Liikkuvuus vastaan kaikki muu

Second

Eversti
Ok. Pistetääs liiikuvuudesta noin niin kuin yleensä. Minulla on tähän alkuun heittää yksi havainto pitkän nojatuolireserviyden ajalta.

Yleensähän tällä käsitetään jonkinlainen kevyt kantamus joka mahdollistaa pitkät siirtymiset ja nopeus matkata joku tietty matka ajallisesti, vaikkapa syöksyen.

Tuossa pari kuukautta sitten katselin telkkarista ohjelmaa jonka nimi taisi olla Kaksintaistelu. Oikein raflaava ohjelma, mutta ihan mielenkiintoisia juttuja. Kyseessä oli sotureita Samuraista, viikinkeihin ja ritareihin yms. Siis lähitaistelupainotteinen ohjelma, jotakin ruutiaseitakin käyttäviä tapauksia oli. Sitten oli myöskin Kylmän sodan aikaiset Delta Force ja nämä hirvittävät spetsnatsi soturit. Alkuunsa olin vähän huvittunut että noinkohan labraoloissa mitään eroa löytyy, aseistus liki samaa, tekniikat samoin. Näin luulin, mutta tunnin kestoisen ohjelman lähestyessä loppuaan olin jo vaipunut syviin ajatuksiin. Nimittäin seuraava havainnoitti:

Delta Force (pari entistä jo hivenen ylipainoista entista deltaa) naureskeli mm Spetsnatsien (pari kovakuntoisen näköistä ex-spetsua) kummallisille väkkäröille ja muille liikkeille mitä he tekivät tulitoiminnan aikana. Oli pyörähdyksiä, sulavia puolen vaihtoja ja mitä lie sirkustemppuja. Spetsnatseilla oli omat ajatuksensa liikkuvuudesta. Varsin hyvin tämä tuli ilmi sitten pimeänäkölaitteilla toteutetussa pistooliradalla, missä liikuttiin maaleja kohti ja ammutiin kohteita liikkeestä. Spetsu ampui osumia kaikilla laukauksilla tyyliin hölkästä. Delta missasi osan laukauksista paljon hitaammasta liikkeestä, ehkä hänen piti päästä kohdetta lähemmäksikin ennenkuin hän kehtasivat ampua. Kautta linjan samaa homma oli havaittavissa näin asia tunti an silmään. Spetsnatsit ampui liikkeestä mm noita outoja väkkäröitä tehden nopeasti ja tarkasti, käytännössä he siis liikkuivat kokoajan paikasta toiseen näennäisen arvaamattomasti. Deltan piti pysähtyä seisomaan tai muuten ottamaan ampuma-asento kun hän ampui. Toinen hyvä esimerkki oli musitaakseni haulikkotesti missä lippaallinen Saiga haulikko teki selvää jälkeä varman näköisesti ja nopeasti, eikä ukko pysähtynyt oikein hetkeksikään. AK ja M4 testi myöskin osoitti tätä eroa.

Kyseisessä ohjelmassa spetsut voittivat, mutta toki Deltaa edusti kaksi pönäkkää ukkoa, joiden taidot saattoivat olla jo enemmän kosultointi puolella. entiset Spetsut olivat sitä vastoin erittäin timmissä kunnossa ja voisin kuvitella että tämä koski myös muita taitoja.

Jotenkin minulla tuli mieleen että spetsuilla liikkeen määrä oli viety toiseen potenssiin, ei enää ajateltu pelkästään nopeutta tai matkan pituutta, ei kantamuksen painoa. Ja minun näkemykseni mukaan tästä on hyötyä. Ei ehkä paljaalla sorakentällä kirkaassa päivän valossa, mutta jos ajatellaan vähemmän optimaalisia oloja havainta kohteen liikeitä tai ylipäätään nähdä kohde kokoajan. Ymmärrän että varusmiehelle ja reserviläiselle tämmöisen kouluttaminen on hankalaa, aikaa viepää ja jopa vaarallista, etenkin jos piipun kontrolli pyritään säilyttämään edes jonkinlaisena. Mutta ylesesti tuntuisi että liikkuvuuden kouluttamisesta alati läsnä olevana vahvuutena ja työkaluna olisi hyötyä. Tätä on kosketeltu mm tuliasemien vaihdolla tiheästi, joka on mielestäni yksi liikkuvuuden muoto.

Tässä siis eräs ajatus liikkuvuudesta.
 
