Maallikko olen minäkin panssariasioissa, mutta olen kyllä ostanut ajatuksen siitä, että tehokkain panssaroitu pumppu on sellainen, jossa on sopivassa suhteessa taistelupanssareita ja rynnäkköpanssareita ja jossa tukevat osat ovat teloilla. Myös Venäjällä on siirrytty puhtaista taistelupanssarivaunuyksiköistä mekanisoituihin yksiköihin, joissa on suhteessa 1:1 - 1:3 rynnäkkövaunuja. Pohjoiset yksiköt ovat nimenomaan niitä, joissa rynnäkkövaunujen suhde on suurempi. Täkäläinen fauna pakottaa panostamaan myös mekanisoituun jalkaväkeen, pelkkää taisteluvaunuyksikköä odottaa nopeasti noutaja! Arolla tai aavikolla taas tarvitaan pitkälle kantavaa tarkkaa tulta ja suurta suojaa, jolloin taisteluvaunun edut korostuvat.
Näissä rynnäkkövaunukeskusteluissa minulle palaa aina mieleen War of Atonement -kirjassa kuvattu israelilaisen puolitelavaunuilla varustetun tiedustelujoukkueen hyökkäys syyrialaista T-55 -komppaniaa vastaan. Epätoivoinen tilanne pakottaa epätoivoisiin tekoihin ja todellisuudessa voittajaa ei voida määrittää pelkästään sillä, kellä on paksuin panssari tai suurin meisseli. Sinänsä argumentti siitä, että rynnäkkövaunu on helposti korkattavissa, on väärä. Samalla lailla taisteluvaunu on korkattavissa millä tahansa toisella taisteluvaunulla tai PST-ohjuksella. Rynnäkkövaunu on kompromissi tulivoiman, suojan, liikkuvuuden ja jalkaväkiryhmän kuljetuskyvyn välillä. Ilmeisesti kompromissi on ollut toimiva, koska armeijat niitä yleisesti hankkivat.