Ok. Pistetääs liiikuvuudesta noin niin kuin yleensä. Minulla on tähän alkuun heittää yksi havainto pitkän nojatuolireserviyden ajalta.
Yleensähän tällä käsitetään jonkinlainen kevyt kantamus joka mahdollistaa pitkät siirtymiset ja nopeus matkata joku tietty matka ajallisesti, vaikkapa syöksyen.
Tuossa pari kuukautta sitten katselin telkkarista ohjelmaa jonka nimi taisi olla Kaksintaistelu. Oikein raflaava ohjelma, mutta ihan mielenkiintoisia juttuja. Kyseessä oli sotureita Samuraista, viikinkeihin ja ritareihin yms. Siis lähitaistelupainotteinen ohjelma, jotakin ruutiaseitakin käyttäviä tapauksia oli. Sitten oli myöskin Kylmän sodan aikaiset Delta Force ja nämä hirvittävät spetsnatsi soturit. Alkuunsa olin vähän huvittunut että noinkohan labraoloissa mitään eroa löytyy, aseistus liki samaa, tekniikat samoin. Näin luulin, mutta tunnin kestoisen ohjelman lähestyessä loppuaan olin jo vaipunut syviin ajatuksiin. Nimittäin seuraava havainnoitti:
Delta Force (pari entistä jo hivenen ylipainoista entista deltaa) naureskeli mm Spetsnatsien (pari kovakuntoisen näköistä ex-spetsua) kummallisille väkkäröille ja muille liikkeille mitä he tekivät tulitoiminnan aikana. Oli pyörähdyksiä, sulavia puolen vaihtoja ja mitä lie sirkustemppuja. Spetsnatseilla oli omat ajatuksensa liikkuvuudesta. Varsin hyvin tämä tuli ilmi sitten pimeänäkölaitteilla toteutetussa pistooliradalla, missä liikuttiin maaleja kohti ja ammutiin kohteita liikkeestä. Spetsu ampui osumia kaikilla laukauksilla tyyliin hölkästä. Delta missasi osan laukauksista paljon hitaammasta liikkeestä, ehkä hänen piti päästä kohdetta lähemmäksikin ennenkuin hän kehtasivat ampua. Kautta linjan samaa homma oli havaittavissa näin asia tunti an silmään. Spetsnatsit ampui liikkeestä mm noita outoja väkkäröitä tehden nopeasti ja tarkasti, käytännössä he siis liikkuivat kokoajan paikasta toiseen näennäisen arvaamattomasti. Deltan piti pysähtyä seisomaan tai muuten ottamaan ampuma-asento kun hän ampui. Toinen hyvä esimerkki oli musitaakseni haulikkotesti missä lippaallinen Saiga haulikko teki selvää jälkeä varman näköisesti ja nopeasti, eikä ukko pysähtynyt oikein hetkeksikään. AK ja M4 testi myöskin osoitti tätä eroa.
Kyseisessä ohjelmassa spetsut voittivat, mutta toki Deltaa edusti kaksi pönäkkää ukkoa, joiden taidot saattoivat olla jo enemmän kosultointi puolella. entiset Spetsut olivat sitä vastoin erittäin timmissä kunnossa ja voisin kuvitella että tämä koski myös muita taitoja.
Jotenkin minulla tuli mieleen että spetsuilla liikkeen määrä oli viety toiseen potenssiin, ei enää ajateltu pelkästään nopeutta tai matkan pituutta, ei kantamuksen painoa. Ja minun näkemykseni mukaan tästä on hyötyä. Ei ehkä paljaalla sorakentällä kirkaassa päivän valossa, mutta jos ajatellaan vähemmän optimaalisia oloja havainta kohteen liikeitä tai ylipäätään nähdä kohde kokoajan. Ymmärrän että varusmiehelle ja reserviläiselle tämmöisen kouluttaminen on hankalaa, aikaa viepää ja jopa vaarallista, etenkin jos piipun kontrolli pyritään säilyttämään edes jonkinlaisena. Mutta ylesesti tuntuisi että liikkuvuuden kouluttamisesta alati läsnä olevana vahvuutena ja työkaluna olisi hyötyä. Tätä on kosketeltu mm tuliasemien vaihdolla tiheästi, joka on mielestäni yksi liikkuvuuden muoto.