Second kirjoitti:
Yleensähän tällä käsitetään jonkinlainen kevyt kantamus joka mahdollistaa pitkät siirtymiset ja nopeus matkata joku tietty matka ajallisesti, vaikkapa syöksyen.
...
Jotenkin minulla tuli mieleen että spetsuilla liikkeen määrä oli viety toiseen potenssiin, ei enää ajateltu pelkästään nopeutta tai matkan pituutta, ei kantamuksen painoa. Ja minun näkemykseni mukaan tästä on hyötyä. ... Mutta ylesesti tuntuisi että liikkuvuuden kouluttamisesta alati läsnä olevana vahvuutena ja työkaluna olisi hyötyä. Tätä on kosketeltu mm tuliasemien vaihdolla tiheästi, joka on mielestäni yksi liikkuvuuden muoto.

Tässä siis eräs ajatus liikkuvuudesta.

Eli kantavana ajatuksena on, että hyväkuntoisen kaverin liikkuvuus ei välttämättä tipukkaan niin radikaalisti kun sille pistetään tarvittava varustus päälle, verrattuna samaan samaan kaveriin ilman varusteita?

Hyvä ajatus eikä edes kovin kaukaa haettu. Tottahan se on että fysiikan lait koskevat meitä jokaista ja jos laittaa tarpeeksi varustusta päälle niin kyllähän se hidastaa menoa. Toisaalta hyväkuntoisen kaverin elimistö kestää rasitusta enemmän ja liikettä pystytään pitämään yllä isommallakin varustemäärällä kuin mihin keho on tottunut.

Hyvä esimerkki siitä mielestäni on se että kaveri joka treenaa tekemällä juoksulenkkejä. Kun painoa lisätään kymmenen kilon repulla, meno jatkuu käytännössä samaa tahtia ilman isoa eroa kierrosajoissa.

Sellainen juttu vielä tuosta ohjelmasta josta oli puhe, että se on höystetty viihdearvoa lisäävillä kliseillä. Sellainen on mm. spetnazien väkkäränä pyörivät liikkeet. Todellisuudessa luulen että herrat erikoisjoukotkin (tm) menevät iloisen suoraviivaisesti ilman turhia kaarteluita.

Joka tapauksessa hiukea keskustelun aloitus. :cool:
 
Juu pointtisi ovat kohdallaan. Mutta lähinnä minulla ajatus oli aukoa kokonaan uusia suuntia käsitteessä liikkuvuus, tai siis uusia ainakin minulle, sikäli että liikkuvuutena en näitä ole ajatellut.

Eli liikkuvuus voitaisiin käsittää siten että se ei ole pelkää nopeutta tai edes jaksamista, vaan jotakin muutakin. Yksi perinteinen vertailukohta tähän voisi olla raskaat suojaliivit, jotka "lukitsevat" ylävartalon tehden miehestä jäykemmän. Tarjolla olevaa suojaa ei voida hyödyntää kuten täysin liikkuvalla vartalolla. Toinen mistä olen kuullut on EOD-miesten suojat, jotka eivät säästä vammautumiselta jos räjähde kukkii käsille (toki henki säilyy) ja toisaalta se jäykistää sorminäppäryyttä ja montaa muuta asiaa, jotka taas helpommin saavat sen räjähtee kukkimaan käsille. Tämäkin kaiketi on liikkuvuutta.

Olen kuullut että suuressa itäisessä naapurissa mm luotiliivit ovat vain rintaa suojaavia (levyjen osalta) liikkuvuuden ja suojan kompromissinä. Toki syynä voi olla ihan hintakin, mutta minusta tuntuu että liikkuvuudella on ehkä hieman toisenlainen sija tuolla päin.

Juu sen showarvon tähden minäkin vähän kyseistä ohjelmaa karastan. Nostin tuon väkkäränä pyörimisen tulitoiminnan aikana vähän provosivan tärkeäksi, mutta joitakin ns koulutusvideoita tuolta rajan takaa mitä olen nähnyt niin heillä (taktinen) aseenkäsittely lähtee tämmöisitä liikkeistä. Äärimmäisen vaativaa fysiikalle se ainakin on. Ehkä yksi ajatus on aukoa kavereiden jäseniä, vahvistaa lihaksia sekä painaa tiettyjä voimisteluliikkeitä (aseen kanssa) lihasmuistiin. Esim aika hienon näköistä oli kun kaveri eteni matalassa kyykkyasennossa, ase ja ukko pyöri kokoajan varmistaen joka suuntaan, liikkeet todella sulavan ja vaivattoman näköisiä ja kehon hallinta oli luokkaa ällistyttävä... Näin vähän telinevoimistelua harrastaneena (jolta tosin nyt irtoaisi lähinnä välilevyt) ainakin tuli mieleen että siinäpä on kaveri sähäkästi lähdössä vaikka mihin suuntaan vaikka millä tavalla jos tarvetta tulee... Tai sitten ihastelin vain tuota liikkeen sulavuutta ja kauneutta.

