllättävän pitkään, vuoteen 1958 saakka. RAF:ille lainattuna niillä lennettiin syvälle Neuvostoliittoonkin.
Kuvaa kyllä hyvin lentokonetekniikan kehittymistä tuona aikana.
Liittyen tähän aikaisempaan viestiini, tässä seuraavassa juttua siitä, miten monin tavoin kehittynyttä Rafalen aerodynamiikka on, tässä verrattuna F-16, joka periaatteessa pyrki hyödyntämään samoja periaatteita.
http://rafale.freeforums.org/rafale-vs-f-16-aerodynamics-compared-t96.html
Yhteenveto:
F-16 would probably be capable of pulling more g if this wasn't generally associated with an increase in AoA, in particular at low speeds or during violent maneuvers with high g onset where inertia makes precise pitch control more difficult to achieve.
So the Viper is, de-facto, limited by less developed aerodynamics from design stage, although already quiet advanced, they show limitations which are unknown from the more aerodynamicaly evolved Rafale design.
The solutions which won YF-16 the LWF conpetion, based on the chase for low drag, also meant that the aircraft became AoA limited at a later stage, it was a compromise at the time which perhaps could have been avoided with further conceiptual studies.
The newer, more developed aerodynamic solutions used on Rafale explains why it can reach extreme AoA in fully controlled flight, the F/A-18 and F-16 pilots can testify for themselves of this demonstrated capability...
crane
Ylipäällikkö
Hephep, sama tauti täälläkin!
Hyvin huomaa kuinka "pieni nenäinen" Rafale on... ei jätä paljoa tilaa tutkalle. Kuvassa näkyvät kaksipaikkaiset luovutettiin egyptiläisille pari päivää sitten.
Olisi muuten paljon nätimpi kone jos siinä olisi DSI malliset ilmanottoaukot.
http://www.codeonemagazine.com/article.html?item_id=58
Olisi muuten paljon nätimpi kone jos siinä olisi DSI malliset ilmanottoaukot.
http://www.codeonemagazine.com/article.html?item_id=58
Viimeksi muokattu:
Slammer
Kenraali
Mille olikin tarvetta, koska moottorin vaihtaminen edellytti koko takarungon irrottamista. Vrt. uudempien koneiden moottorinvaihto, joka hoituu yksinkertaisesti ottamalla moottori irti ja laittamalla uusi tilalle. Ero kestossa on päälle päivän vs. muutama tunti.
tulikomento
Supreme Leader
Aikoinaan Jaguar rynnäkköpommittajilla lennettiin kovaa ja matalalla. Tarkoitus oli ennen kaikkea lentää tutkakatveessa. Lähi-idässä lenneltäessä ilmatilan rajoitukset olivat yleensä melko olemattomat ja tämä näkyi ja kuului. Mentiin aavikon pintaa nuolemalla.
Kerran kävi sitten pieni vahinko. Omanin ilmavoimien Jaguar vähän räimäisi yhtä Toyotaa ja kolahti kunnolla. Auton kuskina toiminut RAF:n pilotti otti asian huumorilla, mutta kyydissä ollut nainen säikähti puolikuoliaaksi.
Kuvateksti kertoo kaiken oleellisen:
This car, travelling between Muscat and Thumrait, was hit by a low flying Jaguar, one of the belly fins on rear of fusalage impacted on roof of car.
Kerran kävi sitten pieni vahinko. Omanin ilmavoimien Jaguar vähän räimäisi yhtä Toyotaa ja kolahti kunnolla. Auton kuskina toiminut RAF:n pilotti otti asian huumorilla, mutta kyydissä ollut nainen säikähti puolikuoliaaksi.
Kuvateksti kertoo kaiken oleellisen:
This car, travelling between Muscat and Thumrait, was hit by a low flying Jaguar, one of the belly fins on rear of fusalage impacted on roof of car.
tulikomento
Supreme Leader
Voitokas Hornet-soolo
tulikomento
Supreme Leader
60-luvulta lähtien amerikkalaiset ovat testailleet Nevadan autiomaassa eri lähteistä hankittuja MiG-hävittäjiä. Koelennettävinä on ollut mm. MIG-17 ja MiG-21 eri versioineen. Nämä saatiin jo 60-luvulla ja koneiden suorituskyvyn selvittämisestä oli apua mm. Vietnamin sodan aikana.
Sittemmin koelennettävänä on ollut myös MiG-23. Olen lukenut, että oikeastaan kaikki jenkkipilotit tykkäsivät 21:stä ja osa myös 17:sta näiden hyvien ominaisuuksien takia (ketteryys ja nopeus). MiG-23 olikin sitten jo eri maata. Kääntyväsiipisyys teki koneen monimutkaiseksi lennettäväksi. Eräs pilotti totesikin: "I ain't flying that piece of shit !"
Koelennoista vastasi tämä erikoislaivue:
https://en.wikipedia.org/wiki/4477th_Test_and_Evaluation_Squadron
Aiheeseen liittyen suosittelen tätä mainiota opusta.
Sittemmin koelennettävänä on ollut myös MiG-23. Olen lukenut, että oikeastaan kaikki jenkkipilotit tykkäsivät 21:stä ja osa myös 17:sta näiden hyvien ominaisuuksien takia (ketteryys ja nopeus). MiG-23 olikin sitten jo eri maata. Kääntyväsiipisyys teki koneen monimutkaiseksi lennettäväksi. Eräs pilotti totesikin: "I ain't flying that piece of shit !"
Koelennoista vastasi tämä erikoislaivue:
https://en.wikipedia.org/wiki/4477th_Test_and_Evaluation_Squadron
Aiheeseen liittyen suosittelen tätä mainiota opusta.
Deeiii
Eversti
Kyseiselle itäraudalle annettiin salaussyistä F-sarjan numerot; tämä selittää tietyt aukot Yhdysvaltojen ilmavoimien hävittäjien numerosarjoissa. Esimerkiksi MiG-21 oli "YF-110," MiG-23 "YF-113" ja MiG-17 "YF-114." (Y-etuliite viittaa prototyyppiin; X-etuliite koekoneeseen.) Mahdollisesti sitten oli vielä edelleen salaisena pysyneet koneet F-115 ja F-116 - tai sitten ei.
Että jos joskus ihmettelette miksi se alkuperäinen stealth-"hävittäjä" sai numeron F-117. Tosin vaihtoehtoisiakin selityksiä tälle on.
Että jos joskus ihmettelette miksi se alkuperäinen stealth-"hävittäjä" sai numeron F-117. Tosin vaihtoehtoisiakin selityksiä tälle on.