Tässä siis eräs ajatus liikkuvuudesta.
Yleensähän tällä käsitetään jonkinlainen kevyt kantamus joka mahdollistaa pitkät siirtymiset ja nopeus matkata joku tietty matka ajallisesti, vaikkapa syöksyen.
Tuossa pari kuukautta sitten katselin telkkarista ohjelmaa jonka nimi taisi olla Kaksintaistelu. Oikein raflaava ohjelma, mutta ihan mielenkiintoisia juttuja. Kyseessä oli sotureita Samuraista, viikinkeihin ja ritareihin yms. Siis lähitaistelupainotteinen ohjelma, jotakin ruutiaseitakin käyttäviä tapauksia oli. Sitten oli myöskin Kylmän sodan aikaiset Delta Force ja nämä hirvittävät spetsnatsi soturit. Alkuunsa olin vähän huvittunut että noinkohan labraoloissa mitään eroa löytyy, aseistus liki samaa, tekniikat samoin. Näin luulin, mutta tunnin kestoisen ohjelman lähestyessä loppuaan olin jo vaipunut syviin ajatuksiin. Nimittäin seuraava havainnoitti:
Delta Force (pari entistä jo hivenen ylipainoista entista deltaa) naureskeli mm Spetsnatsien (pari kovakuntoisen näköistä ex-spetsua) kummallisille väkkäröille ja muille liikkeille mitä he tekivät tulitoiminnan aikana. Oli pyörähdyksiä, sulavia puolen vaihtoja ja mitä lie sirkustemppuja. Spetsnatseilla oli omat ajatuksensa liikkuvuudesta. Varsin hyvin tämä tuli ilmi sitten pimeänäkölaitteilla toteutetussa pistooliradalla, missä liikuttiin maaleja kohti ja ammutiin kohteita liikkeestä. Spetsu ampui osumia kaikilla laukauksilla tyyliin hölkästä. Delta missasi osan laukauksista paljon hitaammasta liikkeestä, ehkä hänen piti päästä kohdetta lähemmäksikin ennenkuin hän kehtasivat ampua. Kautta linjan samaa homma oli havaittavissa näin asia tunti an silmään. Spetsnatsit ampui liikkeestä mm noita outoja väkkäröitä tehden nopeasti ja tarkasti, käytännössä he siis liikkuivat kokoajan paikasta toiseen näennäisen arvaamattomasti. Deltan piti pysähtyä seisomaan tai muuten ottamaan ampuma-asento kun hän ampui. Toinen hyvä esimerkki oli musitaakseni haulikkotesti missä lippaallinen Saiga haulikko teki selvää jälkeä varman näköisesti ja nopeasti, eikä ukko pysähtynyt oikein hetkeksikään. AK ja M4 testi myöskin osoitti tätä eroa.
Kyseisessä ohjelmassa spetsut voittivat, mutta toki Deltaa edusti kaksi pönäkkää ukkoa, joiden taidot saattoivat olla jo enemmän kosultointi puolella. entiset Spetsut olivat sitä vastoin erittäin timmissä kunnossa ja voisin kuvitella että tämä koski myös muita taitoja.
Jotenkin minulla tuli mieleen että spetsuilla liikkeen määrä oli viety toiseen potenssiin, ei enää ajateltu pelkästään nopeutta tai matkan pituutta, ei kantamuksen painoa. Ja minun näkemykseni mukaan tästä on hyötyä. Ei ehkä paljaalla sorakentällä kirkaassa päivän valossa, mutta jos ajatellaan vähemmän optimaalisia oloja havainta kohteen liikeitä tai ylipäätään nähdä kohde kokoajan. Ymmärrän että varusmiehelle ja reserviläiselle tämmöisen kouluttaminen on hankalaa, aikaa viepää ja jopa vaarallista, etenkin jos piipun kontrolli pyritään säilyttämään edes jonkinlaisena. Mutta ylesesti tuntuisi että liikkuvuuden kouluttamisesta alati läsnä olevana vahvuutena ja työkaluna olisi hyötyä. Tätä on kosketeltu mm tuliasemien vaihdolla tiheästi, joka on mielestäni yksi liikkuvuuden muoto.
Tässä siis eräs ajatus liikkuvuudesta.