Eli lyhyesti liikkuvuutena voitaisiin käsittää myös kehonhallinta.
 
Kyllähän amerikkalaisilla on ainakin aikanaan ollut sellainen kursailematon tapa toimia ja ajatuksena se, että tyylipisteitä ei ole jaossa, lopputulos on se, jota katsotaan. Ja tähän liittyi se käsitys, että liike on suoraviivaista ilman mitään hienosteluja ja kikkailuja, voimaa käytetään tarpeeksi ja mieluummin vähän ylikin mitä tarvii.

Jos näistä väkkäräimmelmanneista ja immenihmeistä on jotain hyötyä taistelussa, hyvä, mutta helvetisti niitä pitää harjoitella, että ei sotkeudu polkan askeliin ja joudu kuseen kesken ripaskan.

Itseasiassa ymmärrän hyvin, miksi ex-deltat hymyilevät näille sirkustempuille, luulen, että heillä on asiasta täysin oma käsityksensä ja ammattimiehinä varmasti pitävät juuri omaa käsitystään oikeana.

Mitä tulee taistelijan taakoittamiseen, niin siinä on menty jo aikaa sitten ohi järjen rajojen ja tämä käsitykseni ei hevin muuksi muutu. Kyllä se huippukuntoiseltakin sälliltä rupee kavionnousu tahmomaan nykytaakoilla. "jää tehtävä hoitamatta, jos ei ole sitä ei tätä"- joo niin jää, mutta usein jää siksikin, että kaveri toisella puolella menee kuin tuuli pakoon 15-kiloisine kamppeineen.

Kokeilkaa joskus, taakoittakaa itsenne perusamerikkalaisella kilomäärällä, jota käytetään ajojahdeissa mm. Afgassa, 55-60 kiloa kantoon ja solalle. Kantakaa nyt sellainen kuusi tuntia pitkin vaaran rinteitä ja risukoita ja aistikaa, mitä tst-kyvystä on jäljellä?
 
Second kirjoitti:
Delta Force (pari entistä jo hivenen ylipainoista entista deltaa) naureskeli mm Spetsnatsien (pari kovakuntoisen näköistä ex-spetsua) kummallisille väkkäröille ja muille liikkeille mitä he tekivät tulitoiminnan aikana. Oli pyörähdyksiä, sulavia puolen vaihtoja ja mitä lie sirkustemppuja. Spetsnatseilla oli omat ajatuksensa liikkuvuudesta. Varsin hyvin tämä tuli ilmi sitten pimeänäkölaitteilla toteutetussa pistooliradalla, missä liikuttiin maaleja kohti ja ammutiin kohteita liikkeestä. Spetsu ampui osumia kaikilla laukauksilla tyyliin hölkästä. Delta missasi osan laukauksista paljon hitaammasta liikkeestä, ehkä hänen piti päästä kohdetta lähemmäksikin ennenkuin hän kehtasivat ampua. Kautta linjan samaa homma oli havaittavissa näin asia tunti an silmään. Spetsnatsit ampui liikkeestä mm noita outoja väkkäröitä tehden nopeasti ja tarkasti, käytännössä he siis liikkuivat kokoajan paikasta toiseen näennäisen arvaamattomasti. Deltan piti pysähtyä seisomaan tai muuten ottamaan ampuma-asento kun hän ampui. Toinen hyvä esimerkki oli musitaakseni haulikkotesti missä lippaallinen Saiga haulikko teki selvää jälkeä varman näköisesti ja nopeasti, eikä ukko pysähtynyt oikein hetkeksikään. AK ja M4 testi myöskin osoitti tätä eroa.

Jotenkin minulla tuli mieleen että spetsuilla liikkeen määrä oli viety toiseen potenssiin, ei enää ajateltu pelkästään nopeutta tai matkan pituutta, ei kantamuksen painoa. Ja minun näkemykseni mukaan tästä on hyötyä. Ei ehkä paljaalla sorakentällä kirkaassa päivän valossa, mutta jos ajatellaan vähemmän optimaalisia oloja havainta kohteen liikeitä tai ylipäätään nähdä kohde kokoajan. Ymmärrän että varusmiehelle ja reserviläiselle tämmöisen kouluttaminen on hankalaa, aikaa viepää ja jopa vaarallista, etenkin jos piipun kontrolli pyritään säilyttämään edes jonkinlaisena. Mutta ylesesti tuntuisi että liikkuvuuden kouluttamisesta alati läsnä olevana vahvuutena ja työkaluna olisi hyötyä. Tätä on kosketeltu mm tuliasemien vaihdolla tiheästi, joka on mielestäni yksi liikkuvuuden muoto.

Tässä siis eräs ajatus liikkuvuudesta.

No en ole nähnyt kyseistä dokumenttia, mutta haiskahtaa vähän systemaan kuuluvalta liikkumiselta. Itse kävin aikoinaan lajiin tutustumassa ja voin kertoa, että kyllä menisi Suomen raskaassa opetus täysin uusiksi jos systeman periaatteiden mukaan ryhdyttäisiin porukkaa kouluttamaan. Ei ihan heti menisi läpi esim. side silmillä painiminen tai hengitysharjoitukset...

http://www.systemafinland.com/lajikuvaus.php



 
Last edited by a moderator:
Tuo systema kävi mielessä äkkiseltään, että sen johdannainen tai ei ehkä edes johdannainen vaan siihen ihan kiinteästi kuuluvaa on se aseen käsittely ja liikkumistapa mitä heikäläiset tuntuu harjottavan Liekkö ihan norminurmiporankin kohdalla samoja periaatteita harjoteltu? Tai ainakin pitäisi harjoittaa?
 

Tuossa alkupäässä on ainakin kuvaa myös aseen käsittelykikkailuista, ja joo Systemasta tosiaan oli kysymys. Video on vain minulla älyttömän hidas latautumaan, no on varmaan yhteyksissä vika. EDIT: Juu ja tuo Mosurin viimeinne linkki esittelee näemmä aika pitkälle myös niitä samoja temppuja ja just kiväärillä. Väittäisin että yksi videolla esiintyvistä esitteli myös Spetsujen aseistusta ja tekniikoita tuossa Kaksintaistelu sarjassa.

Odottakaas pojat kun minäkin otan airsoft-AK:n ja alan reenaamaan vähän systemaa. Maanpuolustus.net sai ensimmäisen sotainvalidinsa tai sankarivainajansa... Tai no jätetään sekä sota että sankari etuliitteet pois :uzi:
 
Last edited by a moderator:
Kästtääkö tämä liikkuvuus myös tst-parin, partion, ryhmän, joukkueen jne. liikkuvuuden taistelukentällä? Itseä kiinnostaa isompien osastojen liikkuvuus ja tilan käyttö tst-kentällä, oli se sitten metsä taikka rakennettu alue...
 
Tuli tuossa viime viikko syöksyiltyä raskaat liivit päällä ja sen ainakin huomasi että olisi se helpompaa ilman niitä liivejä, mutta kun yritän treenata mahdollisimman todenmukaisesti, niin päällä ne pysyivät koko viikon.

Ainakin pulssi kohosi ja hiki tuli, kun singahteli noin sadan metrin päähän noin kolmen metrin syöksyjä. Sitten lippaiden keräys, lataaminen ja taas uudelleen. :a-cool:
 
Muutama yleishavainto aiheeseen enemmän tai vähemmän liittyen:
Ensinnä en ole nähnyt kyseisen ohjelman kyseistä jaksoa, vaan erään toisen ja siksi kommentoin asiaa sen perusteella. Näin jakson Taleban vs IRA-taistelija. Sen jakson perusteella ohjelma oli mielestäni lähinnä viihteellistä hupia vailla sen syvempiä tai vakavammin otettavia yhtymäkohtia todellisuuteen. Pahaa pelkään, että tuo DELTA vs Speznaz - jakso on edustanut täysin samaa linjaa ja siksi en ottaisi kovin vakavasti sitä, mitä kyseisessä jaksossa on nähty/ näytetty.

Sitten jos mennään siihen, miten DELTA:t, Speznazit ym ym halutaan esittää mediassa, niin kannattaa huomioida että kun he esiintyvät TV-ohjelmissa, dokumenteissa jne, on selvää että niiden avulla halutaan luoda katsojalle mielikuvia..ei välttämättä esittää sitä, mikä on todellisuus..tai itseasiassa todennäköisesti se todellisuus halutaan (suurelta) osin peittää. Venäläiset ovat jo pitkään harrastaneet tässä mielikuvamuokkauksessa "akrobatiaa" ja korostaneet lähitaistelutaitoja. Useimmiten kun Venäläisistä joukoista näkee TV-dokumenttia, niin siellä heitellään vihnasti kärrynpyöriä ja voltteja, laskeudutaan köydellä pää alaspäin seinää pitkin samalla joka suuntaan tulittaen..ja kärrynpyörien välissä tehdään muutamia lähitaisteluliikkeitä eliminoiden raskaasti aseistettu vastustaja paljain käsin..
Amerikkalaiset puolestaan käyttävät hiukan toisenlaisia juttuja mielikuvien luomiseen..ja erinomainen esimerkki mielikuvien luomisesta ovat Ranskalaiset, jotka ovat jo kohta vuosisadan verran muokanneet mielikuvaa Legioonasta haluamaansa suuntaan.
Jos joku tosissaan uskoo, että youtubesta voi katsella Speznazin tai DELTA:n koulutusta ja perehtyä siihen, mitä he kouluttavat, mitä osaavat ja miten toimivat, niin todennäköisesti erehtyy.. Netti on loistava väline ja sitä osataan myös hyödyntää niin idässä kuin lännessäkin.
Minun mielipiteeni siis on, ettei esimerkiksi tämän kyseisen ohjelman jaksojen perusteella voi päätellä oikeastaan yhtään mitään sen enempää DELTA:n, Speznazin, Talebanin tai IRA:n koulutuksesta, osaamisesta, toimintatapamalleista tai yhtään mistään muustakaan. Viihdettä, ei edes kovin hyvää sellaista..ei sen enempää.
 
Kehonhallinta itseasiassa on erittäin suuri osa ihan tavallisenkin jalkaväentaistelijan taakkaa. Rajasissin kirjoitus herätti ajatuksen siitä, miten paljon taistelija joutuu todellisuudessa käyttämään kehoaan jo pelkän syöksymisen aikana. Kyseessähän on aika brutaali liikesarja, joka toteutettuna vielä varusteiden kanssa tekee aika ikävää koko kropalle. Muutenkin keho saa tavallisesti taistelutoiminnassa melkoisen määrän pieniä ja yksittäisenä aika tavanomaisia ruhjeita, jotka todellisuudessa alkavat jäytää mieltä ja kuntoa pitemmän päälle.

Taistelijan pitäisi siis sietää varusteiden painon lisäksi myös ne ruhjeet ja kolhut jotka aiheutuvat ns. normaalista toiminnasta. Ongelmanhan voisi ratkaista lisäämällä suojia, mutta samalla lisääntyy paino, jota taistelija joutuu kantamaan. Ei ehkä radikaalisti, mutta siten, että saatetaan vaikeuttaa liikeratoja tai vastaavaa. Kehon hallinnalla pystytään kuitenkin vaikuttamaan näihin kolhujen määriin muuttamalla toimintaa sellaiseksi että kolhujen määrä ei välttämättä vähene, mutta kehon kokemaa rasitusta voidaan siirtää paremmin sitä sietävämpään osaan. Oikea tekniikka esimerkiksi syöksymisessä estää taistelijan käsien rasittumisen niin, että aseen käyttö on helpompaa pitemmän päälle.
 
setämies kirjoitti:
Kehonhallinta itseasiassa on erittäin suuri osa ihan tavallisenkin jalkaväentaistelijan taakkaa. Rajasissin kirjoitus herätti ajatuksen siitä, miten paljon taistelija joutuu todellisuudessa käyttämään kehoaan jo pelkän syöksymisen aikana. Kyseessähän on aika brutaali liikesarja, joka toteutettuna vielä varusteiden kanssa tekee aika ikävää koko kropalle. Muutenkin keho saa tavallisesti taistelutoiminnassa melkoisen määrän pieniä ja yksittäisenä aika tavanomaisia ruhjeita, jotka todellisuudessa alkavat jäytää mieltä ja kuntoa pitemmän päälle.

Taistelijan pitäisi siis sietää varusteiden painon lisäksi myös ne ruhjeet ja kolhut jotka aiheutuvat ns. normaalista toiminnasta. Ongelmanhan voisi ratkaista lisäämällä suojia, mutta samalla lisääntyy paino, jota taistelija joutuu kantamaan. Ei ehkä radikaalisti, mutta siten, että saatetaan vaikeuttaa liikeratoja tai vastaavaa. Kehon hallinnalla pystytään kuitenkin vaikuttamaan näihin kolhujen määriin muuttamalla toimintaa sellaiseksi että kolhujen määrä ei välttämättä vähene, mutta kehon kokemaa rasitusta voidaan siirtää paremmin sitä sietävämpään osaan. Oikea tekniikka esimerkiksi syöksymisessä estää taistelijan käsien rasittumisen niin, että aseen käyttö on helpompaa pitemmän päälle.

Jeps. Ajatellaas vaikka niin että kaveri kaatuu. Kaveri jolla on voimistelutaustaa ja vähän lihaskuntoakin saattaa vaikka kuukkerpallilla heittää itsensä pystöön. Kaveri joka on jäykkä kuin rautakanki ei nouse ihan yhtä räväkästi ylös. Kaatumisessakin voi olla eroja ja osaava kaveri jo kaatumisvaiheessa tiedostaa että miten tässä nyt toimitaan, ainakaan minä en tapaa jäädä maahan makaamaan ja jos ilmalento on pidempi kestoinen niin jo ilmassa ehtii ennakoida törmäystä maahan. Eikä tuota voimistelutaustaakaan tarvitse olla juuri yhtään, sen että jotkut kuperkeikat ja muut onnistuu ja lähtee automaationa. Toinen juttu voisi olla vaikka jotkut matalat polviasennot kun tähdätään suojan takaa, hemmetin raskaita liikkeitä pidemmän päälle. Tuohon lisätään päälle sitten ryntäykset seuraavan suojan taakse, missä taas pitää vääntää kroppa johonkin outoon asentoon. No noissa hankalissa kehon asennoissa auttaa ennenkaikkea lihaskunto.

Itselläni varsin avaava kokemus oli muutaman vuoden takainen Pohjanmaan linja missä radistina yläkroppa ei yksinkertaisesti taipunut juuri mihinkään, venttiseiska kun siellä selässä killotti. Välillä se oli rinnan päälläkin "luotisuojana", aivan turhaa se siinä oli: osumia tuli niin jalkoihin päähän kuin käsiin. Huonoa tuuria varmaan oli mukana roimasti kun kertaakaan ei osunut radioon, tämöistä osumaa sääntöjen puitteissa ei muistaakseni laskettu osumaksi. No envei takaisin tuohon radioon selässä: Olipa avuton olo kun kaikki suoja oli sekä liian korkeaa (ei voi ampua makuulta) että liian matalaa (korkeassa polviasennossa koko yläkroppa näkyvillä ja suojaton). Lisäksi asennon vaihtaminen oli todella vaikeaa, selkä ja sen vapaat liikeradat on näköjään erittäin tärkeitä. Ilman radiota, vain kuulapyssyn ja leipälaukun kanssa sitä kykeni käyttämään aika lailla optimaalisia etenemistapoja sekä optimaalisesti suojaa. Etenkin konttaamiset, ryömimiset, kyykkykävely ja niiden tahdittaminen edessä olevan maaston mukaan pelasi hyvin. No ehkä jos olisi radion kanssa ollut tuttu pidemmän aikaa niin oikeat liikeradat olisivat löytyneet. Taisteluvyön kanssa muistini mukaan ainakin alokkaana ja myöhemmin esteradalla oli hieman uudelleen opittavaa, että kuinka sitä liikutaan ja toimitaan.

Raskaista sirpaleliiveistä minulla ei ole tietoa niin yhtään, eihän ne varmasti ihan yhtä rajoittavia ole kuin liki 10 kiloinen metallirangalla selässä kiinni oleva radio, mutta tuskin se liikkuvuudeltaan voittaa leipälaukku ja mutka yhdistelmää. Muistelen että joku susi1:ssä analysoi aihetta siten että läntiset sotilaat nykyään taistelua koskevissa videoissa ja kuvissa ovat todella huonoja käyttämään suojaa kunnolla, toki me emme ole siellä paikan päällä joten sikäli hankalahan noita on kunnolla analysoida tyhjentävästi tai uskottavastikaan(?). Itse olen nähnyt videon missä britit tekivät juuri näin, hetken päästä heidän päänsä yli lensi singon raketti. Kukaan tuskin hätkähti, eikä ainakaan hakeutunut sen parempaan suojaan! Kovia, mitään pelkäämättömiä poikia olivat ainakin!

Vietnamissa havaittiin aikanaan että kaverit ovat haluttomia ryömimään tulen alla, koska varustus painoi niin paljon: marssivarustus päällä taisteltiin aina sillöin tällöin ja sen ajan sirpaleliivit (=flak vest) taisivat painaa vajaan 10 kiloa. He liikkuivat vain pystössä. Välttämättä kysymys ei aina ole edes väsymisestä vaan siitä että keho ei yksinkertaisesti taivu eikä kykene liikkumaan tietyllä tavalla.
 
setämies kirjoitti:
Kehonhallinta itseasiassa on erittäin suuri osa ihan tavallisenkin jalkaväentaistelijan taakkaa. Rajasissin kirjoitus herätti ajatuksen siitä, miten paljon taistelija joutuu todellisuudessa käyttämään kehoaan jo pelkän syöksymisen aikana. Kyseessähän on aika brutaali liikesarja, joka toteutettuna vielä varusteiden kanssa tekee aika ikävää koko kropalle. Muutenkin keho saa tavallisesti taistelutoiminnassa melkoisen määrän pieniä ja yksittäisenä aika tavanomaisia ruhjeita, jotka todellisuudessa alkavat jäytää mieltä ja kuntoa pitemmän päälle.

Taistelijan pitäisi siis sietää varusteiden painon lisäksi myös ne ruhjeet ja kolhut jotka aiheutuvat ns. normaalista toiminnasta. Ongelmanhan voisi ratkaista lisäämällä suojia, mutta samalla lisääntyy paino, jota taistelija joutuu kantamaan. Ei ehkä radikaalisti, mutta siten, että saatetaan vaikeuttaa liikeratoja tai vastaavaa. Kehon hallinnalla pystytään kuitenkin vaikuttamaan näihin kolhujen määriin muuttamalla toimintaa sellaiseksi että kolhujen määrä ei välttämättä vähene, mutta kehon kokemaa rasitusta voidaan siirtää paremmin sitä sietävämpään osaan. Oikea tekniikka esimerkiksi syöksymisessä estää taistelijan käsien rasittumisen niin, että aseen käyttö on helpompaa pitemmän päälle.

Mielestäni hyvin kirjoitettu ja asia on aivan oikeaa.
Huvittavinta..tai huolestuttavinta..tuossa on se, että oikeastaan tuo on itsestäänselvyys, jota ei siitä huolimatta kovinkaan usein ymmärretä.
 


Tuossa on pari videota joista voi saada vinkkejä metsätaistelijan liikkuvuuden ja kehonhallinnan parantamiseen.
 
Last edited by a moderator:
Kapiainen kirjoitti:
setämies kirjoitti:
Kehonhallinta itseasiassa on erittäin suuri osa ihan tavallisenkin jalkaväentaistelijan taakkaa...
...

Mielestäni hyvin kirjoitettu ja asia on aivan oikeaa.
Huvittavinta..tai huolestuttavinta..tuossa on se, että oikeastaan tuo on itsestäänselvyys, jota ei siitä huolimatta kovinkaan usein ymmärretä.

Totta. Yleensä täytyy vaan täytyy itse löytää se ahaa -elämys, kun oikea tekniikka kehittyy ja homma helpottuu.
 
Tässä olisi KYVzBP9bVPI[/media] yhdestä meidän harjoituksesta jossa vierailevana "asiakkaana" oli SWAT TV:n juontaja ja asekouluttajanakin tunnettu Rob Pincus.
Ei siinä näy kovinkaan paljoa syöksymisiä, mutta tuon harjoituksen aikana liikuttiin tuliylläkön alta pois noin 100m melkoisen lyhyessä ajassa ja syöksyjen pituus oli noin 3m kerrallaan.
Tulihan tuossa viikon aikana kaikenlaisia kolhuja ja osa tuntuu vielläkin, mutta niinhän sitä monesti tapahtuu kun treenaa todellisuutta vastaavasti. Se kuitenkin säästää verta todellisessa tilanteessa.
 
Last edited by a moderator:
Rajasissi kirjoitti:
Tässä olisi KYVzBP9bVPI[/media] yhdestä meidän harjoituksesta jossa vierailevana "asiakkaana" oli SWAT TV:n juontaja ja asekouluttajanakin tunnettu Rob Pincus.
Ei siinä näy kovinkaan paljoa syöksymisiä, mutta tuon harjoituksen aikana liikuttiin tuliylläkön alta pois noin 100m melkoisen lyhyessä ajassa ja syöksyjen pituus oli noin 3m kerrallaan.
Tulihan tuossa viikon aikana kaikenlaisia kolhuja ja osa tuntuu vielläkin, mutta niinhän sitä monesti tapahtuu kun treenaa todellisuutta vastaavasti. Se kuitenkin säästää verta todellisessa tilanteessa.

Millainen varustus teillä oli, siis ihan luotisuojaliivitkö? Näyttäisi että syöksyt ne harvat mitä näkyy on kyllä ainakin ajallisesti pitkiä, eli reilusti yli 3 sekunttia, joka kaiketi on se universaali maksimi.


Tuolla videolla taas syöksyt on tosiaan hyvinkin lyhyitä. Matka on kaiketi sen 3 metriä, toisaalta herää kysymys että olisiko sittenkin kannattanut edetä seuraavaan suojaan eikä jäädä keskelle kenttää makaamaan. No ei voi tietää meikäläinen.

Intissä koulutetaan vissiin edelleen että käytännössä aina alle 10 metriä. Minusta tuntuu että etenkin kovapanos ammunnoissa edetään järkijään aina liian kauan pystössä (no syyt ovat vastaavat eli ei aktiivista kaksipuolista toimintaa). Syöksyn matka on ehkä sen alle kymmenen metriä, mutta pystössä ollaan reilusti yli 3 sekunttia. Etenkin talvella.

Ylipäättään tuntuu että usein eteneminen taistelussa on liian syöksykeskeistä, monissa videoissa ukko nousee syöksyyn ja syöksyy sellaisen matkan että kantapäät ovat siinä kohdassa missä aiemmin oli aseen piippu. Eli edetttiin joku vajaa 2 metriä. Toki se mahdollistaa nopean etenemisen ja täten jää aikaa ampuakin. Esim kontaten suomalaisessa maastossa varsin usein olisi mahdollista edetä jopa turvallisemmin välttää vihollisen näköhavainnot liki täysin, mutta tuli elementtinä jäisi vähemmälle. Etenkin jos odotetaan että siinä 100 metrin etenemisessä menee vajaa 2 minuuttia... vai mikä se oletusarvo oli?

Toki jos lihaskunto ei ole kohdallaan niin tuo kontaaminen muuttuu varmasti hyvin pian hitaaksi ja kankeaksi, Itselläni lihaskunto on edelleen 20 vuotiaiden asteikolla erinomainen (vaikkakin rapautunut siitä kun itse olin 20 vuotias) niin silti aika pian se alkaa hengityksessä ja raajoissa tuntua eikä omaa etenemistä pysty pidemmän päälle tahdittamaan syöksyin eteneviin kavereihin vaan sitä alkaa jäädä jälkeen. Sitä menettää sellaisen sulavuuden mitä tuo Miheikin linkkikin demonstroi.
 
Last edited by a moderator:
Tuossa videossa on suurimmaksi osaksi kuvattu henkilöitä jotka kuljettavat kohdehenkilöä suojaan ja he liikkuvat pidempiä matkoja samalla kun muut tiimin jäsenet pitävät vihulaista matalalla ampumalla vimmatusti, sitten heidän liikkuminen on lyhyemmissä spurteissa.
Totta on myös se että mielellään tahtoisi edetä pidemmälle, mutta kun lyijyä sataa niskaan niin kannattaa olla näkyvissä mahdollisimman lyhyen aikaa.
Sitten vielä kun ruvetaan raahaamaan melkein 90 kiloista haavoittunutta mukana, niin tulee kyllä hyvää kunto jumppaa.
Meillä oli muuten sellainenkin motivaattori tuolla koulutuksessa että jos alkoi mennä syöksyt liian pitkäksi niin siitä tyypistä tuli haavoittunut ja ryhmä joutui raahaamaan häntä mukana. Yhden sellaisen jälkeen ei kukaan halunnut olla haavoittunut ja syöksyt pysyivät parempina kaikilla.
 
Unohtui tuo varustus.

Meillä oli sekalaista varustusta, toisilla oli luoti liiviä ja toisilla ei.
Itsellä oli 3A luokan panelit joiden päällä keraamiset levyt, mukana myös 8 kpl AK-74 lippaita, pari savua ja henkilökohtainen EA pakkaus, sekä selässä CamelBak täynnä vettä.
 
Pitää kuitenkin muistaa että syöksyminen on tosiaan vain yksi tapa liikkua kohti vihollista (tai pois tulen alta). Todellisuudessa on aivan turha nostaa päätä ylös, jos pystyy etenemään ryömien, kontaten tai kyyryssä maaston suojissa. Tällöin taistelija näkyy viholliselle ainoastaan tähystäessään tai vastatessaan tuleen.

Syöksymisellä pyritäänkin lähinnä etemään maastossa jossa suojia on vähän ja harvassa. Tällöin maassa makaamalla ollaan mahdollisimman pieni maali, kuten on opetettu. Samalla hyödynnetään niitä pieniä epätasaisuuksia, jotka tavallinen maasto tarjoaa. Tämä siis silloin kun maasto ei ole naapurin takapihan nurmikko tai takkulan golfkentän greeni. Toinen tärkeä elementti syöksymisessä on vihollisen painostaminen. Nopealla liikkeellä vihollista kohti pakotetaan vihollinen reagoimaan sen sijaan, että se odottaisi asemissa ammuskellen kaikkea esiin nousevaa.

Se että syöksyminen näyttää juuri tuolta Secondin mainitsemalta jaloilleen, askel, kaatuminen -suoritukselta voi johtua siitä, että yksikertaisesti jerkku jaloista loppuu pirun nopeasti tuollaisessa suorituksessa. Itse pitäisin tuollaista hivenen lyhyttä suoritusta jopa parempana kuin liian pitkää pystyssä oloa. Voihan kaveri syöksähtää kohti suojaa ja ryömiä ne metrit jotka jäävät vajaaksi. Kyllä syöksymisen aikanakin pitää käyttää pelisilmää ja hyödyntää maastoa.
 
Back
Top